VAROITUS: Tämä tarina ei ole tarkoitettu naisille eikä heikkohermoisille miehille, sillä se sisältää väkivaltaa!!! Kielletty alle 40
Ja tarina alkaa…
Eräänä yönä oli vähä actionia, eli siis tapahtumia, minun asunnollani täällä viidakossa, sillä minut ryöstettiin, tai siis yritykseksihän se jäi ja huonosti kävi rosvoille. Minulla on kaksi turvamiestä vartiossa asunnollani. Yleensä näistä nk. pykälämiehistä toinen on portin ulkopuolella kadulla ja toinen sisäpuolella pihallani. Kolme rosvoa onnistui aamuyöllä, noin kello kolme, yllättämään ja eliminoimaan portin ulkopuolella olleen pykälämiehen ja yrittivät sitten saada sisällä olevan avaamaan portin kertomalla, että ovat minun ystäviäni ja ovat tulossa luokseni kyläilemään. Rosvot tiesivät minun nimeni, eli olivat sen jostakin saaneet selville. Pykälämies oli kuitenkin valppaana eikä päästänyt heitä sisään vaan yritti saada selville keitä he ovat ja millä asioilla liikkuvat. Sitten pykälämies kuuli kun yksi rosvoista oli kiivennyt muurin yli ja hyppäsi takapihalla olevaan puutarhaani. Pykälämies meni tarkastamaan tilannetta ja rosvo kävi hänen kimppuunsa “macheten” (viidakkoveitsen) kanssa. Tämä minun pykälämies on aika hyvä kamppailulajeissa ja hän onnistui torjumaan patukallaan kaikki kuollettavat iskut. Tappelun aikana portin ulkopuolella olevat yllyttivät toveriaan huutamalla useaan kertaan, että “tapa se”. Sitten rosvo, jäätyään alakynteen, veti esille katkaistun haulikon, joka roikkui hänen vyöllään ja lähietäisyydeltä painoi liipaisimesta kahdesti, mutta molemmilla kerroilla ase klikkasi, vaan ei lauennut. Pykälämiehen onneksi aseessa tai ammuksissa oli vikaa. Sitten rosvo lähti käpälämäkeen, mutta pykälämies onnistui kuitenkin vielä puukottamaan häntä jalkaan. Haavoituttuaan rosvo huusi kuin huonosti pistetty sika ja verta tuli kuin härän kurkusta, kuten joskus oli tapana sanoa, ilmeisesti valtimo vamma. Rosvo onnistui kuitenkin pakenemaan vammoistaan huolimatta ja myöhemmin santarmit jäljittivät verijälkiä yli kaksi kilometriä, mutta kadottivat ne sitten sillä rosvo oli ilmeisesti hypännyt taksiin. Kaikki tapahtui nopeasti ja minä kyllä heräsin meteliin ja ehdin myös painamaan paniikki nappulaa, mutta en ehtinyt skapoihin mukaan. Parempi ehkä näin, sillä minulle on firman puolesta annettu ampuma-ase ja minulla on myös lupa tappaa (licence to kill), tiedättehän, mutta rauhanmiehenä en sitä halusta käyttäisi, koska kunnioitan elämää sen kaikissa muodoissa.
Kuinkas teillä, onko elämä tasaisen rauhallista, vai onko välillä actionia?
Ja tarina alkaa…
Eräänä yönä oli vähä actionia, eli siis tapahtumia, minun asunnollani täällä viidakossa, sillä minut ryöstettiin, tai siis yritykseksihän se jäi ja huonosti kävi rosvoille. Minulla on kaksi turvamiestä vartiossa asunnollani. Yleensä näistä nk. pykälämiehistä toinen on portin ulkopuolella kadulla ja toinen sisäpuolella pihallani. Kolme rosvoa onnistui aamuyöllä, noin kello kolme, yllättämään ja eliminoimaan portin ulkopuolella olleen pykälämiehen ja yrittivät sitten saada sisällä olevan avaamaan portin kertomalla, että ovat minun ystäviäni ja ovat tulossa luokseni kyläilemään. Rosvot tiesivät minun nimeni, eli olivat sen jostakin saaneet selville. Pykälämies oli kuitenkin valppaana eikä päästänyt heitä sisään vaan yritti saada selville keitä he ovat ja millä asioilla liikkuvat. Sitten pykälämies kuuli kun yksi rosvoista oli kiivennyt muurin yli ja hyppäsi takapihalla olevaan puutarhaani. Pykälämies meni tarkastamaan tilannetta ja rosvo kävi hänen kimppuunsa “macheten” (viidakkoveitsen) kanssa. Tämä minun pykälämies on aika hyvä kamppailulajeissa ja hän onnistui torjumaan patukallaan kaikki kuollettavat iskut. Tappelun aikana portin ulkopuolella olevat yllyttivät toveriaan huutamalla useaan kertaan, että “tapa se”. Sitten rosvo, jäätyään alakynteen, veti esille katkaistun haulikon, joka roikkui hänen vyöllään ja lähietäisyydeltä painoi liipaisimesta kahdesti, mutta molemmilla kerroilla ase klikkasi, vaan ei lauennut. Pykälämiehen onneksi aseessa tai ammuksissa oli vikaa. Sitten rosvo lähti käpälämäkeen, mutta pykälämies onnistui kuitenkin vielä puukottamaan häntä jalkaan. Haavoituttuaan rosvo huusi kuin huonosti pistetty sika ja verta tuli kuin härän kurkusta, kuten joskus oli tapana sanoa, ilmeisesti valtimo vamma. Rosvo onnistui kuitenkin pakenemaan vammoistaan huolimatta ja myöhemmin santarmit jäljittivät verijälkiä yli kaksi kilometriä, mutta kadottivat ne sitten sillä rosvo oli ilmeisesti hypännyt taksiin. Kaikki tapahtui nopeasti ja minä kyllä heräsin meteliin ja ehdin myös painamaan paniikki nappulaa, mutta en ehtinyt skapoihin mukaan. Parempi ehkä näin, sillä minulle on firman puolesta annettu ampuma-ase ja minulla on myös lupa tappaa (licence to kill), tiedättehän, mutta rauhanmiehenä en sitä halusta käyttäisi, koska kunnioitan elämää sen kaikissa muodoissa.
Kuinkas teillä, onko elämä tasaisen rauhallista, vai onko välillä actionia?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Bond, James Bond. Licence to kill?
Miksei minulle koskaan tapahdu mitään?
Mikäli tarinoistasi puoletkin olisi totta niin elämäsi on todella vauhdikasta missä lienetkään.
antaa. herra pelastaa autuaat.
Meksikon halki kiitää - yök...yö jo on...
Tämä kommentti...
Arvaa putosinko?? :D
-Kuollen nauruun!- ;)
kah, tapahan sie tuo tuosta joutessas...
elä ainakaan hollyvootiin tuolla yritä eläkä edes bollyvootiin...ei sua huoli kyllä pölönenkään...johonkin huonoon sketsiin ehkä....
elämä on yhtä äksöniä ollu kun on avioliitossa väkivaltaisen nartistin kanssa. On joutunut enemmän kun yhden kerran tappoyrityksen kohteeksi, puhumattakaan muusta väkivallasta, niin henkisestä kun ruumiillisestakin. Periaattenani on että sairasta ihmistä ei sairauden takia jätetä, aikansa kutakin =) nyt on ero meneillään ja katellaan mitä äksöniä se loppu elämä tullessaan tuo. nim: Positiivisesti liikkeellä
taitaa tulla vielä Mustanaamio lehti kestotilauksena.
"että ovat minun ystäviäni ja ovat tulossa luokseni kyläilemään. Rosvot tiesivät minun nimeni, eli olivat sen jostakin saaneet selville."
Niin - eikös sinulla just muutama vuorokausi sitten ollut kyläilemässä niitä venäläisiä naisia...
mitään osuutta tapahtumien kulkuun, sillä meilläpäin nuo ryöstöt ovat yleisiä ja niitä sattuu aika usein, mutta niihin pitää vain varautua. Ymmärrän kyllä, että Suomen perspkektiivistä katsottuna saattaa tulla Venäjän mafia ensimmäisenä mieleen, mutta kyllähän nämä ovat vain paikallisia bandiitteja.
Tuon nimen selville saanti ei liene kovinkaan vaikeaa, sillä viidakossa yleensä kaikki tuntevat "valkoisenmiehen". Kuinkas se sanonta meni, että “kaikki tuntevat apinan, mutta apina ei tunne ketään”.
että se juttu ei ole naisille ja piti mennä kuitenkin lukemaan.
voin sanoa et ajojahti jatkuu eronkin jälkeen. Meillä n. puolivuotta. jaksamisia!!!!
kyllä täälläkin saa mahatautiaikana väistellä jos minkinmoista ruiskua kun hoitoalalla on. Kun osuma tulee, ei tapa heti, mutta hitaasti hivuttaa. Voin huokaista, henkiin jäin, vaikka koville otti.
Jos alat romaania kirjoittelemaan, opettele kappalejako.
ja suosittelen hauskaa ruokaohjelmaa : have a licens
to grill :)
ei ole paljon merkitystä kappalejaoilla.
Kiitos kuitenkin hauskasta kommentista ja hyvää kevättä.
PS. Mulla on muuten viidakon paras grilli. Itte teetin sepällä.
vauhtia ja vaarallisia tilanteita viidakossa.
palstalle, sillä totta tai ei, niin ihan hauskoja kuitenkin lukea lukea.
Postin hakumatkalla tulee naapurin vittumainen
avohoito-ukkeli ja alkaa vittuilla. Turpiinhan
sitä pitää vedellä.
mennä vuanna, kun nui mukulat heitti lumipallolla piähän. Tää vuas on alkannu rauhallisemmin eik oo ollunna aksonnia.
että rosvot onnistuivat yllättämään ja eliminoimaan portin ulkopuolella olleen pykälämiehen. Voisitko kertoa kuinka hänet oli eliminoitu, tapettu vai muuten eliminoitu? Lisäksi kerroit ehtineesi painamaan paniikki nappulaa. Mikä nappula se on ja kuinka se toimii?
Utelias
rosvot kolkkasivat portin ulkopuolella olleen pykälämiehen, sitoivat hänen kätensä ja jalkansa ja tunkivat paperia hänen suunsa täyteen ja sitten vielä pistivät muovikassin hänen päähänsä. Hän selvisi kuitenkin rytäkästä pelkällä kuhmulla, mutta oli tietenkin järkyttyny tapauksesta ja myös vähän nolona, sillä ilmeisesti tuli torkuttua työssä ollessa.
Paniikki nappula on käytössä yleensä asuttaessa kriisialueilla tai muuten alueilla missä rikollisuuden taso on hyvin korkea. Käytännössä tehdään sopimus paikallisen turvafirman kanssa ja he asentavat asuntoon sellaisen pienen poksin, josta menee johto sähköpistokkeeseen ja toinen esimerkiksi sängyn päätyyn, jossa on sitten se nk. paniikki nappula. Yleensä on lisäksi toinen kaukosäätö nappula vähän samanlainen kuin auton avaimissa nykyään. Se kaukosäädin on yleensä niillä pykälämiehillä.
Kriisitilanteissa kun painaa nappulaa niin hälytys menee turvafirmaan ja he lähettävät partion avuksi ja soittavat poliisille. Järjestelmä on toimiva ja monilla alueilla pakollinen.
minäkin aina herään just kun sais toimia..))
plääh......
Sun kannattas laittaa tv vähä aikasemmin kiinni ja käydä nukkuu ajoissa.
Olisin halunnut vastata tuohon commenttiisi, mutta kun en ymmärrä siitä yhtään mitään. Voisitko esittää asiasi siten, että normaali järjelläkin varustettu ihminen voisi sen ymmärtää niin voisimme ehkä saada pientä keskustelua aikaan.
kun vierailin Venezuelassa. Isäntäperheellä oli kolme dobermannia kaksimetrisen aidan sisällä pihalla vartioimassa. Hän oli 'kouluttanut'/maksanut kylän tummille lapsille jotta kivittävät niitä aidan toiselta puolelta. ELi, jos joku tummaihoinen lähestyi, koirat olivat tosi 'tormakkaina' ilmoittamassa lähestyvästä vaarasta.
Makuuhuoneet ja vierashuoneet olivat yläkerrassa, johon johtavissa portaissa oli lukollinen kalteriovi. Vierashuoneen vakiovarustukseen kuuluui käsiase. Ryöstöt ja tunkeutumiset siellä on jokapäiväistä. Me täällä todella elämme lintukodossa..
Hilima von..
minunkin talossani oikein kunnolla. Kaikki ulko-ovet ja ikkunat on kalteroitu ja lisäksi koko talon mittainen terassi on kalteroitu kokonaan. Päästkseen sisälle taloon rosvojen täytyisi murtautua siis kaksien kaltereiden lävitse. Minun talooni on taatusti vaikeampi murtautua sisälle kuin yhdestäkään Suomen vankilasta ulos. Joskus olen ajatellut, että jos sattuisin saamaan laakin, niin turha olisi apua odotella ihan nopeasti, joten taitaisi olla menoa. Maassa maan tavalla.
No nyt se selvisi Intiana Jones on vaikeuksiin joutuva suomalainen.