Palstan poliisi

Vanhempien syyksi voi kaikki heittäää...

Kato vanhemmat immeiset saattavat luke ne, ni heidän silmät saattavat vaikka pudota. Kaikenlainen ****** on pannassa, ettei mielikuvitus lähde liikkeelle. So on muuten melkeinpä totuus, tämä narsistinen ilmaisu.

Kyllä pittää saada puhua homoista kyllä niitä on monessa heimossa ja seuroissa eikä se ole kiellettyä.Samoin lespojakin on mustalaisten piirissä kuin muissakin.

ihmettelen, että konsertin esiintyjiä suoraan herjaavat viestit saa olla paikallaan, mutta asiallinen kommentti poistetaan.

t. Mirkku

Elämäni on ollut helppoa. Synnyin tytöksi, kasvoin naiseksi ja minusta miehessä on aina ollut se salaperäinen jokin. Olen ollut tyytyväinen sukupuoleeni, enkä ole sitä halunnut vaihtaa. Tosin toteutan naiseuttani oman pääni mukaan, "kanamaisuus" naisessa on aina häirinnyt.
Ehkä olen vähän poikatyttö, mutta kukaan ei ole asettanut sukupuoltani mitenkään kyseenalaiseksi.

Mitä sitten, jos olisi toisin? Mitä jos olisin syntynyt mustalaiseksi ja minulle olisi osoitettu tie: tässä on, sitä käykää. Jos olet nainen toimit tasan tarkkaan tämän roolimallin mukaan. Mitä jos olisin kapinoinut? Mitä jos olisin halunnut tehdä toisin? Vaihtoehdot olisivat olleet: alistu tai pakene.

Mitä jos olisin mustalainen ja sen lisäksi olisin huomannut, että haluan naisen syliin? Se olisi maailmanloppu. Kukaan, ei kukaan hyväksyisi minua. Ihmiset huutaisivat ja haukkusivat vasten näköä. Olet eläin ja likainen saasta kommentit satelisivat niskaani. Ehkä kimppuuni käytäisiin fyysisesti, koska olen koiran arvoinen ja minua saa potkia aivan vapaasti. Itkuhan siinä tulisi ja moneen kertaan. Enkö minä ole ihminenkään toisten silmissä. Olisiko tämä osani, vaikka sattuisin olemaan huumorintajuinen, mukava, avoin ja välitön ihminen? Miltä se tuntuisi, jos asia olisi itsellenikin arka ja käsittämätön. Huutaisinko: "Jumalani, miksi minusta tällaisen teit"

Kääntyisinkö Jumalan puoleen, kun maailman silmissä olisin arvoton? Kysyisinkö voitko edes sinä rakastaa minua? Mitä luulette Jumalan vastaavan? Ensiksi hän varmasti kertoisi, että hän on Kaikkivaltias. Sen jälkeen hän näyttäisi minulle syntisyyteni. KOKO syntisyyteni, ei vain ne synnit jotka liittyvät seksuaalisuuteen. Jos haluaisin Jumalan elämääni, hän armahtaisi minut ja saisin elää hänen kanssaan elämäni loppuun asti.

Minulla ei ole vastausta siihen, mikä on 100% oikein näissä seksuaalivähemmistöjä koskevissa asioissa. Mutta sen tiedän, että en pidä siitä, että ihmistä lyödään raamatulla päähän. Lyödään niin lujaa, että selkäranka painuu kasaan pari senttiä. Siihen ei kenelläkään ole oikeutta.
Ymmärrän kyllä, että synti voidaan sanoa synniksi. Mutta jos siitä ei ole varmaa tietoa, on paras olla hiljaa. Synnin voi sanoa synniksi, niin, että ottaa toisen syliinsä ja kertoo sen rakkaudella tai sen voi ärjäistä vasten näköä.
Uskon, että seksuaaliset taiupumukset eivät lähde kenestäkään karjumalla ja halveksimalla. Jos siinä vielä käytetään uskontoa apuna alkaa ahdistaa. Lähimmäisen rakkauden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Seksuaaliset tavat eivät tartu mitenkään ja olisin idiootti jos juoksisin karkuun mukavia ihmisiä vain siksi, että itse pelkään. Sillä mitä muuta tuollainen käytös voi olla kuin pelkoa?
Jokaisella on ihmisarvonsa. Jokaisella myös raja tulee vastaan jossakin ja joissakin asioissa.
Itselleni tuo raja on pedofiilia. Siinä loppuu meikäläisen armahtavaisuus kuin seinään.
Jos on kyse kahden aikuisen ihmisen vapaaehtoisesta seksielämästä, se on asia jolle en voi mitään ja joka ei minulle kuulu.
Pedofiilin kynsistä lapset on pelastettava, maksoi mitä maksoi!

Jos joku haluaa olla Jeesuksen seuraaja, tuskinpa silloin on viisasta vetää lättyyn kaikkea, joka on erilaista. Jeesus oli suorasanainen ja uskalsi sanoa asiat suoraan, kun oli sanomisen paikka. Sanoessaan hän ei kuitenkaan vienyt kenenkään ihmisarvoa. Tämä täällä vellova homokeskustelu sen tekee.