Olen lueskellut monia kirjoituksia tästä aiheesta, mutta siltikin ajattelin josko joku haluaisi kommentoida tätä meidän tilannettakin. Meille tuli n. 5 päivää sitten poika pentu ja ennestään meillä asustaa leikattu tyttökissa joka on melko omistavaista tyyppiä. Ihan ensimmäisinä päivinä tyttökissa pelkäsi pentua, ei uskaltanut olla edes samassa huoneessa. Murinoita ja sähinöitä on ollut alkupäivinä aina kun toisen näkee, ihan ekoina päivinä silloinkin kun minussa oli pennun haju. Nyt on päästy siihen tilanteeseen, ettei neitimme enää sähise pennun nähdessään eikä enää ollenkaan minulle vaikka haisisin kuinka paljon pennulle. Meillä on ollut muutama varsin lupaava hetki, jossa kissat ovat varovasti nuuhkineet toisiaan ilman sihinöitä. Olen ollut tuomarina välissä tai seurannut tilannetta läheltä valmiina keskeyttämään jos menee tappeluksi. Yksi yö on nukuttu jopa samassa sängyssä, tosin kissat olivat eri laidoilla, ilman sähinöitä. Tämä oli jo toisena yhteisenä yönä. Sen jälkeen yöt on vietetty eri paikoissa. Yleisesti ottaen olen positiivisella mielellä näitten tutustumisen suhteen. Kuitenkin mielessä kaihertaa se että vaikka tuo meidän neiti vaikuttaakin varsin rennosti ottavan suurimman osan ajasta vaikka pentu olisikin suht lähellä (1m)niin muutaman kerran päivässä hän kytistää pentua ja hyökkääkin tassutappeluun, sähisee yms. Olen mennyt aina väliin koska pentu on vielä niin paljon pienempi ja hän on saanut jostain tällasesta yhteenotosta jo pari naarmua naamaankin. Mites te tällasen tilanteen tulkitsisitte? Tiedän että aika auttaa, mutta mietin mitä mun pitäis tehdä. Kannattaako mun antaa kissojen olla yhdessä mahdollisimman paljon vai pitäiskö niitä pitää erillään. Itse olen ajatellu, että tämä neidin käytös tarkoittaisi jotain tähän tyyliin:"ihan kivalta kaverilta vaikuttaa, mutta en mä silti tykkää kun joku tulee mun reviirille". Mielipiteitä siis, kiitos.
Pennun ja vanhemman kissan tottuminen toisiinsa
miunmaun
8492
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Meillä oli joku aika sitten sama tilanne, leikatun tytön kaveriksi hommattiin poikakissan pentu. Alkuun tyttö sähisi ja murisi pennulle, mutta tottui nopeasti ja nyt ovat parhaat kaverit.
Itse antaisin kissojen olla mahdollisimman paljon tekemisissä toistensa kanssa. Jos eristät kissat toisistaan, ne vaan stressaantuvat entistä enemmän. Kissoja on hyvä pitää silmällä, ettei mitään vakavampaa pääse tapahtumaan. Ja muista, että kissojen tutustumiseen ja elämään jatkossakin kuuluu pieni nujakointi ja nahistelu. Tiedän, että pennun ja ison kissan paini on melko rajua katsottavaa, varsinkin kun toinen on niin pieni, mutta niin kauan kun kumpikaan kissa ei vingu tai ulvo kivusta, anna peuhata vaan. Yleensä kissat tajuavat itsekin lopettaa painin, kun toinen vinkaisee. Muista myös erityisen paljon huomioida tyttökissaa, niin se ei tunne oloaan syrjäytetyksi. Kyllä se siitä, pohjimmiltaan tyttökissa on varmasti onnellinen, kun sai uuden kaverin.
on itseasiassa ihan sama tilanne. viime lauantaina haettiin leikatun tytön kaveriksi ihan rotumirri tyttö kans. Ekana iltana pentu eristäytyi ihan omasta halusta vessaan ja sieltä se sitten uskalsi tulla ulos vasta maanantaina. Vanhan kissan kamat siirrettiin meidän makuuhuoneeseen. Sähinää ja murinaa oli ja on jossain määrin vieläkin. Nyt näyttäisi siltä että meillä juostaan peräkanaa, vaikuttaa leikiltä mutta vanhempi tuhisee ja heiluttaa häntää ihan kuin olisi vihainen. Ei yhtään tykkää jos pentu on meidän sängyssä tai raapimapuun ylimmällä "orrella", silloin tulee tassusta.Eilen illalla oli aika kovaaki painia sängyssä mutta en keskeyttänyt vaikka rajua olikin, mutta näytti kuitenkin siltä että vanhempi kissa vältti astumasta toisen päälle ja jos toinen vinkaisi niin meni pois, vinkaisusta huolimatta pentu halusi jatkaa painia. Itse ajattelen että mitä enemmän noi saa touhuta yhdessä niin sen nopeempaa ne myös sopeutuu. Parempi on tilanne kuin viime viikonloppuna mutta vielä ei olla ylimpiä ystävyksiä, mutta tämäkin on erittäin hyvä alku.
Kun otin pennun aikuisen kaveriksi, niin homma eteni aikalailla samalla tavalla kun teillä: pari päivää sähinää kun pentu tuli isomman mielestä liian lähelle. Sitten jo isompi seuraili pienempää välimatkan päästä uteliaana, silti kun pentu tuli isomman mielestä liian lähelle, saattoi tämä vielä sihahtaa. Kolme päivää meni kun alkoivat leikkimään, mutta selvästi isompi liikkui silti enemmän varuillaan omassa kotona. Eli heti ei tule sellaista "täyttä luottamusta" toiseen, vaan välillä saattaa "säikähtää" leikinkin lomassa ja siksi sähistä. Jotain epävarmuutta kai. Ainakin näin luulisin. Nyt (pentu ollut meillä reilu 2kk)nämä kaksi on hyviä kavereita, leikkivät päivittäin useasti, nukkuvat vierekkäin ja pesevät toisiaan. Kuitenkin ovat vielä molemmat niin leikkisiä (isompikin vasta 2v), että nämä nuolemishetket muuttuu äkkiä painiksi, eivät malta pitkäksi aikaa lähekkäin rauhottua. Sähinää ei siis ensi päivien jälkeen ole ollut ollenkaan.
Isompi kisu on kyllä käytökseltään muuttunut, ikäänkuin muka minun nähden "ylenkatsoo" pienempää ja esittää välinpitämätöntä. Kuitenkin on ihan onnessaan kun pentu pesee ja touhuilee sen kanssa. Lähinnä se naurattaa, kun vaikuttaa niin "teennäiseltä". Varmaan jotain pientä mustasukkaisuuttakin.. Iso kissa ei enää sisällä kiehnää niin paljon ja kehrää niin hiljaa ettei kunnolla kuulu. Kun olen sen kanssa ulkona, se kiehnää enemmän kuin koskaan ennen ja kehrää tosi kovaäänisesti. Ymmärrä sitten näitä.. Mutta varmaan tasottuu tämäkin homma kunhan penska kasvaa isommaksi.
Minusta kannattaa vaan antaa olla yhdessä. Kokemusta on meinaan kahden aikuisen totuttamisesta joka todella meni pieleen.. Sen kyllä huomaa heti, eivät siedä nähdä toisiaan, eivät uskalla liikkua ja tappelevat tosi kovasti.
Ite ihan tietoisesti pysyttelin kissoista vähän kauempana tällä kertaa (vaikka sikana jännittikin aluksi), tuntuu, että niiden tutustumisessa ihminen on välillä vähän "tiellä". Kuitenkin välillä taas vähän leikitin, kehuin ja annoin herkkuja. Ja se leikkiminenhän tosiaan saattaa olla melko vauhdikasta kun pääsevät alkuun, mutta meillä ei ole tullut vissiin kuin yksi tosi mitätön naarmu, vahinko varmaan sekin. Mutta tosi hyvältä teillä tilanne kuulostaa jo! Kertoilepa miten etenee!! =)
Kiitos hyvistä vastauksista. Olenkin ajatellut nyt antaa kissoille enemmän tilaa tutustua toisiinsa. Tarkkailen tietty tilannetta, mutta kauempaa. Kovasti jännitän kyllä jos tulee yhteenottoja että miten käy. Tällä hetkellä tosin taitaa olla niin päin, että se on pentu joka sihisee. Tänään tuli ainakin yksi positiivinen kokemus: molemmat ottivat aurinkokylpyjä yhdessä, oli tosin hiukan välimatkaa mutta kuitenkin. Yhdessä rentoutuminen kuulostaa lupaavalta. Ja tyttömme suostui tänään ensimmäistä kertaa syömään niin että pentu oli myös ruokapaikalla, aiemmin hän on lähtenyt pois jos pentu on siellä ollut. Selvästi on siis tullut rentoutta lisää olemiseen tämänkin päivän aikana. Niin täytyy vielä lisätä että tyttökissamme on 7-vuotias ja elänyt ainoana kissana elämänsä ensimmäistä vuotta lukuunottamatta.
Hei! Minulla on 5vuotias poikakissa ja ajattelimme ottaa lisäksi kissanpennun. Vanhempi kissa piti lopettaa muutama kuukausi sitten ja nyt on vaan yksi kisu. Kyselisinkin ihan perusohjeita pennun tuloon, ku on niin paljon aikaa ku on kisunpentu ollut. Eli mitä ruokaa annoitte aluksi? Madotus ja leikkaus(poikakissa oletettavasti tulossa) ovatko menneet ok? Ja missä hinnoissa liikkuvat? Leikkauksesta pääsee vissiin parin tunnin jälkeen kotiin? Kaikenlaiset ohjeet ja vinkit pennun hoidosta ja kisujen totuttamisesta tervetulleita.
Täytyy vielä lisätä tänne että nyt kun pennun kotiutumisesta on kulunut viikko näin tänään aamulla kun kissat nuuhkivat toisiaan ihan nenät vastatusten ilman mitään sähinöitä. Tämä päivä onkin kulunut sitten kissojen keskinäistä leikkitaistelua katsellessa. Yhtään sähinää ei ole tänään enää kuulunut. Ovat siis keskenään jo ainakin kavereita :)
no sehän kuulostaa tosi hyvältä. Kyllä niistä taitaa ystävät tulla! Ja leikkiä on tosi kiva seurailla kun näkee kuinka onnessaan ne on toistensa seurasta!
kyllä se sun narrtus poikaan vielä tottuu.
Meille kun tuli narttupentu otti leikattu nartumme täysin nokkiinsa sähisi ja vältteli pientä sekä meitä n.2kuukautta. leikattu kolli ei ollut juuri moksiskaan.
Nyt tulevat hyvin toimeen. kuin olisivat sisaruksia.
Hemssu meillä jo onkin kohta ollut vuoden päivät.