Hei! Minulla on ihmissuhteisiin liittyvä ongelma.
Alan nimittäin ystävyyden edetessä muuttua omituiseksi...
Yläasteen ja lukion aikoina olen saanut paljon uusia kavereita. Näen heitä lähinnä koulussa, mutta en ole yksinäinen enkä kaipaakaan seuraa usein.
Erityisesti yhden kaverin kanssa olen tullut todella läheiseksi, me ollaan aina yhdessä, mutta ei pelkästään kahdestaan vaan myös porukassa.
Nyt olen alkanut huomata, että olen alkanut kyllästyä kaveriini. Pidän hänestä kovasti, enkä halua hänestä eroon, mutta huomaan välillä olevani tyly hänelle. Se on paha asia, koska osaan olla todella jäätävä. En ymmärrä, mikä minuun aina menee, kun tulen läheiseksi jonkun kanssa!
Näin on käynyt aiemminkin (vaikka en ole menettänyt kavereita tämän takia).
Jotkin pikku asiat vaan alkavat ystävässä ärsyttää enemmän ja enemmän.
Alan siis jotenkin rimpuilla itseäni irti ja tulen jotenkin ylimieliseksi. Haluan niin sanotusti "tuoretta verta". Ystäväni ei ansaitse tällaista kohtelua, koska hän on minulle niin hyvä ja tiedän olevani hänelle tärkeä. Välillä ihmettelen, kuinka hän kestää olla kanssani. Tiedostan myös, että tällä menolla menetän ihmiset ympäriltäni.
Haluan korostaa, että meillä menee yleensä hyvin enkä aina ole koppava, mutta välillä tulee ihme hetkiä...
Miten oppisin arvostamaan läheisiäni enemmän?
Pelkään jo, että jos joskus alan seurustella, sekin tulee kaatumaan tähän levottomuuteeni.
Odotan ihmisiltä liikoja tai jotain.
Kiitos jos joku jaksoi lukea. Välillä vaan täytyy purkaa sydäntä jonnekin.
Alan nimittäin ystävyyden edetessä muuttua omituiseksi...
Yläasteen ja lukion aikoina olen saanut paljon uusia kavereita. Näen heitä lähinnä koulussa, mutta en ole yksinäinen enkä kaipaakaan seuraa usein.
Erityisesti yhden kaverin kanssa olen tullut todella läheiseksi, me ollaan aina yhdessä, mutta ei pelkästään kahdestaan vaan myös porukassa.
Nyt olen alkanut huomata, että olen alkanut kyllästyä kaveriini. Pidän hänestä kovasti, enkä halua hänestä eroon, mutta huomaan välillä olevani tyly hänelle. Se on paha asia, koska osaan olla todella jäätävä. En ymmärrä, mikä minuun aina menee, kun tulen läheiseksi jonkun kanssa!
Näin on käynyt aiemminkin (vaikka en ole menettänyt kavereita tämän takia).
Jotkin pikku asiat vaan alkavat ystävässä ärsyttää enemmän ja enemmän.
Alan siis jotenkin rimpuilla itseäni irti ja tulen jotenkin ylimieliseksi. Haluan niin sanotusti "tuoretta verta". Ystäväni ei ansaitse tällaista kohtelua, koska hän on minulle niin hyvä ja tiedän olevani hänelle tärkeä. Välillä ihmettelen, kuinka hän kestää olla kanssani. Tiedostan myös, että tällä menolla menetän ihmiset ympäriltäni.
Haluan korostaa, että meillä menee yleensä hyvin enkä aina ole koppava, mutta välillä tulee ihme hetkiä...
Miten oppisin arvostamaan läheisiäni enemmän?
Pelkään jo, että jos joskus alan seurustella, sekin tulee kaatumaan tähän levottomuuteeni.
Odotan ihmisiltä liikoja tai jotain.
Kiitos jos joku jaksoi lukea. Välillä vaan täytyy purkaa sydäntä jonnekin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kun sä jo tiedostat tän ongelman niin luulis kyl et se loppuu koht.
Ku alkaa ärsyttää niin mieti et miks ärsyttää ja onks siihen ees mitään syytä.
Minkähän ikäinen olet? Osaat tosi hyvin analysoida itseäsi ja tulevaisuttakin seurustelua murehtiessasi. Musta kuulostaa siltä, että pelkäät/et pysty läheisyyteen. Tämä voi johtua siitä, että et ole ollut vauvanakaan tosi läheinen kummallekaan vanhemmalle. Toisin sanoen he eivät ehkä ole osanneet olla läheisiä ja luotettavia.
Olen 17, täytän kesällä 18. Olen itsekin miettinyt tuota lapsuuden läheisyysjuttua, mutta olen aina ollut valtavan läheinen vanhempieni, varsinkin äitini kanssa. Minua on halittu yms. ja olen aina saanut olla heidän mukanaan.
Vieläkin äitini kanssa jutellaan kaikesta ja ollaan usein yhdessä.
Siksi ihmettelenkin, miksi olen tällainen. Olisiko sitten epävarmuutta; välillä ihmettelen kuinka kukaan voi pitää minusta. Se on juuri outoa, että olen kaikille "ulkopuolisille", (ei siis niin läheisille kavereille) avoin ja ystävällinen.
Mutta sitten tältä läheisimmältä ystävältä panttaan asioita, vastailen lyhyesti yms. Riippuen tietysti päivästä ja mielialasta.
Hyvä teoriani meni hukkaan tai sitten et osaakaan tulkita, mikä on aitoa luottamuksellista läheisyyttä. Ihan vaan arvaus ihmiseltä, joka ei tosiaankaan ole sitä saanut. Käytöksesi kuulostaa myös vähän vallankäytöltä. Tunnistatko sellaista? Tai ehkä vaan testaat, mitä se ystävyytenne kestää eli olet epävarma.
Vaikkei vastausta täältä ehkä löydykään, niin olet jo pitkällä, kun edes asiaa pohdit.