...heti ensi silmäyksellä ja tunsitko heti synnytyksen jälkeen äidillistä suojeluhalua? Jos et niin kuinka pitkään meni??
G: Rakastuitko
lapseesi...
141137
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
En nyt "muista" niitä synnytyksen jälkeisiä ensi hetkiä niin tarkkaan, koska oli niin mieletön kokemus, mutta kyllä "rakastuin" tai miten sen nyt voisi järkevämmin muotoilla?! Päivä päivältä tunne vaan kasvoi ja kasvaa edelleen.. (lapsi 3v)
En todellakaan heti.. No kiireellisellä sectiolla syntyi ja näin lapsen vain vilaukselta (vähän otsaa ja nenänpäätä) ennen kuin kiikutettiin vastasyntyneiden teho-osastolle. Vurokauden päästä näimme seuraavan kerran ja olihan se järkytys nähdä alle 500g painava vauva, jolla on joka raajassa jotain, kanyyleja, verenpainemansetti, saturaatiomittari, nenämahaletku, hengityskoneen tuubi nenässä ja isot silmälaput.. yksin isossa keskoskaapissa sinivalojen alla vaippasillaan ympärillään tietokone, massiivinen hengityskone, valvontamonitori sekä hoitajia ja lääkäreitä.. Ja se kilkutus monitoreista, kun oman lapsen elintoiminnot heittelehtivät, hapetus, verenpaineet, pulssi jne. Mieleen tuli kysymys, onko tämä se minun lapseni, joka oli ollut kohdussani? Ei se näytä yhtään siltä miksi sen kuvitteli.. haluan tuon viereisen "isomman" (1700g) vauvan, jonka voi ottaa syliin ja joka ei tarvitse kaappia.
Ehkä ensimmäisen kerran tuli jotain äidinvaistoja, ku poika oli 1kk ja vointi romahti hetkellisesti ja luulin hänen menehtyvän keuhkojen puolesta. Mutta varsinainen kiintyminen tuli vasta n.3kk iässä kun vauva pääsi pois teho-osastolta. Jatkohoidossa sitä sitten ehdittiin tutustua paremmin (2,5kk) ja tietenkin nyt kotona (kotiutui tällä viikolla) yritetään löytää omat rytmit ja tavat.
Nyt poika on 5,5kk ja äidin kaikista rakkain:)
istuin vain monta tuntia katsellen pientä vauvaani ihastellen ja miettien "onko tuo oikeesti minun"!:) Ja se ihana oman vauvan tuoksu,aah!
rakastuin heti kun sain hänet syliini, kuopustytöltä meni pikkuisen kauemmin eli reilu puolisen vuotta...:=0
Hän tuli kiireellisellä sektiolla enkä saanut nähdä kun pikaisesti salissa. Sitten vasta osastolla aamuyön tunteina kun vauva oli kainalossa, syttyi rakkaus ja se suojelunhalu. Salissa olin vielä niin pöhnässä jne etten ajatellut paljon mitään.
Esikoisesta olin myyty heti ja toisen tapauksen kohdalla rakastin kyllä alusta asti, mutta jotenkin lapsi ei tuntunut niin "omalta".... Ymmärtäisin paremmin toisinpäin... Tiedä sitten mikä on =)
Kyllä, rakastuin heti ja onnen itkukin pääsi kun poika oli maailmassa :) Vaikea edes sanoin kuvata, miten lapseni syntymähetken koin... Onnea, rakkautta, iloa :)
meni 1kk ennen kuin koin selvää rakastumisen tunnetta..se alkuaika meni vähän sumussa kun niin uutta kaikki ja opettelin vauvan hoitoa..nyt typy kohta jo 4kk ja äidin rakkain kultamussukka
sairaalassa rakastuin ensi silmäyksellä ja aina kun katselin vauvaa aloin itkemään onnesta.
kotiin tultua halusin olla vauvan kanssa koko ajan ja huolehtia,imettää,vaihtaa vaippaa ym.
sitten jostain kumman syystä kolmisen viikkoa kotiutumisen jälkeen kaikki lopahti.
minua ei kiinnostanut,olin väsynyt enkä kokenut rakastavani lastani ollenkaan.Kävin jopa baarissa ennen lapsen 2kk "synttäreitä" 3kertaa vaikka imetin...(en siis imettänyt kuitenkaa silloin kun olin juonut enkä 12 tuntia viimeisen nautitun oluen jälkeen kuten "opetettiin")
tammikuun alussa jouduimme lapsen kanssa sairaalaan kun tuli virtsatulehdusja todettiin että munuaiset ovat eri kokoiset.
viikon siellä sairaalassa yksin istukellessani ja lastani katsellessani tajusin ettei mikään voisi viedä tuota pientä ihanuutta minulta.Minulla on maailman ihanin,kaunein pieni ihminen tuossa joka tarvitsee minua.
Rakastuin häneen uudelleen,syvästi joka päivittäin syvenee syvenemistään.
Tuskin sitä pientä kääröä sentään kukaan heitteille jättää, jonkinnäköistä äidinvaiston sanelemaa suojelua sitä tarjoaa joka tapauksessa.
Sillä ei kai ole tekemistä itse rakastumisen kannalta.
Minulla meni vajaat 2 viikkoa ja pystyn sanomaan kellonajankin, kun se tunne hulvahti lävitseni!
Olin jotenkin ajatellut että itkisin ilosta jo heti synnytyksen jälkeen mutta mitään semmoista ei tapahtunut. Eka tosi rakkaus-tunne tuli kun poika eka kerran hymyili isälleen... :) (reilun kuukauden ikäisenä) Ja toka kerran joskus lähemmäs kolmikuisena kun vauvasta alkoi löytyä paljon erilaisia ilmeitä ja alkoi jutella pitkiä juttuja :)
Olin koliikkvauvan kanssa yksin ensimmäiset 5kk 24/7 olin ihan pöhnässä ja univelkanen ja laihduinkin yli 20 kiloo kun en muistanu ees syödä. Halusin vaan et se perhana vois lopettaa sen pe****een huutamisen jo kun en enää jaksanu kantaa ja hyssytellä eestaas taloo. kun itteekin pyörrytti kun nousi ees seisomaan. Koko ajan olin valppaana ja äidinvaistoja oli, mutta kuitenkin tuntui kuin olisin hoitanut jonkun toisen vauvaa ihan robottina. Kun vauva oli 6-7 kk aloin tuntea syvää rakkautta ja huolta lapsesta. Nyt jälkeenpäin tuntuu oikeesti tosi hirveeltä mitä kaikkee sitä on pienessä mielessään ajatellut aamuyön synkkinä tunteina kun vauva itkee ja itkee ja mikään ei auta. Nyyh..kumpa joku voisi vaan tulla ja viedä tuon vauvan pois....hirveetä...väsymystä kai....noh nyt poika 10kk enkä antais kenenkään viedä sitä multa pois, omalta tuntuu..ensimmäisestä puolesta vuodesta en ees muista paljon mitään, ihan olisi ihan eri vauva kuin silloin...sektiolla synty 06/07
Ensimmäinen poikamme kun syntyi (nyt 5v) niin tunsin kyllä äidillisiä vaistoja tottakai ja huolenpitoa, mutta usein tuntui että vauva oli vain joku "juttu" joka itkee, syö ja tarvitsee minua koko ajan, ahdistavalla tavalla. Ensimmäisen vuoden jälkeen tuntui siltä että todella rakastan lastani. Nyt toinen poikamme on vuoden eikä minua enää ahdistanut vaan kaikki tuntui alusta asti ihan normaalilta ja rakkauskin oli valmiina jo ihan synnytyssalissa..Taitaa olla niin että se esikoisen syntymä on aina sellanen mullistus omaan elämään vaikka kuinka olisi haluttu ja toivottu vauva.
Esikoiseni, nyt jo koululainen, Kun hän syntyi olin toki onnellinen, enkä edes kovin masentunut mutta kun olin ensikerran yön poissa hänen luotaan (6kk) niin silloin tajusin kuinka paljon häntä kaipaan ja rakastan. Siitä se lähti.
Seuraavien kanssa se rakkaus oli jo (kuten edellä hienosti sanottiin) Synnytyssalissa.