monellako on ees lievää masennusta ko mun mielestä se on jo melko yleistä nuorten keskuuvessa?ja ootko viillelly ittees tai ryypänny pahaan oloon tms?
masennus?
masentunut...
13964
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
lievää masennusta kyllä ollut miula.
kerran joskus humalapäissäni ylä asteella sorruin viiltelemään.sen jälk moista ei tapahtunu.
ja mitä juomiseen tulee,kyllä juon suruuni tai muuten pahaan oloon.nykyäänkin.vaikka ei järkeä.
Se on kyl hyvä pitää mieles et puhuminen on varmaan parhaimpia keinoja päästä masennuksesta eroon.
Puhuminen auttaa
sitä jos on yksin ja syrjäytyy yatäviä kummiski on, viillelly oon pari kertaa mut jälkeenpäin ajateltuna se on ihan pelleilyy
Olihan mulla pari kuukautta semmosta masennusta. Pitäis varmaan sanoo teinimasennusta. Nyt se on kuitenkin menny ohi ja hyvä silleen. Se masennus johtu aika paljon itsetunto-ongelmista ja kaikista perusjutuista mitä nyt teini-iässä on... Nyt onneks jostain syystä mun itsetunto on kohentunut. Lieneeköhän tääkin vaan jotain väliaikaista? Toivottavasti ei...
no itellä on ollu kohta kaks vuotta ja oon psykoterapiassa käyny mut ei se auta ja viimeviikolla erosin tyttöystävästä et ei oikeen hyvin mee...itsari on ollu mielessä ja muutamia kertoja on tullu viilleltyy mut sen jätin..oon yrittäny aatella postitiivisesti yms mut ko ei tunnu mikää auttavan ja vihaan tätä ko aina alakuloinen eikä mistä jaksa kiinnostuu ja paljo muitaki masennuksen oireita...koulussa on aika paljoki masentunutta porukkaa...mut juomaan tai polttaan en ala se on varma...
Et kuinka kauan sä kävit siellä psykoterapiassa?
Miksei se auttanutkaan?
Ku oon lukenu näit itsetunto juttui niin yleensä masennukset menee pois nopeasti tai sitten ne ottaa oman aikansa.
Ku kesä tulee ja pääsee rannalle makaa niin sitten tulee hyvä mieli.
Mut eri ihmiset pääsee masennuksesta eroon eri tavoin: joillakin terapia, joillakin kuten minulla Ylimmän apu, kavereiden tuki, puhuminen yleensäkin, työn tekeminen, vapaa-ehtoistyö jne
no empä pahemmin oo kirjaa pitäny mut puoli vuotta (?)...katos ko mulla kuoli pappa joka mut oli kasvattanu ja sit melkee kaikki sukulaiset kahen vuojen sisällä ja nyt tyttöystäväki lähti käveleen et...
Riippuu myös masennuksen vaikeusasteesta. Puhutaanko sairaudesta vai normaalista elämästä. Jos on kyseessä normaali teinimasennus niin se on ohimenevää ja kuuluu asiaan. Samoin elämässä tulee aina vaikeita hetkiä jolloin kaikki tuntuu masentavalta. Niihin ja myös lieviin masennusoireisiin auttaa yleensä nuo sinun mainitsemasi asiat ("ylimmän avusta" on hyötyä vain jos uskoo jumalaan, muutoin siitä ei ole apua)Mutta jos tilanne on hyvin vakava niin voidaan tarvita enemmän ammattiauttajia.
Monet nuoret pelkäävät ensiksi sitä että ovat tulossa "hulluiksi" kun alkaa tuntua masentavalta. Ei välttämättä uskalleta puhua kenellekään kun pelottaa leimaantuminen sairaaksi ym. Vaikka kyse on ihan normaalista elämänvaiheesta joka ei tarkoita että olisi sairas. Surullista on jos nuori ei kykene kanavoimaan pahaa oloaan tai käsittelemään omia tunteitaan, jolloinka on mahdollista että se pahaolo purkautuu jossain elämänvaiheessa hyvin negatiivisella tavalla.
Lääkkeitä voidaan käyttää sitten jos tuntuu että tilanne niitä tarvitsee. Niitä ei välttämättä tyrkytetä eikä ole oikeastaan suositeltavaa nuorille johtuen erilaisista sivuvaikutuksista. Monet kuitenkin ottavat ne. Ne tosin vaikuttavat vasta pitkän ajan päästä eikä ihmeparannusta ole ensimmäisen pillerin jälkeen luvassa. Masennus voi aiheutua jos aivot eivät tuota tarpeeksi serotoniinia jolloin nämä masennuslääkkeet (SSRI-lääkkeet, MAO-inhibiittorit) pyrkivät korjaamaan asiaaa. Silloin on jo kyse oikeastaan sairaudesta, jokin kehon osa ei toimi oikein ja se vaikuttaa koko elämään.
Mutta puhuminen on tosiaan tärkeää. Jokaisella olisi hyvä olla edes yksi luotettava henkilö jolle voisi puhua ja johon turvautua. Teini-iässä erilaisten tunteiden käsittelyn ja kanavoinnin opettelu on tärkeää ja ei ole ollenkaan pahaksi että niitä vastoinkäymisiäkin tulee. Elämä kun ei ole ruusuilla tanssimista ja on hyvä muista että mikä ei tapa niin se vahvistaa.
Mullakin on masennusta, mutta itken vain pahan olon pois.. Olen vasta 11 ja ajattelen kaikesta ''ihan sama'' Ja tuntuu että ketään ei välittäisi vaikka kuolisin.
Voisin diaknosoida itselleni jonkunlaisen masennuksen, vaikkei sitä minulla olekaan todettu... Viillellyt olen kolmesti. Sen myönnän. Typerää kyllä - sekin on tiedossa. Hetkellinen apu, tai kuten yleensä ei mitään apua. Tietty sillä voi purkaa vihaa jota tuntee itseään kohtaan... ... mutta en suosittele. Juonut en ole. Huoh... toivottavasti sitä ei tulekkaan koettua...
Itse olen täynnä vihaa, ja masennus on kova,joka aiheuttaa piiri missä liikun jne.
miten saatte vihan, ja masennuksen pois, itse olen 14 ja käytän melkein joka päivä alkoholia ja tupakkaa sen pois saamiseen, ja kaverit valittaa että miksi en puhu tyttökaverille näistä, en viitsi. auttakaa jos tajusitte mitä tarkoitin
Sä oot saanu hyvii ehdotuksii tos sun omas viestissäs Aikuisuus palstal et mul ei oikeestaan oo enää paljo lisättävää.
Puhu jollekin näist sun vaivoist, olo helpottuu huomattavasti.
Liiku, niin agressiot purkautuu ja muutenkin relaa.
Käy leffassa tyttöystäväs kaa tyyliin.
Tai käy kirkos sunnuntaina.
Masennus on pois menevää mut päihteiden käytöllä sen pois meneminen ei nopeudu.
Varo niin päihteitä.
Kohta on kuitenkin kesä ja pääsee loikoilemaan hiekkarannoille et koht pääsee taas relaamaan :)
onhan sitä tullu ryypättyä aika monesti ku ei vaa yksinkertasesti jaksa miettii enempää..