Tyttöni on eskarissa. Aluksi hän sai sieltä paljon kavereita, ystävystyi hyvin erään tytön kanssa. Tyttö kävi meillä leikkimässä ja päin vastoin. Nyt oma tyttöni sanoo joka päivä kotiin tultuaan, että kukaan ei leiki hänen kanssaan esikoulussa. Yhteys tähän hyvään kaveriin on myös loppunut. Tyttöni kertoo että vain yksi tyttö leikkii hänen kanssaan.
Eskari tätien kanssa juteltu tästä asiasta ja he vkertovat, että kyllä kavereita on. En tiedä enää mitä uskoa. Pyysimme, että eskarissa seuraavat tilannetta ja raportoivat sitten meille. Sydäntä vain särkee kun tyttö sanoo joka eskarin jälkeen, että kukaan ei leiki.
En voi ymmärtää mistä on kyse. Lapseni on hyvin ulospäin suuntautunut ja puhelias. Olen miettinyt voiko ryhmässä olla joku lapsi joka pitäisi kaikkia otteessaan ja kieltäisi leikkimästä meidän tytön kanssa. Luulisi että sellainen toiminta huomattaisiin ja siitä tehtäisiin loppu.
Onko kenelläkään ollut vastaavan laisia ongelmia omien lasten kanssa? Haluaisin kovasti kuulla miten olette asian kanssa eläneet. Pelottaa kun koulu alkaa, että tyttö jää sielläkin yksin.
Eskari tätien kanssa juteltu tästä asiasta ja he vkertovat, että kyllä kavereita on. En tiedä enää mitä uskoa. Pyysimme, että eskarissa seuraavat tilannetta ja raportoivat sitten meille. Sydäntä vain särkee kun tyttö sanoo joka eskarin jälkeen, että kukaan ei leiki.
En voi ymmärtää mistä on kyse. Lapseni on hyvin ulospäin suuntautunut ja puhelias. Olen miettinyt voiko ryhmässä olla joku lapsi joka pitäisi kaikkia otteessaan ja kieltäisi leikkimästä meidän tytön kanssa. Luulisi että sellainen toiminta huomattaisiin ja siitä tehtäisiin loppu.
Onko kenelläkään ollut vastaavan laisia ongelmia omien lasten kanssa? Haluaisin kovasti kuulla miten olette asian kanssa eläneet. Pelottaa kun koulu alkaa, että tyttö jää sielläkin yksin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
että oisko josko olis kavereiden mielestä liian "innokas" eli huomaamattaankin kenties "määräilee" liikaa mitä leikitään ja tehdään jne.
Meillä on oma tyttö myös vähän tällänen pomottaja,tahtomattaankin.Olen joskus salaa nimittäin kuunnellut kun leikkivät niin aika usein se on niin että tyttäreni on se joka sanoo ohjeet yms leikkiin,tyyliin että nyt nää menis,nyt se sanos....
Voihan olla että lapsesi todellakin osallistuu leikkeihin kavereiden kanssa eskarissa- uskoisin ettei eskarihenkilökunta sellaista valehtelisi. Mutta jos hän itse kokee että hän haluaisi leikkiä vain kahdestaan sen parhaan kaverinsa kanssa tai leikki ei muuten suju hänen ajatusten mukaan niin se saa hänet tuntemaan ettei ole kaveria ja hän jopa vetäytyy leikistä pois.
Tämäntyyppistä on ainakin ollut meidän eskarissa monina vuosina.
Miten ovat leikit kotona?
Leikkiikö hän aina kahdestaan jonku kanssa vaiko isommalla porukalla?
Minkä ikäisten kanssa hän leikkii kotona?
Onko hän "pomon" roolissa kotileikeissä?
Eskarissa ollaan ikäisten kanssa vertaisryhmässä ja usein egot "kolkkuu", joten pientä joustoa puolin ja toisin, se auttaa kovasti usein eteenpäin.
Tosiaan tytömme leikkii aina jonkun kanssa kahdestaan kotona, kun vain on kaveri kylässä. Sisaruksia hänellä ei ole. Tyttö kertoo eskarista, että hän yrittää mennä leikkiin mukaan, mutta muut lapset sanovat että eivät halua häntä mukaan. Onneksi hänellä on kuitenkin yksi tyttö jonka kanssa hän leikkii.
En minäkään usko, että eskarihenkilökunta valehtelisi tästä asiasta, mitä tarkoitusperää heillä siihen olisi. Ihmetyttää kuitenkin, että mistä moinen kaverittomuuden kertominen johtuu. Olen miettinyt myös, että voisiko tämä johtua siitä, että hän ei ole joka päivä eskarissa. Olisiko niin, että jokapäivä siellä olevilla olisi muodostunut niin tiiviit ryhmät, että niihin on vaikea päästä mukaan. On hän kuitenkin tottunut olemaan ryhmässäkin, hän oli ennen eskariin menoa perhepäivähoitajalla. Siellä ikäjakauma oli myös tosi pieni. Kolme eskariin menevää ja kaksi vuotta nuorempaa.
Mielellään tyttö eskariin lähtee ja hyvällä mielellä sieltä tulee pois. Jos tilanne olisi oikein vakava, luulisin että tyttö ei haluaisi eskariin lähteä ollenkaan.
niin, että ryhmässä on paljon sellaisia lapsia, jotka ovat olleet päiväkodissa jo monta vuotta ja kaverisuhteet ovat kestäneet kauan. Eli ei ole välttämättä helppo päästä uuden pph:lta tulleen mukaan leikkeihin. Varsinkin, jos on paljon pois. Meillä oli viime vuonna hoidossa tyttö, joka oli ollut päiväkodissa jo puoltoista vuotta, parhaat kaverit vaihtoivat päiväkotia. Sitten tyttö siirtyi muutaman muun lapsen kanssa sisarusryhmästä isojen (5-6v) ryhmään. Päivisin leikki muiden tyttöjen kanssa, mutta kotona valitti ettei ole kaveria. Puhuttiin äidin kanssa ja todettiin, että tyttö on ns. bestistyyppiä, joka haluaisi aina olla sen yhden ja saman kaverin kanssa. Mutta eihän tätä voitu muilta lapsilta vaatia. Ja kyllä tilanne helpottikin jonkun verran, kun asiasta puhuttiin.
Voihan olla että lapsesi todellakin osallistuu leikkeihin kavereiden kanssa eskarissa- uskoisin ettei eskarihenkilökunta sellaista valehtelisi. Mutta jos hän itse kokee että hän haluaisi leikkiä vain kahdestaan sen parhaan kaverinsa kanssa tai leikki ei muuten suju hänen ajatusten mukaan niin se saa hänet tuntemaan ettei ole kaveria ja hän jopa vetäytyy leikistä pois.
Tämäntyyppistä on ainakin ollut meidän eskarissa monina vuosina.
Miten ovat leikit kotona?
Leikkiikö hän aina kahdestaan jonku kanssa vaiko isommalla porukalla?
Minkä ikäisten kanssa hän leikkii kotona?
Onko hän "pomon" roolissa kotileikeissä?
Eskarissa ollaan ikäisten kanssa vertaisryhmässä ja usein egot "kolkkuu", joten pientä joustoa puolin ja toisin, se auttaa usein eteenpäin.
sori