monopod

Nykyisin jenka on sama 1/4 tuuma lähes kaikissa. Jossain isossa tai vanhassa voi olla isompi 3/8 mutta välikierrettä saa kaupoista. Yksjalkanen monopodi on erinomainen kannattelemaan painavan objektiivin, vaikkapa 300/2,8, pitemmän kuvaussession ajan. Katsoppa vaikka urheilukilpailun ammattilaisia. Valotusajan takia jalkaa ei tarvittaisi, mutta kuka pitelee monen kilon lasia käsissään kuvausvalmiina tuntikausia. Tämmösen yksjalkasen kanssa on nopeampaa ja joustavampaa vaihtaa kuvauspaikkaa kuin oikean jalustaviritelmän. Varsinaista tärähdystä pitkillä ajoilla se ei poista, mutta antaa sen verran vakautta että voi 1-2 pykälää pitemmällä ajalla kuvata kuin ihan käsivaralta.

Muitakin käyttötapoja toki on. Vaikkapa laajakulma nokkaan ja nostetaan korkealle esim yleiskuvan saamiseksi väkijoukon yli. Laajakulma siksi että tähtäys tapahtuu käsikopelolla ja sommittelu arvaamalla. Saattaapa sitä kameraa roikottaa laivan reunan (reelingin?) yli vaihtelevan vaikutelmman saamiseksi, vaikka.

Lapinvaellusta harrastava valokuvailija etsii sellaisen vaellussauvan jossa on kamerakierre, semmosiakin kuulemma alan kaupoissa on, tai sitten yksjalan jossa on rannelenkki ja kunnon tartuntakädensija sekä jääpiikkimahdollisuus talvikäyttöä varten.

Monopodin tarkoitus on pidellä kameraa paikallaan.

Liikkuvan kohteen seuraaminen helpottuu, kun käyttää monopodia. Jos kuvaat lintuja, kannattaa monopodin päähän laittaa kuula- tai kinopää (minulla on kinopää), sillä se helpottaa kohti lentävien lintujen seuraamista.

Klassikko on narujalusta. Jalustakierteeseen sopivaan mutteriin liitetään (venymätön) naru, jonka toinen pää laitetaan jalan alle. Kun naru kiristetään, viritelmä lähes vastaa monopodia. Laiskimmat laittaa naruun lenkin ja lenkin objektiiviin. Narulla saadaan 1-2 ja monopodilla 2-3 pykälää.

Monopodi sopii erinomaisesti digien kanssa käytettäväksi.