Hei! Haluaisin keskustella perheellisten kanssa, miten he ovat hoitaneet parisuhde ja lapsikasvatusongelmiansa. Oikeasti haluaisin kuulla, olenko sika vai en. Olen 43 vuotias mies ja takana on poikakoti sekä 7 vuoden vankila menneisyys. En käytä huumeita, mutta alkoholi maistuu. välillä olen töissä sähkö- tai elektroniikka-alalla, tällä hetkellä en. Olen saanut kotona tiukan armeija-kasvatuksen josta olen yrittänyt päästä ylitse, mutta se seuraa takaraivossa koko ajan. Itselläni on 4-v,11-v, ja 13-v lapset jotka oikeasti kärsii armeija-asioistani, vaikka en haluaisi. Haluaisin niistä eroon ja vaimoni on samaa mieltä, ja sukulaisenikin sanovat että homma pitäisi loppua. Miten pääsisin siitä eroon??? Rakastan perhettäni, vaimoa ja lapsiani äärettömästi, ja antaisin vaikka henkeni heidän puolestaan, mutta haluaisin eroon siitä tiukkapipoisuudesta. Itse en pysty sitä (armeijaa)lopettamaan vaikka haluaisin. Keskustelin vaimoni kanssa siitä että saanko keskustella asiasta täällä netissä, ja hän ei olisi halunnut, mutta hän ymmärsi myös näkökulmani että haluan R E H E L LI S T Ä palautetta, joka ei suosi kumpaakaan. Jos nyt vastaukseksi tulee sellasta tyhmää paskaa... niin säälin jo valmiiksi niitä ihmisiä jotka eivät saa sanotuksi ideoitaan julki kuin täällä. Eli, TE HYVÄT IHMISET, haukkukaa mut vaikka miksi, mutta kertokaa reiluja kommentteja. Mieluummin kerran sika, ja myöhemmin mies, kuin aina sika mies. Eli, asiaaa julki. Lisää tietoa kun tulee vastauksia.
Perhe
ab1
5311
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mun rehellinen mielipide on tämä:
Muutama kommentti netissä sinua tuntemattomilta ihmisiltä ei melko varmasti auta asiaa miksikään. Kukaan meistä ei tunne sinua eikä tiedä miten todella käyttäydyt kotona lapsiasi kohtaan.
Jos oikeasti haluat MUUTTAA jotakin käytöksessäsi, siihen pitää käyttää aikaa ja nähdä vaivaa. Asiaa pitää miettiä jonkun asiantuntijan kanssa monta monta kertaa ja käsitellä se juttu perusteellisesti. He voi antaa neuvoja millä lailla pystyy muuttamaan semmoisia reaktioita, jotka tulee automaattisesti jostain lapsuudesta.
Jos olisin sinä, varaisin ajan lähimpään perheneuvolaan, kun siellä just voi jutella lasten kasvatuksen ongelmista ja miten pitäis tehdä missäkin tilanteessa.
Toinen vaihtoehto on kirkon perheasiainneuvottelukeskus, vaikka sinne onkin yleensä noin 5 kk jono, mutta sekin on maksuton ja sieltä saa myös hyvää apua. (ei tartte kuulua kirkkoon, jotta sinne voi mennä).
Tää oli mun mielipiteeni.
Sieltä voisit saada neuvoja ongelmaaan.
Lue rukoillen :)
Joo, tämä oli hyvä neuvo!
Mä olen kokenu itte, että varsinki Uuden Testamentin lukeminen hoitaa omaa sisintä vähitellen.
Kannattaa aloittaa vaikka Johanneksen evankeliumista. Jos ei ymmärrä jotakin, niin lukee vaan eteenpäin eikä jää miettimään liikaa.
Se lukeminen jotenkin auttaa ajattelemaan asioita toisten ihmisten kannalta - ja siitä on varmasti tämmöisessä tilanteessa apua.
Raamatussa on lasten kanssa olemiseen hyviä neuvoja. Vaikka tää: "Isät, älkää aina moittiko lapsianne, etteivät he masentuisi." ja tää: "te isät, älkää herättäkö lapsissanne vihaa, vaan kasvattakaa ja ojentakaa heitä Herran tahdon mukaan."
Rakastat lapsiasi varmasti! Lasten tarttee sen tiedon ja kokemuksen, että isä rakastaa heitä. Raamatussa on neuvoja miten voi osoittaa rakkautta oikein. Raamatun mukaan rakkaus saa ihmisen olemaan tämmöinen ja tekemään näin: Rakkaus on kärsivällinen ja lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
Tuosta suoraan soveltaen tähän kysyjän tilanteeseen, niin rakastava isä on lapsiaan kohtaan kärsivällinen ja lempeä. Rakastava isä ei kadehdi lapsiaan, ei kerskaile heille eikä pöyhkeile, eikä käyttäydy lapsia kohtaan sopimattomasti. Rakkautta osoittava isä tekee asioita epäitsekkäästi, eikä ole lapsilleen katkera, eikä muistele heidän tekemiään pahoja asioita, vaan on iloinen hyvistä tosiasioista. Tää on hirmu tärkeä mun mielestä, että keskittyy siihen hyvään, mitä niissä lapsissa on, ja kehuu ääneen. Ei ne siitä ylpisty, vaan lapset tarttee sitä, jotta niitten itsetunto olis terveempi. Rakastava isä kestää kaiken, uskoo ja toivoo lapsistaan hyvää. Rakastavan isän rakkaus kärsii kaiken.
Siinä on mallia, vaikkei me tuohon kovin hyvin pystytä, niin pitää yrittää kovasti kuitenkin tuohon suuntaan. Lasten vuoksi.
Jumala rakastaa ihmistä täysin tuolla tavalla, kun Hän osaa rakastaa täydellisesti ja ilman ehtoja! Semmoinen rakkaus hoitaa ihmistä terveemmäksi.
Jos armeijakasvatus tarkoittaa sitä, että sinä teet päätökset ja muut tottelee ja jos ei tottele sinä rankaiset, on se väärit. Et ole sika, mutta käyttäydyt väärin. Minun mieheni (45 v.) on ollut aina auktoritäärinen ja määrännyt, eikä kuunnellut toisten mielipiteitä, tehnyt niin kuin haluaa.
Lapsemme ovat alkaneet kapinoimaan murrosiässä ja tästä on seurannut fyysisiä yhteenottoja, ompa yksi sormikin murtunut. Auktoritäärinen kasvatus, joka pakottaa toisen omaan tahtoonsa on väärin ja johtaa viimeistään murrosiässä lasten kapinaa. Toisaalta jos lapsi on arka saattaa hän käpertyä itseensä, mikä on sekin tosi traumatisoivaa.
On hienoa, että olet huomannut asian ja pyrit siitä pois. Tärkeää on, että ymmärrät miksi toimit niin. Sinä jatkat sukupolvien ketjua käytöksessäsi. Itsenä muuttaminen ei ole helppoa, mutta mahdollista. Kuten edellä sanottiin voit hakea apua kuntasi perheneuvolasta.
Alkoholin käyttö vain pahentaa asiaa, tarkkaile käyttöäsi. Ei olisi pahaksi vaikka lopettaa kokonaan, jos huomaat että mopo voi karata käsistä.
laitetaan asiaa harkintaan... ja totta hitsi... olen tosissani, en kai tänne muuten kirjoittelisi! Kiitos kaikista Kommententeista. Kiva että naisetkin oli liikkeellä.