JAKSAKAA NYT LUKEA TÄMÄ HYVÄT HULLUT!
Se istui siinä ja tuijotti minua suurin silmin. Tuijotin takaisin ja odotin, että se lopettaisi ja minä voittaisin tuijotuskilpailun. Se heilautteli välillä häntäänsä varoittavasti, kunnes se sitten kyllästyi ja lähti pinkomaan kovaa vauhtia pakoon minua. Naurahdin hiljaa.
- Että ne kissat osaavat olla omituisia, tuumailin itsekseni.
- Mitä sie sanoit! En kuule tänne keittiöön asti kunnolla sun puhettas! ystäväni Roosa huusi keittiöstä, jossa oli etsimässä jotain syötävää kissalleen.
- Parempi niinkin. Kaikki minun puheeni eivät ole aivan järkeenkäyviä, vastasin takaisin, mutta kylläkin niin hiljaa, ettei hän kuullut mitä sanoin.
Pian hän saapui keittiöstä pitäen avonaista kissanruokapurkkia kädessään ja toisessa kädessä hänellä oli kissanruokakuppi.
- Mihinkäs se Nala katos? Et kai taas säikytellyt sitä niillä sun jutuillas?
- Enpä en, vastasin - Se vaan katsos hävisi tuijotuskilpailun ja varmaan lähti jonnekin suremaan häviötään…
- No ei se mitään, joku muu saa ruokkia sen. Roosa sanoi ja pisti hajamielisesti kissanruokakupin ruokapöydälle ja kissanruokapurkin hän pisti tiskipöydälle.
- Ookkei, mennäänkö nyt sitten käymään Essillä? Se hullu saa hermoromahduksen, jos me ei tulla sinne kohta.
Pistin nopeasti kengät jalkaani ja hyppäsin pyöräni selkään, joka oli parkissa aivan Roosan huoneen ikkunan toisella puolella. Jätin oven auki ja katselin mielenkiinnolla kun kärpäsiä lensi siitä sisään. Roosa tuli heti perässä ja pisti oven nopeasti kiinni.
- Varo vähän, Tuke, hän sanoi moittivasti - Kaikenlaisia ötököitä tulee muuten sisälle.
- Niinpä tuleekin. Kaikki niistä vaan ei osaa käyttää ovikelloa ja siksi olenkin ötököistä fiksuin ja pääsen sillä tavalla sisälle paljon helpommin, vastasin.
Roosa naurahti ja otti vaaleanvihreän pyöränsä ja me pyöräilimme pitkin hiekkaista tietä kohti Essin taloa.
Essi hyppelehti meitä vastaan, kun saavuimme ylä- Kuusistojen pihalle.
- Moi!
- Moh, vastasin hänelle.
- Ainii, mun pitää mennä vielä hakemaan mun pyörä. Mie en nimittäin ajatellu lähteä sinne keskustaan ihan kävellen"
Essi ryntäsi mummonsa pihaan pyörää hakemaan.
- Olis se kyllä mun pyörän tarakkaan mahtunut. Roosa mutisi. - Ei sitä huomaa siitä ku se on niin laiha. Poliisit ei ois ainakaan pysäyttäny meitä.
- Höh, poliisit on söpöjä, siis ne miespuoliset tietenkin. Miks ne ei sais meitä pysäyttää?
Essi keskeytti kehittävän keskustelumme huutamalla meitä tulemaan mummonsa pihalle. Poljimme sinne nopeasti ja lähdimme polkemaan, kohti keskustaa. Mikan talon ohi tietenkin.
- Hei, kato! Se seisoo tuolla jonkun tytön kanssa!, Roosa huusi.
Katsoin sinne päin samaan aikaan, kun Roosa ajoi pyörällään ojaan, sillä oli osoittanut ajaessaan molemmilla käsillään Väänästen taloa kohti. Essi katsoi myös.
- Ou fack, ne huomas meidät, Essi sanoi. - Toi toinen on ihan selvästi yks Janette!
- Huups… Niinpä näyttää olevan, lähetään lipettiin, ennen ku ne tulee valittamaan meille niiden 'vakoilusta'!
Vastaukseni kuuli myös Roosa, joka nauraa räkätti ojassa.
- Pannaan Janette ja Mika pussauskoppiin, se huusi.
- Kävikö pahasti?, kysyin. - Taisit saada aika tällin, kun tollasista asioista oot nyt kiinnostunut.
Essi meni raahaamaan Roosan pyörää ojasta, sillä me kaikki olimme huomanneet vaarakaksikon Mikan, ja Janeten lähestyvän meitä Väänästen pihalta.
- Tule jo!, Essi huusi Roosalle, joka maata röhnötti ojassa. - Voi kakka sun kanssas! Tule jo! Viimeiset sanat eivät tehonneet.
- Okei, me mennään edellä, Tuke, tuu säkin jo, vai jäitkö sinne lorvimaan?
- Roosa, varo! Metässä tuolla kiven takana on iso karhu!
Se sai vihdoin sen hullun liikkeelle, ja kiisimme pian tietä pitkin karkuun Janettea ja Mikaa, vaikka tiesimme, etteivät ne seuranneet meitä.
- Hehehee, olipas hauskaa, sain mustelman käteen ja likaiset vaatteet ja sitte jouduin vielä säikähtämään sitä karhujuttua… Roosa sanoi asiansa ivallisella äänellä.
- Ja pöh, rakas serkku, ite jäit makaamaan sinne ojaan. Me luultiin jo Tuken kanssa, että se karhu söis sut välipalaks Janeten ja Mikan kanssa! Ole kiitollinen huolenpidostamme! Essi pidätti nauruaan puhuessaan.
- Okei, okei, mie oisin kyllä syönyt ne, ja tietenikin kaikki kolme! Oisin varmaan jemmannut teillekin jotain, sillä kyllä mä tiedän, että te ootte niin pihejä, ettette viitti ostaa sieltä kaupungilta mitään syötävää"
Murisin leikisti Roosalle.
- Ja minäkö pihi? Kehtaatkin väittää niin! En ole oudompaa kuullutkaan! Näytän kyllä siellä, etten ole mikään pihi…
- Jaa, Tuisku, ajattelit taas vai ostaa Tiimarista jotain Juhannus-krääsää, sinne Helsinkiin näytille, vai? Tai sitten ostat Tarzan- tarroja, tai vaikkapa jonkun kirjasarjan vikan osan?
- Onko Tuke tehnyt niin? Tarzan- tarroja! No huh, huh…
Olimme ajaneet jo Tykkimäen kohdalle, ja meitä vastaan tuli kaksi jotain Essin tuntemaa poikaa. Toinen roikotti housujaan niin alhaalla, että batman alushousut näkyivät ja oli Essin rinnakkaisluokalla, ja toinen oli suunnilleen Roosan ikäinen, eli 11-vuotias.
- Moi! Puhuja oli pojista vanhempi.
- Moi, moi!, huusi Essi ja ajoi poikien ohi heilauttaen kättään. Minä tulin perästä, ja tein sotilasmerkin ja viimeisimpänä ajava Roosa näytti tietenkin keskisormea. Pian poljimme kaikki taas pyöriämme rinnakkain ja laulelimme omia versioitamme eri artistien ja yhtyeiden hiteistä. Mukavan viileä tuuli toi vaihtelua meitä piinaavaan helteeseen ja odotimme innolla seuraavaan varjoon saapumista.
Ette taineet ymmärtää, hyvät ihmiset, mutta palautetta odottaisin.. Toivottavasti ne, joista tuo pätkä kertoi eivät suutu.. *hullun nauru* Ja tuo pätkä, perustuu täysin tositapahtumiin ja se mitä tapahtuu tuosta eteenpäin on selvillä vain muutamien ihmisten(?) aivoissa…
T:TuketzuTheOuto
Se istui siinä ja tuijotti minua suurin silmin. Tuijotin takaisin ja odotin, että se lopettaisi ja minä voittaisin tuijotuskilpailun. Se heilautteli välillä häntäänsä varoittavasti, kunnes se sitten kyllästyi ja lähti pinkomaan kovaa vauhtia pakoon minua. Naurahdin hiljaa.
- Että ne kissat osaavat olla omituisia, tuumailin itsekseni.
- Mitä sie sanoit! En kuule tänne keittiöön asti kunnolla sun puhettas! ystäväni Roosa huusi keittiöstä, jossa oli etsimässä jotain syötävää kissalleen.
- Parempi niinkin. Kaikki minun puheeni eivät ole aivan järkeenkäyviä, vastasin takaisin, mutta kylläkin niin hiljaa, ettei hän kuullut mitä sanoin.
Pian hän saapui keittiöstä pitäen avonaista kissanruokapurkkia kädessään ja toisessa kädessä hänellä oli kissanruokakuppi.
- Mihinkäs se Nala katos? Et kai taas säikytellyt sitä niillä sun jutuillas?
- Enpä en, vastasin - Se vaan katsos hävisi tuijotuskilpailun ja varmaan lähti jonnekin suremaan häviötään…
- No ei se mitään, joku muu saa ruokkia sen. Roosa sanoi ja pisti hajamielisesti kissanruokakupin ruokapöydälle ja kissanruokapurkin hän pisti tiskipöydälle.
- Ookkei, mennäänkö nyt sitten käymään Essillä? Se hullu saa hermoromahduksen, jos me ei tulla sinne kohta.
Pistin nopeasti kengät jalkaani ja hyppäsin pyöräni selkään, joka oli parkissa aivan Roosan huoneen ikkunan toisella puolella. Jätin oven auki ja katselin mielenkiinnolla kun kärpäsiä lensi siitä sisään. Roosa tuli heti perässä ja pisti oven nopeasti kiinni.
- Varo vähän, Tuke, hän sanoi moittivasti - Kaikenlaisia ötököitä tulee muuten sisälle.
- Niinpä tuleekin. Kaikki niistä vaan ei osaa käyttää ovikelloa ja siksi olenkin ötököistä fiksuin ja pääsen sillä tavalla sisälle paljon helpommin, vastasin.
Roosa naurahti ja otti vaaleanvihreän pyöränsä ja me pyöräilimme pitkin hiekkaista tietä kohti Essin taloa.
Essi hyppelehti meitä vastaan, kun saavuimme ylä- Kuusistojen pihalle.
- Moi!
- Moh, vastasin hänelle.
- Ainii, mun pitää mennä vielä hakemaan mun pyörä. Mie en nimittäin ajatellu lähteä sinne keskustaan ihan kävellen"
Essi ryntäsi mummonsa pihaan pyörää hakemaan.
- Olis se kyllä mun pyörän tarakkaan mahtunut. Roosa mutisi. - Ei sitä huomaa siitä ku se on niin laiha. Poliisit ei ois ainakaan pysäyttäny meitä.
- Höh, poliisit on söpöjä, siis ne miespuoliset tietenkin. Miks ne ei sais meitä pysäyttää?
Essi keskeytti kehittävän keskustelumme huutamalla meitä tulemaan mummonsa pihalle. Poljimme sinne nopeasti ja lähdimme polkemaan, kohti keskustaa. Mikan talon ohi tietenkin.
- Hei, kato! Se seisoo tuolla jonkun tytön kanssa!, Roosa huusi.
Katsoin sinne päin samaan aikaan, kun Roosa ajoi pyörällään ojaan, sillä oli osoittanut ajaessaan molemmilla käsillään Väänästen taloa kohti. Essi katsoi myös.
- Ou fack, ne huomas meidät, Essi sanoi. - Toi toinen on ihan selvästi yks Janette!
- Huups… Niinpä näyttää olevan, lähetään lipettiin, ennen ku ne tulee valittamaan meille niiden 'vakoilusta'!
Vastaukseni kuuli myös Roosa, joka nauraa räkätti ojassa.
- Pannaan Janette ja Mika pussauskoppiin, se huusi.
- Kävikö pahasti?, kysyin. - Taisit saada aika tällin, kun tollasista asioista oot nyt kiinnostunut.
Essi meni raahaamaan Roosan pyörää ojasta, sillä me kaikki olimme huomanneet vaarakaksikon Mikan, ja Janeten lähestyvän meitä Väänästen pihalta.
- Tule jo!, Essi huusi Roosalle, joka maata röhnötti ojassa. - Voi kakka sun kanssas! Tule jo! Viimeiset sanat eivät tehonneet.
- Okei, me mennään edellä, Tuke, tuu säkin jo, vai jäitkö sinne lorvimaan?
- Roosa, varo! Metässä tuolla kiven takana on iso karhu!
Se sai vihdoin sen hullun liikkeelle, ja kiisimme pian tietä pitkin karkuun Janettea ja Mikaa, vaikka tiesimme, etteivät ne seuranneet meitä.
- Hehehee, olipas hauskaa, sain mustelman käteen ja likaiset vaatteet ja sitte jouduin vielä säikähtämään sitä karhujuttua… Roosa sanoi asiansa ivallisella äänellä.
- Ja pöh, rakas serkku, ite jäit makaamaan sinne ojaan. Me luultiin jo Tuken kanssa, että se karhu söis sut välipalaks Janeten ja Mikan kanssa! Ole kiitollinen huolenpidostamme! Essi pidätti nauruaan puhuessaan.
- Okei, okei, mie oisin kyllä syönyt ne, ja tietenikin kaikki kolme! Oisin varmaan jemmannut teillekin jotain, sillä kyllä mä tiedän, että te ootte niin pihejä, ettette viitti ostaa sieltä kaupungilta mitään syötävää"
Murisin leikisti Roosalle.
- Ja minäkö pihi? Kehtaatkin väittää niin! En ole oudompaa kuullutkaan! Näytän kyllä siellä, etten ole mikään pihi…
- Jaa, Tuisku, ajattelit taas vai ostaa Tiimarista jotain Juhannus-krääsää, sinne Helsinkiin näytille, vai? Tai sitten ostat Tarzan- tarroja, tai vaikkapa jonkun kirjasarjan vikan osan?
- Onko Tuke tehnyt niin? Tarzan- tarroja! No huh, huh…
Olimme ajaneet jo Tykkimäen kohdalle, ja meitä vastaan tuli kaksi jotain Essin tuntemaa poikaa. Toinen roikotti housujaan niin alhaalla, että batman alushousut näkyivät ja oli Essin rinnakkaisluokalla, ja toinen oli suunnilleen Roosan ikäinen, eli 11-vuotias.
- Moi! Puhuja oli pojista vanhempi.
- Moi, moi!, huusi Essi ja ajoi poikien ohi heilauttaen kättään. Minä tulin perästä, ja tein sotilasmerkin ja viimeisimpänä ajava Roosa näytti tietenkin keskisormea. Pian poljimme kaikki taas pyöriämme rinnakkain ja laulelimme omia versioitamme eri artistien ja yhtyeiden hiteistä. Mukavan viileä tuuli toi vaihtelua meitä piinaavaan helteeseen ja odotimme innolla seuraavaan varjoon saapumista.
Ette taineet ymmärtää, hyvät ihmiset, mutta palautetta odottaisin.. Toivottavasti ne, joista tuo pätkä kertoi eivät suutu.. *hullun nauru* Ja tuo pätkä, perustuu täysin tositapahtumiin ja se mitä tapahtuu tuosta eteenpäin on selvillä vain muutamien ihmisten(?) aivoissa…
T:TuketzuTheOuto
Vastaukset 2
Vanhimmat
ootko vähän tyhmä! t ä m ä on tttiieeettookkooneeex ... viiiruussssssssss. äh äh se oli vitsi, eikä ollu huijasin, äijä usko! pah öpelästyit hah hah roolipaska!!!!!!!!!! kakat on tulo-s-sa@@@@@@@@@jippiiii.fffffffffiiiiiiiiiiiiii
Varastit mun nikin pönttö...!