Hei!
Semmoista asiaa vaan että onko kellään täällä tietoa mistäpäin suomea löytyisi pyreneitten paimenkoiran pentuja/kasvattajia?
Olisin hyvin kiitollinen kaikesta informaatiosta koskien näitä aiheita:)
Semmoista asiaa vaan että onko kellään täällä tietoa mistäpäin suomea löytyisi pyreneitten paimenkoiran pentuja/kasvattajia?
Olisin hyvin kiitollinen kaikesta informaatiosta koskien näitä aiheita:)
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ei kannata ottaa. Todella hankala rotu.
jos etsit täältä informaatiota, kertoo se, ettet ole sovelias koiranomistajaksi. Hanki vaikka Legoja.
kasvattajia ja pentuetietoja. Itselläni on pyrri ja on aivan ihana otus!!!
Omapäinen huumoria tarviva rotu. Älykäs, nopea oppimaan. Me harrastamme tokoa ja kisaamme agilityssä 2 luokassa. Eli mainio harrastuskaveri.
Jätä nuo ylläolevat viestit omaan arvoonsa. Kiva, että rotu kiinnostaa.
T. pyrriin hurahtanut
vähättelevästi vastata, mutta kyllä se totta on, että pyrri on usein varsin vaativa ja hankalakin rotu. Niitä tiedän lopetetunkin käytösongelmien vuoksi.
on ongelmia joidenkin yksilöiden kanssa ja vika usein narun toisessa päässä ja huonossa sosialistamisessa. Pyrri on ihan hyvä koira siinä missä muutkin.
Voisin luetella tusinan rotuja, jotka huomattavasti arempia ja luihumpia käytökseltään. Näen aika paljon erilaisia koiria toko, sekä agi.kouluttajana ja valitettavasti näitä ns. ongelmakoiria monista roduista. Ja useimmiten on kyse vain omistajan tietämättömyydestä ja kokemattomuudesta. Omistajan ohjaamisella ja opastamisella päästään kuitenkin monen koiran kanssa ongelmista eroon : )
Ei yleistetä, eikä tuomita eri rotuja, kaikissa kun on omat puolensa.
joka rodussa ongelmayksilönsä. Pyrre on vaan usein ihmisten mielissä hauskannäköinen ransu-koira, jolloin he eivät tule ajatelleeksikaan sitä, että se saattaa olla varsin vaativa ja hankalakin rotuna. Vaikka ongelma on usein narun yläpäässä, siitä huolimatta ON olemassa helpompia ja vaikeampia rotuja, luulisi sinun tietävän tämän, jos kerran niin suuri on koirakokemus.
pyrriä helpoksi roduksi? Sanoin vaan että sen kanssa voi haarastaa useita lajeja ja on nopeasti oppiva koira. Se, että on olemassa "helpompia" rotuja on aika harhaanjohtava. Jokaikinen koira oli mitä rotua tahansa vaatii vähintään tapakasvatusta. On totta, että pieni kääpiökoira on helppo hallita narun päässä, eikä se saa pahaa jälkeä aikaan.
Jokaisen joka on kiinnostunut, jostain rodusta kannattaa lukea ko. rotua käsitteleviä sivuja, ne ovat usein kasvattajien laatimia.
Ja kyllä vastuuntuntoinen kasvattaja kertoo koirankyselijälle minkälaisesta rodusta on kyse ja mitä se vaatii. Itsekkin kävin aikanaan tuntien keskusteluja kasvattajan kanssa jo ennen kuin pennut olivat edes maailmassa. Tiesin tasantarkkaan mitä olin ottamssa ja ei ole tarvinut katua. Kasvattajilla on mielestäni suuri vastuu perehdyttää pennukyselijä rotuun ja sanoa suoraan mikäli ei suosittele rotua tietylle ihmiselle. Meilläkin oli vaatimus, että koira ei tule suhvakoiraksi, vaan harrastuskoiraksi, sillä ongelmia tulee jos koira ei saa tarpeeksi tekemistä.
Tuo mun otus on ainoita pyrrejä jotka ovat toimineen kaverikoirana. Eli se on luonteeltaan erittäin avoin ja ystävällinen. 70 anoppini pärjää pojan kanssa loistavasti ja käyvät päivisin lenkillä, kun olen töissä. He käyvät päivittäin tapaamassa naapurin mummua.
Tästä aiheesta voisi puhua loputtomiin. Tosiasia on, että yksi tykkää yhdestä rodusta toinen toisesta. Koiraa ei koskaan pitäisi ottaa ulkonäön perusteella, eikä vain sen takia, että nyt sattuu haluamaan pennun.
Ei tarvi katsoa kuin apulan sivuja, niin saa surullisena todeta, että koiria menee kiertoon jos jostakin syystä.
Hyvää kevättä kaikille ja nautitaan niistä karvakuonoista, mikä nyt kelläkin sattuu olemaan.
mutta kyllä jokaisen koiraa haluavan on mietittävä rotuvalintaansa. Vaativa rotu ja kova yksilö - taitamattoman käsissä aikapommi. Eli ehkä koiraharrastus kannatta aloittaa helpommasta rodusta/pehmeämmästä yksilöstä. Näin molemmilla on parempi tulevaisuus.
Meillä kotona kolme pyreneittenpaimenkoiraa. Luonteeltaan löytyy kaksi ääripään edustajaa: erittäin sosiaalinen ja avoin ja sitten se varautunut, kaikkeen epäluuloisesti suhtautuva. Kaikki ne kuitenkin ovat perusluonteeltaan erittäin pehmeitä koiria, enkä vielä ole tavannut "kovaa" pyrtsiä. Ja kyllä pehmeys ja varautuneisuus tekevät rodusta vaativan, tosin verrattuna laumanvartijarotuisen itsepäisyyteen ja miellyttämishalun puutteeseen monissa jutuissa pääsee paljon helpommalla...
niistä on itsenäiseen työskentelyyn ja lammaspaimeniksi jos niissä ei ole lainkaan kovuutta?
Itsenäinen työskentely ei vaadi kovuutta, kekseliäisyyttä ja oma-aloitteisuutta kylläkin. Pyreneittenpaimenkoira oppii helposti, myös ennakoimaan toimintaansa ja isännän käskyjä. Se menee pehmeänä koirana helposti lukkoon "kovalla otteella" käsiteltynä. Ranskalaiset itse pitävät varautuneisuutta merkkinä erityisestä älykkyydestä. Pyreneittenpaimenkoira on koiramaailmassa ominaisuuksiensa puolesta ainutlaatuinen sekoitus herkkyyttä ja toimintakykyä. Sillä on työssään apuna joskus myös pyreneittenkoira, joka huolehtii lauman vartioinnista.
Kyllähän niitä ne vie lopetettavaksi jotka huomaa koiran olevan viisaampi kuin itse.
luonteesta
"Paimenkoirat ovat yleensä työintoisia ja ohjaajalleen nöyriä rotuja. Jotta paimenkoira pystyi työskentelemään paimenen apuna, piti koiran olla tarkkaavainen, tottelevainen, nopea reagoimaan ja innokas työskentelemään. Koiran tuli olla ohjaajapehmeä, "nöyrä", mutta se ei saanut olla liian tilannepehmeä, vaan sen tuli kyetä kohtaamaan myös vaarallisia ja epämukavia tilanteita niistä liikaa paineistumatta."
lähde:http://personal.inet.fi/cool/colliemaailma/luonne.html
Itse omistan "lempeän" paimenkoiran. Vaikka onkin miellyttämisen haluinen, erittäin nopea oppimaan ja nöyrä, omaa myös kovuutta. Meillä on tämän ensimmäisen vuoden aikana kahdesti keskusteltu johtajuudesta ja kaikki ovat jälleen tyytyväisiä. Ja uskon, että ilman tuota kovaa puolta koira olisi aika hukassa alkuperäisessä tehtävässään, lammaslauman paimenena. Mutta loppujen lopuksi ollaan kaukana aiheesta. =)
Paimenkoiria on paljon erilaisia. Pääasia on, että itselleen sopivalta tuntuvaan rotuun todella tutustuu. Alkuperäinen kysymys pyreneittenpaimenkoirasta, niin tosiasia on, että käytöksen perusteella moni vetää täysin vääriä johtopäätöksiä koiran käytöksestä. Esikoistani alettiin koulutuskentällä ymmärtää, kun paremmin tutustuttiin ja esikoisen ensimmäisen pentueen yhdelle pennulle eläinlääkäri suositteli terapiaa 8 viikkoisena, seuraavalla rokotuskerralla (ilman terapiaa, oikein sosiaalistettuna) kehuttiin koiran kehittymistä. Ja nyt penska harrataa agia mahdollisesti menossa bh-kokeeseen... et silleen