Ongelmana on 3-v kollikissamme.Se on leikattu ja siis täysin sisäkissa.Miten sen saisi lopettamaan ovien ja ikkunapielien kynsimisen?Ne ovat ihan karseassa kunnossa.Raapimispuukin hommattiin,mutta tuskin edes vilkaisee sitä.
Talo pitäisi laittaa kohta myyntiin ja siirtyä uuteen.Pitäisi jotenkin yrittää peittää noita raapimisjälkiä.Uuteen taloon vieminenkin askarruttaa,mutta siitä nousi jo semmoinen meteli juniorin taholta,että kai se on mukaan otettava.
Voiko tuollaista kovapäistä kattia opettaa mitenkään parantamaan tapansa,vai pitäisikö vaan odottaa vanhuutta ja poisnukkumista (kissan)??
Talo pitäisi laittaa kohta myyntiin ja siirtyä uuteen.Pitäisi jotenkin yrittää peittää noita raapimisjälkiä.Uuteen taloon vieminenkin askarruttaa,mutta siitä nousi jo semmoinen meteli juniorin taholta,että kai se on mukaan otettava.
Voiko tuollaista kovapäistä kattia opettaa mitenkään parantamaan tapansa,vai pitäisikö vaan odottaa vanhuutta ja poisnukkumista (kissan)??
Vastaukset 5
Vanhimmat
Millainen raapimispuunne on? Kissa ei välttämättä kovin pienestä innostu ja itselläni onkin nyt kaksi isoa kissapuuta joissa on tasoja, tunneleita ym. Käyttävät kyllä mielellään sekä nukkumiseen että raapimiseen. Kissapuu voi olla myös kokonainen pystyyntuettu puunrunko. Ystävälläni on tällainen itse rakennettu ja kovassa käytössä. Kannattaa kokeilla erilaisia vaihtoehtoja.
Kannattaa myös kokeilla "maustaa" sallitut raapimispaikat vaikka suihkutettavalla kissanmintulla. Vastaavasti voi kokeilla erilaisia karkotteita.
Ennen kissoillani oli "raapimispuuna" keittiön ovenkarmi (jota kyllä eri kissat olivat raapineet jo parin vuosikymmenen ajan että sen se oli näköinenkin...) mutta vuokra-asuntoon muutettuani kissat oli kuitenkin helppo opettaa paremmile tavoille. Että kyllä toivoa on :)
Kissojen luontaiseen käyttäytymiseen kuuluu kynsien teroittaminen, se kannattaa ensimmäisenä muistaa. Kissa teroittaa kyntensä siihen mihin se parhaiten onnistuu, ei se ymmärrä, että ovien ja ikkunapielien kynsiminen ei ihmisestä välttämättä ole kovin mukavaa puuhaa.
Aina kun kissa raapii ei-toivottuja paikkoja, se kannattaa nostaa raapimispuun luo ja vaikka näyttää sille, miten puuta raavitaan. Aluksi voisitte myös kokeilla jonkinlaisen raapimislaudan tms. kiinnittämistä niihin kohtiin, joita kissa raapii. Kun se pikkuhiljaa tottuu teroittamaan kyntensä raapimislautaan/puuhun, laudan tai puun voi sitten siirtää parempaan paikkaan. Leikkaatteko kollin kynsiä? Kynsien leikkuukin vähentää ei-toivottua raapimista. Raapimalla paikkoja kissa voi myös merkata niitä omakseen. Jos en nyt ihan väärin muista, merkkailua varten on olemassa aineita (olikohan Feliwaylla jokin tälläinen aine?), joita suihkutetaan kissan raapimiin paikkoihin. Lisäksi voi tietysti kokeilla jotain kissakarkotteita, josko niistä olisi apua. Toivottavasti näistä neuvoista oli hyötyä, älkää nyt vaan raapimisen takia kollia viekö piikille!
ja tässä tapauksessa ainakin suihkeena.
http://www.vetcare.fi/index.php?id=86
Kissakarkoitteet ei kuulu kissan kotiin. Ne haisevat koko asunnossa, vaikka olisikin suihkutettu vain tiettyihin paikkoihin.
hommaa sille kissalle kunnollinen kynsimispuu. ne kaupassa myytävät ei aina kelpaa.
hanki parin metrin pätkä ohutta puuta ja osta rulla sisalnarua jonka käärit puun ympärille. voit vielä tehdä tason puun päälle kun laitat sen pystyyn.
ainakin meillä kissat on tosi vaativaisia. kaupasta ostetut raapimispuut tms ei kelpaa vaan pitää tehdä itse että kelpaa.
ei kissaa tollaisen takia lopetuspiikille viedä!
Saimme "sopeutumattoman" kissan. Se oli ollut kerrostalossa ja sitä oli siellä pidetty yöllä kuljetuslaatikossa. Se on pitkäkarvainen, ehkä Norjan metsäkissa. Asumme maalla ja täällä on paljon tilaa. Aluksi kissa oli tosi ahdistunut, kiipeili ovenkarmeja pitkin ylös asti, käveli pitkin pöytiä, ikkunalautoja ym. Kissa oli nuori, oli talvi, emmekä uskaltaneet päästää sitä heti ulos. Kun uskalsimme, se alkoi tehdä pitkiä kävelyretkiä. Nykyään se ei viihdy sisällä juuri ollenkaan, talvella se on yötä navetassa. Sisällä se käy vain nopeasti ruokakupilla ja seuraavalla ovenavauksella taas menee ulos. Sillä on lämmin pitkä turkki. Se ei pelkää edes vesisadetta, vaan toisiaan "lenkkeilee" jatkuvasti. Toinen kissamme taas tahtoo vain nukkua ja syödä, pyytää ulos, ei raavi. Kissoillakin näyttää olevan monenlaisia luonteita, rauhallisia tai vilkkaita. Ensimmäinen ikävuosi rauhoittaa, kuten muutenkin aika. Kaikia ei sekään rauhoita.