Mitä mieltä olette Helsinginsanomissa tänään 5.4.2008 kirjoitetusta artikkelista jossa Vantaan sosiaalilautakunnan puheenjohtaja Simo Pokki rajoittaisi supjektiivistä päivähoitooikeutta?
saa
kannatusta
552299
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 55
Vanhimmat
Joo. Luin artikkelin ja mielestäni on oikein että lapset joiden vanhemmista toinen on kotona, lapselle tarjotaan vai puolipäivähoitoa. Kyllä verorahoilla on muutakin käyttöä kuin ylläpitää 1200 lapsen (vantaan alueella) vanhempien vapaa-ajan mukavuutta, varsinkin kun se tietää 12 päiväkodin ja 300 työntekijän kustannuksia kaupungille. Kuvitelkaa mitä sillä rahalla saisi vanhukset!
Voi kun kapea-alaitsta ajattelua että lasten päivähoito on vain helpottamassa työttömien vanhempien arkea. Toki se sitä helpottaa mutta lastahan varten se on! En minä vie lasta sen takia päivähoitoon että itselläni on enemmän vapaa aikaa vaan sen takia että hän tarvitsee kavereita ja muuta seuraa ja tekemistä kun vain kotona olemista äidin kanssa. Näin on kuule asiat varsinkin yli kolme vuotiaiden lasten kohdalla. Ei lasta saisi rangaista ja pakottaa olemaan kotona eväten päivähoito vaan jos vanhemmat ovat työttömänä! Turha selittää että kyllä se äiti voi järjestää sitä sun tätä. Lapsi tarvitsee juuri ryhmässä toimintaa ja saman ikäisiä kavereita joita juuri päiväkodista löytyy!
Vähempikin riittäis.
Tai sitten parannettaisiin avointa toimintaa ja kerhotoimintaa.
Siinä olisi kummallekkin virikettä.
Ei kai siellä kotonakaan koko ajan puuhaa ole.
Joo totta se on. Täysi kielto päiväkodeista kotona olevien lapsille on täysin pöljää ja eri asia kun puolipäivähoidon tarjoaminen. Mutta mitenköhän kunta sitten aikoo säästää siinä puolihoidossa vai onko ainoa hyöty siinä että hoitajat pääsevät sitten taas "helpommalla" en ole kuullut että puolipäivävirkoja päiväkodissa olisi eli henkilökuntasäästöjä tuskin tulisikaan?
Harvan kotona olevan vanhemman lapsi on päiväkodissa kuitenkaan sitä samaa pitkää 10 tunnin päivää kun monen työssäkäyvän lapsen.
Jos kokopäivän hoidossa olevia on yli3 vuotiaiden ryhmässä 21. Tarkoittaa sitä, että jos niistä vaikkakin esim 4 lasta olisi puolipäivähoidossa, niin silloin ryhmään mahtuisi 2 lasta lisää. Tämä siis vain yksi esimerkki. Toinen vaihtoehto on esim. puolipäiväryhmä, jossa vaikkapa 21 lasta aamupäivät ja 21 iltapäivät. Ei siis niin, että " hoitajat pääsevät helpommalla ".....!!!!
Korjaan....käytännössä ryhmään mahtuisikin 4 lasta lisää ( puolipäiväisiä ) ja 2 kokopäiväistä.
Siis 4 puolipäiväistä TAI 2 kokopäiväistä :)
helsingin sanomissa.
Joillekin lapsille kokopäiväinen päivähoito voi olla ihan tarpeen, vaikka molemmat vanhemmat ovat kotona. Mielestäni perheillä pitää olla valinnanvapaus ja vaihtoehtoisia hoitomuotoja on tarjottava riittävästi (nythän niitä on päivähoito tai kotihoito). Kaikenlaisten todistusten kirjoittaminen työssäolosta, työttömyydestä, sairaudesta yms lisäävät vain byrokratiaa ja näidenkin lappusten lukijat tulisi laittaa tekemään lastenhoitotyötä.
Toivottavasti kukaan ei kuvittele, että kun kotonaolijoitten lapset saadaan pois päiväkodeista, työtätekevien lapsille löytyy helpommin hoitopaikka. Luulen, että Vantaakin vain supistaisi päivähoitotoimintaa ja niukkuuden tarjonta jatkuisi. Aikaisemmin Vantaallakinn oli muuten tarjolla puistotätejä ym. toimintaa, johon lapsen pystyi jättämään muutamaksi tunniksi pientä maksua vastaan. No nyt ei ole enää kuin seurakunnan tarjoamat kerhot.
Lapsen edun mukaista on pysyvä hoitopaikka. Pätkätyöläiselle (usein nainen, äiti) tarjotaan lyhyitä pätkiä, ja pätkien välissä lapsella tulee olla oikeus olla tutussa päivähoitopaikassa, eikä pompoteltavana paikasta toiseen. Varmasti jokainen terve vanhempi lyhentää näillä työttömyysjaksoilla lapsensa hoitopäivää, ja jos ei tee, herää kysymys, missä vanhemmuus. Joissain tapauksissa voi olla lapsen etu pysyä kokopäiväisesti hoidossa.
Vantaalla näitä vanhempi/vanhemmat kotona, lapsi kokopäivähoidossa -lapsia lisää myös esim. maahanmuuttajat, joille tarjotaan päivähoitopaikkaa suomen kielen opettelun takia.
tätä mieltähän on suurin osa päivähoidon johtoportaassa työakentelevistä. Päivähoitoa tarvitsevia lapsia on jonossa paljon sillä aikaa kun osa (en todellakaan yleistä) vanhemmista tuo lapsensa hoitoon kun itsellä on menoja (ehkä sillä verukkeella että "lapsi tarvitsee ikäistään seuraa",vaikka aina näin ei ole. Kerhotoiminta tms.riittäisi hyvin.)
En halua viestilläni pahoittaa kenenkään mieltä,näin vain on,koska meitä on täällä moneen junaan.
Olen itse pätkätyöläinen, teen keikka-ja osa-aika töitä 3-5 päivänä viikossa ja "vapaa-ajan" käytän työhakemusten täyttämiseen, työhaastatteluihin, opiskeluun ja virastoasioihin.
Lapseni ovat kokopäivähoidossa mutta työttöminä päivinä he eivät tietenkään ole hoidossa kokoaikaisesti.
En pysty kuvittelemaan muunlaista hoitojärjestelyä kuin nykyinen.
Pitäisikö lapsia pompotella toisessa päiväkodissa sijaitsevan puolipäiväryhmän ja nykyisen kokopäivähoitoryhmän väliä sen mukaan mikä työtilanteeni milloinkin sattuu olemaan?
Tilanteet ovat erilaisia, joillekin kotona olevien vanhempien lapsille varmaan riittäisi kerhotoiminta muutamana päivänä viikossa mutta sitä ei ole kaikkialla tarjolla.
meitä on moneen junaan,tällä siis tarkoitin juuri sitä että elämäntilanteita on yhtä paljon kun meitä ihmisiäkin.
Ilman muuta kertomasi hoitojärjestely on lasten kannalta paras. Ei ole mitään järkeä pompotella lapsia monen päiväkodin välillä.
Valitettavasti kerhotoimintaa ei ole (vielä) tarjolla kaikilla paikkakunnilla,mutta tämä on ymmärtääkseni yleistymässä ja siitä infotaan vanhempia paremmin kuin ennen.
"Päivähoitoa tarvitsevia lapsia on jonossa samalla kun kotona olevien lapset täyttävät hoitopaikat." No joo, kyllä jokainen näyttää täällä Helsingissä saavan sen hoitopaikan lain puitteissa eli jos haet neljä kuukautta ennen työn alkua ei mitään hätää (koskee siis lähinnä niitä jotka palaavat äitiyslomalta ja hoitovapaalta) ja kiireellisissä tapauksissa on oikeus paikkaan kahden viikon kuluessa hakemisesta. (eli kun työpaikka yhtäkkiä löytyy)
Niin kuin edellä oli jo kirjoitettu luuletteko että päivähoitopaikat pysyisivät samana jos kotona olevien lapset otettaisiin sieltä pois ja sitten olisikin jo pilvin pimein vapaita paikkoja odottamassa heti kun töihin menevä sitä tarvitsee. Äly hoi älä jätä!
Itse asiassa työttömiltähän odotetaan että hoitoasiat on järjestyksessä eli töistä ei voi kieltäytyä vetoamalla siihen että lapsella ei ole hoitopaikkaa joten lapsella on oltava kokopäiväinen hoitopaikka. Se on sitten eri asia käyttääkö sitä käytännössä joka päivä ja kokopäiväisesti jos on kotona.
Itse asiassa jos päivähoitopaikkoja supistetaan ja varsinkin kokopäivähoitopaikkoja niin tulee varmaan paljon ongelmia siinä tilanteessa kun työttömän lapsi joka on puolipäivähoidossa tarvitseekin äkkiä kokopäiväpaikan. Näitä hätäratkaisuja ei nykyään niin paljon esiinny koska monen kotonaolevan lapsella on kuitenkin se kokopäivähoitopaikka.
Vai onko se kuitenkin niin että vaikka lapset ovatkin kotona niin henkilökunta pysyy samana eli mitä säästöä tai parannusta se on kun toista lasta ei voi kuitenkaan ottaa kotona olevan puolipäivä hoitolapsen tilalle ja henkilökuntamääräkin psyyy samana???
Oletkohan äiti tai alalla oleva kun mainitset että toisten lasten seura olisi jokin veruke?
Katsoppa uudestaan vaikka asiantuntijoiden oppaat jos ei omaa kokemusta ole niin kyllä se samanikäinen leikkiseura on todella tärkeää yli 3-vuotiaalle lapselle! Ja kyllä se olisi ihan tarpeellista joka päivä! Kyllä lapsessa on jotain vialla jos yksin vaan viihtyy tai aikuisten seurassa tai sanotaan että melko poikkeuksellista se olisi. Meidän lapset ovat ainakin aina janonneet kaveriseuraa ja tosi kurjaa on jos niitä ei ole ollut.
Olen alalla alle 3-vuotiaiden ryhmässä. Kirjoituksessani ajattelinkin näitä 1-vuotiaita taaperoita joita tuodaan hoitoon kun "tarvitsevat ikäistään seuraa". Anteeksi kun en sitä selventänyt.
Olen samaa mieltä siinä että yli 3-vuotiaalle tekeekin ikäisensä seura hyvää. Ei kuitenkaan välttämättä jokapäivä 8-10h/päivässä.
En kyllä itsekään ymmärrä että viedään esim. 1-vuotias virikkeiden tai kavereiden takia. Silloin varmaan päällimmäinen syy on jokin muu vaikka väsymys?
näin usein onkin. Taustalta löytyy väsymystä,masennusta tms.
Tässä tilanteessa kun aavistelemme jotakin tämänkaltaista on lapsen sekä vanhemman etu "johdattaa" heitä oikeaan suuntaan. Ei silti tarjota apua liian suoraan,usein ihmiselle tulee tuolloin puolustusreaktio että kaikki on hyvin.
Jo pieni kysymys "Miten sinä voit?" Voi olla hyvä alku ja vanhempi avautuu ja rohkaistuu tätä kautta hakemaan apua esim.kasvatus-ja perheneuvolasta.
Täällä Italiassa 3-5 vuotias lapsi voi saada päivähoitopaikan, vaikka molemmat vanhemmat olisivat kotona. Hoitoaika "koulussa" on n. 4/6-7 tuntia vanhempien valinnan mukaan ja se ei maksa mitään (vain ruokailu maksaa). Hoitoaika asettuu yleensä välille 8.30-15.30. Jos vanhemmat ovat töissä, voi lapsen viedä hoitoon aamulla (n. klo 8) ja hakea iltapäivällä myöhemmin (paikasta riippuen 16.45/17.15).
Tälläinen "koulu" ei kuitenkaan kata koko vuotta, lomaa on noin 3 kk vuodesta ja lisäksi mitä ihmeellisimpiä lomapäiviä esimerkiksi parlamenttivaalien takia (koulut ovat 2,5 päivää kiinni). Niinpä naisen työssäkäynti tarkoittaa täällä sitä, että pitää olla joku, joka hoitaa lapsia loma-aikaan ja muutaman päivän varotusajalla nämä lomapäivät (ja niitä on paljon). Täällä muuten ei ole mikään häpeä viedä lapsia päivähoitoon ("kouluun"), vaikka onkin itse kotona. Toisaalta täällä ei päivähoidon tarkoitus edes ole turvata lapsen hoitoa sillä aikaa, kun vanhemmat ovat töissä, vaan antaa sosiaalisia taitoja lapsille.
Itse kyllä kannatan suomalaista systeemiä, jossa naisten työssäkäynti on mahdollista ilman ulkopuolisia apujoukkoja. Pätkätyöläisenä pidin kyllä lapset hoidossa työttömyysjaksoilla, mutta hoitopäivä oli silloin lyhyempi, enkä vienyt lapsia joka päivä hoitoon, vaan ilmoitin päiväkotiin vapaapäivät. Työjakson alkaessa lapset olivat taas kokopäiväisesti hoidossa, samassa tutussa hoitopaikassa.
Niinpä, miksi monissa muissa Euroopan maissa aloitetaan päiväkoti jo kolmen-neljän iässä. Se on vaan virallisesti jo esikoulu tai koulunimellä mutta ei nyt niin vakavaa koulunkäyntiä kuitenkaan eli voi rinnastaa päivähoitoon.
Näissä maissa enemmänkin katsotaan kieroon ja ajatellaan että lapsi elää sosiaalisesti aika rajoittunutta elämää kökkien vaan kotona vanhempien kanssa jopa yli 4-vuotiaana. Kukaan ei kauhistele jos esim. 3-vuotias on hoidossa 7 h päivässä ja vanhempi tai vanhemmat kotona. Enemmänkin kauhisteltaisiin sitä että lapsi on kotona ilman samanikäistä seuraa ja ohjattua toimintaa.
mielestäni subjektiivinen oikeus olisi puoleen päivään tai tiettyihin päiviin viikossa jolloin nämä lapset eivät veisi todellista hoitoa tarvitsevilta paikkaa.
Jos hoito-oikeutta perustellaan lapsen kehityksellä ja edulla niin vähempikin kuin kokopäiväinen riittää ja oikeastaan jos ei riitä niin onko ne kotiolot sitten enää muutenkaan sopivat lapselle?
Kun tosiasia on se, että ne jotka käy töissä pyörittää tätä rumba ajota yhteiskunnaksi sanotaan niin alkaa vähitellen valjeta että jos joku saa jotain niin se on joltain toiselta pois. Eli jos jonkun lapset on luultavammin vielä liki ilmaisella paikalla hoidoss aniin joku joka maksaisi sen paikan ja tarvitsisi sen oikeasti ei sitä saa. Samalla puuttuva hoitomaksu on pois kunnan kassasta ja jostain muualta esim sillä rahalla saisi sinne päikkäriin sijaista tai avustajaa tai kouluun jne.. Vaikka kyse on pienistä asioista yhden kohdalla niin pienistä puroista kasvaa iso virta?
Monesti on niin, että ne jotka eivät välttämättä hoitoa tarvitse eli vanhemmat/vanhempi on kotona, niin näillä on joko nollamaksu tai tosi alhainen hoitomaksu. Ja sitten vielä ovat hoidossa 7-17. Ja meillä kunnassa vielä toistaiseksi heinäkuu on maksuton, jos on hoidon aloittanut elokuussa. Näin on mukava viedä lapsi ilmaiseksi kesähoitoon, kun muu perhe lomailee.
Kyllähän tuossa sun viestissä on pointtia, mutta pisti silmään tuo "liki ilmaisella paikalla". Jokainen kunnallisessa päivähoidossa oleva lapsi on "liki ilmaisella paikalla". Todellisuudessahan se 200€/kk on vain murto-osa hoitopaikan kustannuksista.
Itse puolustan subjektiivistä päivähoito-oikeutta kokopäivähoitoon, vaikkakin myös noissa sinun mielipiteissä oli perää. Näkisin kuitenkin, että vanhemmat pystyvät itse tekemään sen juuri heidän perheelleen parhaan ratkaisun päivähoidon suhteen. Esimerkiksi perheessä, jossa työttömänäoleva vanhempi on masentunut, voi tilanne olla se, että on lapsen etu saada olla päivähoidossa koko päivä. Kuitenkaan tilanne ei ole vielä niin paha, että huostaanotto olisi välttämätön.
Joopa joo, montakohan sellaista idioottivanhempaa on joka vie lapsen hoitoon kun itse lomailee. No eipä sitä kauas voi mennä lomailemaan kun onhan se sieltä hoidosta haettava samana päivänä. Aina otetaan esimerkiksi jokin uskomaton tapaus.
Kyllä myös ne "työttömät" tai kotonaloevat vanhemmat rakastavat lapsiaan ihan samalla tavalla kuin ne työssäkäyvätkin ja mänttejä vanhempia löytyy varmaan kummastakin kategoriasta.
Lapseni on päivähoidossa vaikka itse olen tällä hetkellä työttömänä kotona. Miksi. Siksi koska hän on jo viisi ja tarvitsee kodin ulkopuolista toimintaa ja samanikäistä seuraa ihan päivittäin. Virallista puolipäivähoitopaikkaa hänellä ei ole. Enkä näe siihen mitään syytä. Hänen päivät ovat aina alle 7 tuntia. Minusta vaan hyvä että päivän päätteeksi voi ottaa osaa iltapäiväulkoiluun. Pidämme usein lomapäiviä. Lomailemme vuodessa rutkasti enemmän kun työssäkäyvän vanhemman lapsi ja palstaa seuranneena olen huomannut sen että useimmat kotonaolevat pitävät lapsellaan usein lomapäiviä joten kauhukuvat siitä että kotonaolevan vanhemman lapsi on päiväkodissa se 10h putkeen ja ilman lomia on aika asiaton ja täytyy olla aika poikkeuksellista.
Kun puolipäivähoidosta on niin paljon toitotettu niin jos paikka muutettaisiin puolipäiväiseksi ja tilalle tulisi sitten lisää lapsia niinkuin täällä eräs hoitoalalla oleva ilmoitti että näin voi tehdä että tulee lisää paikkoja niin entäs sitten kun hän ja myös samaan aikaa joku toinen lapsi samasta ryhmästä tarvitseekin kahden viikon sisällä kokopäivähoitopaikan. Silloin voikin olla vähän tungosta omassa ryhmässä ja edessä onkin siirto toiseen päiväkotiin (mahdollisesti kaukana kotoa) jossa on tilaa kokopäivähoitoon.
"Esimerkiksi perheessä, jossa työttömänäoleva vanhempi on masentunut, voi tilanne olla se, että on lapsen etu saada olla päivähoidossa koko päivä. Kuitenkaan tilanne ei ole vielä niin paha, että huostaanotto olisi välttämätön."
Tällaisissa tapauksissa lapsilla olisi ilman muuta oikeus kokopäivähoitoon, vaikka subjektiivista päivähoito-oikeutta rajattaisiinkin. Tämä rajaus ei tarkoita sitä, että oikeus kokopäivähoitoon poistetaan kaikilta ei-työssäkäyviltä ilman tarvemäärittelyitä. Se tarkoittaa ainoastaan sitä, että todelliset hoidon tarpeet kartoitetaan tarkemmin ja oikeus kokopäivähoitoon on vain niillä perheillä, joissa sen tarve on todellinen. Tällaisessa kuvaamassasi tilanteessa kokopäivähoidon tarve on ilmeinen ja se olisi ilman muuta lapsen edun mukaista. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden vaihtoehto ei ole oikeudettomuus vaan tarveharkintaisuus.
Minä kannatan subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamista, sillä se ei valitettavasti enää palvele alkuperäistä tarkoitustaan. Alunperin se luotiin lasten eduksi, jotta kaikilla lapsilla olisi oikeus ammattimaiseen varhaiskasvatukseen niin, että nimenomaan lapsen etu toteutuu. Nykyään sitä valitettavasti mm. Vantaalla käytetään liian paljon johonkin ihan muuhun kuin lapsen etua silmällä pitäen. Monet vanhemmat sanovat hoidattavansa lapsiaan 'koko rahan edestä', he haluavat 'rahoilleen vastinetta'. Alle kaksivuotiaat tekevät jatkuvasti jopa 50 tuntisia hoitoviikkoja, vaikka toinen vanhemmista olisi kotona, koska kun kokopäivähoidosta maksetaan, niin sitten koko päivä myös hoidatetaan. Tällainen asenne ei ole lapsen edun mukaista, ja subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisella voitaisiin vähentää tuntuvasti tällaisten tapausten määrää.
Tarkoitus ei siis ole viedä oikeutta kokopäivähoitoon yhdeltäkään sellaiselta perheeltä, joissa tarve sellaiselle todellakin on ja kokopäivähoito perheen olosuhteet huomioon ottaen on myöskin lapsen etu. Jos tilanne on perheessä tuollainen kuin kuvasit esimerkissäsi, on hoidontarpeesta ja vanhemman masennuksesta varmasti olemassa paitsi lääkärin, myöskin sosiaaliviranomaisten lausunto. Tällainen katsottaisiin ilman muuta perustelluksi tarpeeksi kokopäivähoitoon, vaikkei koko subjektiivista päivähoito-oikeutta olisi olemassakaan.
Missä ovat todellakin nämä vanhemmat jotka pitävät alle 3-vuotiasta päivähoidossa pitkiä kymmenen tunnin päiviä kotona ollessaan?
Itse ainakin omasta lähipiiristäni tiedän vain yli 3-vuotiaita jotka hekin aina haetaan ennen klo 16.00 eikä viedä kukonlaulun aikaan vaikka vanhemmat ovat kotona! Päivänpituudeksi ei tule lähellekään 10h!
tämmöisiä sekä ali että yli 3v lapsia löytyy varmaan joka päiväkodista. Meillä on tehty sellainen raja, että jos vanhempi on kotona, pitää lapsi hakea klo 17 mennessä. 17 jälkeen on päivystysaikaa. Mutta kyllä tästäkin välillä lipsutaan, mutta siitä sanotaan vanhemmille. Ikävä kyllä monet kotona olevat tuovat lapsen päiväkotiin siinä kahdeksan aikaan aamupalalle ja hakevat 16-17. Tällöine hoitopäivän pituus on 8-9 tuntia. Mielestäni ihan liian pitkä hoitopäivä on sitten kyse minkä ikäisestä lapsesta tahansa, jos jompikumpi vanhemmista on kotona eikä ole kyse mistään "erityisvanhemmasta". Mutta näin ei tarvitse itse tehdä aamupalaa, eikä lähteä lapsen kanssa pihalle iltapäivällä.
näkee valitettavan paljon kun päiväkodeissa työskentelee. Oma tuttavapiiri on aina suppeampi kuin alan ammattilaisten näkemät sadat perheet vuosien aikana. Kymmenen tunnin hoitopäivistä en ole missään vaiheessa puhunutkaan, vaan jopa 50 tuntisista viikoista. Yleisemmin tuo on 40 tuntia tai pikkuisen päälle viikossa, eli hilkkusen yli 8 tunnin hoitopäiviä. Mainittakoon, että alle kolme vuotiselle yli viiden tunnin hoitopäivät eivät enää palvele lapsen etua poikkeustapauksia lukuunottamatta.
Ja juuri tällaisia tapauksia mielestäni olisi hyvä karsia. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden ei tulisi tarkoittaa vanhempien oikeutta kokopäivähoitoon, vaan lapsen oikeutta lapsen tarpeen ja ikätason mukaiseen varhaiskasvatukseen.
Kyllähän niitä tapuksia pitäisikin karsia joissa lapsi on turhaan ylipitkiä päiviä päiväkodissa mutta mikä se ylipitkä sitten on virallisesti 8h vai 7h? Eikö lapsen ikäkin ole aika ratkaiseva ylipitkää päivää arvioitaessa? Vai pitääkö kaikki olla niin mustavalkoista eli kokopäivä- tai puolipäivähoito kaikille eikä mitään siltä väliltä?
Jos ajatellaan että pitäisi edistää vanhemman ja lapsen yhdessäoloa niin ettei päiväkodissa vietettäisi 10h päivässä niin eikö hyvä aloitus olisi jokin raja esim. 7h jonka lapsi saa olla päiväkodissa jos vanhemmat ovat kotona. Miksi tällaista ei ole? Tai miksi kaikki kokopäivähoitopaikat pitäisi vaihtaa puolipäiväpaikkoihin vain sen takia ettei vaan jotkut poikkeustapauksest pitäisi lapsiaan sitten sen 8-10h hoidossa?
Tiedoksi vaan että on aika hölmö tilanne siinä kun esim. viisivuotias haetaan kotiin kahdeltatoista ja sitten iltapäivällä pitäisi kökkiä äidin kanssa yksin pihalla kun päiväkotiin jää iltapäivällä pihalle leikkimään kaikki tutut kaverit.
Vaikka äiti viitsisikin mennä pihalle niin haluaako lapsi kun ei ole kavereita?
Niin ne puistot, niissä on pääasiassa juuri niitä pieniä perhepäivähoitajineen. Ei sieltä isommat seuraa saa.
Jos ja kun päivähoito-oikeutta rajoitetaan minusta pitäisi tehdä aika eri pelisäännöt ja rajoitukset ottaen huomioon lapsen ikä eli alle 3-vuotiaat ja yli. 2-vuotiaalla on täysin eri tarpeet kun 5 vuotiaalla.
Kerrotko siis vielä mikä ero on 50 tuntisissa viikoissa ja 10 tuntisissa päivissä. 50h jaettuna viidellä arkipäivällä on 10h?
"En ole missään vaiheessa puhunutkaan kymmenen tunnin hoitopäivistä vaan jopa 50 tuntisista viikoista"
Subjektiivisen päivähoidon käsite ei ole kai ihan selvä? Sehän tarkoittaa sitä, että kaikilla on oikeus viedä lapsi hoitoon koko viikoksi. Normaali hoitoaika on max 10h/päivä. Normaalisti lapsella on oikeus hoitoon 11kk/vuosi.
Miten ne jotka ei pärjää vaikka puolipäivähoidolla pärjäää sitten koko kuukauden lapsensa kanssa?
Ja jos koskaan olisi tjutellut asioista perillä olevien kanssa niin tietäisit että on ylläyyävän paljon perheitä joissa lapset on sen maksimiajan hoidossa, minkä voi ja joka päivä. Tietenkin niitä on koko porukassa vain marginaalisesti, mutta montako olisi ilman nykyisiä sääntöjä? Kyllä kymmenenkin tuntia on pitkä aika lapselle olla isossa ryhmässä.
Tietyn hauskan vivahteen tämäkin asia saa siitä, että kun puhutaan subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta niin unohdetaan kaikki ne argumentiti joiden mukaan päivähoito on lapselle pahasta; iso ryhmä, hälinä, taudit jne.
Kyllä lapsi saa virikkeitä lyhyemmässäkin ajassa ja perusteluna jossain oli että ei ole kavereita jne. Ei aina tarvitse olla hauskaa! Ja onhan se nyt jo ihan syvältä jos ei lapsella ja vanhemmalla ole keskenään mitään tekemistä!
Tiedän kyllä paljonko hoitopäivä maksaa päiväkodissa ja hinta on olematon. Silti se, että ei maksa mitään on tasan 200€ vähemmän kuin esim meidän maksama maksu. Ja sillä rahalla saa paljon aikaan vuoden mittaan.
Tarveharkinta on se pointti jolla mennään jos tarvitaan lapselle suotuisan kasvuympäristön luomiseksi kokopäiväistä hoitoa. Tällöin ei edes byrokratia lisäänny sillä nämä perheet ovat jo taatusti tukitoimien parisssa ja syystä. Muille riittää puolipäivä tai vajaat viikot.
Meillä lapsi on ollut osa-aikapaikalla ja vienyt silloin kokopäiväiseltä paikan. Pointtina onkin, että jos ryhmässä on vaikka kaksi joilla on osaviikkohoito tarveharkinnalla niin se voi olla toisella viikolla ma-ke-pe ja toisella ti-to jolloin kaksi lasta käyttää samaa paikkaa. Vaikka onkohan se kohtuutonta että työtön tai muuten kotona oleskeleva joutuu noin suunnittelemaan elämää järjestelmällisesti?
Tai jos lapsi on puolet päivästä niin silloin aamupäivällä virikkeitä saava ja iltapäivällä vaikka nollaluokkalainen tai ekaluokkalainen tms.
Eli moni asia olisi sovittavissa joustavuuden lisäämiseksi ja samalla tehokkuuden kasvattamiseksi eli suomeksi tulee parempi tulos taloudellisesti kun paikat ei ole tyhjinä.
Hoitotarpeen muutos voi tulal miten vain olipa lapsi millä vain paikalla ja se on aina sen ajan murhe. Ei osapäivä tms hoidot ole mikään resurssipankki josta otetaan joustoa tarpeen mukaan.
Jos olisin itse työttömänä tai lapsi olisi jo isompi ja jäisin uudelleen äippälomalle niin varmaan hyödyntäisin hoito-oikeutta jossain määrin, mutta en ikinä kokoaikaisena. ja tässä on se ero subjektiivisen ja harkinnanvaraisen välillä..
Aika ristiriitaisena luen kommenttejasi lomista. Hoito on hyvä jatarpeellinen ja sitten olette paljon sieltä pois? Kehut toimintaasi työttäkäyviin verrattuna. Missä menee se raja jossa on ideaali määrä hoitoa ja kotona oloa? Kuak sen voi määritellä? Olet parempi kuin moni työssäkäyvä ja silti perustelet lapsen edulla hoitoon viennin... Meillä on ollut hoitoa työn ohessa keskimäärin 3-4 päivää viikossa. Lapsi on ollut sen lisäksi kaikki ns koulun lomat kotona lomilla. Ihan riittävästi on kavereita ja virikkeitä saanut tuossa ajassa. Ehkä se onkin se ideaali?
Niin ja pakko lisätä vanhempien harkinnasta vielä; kesän hoitoja kun eräänä vuonna suunniteltiin niin suurin hoidon "tarvitsijoiden" ryhmä oli perheet joissa vanhemmat olivat kokonaan joko molemmat tai toinen kotosalla. Eli työssäkäyvien perheiden asiat oli järjestetty paljolti hoitovapaasti kesä ja heinäkuulle.. Sen jälkeen tulikin tiukkailmoitus, että heinäkuun hoidot ovat vain niille jotka ovat töissä! ja nyt puhutaan jo isoista rahoista eli sijaisten palkoista.. Ennemmin hoitaja kuukaudeksi talvella ryhmään kuin ulkoiluttamaan lastasi kesällä?
En kyllä mielestäni kehunut toimintaani työssäkäyviin verrattuna vaan minusta on hyvä ja ihanaa että meillä on mahdollisuus pitää enemmän lomaa kun useimmat lapset joiden vanhemmat ovat töissä ja sen myös teemme kun täällä on tullut sen suuntaisia kommentteja että juuri kotona olevat pitävät lapsiaan päiväkodissa ilman kunnon lomia ja vielä ylipitkiä päiviä!
Pitääkö toistaa, eli jos olet joistakin kommenteista huomannut useimmat kotonaolevat tai pätkätyöläiset pitävät usein lomapäiviä eli turha yleistää että useimmat pitäisivät lastaan ylipitkiä päiviä ja ilman lomia.
Kyllä pidän päiväkodin toimintaa ja aktiviteetteja tarpellisena mutta takoittaako se sitä mielestäsi että jos ne ovat tarpeelliset mielestäni niin siellä sitten pitäisi olla se 5 päivää viikossa kokopäiväisesti? (En oikein ymmärtänyt kommenttiasi että jos pidän aktiviteetteja ja päiväkotia tarpeellisena niin miten sitten voi lomapäiviä pitää, aika kummallinen näkemys, sanoisin!) Kyllä mielestäni lapseni hyötyy vallan hyvin ja juuri tarpeeksi päiväkodin kaveritarjonnasta tai aktiviteeteista vaikka joskus jonkun ylimääisen lomapäivän pidämmekin!
Kyllä minäkin voisin tehdä hoitopaikasta sopimuksen vaikka muutamaksi päiväksi viikossa jos siitä jotain selvää hyötyä tai säästöä päivähoitosysteemille on mutta hieman huolestuneena olisin kyllä sitten siitä tilanteesta kun hoitopaikka pitääkin saada 5 päivää viikossa ja kokopäiväisesti.
Kirjoitit että tilanteet aina muuttuvat ja se on sen ajan murhe, niin olisit lisännyt vielä että se on sen vanhemman ja sen lapsen murhe eikä sinun! Eihän se nyt niin vakava juttu silloin ole kun ei ole itse kyseessä tai oma lapsi.
Jotenkin näyttää olevan vallalla se käsitys että kun on kotona se on sitten pysyvää. (pistetään vaan paikat puolipäiväisiksi kun ei se sitä tarvitse) Entäs pätkätyöläiset? Harva tietää kuinka kauan joutuu olemaan kotona jos on vaikka työtön. Ainoastaan äitiys- ja hoitovapaalla olijat tietävät suunnilleen etukäteen koska sitä kokopäivähoitoa tulevat etukäteen tarvitsemaan.
Sanotaan nyt vaikka että tulee neljän kuukauden työttömyys ja tämän kotonaolevan kimppuun hyökätään heti tekemään puolipäivähoitopaikka sopimus ja sitten tipahtaakin hyvä työtilaisuus ja omasta hoitopaikasta ei sitten enää löydykään kokopäiväpaikkaa. Oliko se muutos sen arvoista?
Mielestäni näitä muutoksia kannattaakin lähteä tekemään lähinnä niissä tilanteissa kun tietää esim. vuodeksi eteenpäin varmasti olevansa kotona.
Minulle oli itsestään selvä että heinäkuu eli se kuukausi jolloin on kaikkein pienin miehitys lapseni on kesälomalla. Viime kesänä hän oli lomalla muistaakseni 7 viikkoa. Kaikki ilmoitettu etukäteen. Sääli että jotkut kummajaiset (eli ne jotka ovat kotona mutta esim. juuri heinäkuuksi haluavat viedä hoitoon) pilaavat monen muun kotonaolevan maineen...
Kyllähän minäkin vein lapseni "ulkoilutettavaksi" pariksi viikoksi. Hui kauheeta olen kauhea hyväksikäyttäjä.
Ainakin lapsella oli ihan hauskaa kesällä päiväkodissa ja lomaillakin ehdimme yhdessä enemmän kuin tarpeeksi!
Ihan ensimmäiseksi pyydän anteeksi ajatusvirhettäni puhuessani 50 tuntisista viikoista. Tarkoitin siis 45 tuntisia viikkoja, eli jopa 9 tunnin hoitopäiviä. Tuo tuntimäärä on mielestäni ehdottomasti liian pitkä kenelle tahansa alle kouluikäiselle lapselle. Lapsen etu ei ole lähestulkoonkaan noin pitkät hoitopäivät. Ylipitkän päivän pituus on yleisellä tasolla tietysti mahdoton määritellä, mutta nähdäkseni kahdeksan tuntiakin päivässä on alle kouluikäiselle liikaa. Niin pitkät päivät lisäävät lapsen stressiä ja levottomuutta. Eihän kouluikäisiäkään lapsia kahdeksaa tuntia koulussa istuteta ennen kuin lähempänä aikuisikää.
"Vai pitääkö kaikki olla niin mustavalkoista eli kokopäivä- tai puolipäivähoito kaikille eikä mitään siltä väliltä?"
Mielestäni asioiden ei tarvitse olla näin mustavalkoista ja juuri tuota joustovaraa tarveharkintaisella päivähoidolla voidaan paremmin järjestämään, niin että se joustovara palvelee ennenkaikkea lapsen etua. Kuitenkaan emme mielestämme voi ajatella niin, että yhteiskunnan vastuulla on järjestää lapsille kaverit ja virikkeet, vaan on sekä lapsen että perheiden edun mukaista se, että vanhemmat viettävät enemmän aikaa lastensa kanssa. Lapsi tarvitsee aikaa vanhemmiltaan, aikaa touhuta yhdessä kotona, rentoutua ja rauhoittua, olla oma itsensä. Päiväkodin kiireessä lapsenkin päivät ovat sopeutumista, joustamista ja suorittamista.
"Jos ajatellaan että pitäisi edistää vanhemman ja lapsen yhdessäoloa niin ettei päiväkodissa vietettäisi 10h päivässä niin eikö hyvä aloitus olisi jokin raja esim. 7h jonka lapsi saa olla päiväkodissa jos vanhemmat ovat kotona. Miksi tällaista ei ole?"
Erittäin hyvä kysymys. Mielestäni olisikin nykykäytäntöä parempi vaihtoehto edes tuohon tuntimäärään hoitopäivän pituuden rajaaminen ilman todellista tarvetta. Kaikkia kokopäiväpaikkoja ei ollakaan vaihtamassa puolipäiväisiksi, vain ne, joissa kokopäiväiselle hoidolle ei ole todellista tarvetta.
"Tiedoksi vaan että on aika hölmö tilanne siinä kun esim. viisivuotias haetaan kotiin kahdeltatoista ja sitten iltapäivällä pitäisi kökkiä äidin kanssa yksin pihalla kun päiväkotiin jää iltapäivällä pihalle leikkimään kaikki tutut kaverit."
Jos pihalla on tylsää, niin äiti voi lapsensa kanssa keksiä paljon muutakin tekemistä. Niitä tuttuja kavereitahan lapsi on jo ammupäivän tavannut, miksei iltapäivät voisi olla sitä vanhemman ja lapsen yhteistä aikaa? Leiki sinä lapsesi kanssa, tehkää retki metsään, käykää yhdessä kaupassa, ota lapsi mukaan kaikkiin kodin arkisiin puuhiin. Juuri tällainen on sitä laatuaikaa, joka lapselle on kaikkein parasta. Ainakin sen pitäisi olla. Oman kodin tulisi olla lapselle parempi paikka kuin päiväkodin! Jollei näin ole, tulee perheen hakea ja saada laajempaakin tukea ja apua kuin vain kokopäiväinen päivähoito.
"Vaikka äiti viitsisikin mennä pihalle niin haluaako lapsi kun ei ole kavereita?"
Omituinen kysymys. Miten te pärjäätte viikonloput ja lomat ilman kavereita, jos parin tunnin ulkoilu iltapäivällä on jo liikaa? Pitäisikö lasten voida olla hoidossa viikonloppuisinkin ja läpi vuoden ilman lomaa, kun kerran iltapäivän oleminen oman perheen kesken on noin tylsää ja vaikeaa? Tysäähän se ulkoilu äidin kanssa lapselle varmaan on, jos äiti hädin tuskin viitsii edes ulos lähteä. Vaan entä jos äiti siellä ulkona ollessaan olisi itse sen lapsensa kaveri? Entä jos tosiaan keksisitte pieniä kivoja asioita, joita tehdä yhdessä? Anna sinä aikaasi lapsellesi iltapäivisin, niin takaan ettei lapsella aina tylsää voi olla!
Ei meillä kovin hyvin pärjätäkään jos kavereita ei ole viikonloppuisin tai lomalla. Lapseni ovat niin tottuneet jokapäiväiseen leikkiin kavereiden kanssa esim. joka päivä päiväkodin jälkeen ja viikonloppuisin että kyllä hän on aika onneton jos kavereita ei ole mailla eikä halmeilla. Kyllä meillä mielestäni kuitenkin ihan tarpeeksi aikaa jää myös yhdessä oloon. Lukemiseen sun muuhun ja viikonloppuisin ulkoiluun.
Kaksivuotias viihtyy varmaan hyvinkin yksistään tai äidin kanssa hiekkalaatikolla ja joskus yhteiset puistohetket ovat meilläkin ihan kivoja mutta totuushan on se että ei viisivuotias oikein äidin kanssa pihaleikkejä leiki, eikä se kuulukaan olla vanhempi kenen kanssa leikitään. Lasten kuuluu leikkiä lasten leikkejä toisten lasten kanssa! Enpä ole täälläpäin ikinä nähnyt äitien istuvan tai "leikkivän" pihalla esim. neljä-viisivuotiaan kanssa. Sinulle se ehkä on luontevaa vai onko tuo kaunista puhetta vaan ja omia kokemuksia ei ole.
Teemme kyllä arkiasioita ja käymme siellä sun täällä, (kaupassakin yhdessä) mutta jos ei ole sen kummempaa erikoista ohjelmaa niin esim. kotona ollessaan lomapäivällä lapsi käy usein pimputtelemassa kavereiden ovia kun ei malta odottaa että tulevat kotiin päiväkodista, kun ei sitä kaveriseuraa ole ollut.
" eli turha yleistää että useimmat pitäisivät lastaan ylipitkiä päiviä ja ilman lomia."
Jos oikeasti vain äärimmäisen harvat kotona olevat vanhemmat hoidattaisivat lapsiaan lomilla ja kokopäiväisesti, niin tarvetta subjektiivisen päivähoidon rajaamiselle ei edes olisi. Valitettavasti tämäkään Simo Pokin ehdotus ei ole tyhjästä syntynyt, vaan valitettava tosiasia on se, että yllättävän moni kotona olevan vanhemman lapsi on kokopäivähoidossa ilman sen kummempia lomia kuin työssäkäyvienkään vanhempien lapset. ke4skustelupalstojen kommentteja lukemalla ja omaan tuttavapiiriin nojaamalla ei valitettavasti saa totuudenmukaista kuvaa kokonaistilanteesta.
Nykypäivänä suomessa puhutaan työvoimapulasta ja ulkomailta tulee suomeen työvoimaa ja samanaikaisesti tälläkin palstalla puhutaa työttömyydestä. Kuulkaas vanhemmat olen ollut 20vuotta lastenhoitajana ja nähnyt tuhansia perheitä ja tiedän varmasti että suurinosa niistä lapsista joiden vanhemmista esim. toinen on kotona käyttää päivähoitoa vain oman mukavuudenhalunsa vuoksi. Muistan ajan kun ei ollut subjektiivistä päivähoitoa, silloin näki paljon vanhempia lastensa kanssa hiekkalaatikon reunalla rupattelemassa naapurinlasten vanhempien kanssa, silloin ei puhuttu että kun ei tunne naapuriaan,silloin oli vanhemmilla juttuseuraa naapurista ja mielenterveysongelmia oli vanhemmilla vähemmän, silloin vanhemmat tunsi ympäristönsä ja naapurit ja nauru raikui hiekkalaatikon ympärillä. Nykyään hiekkalaatikoilla ei paljoa viitsi vanhemmat enään istuskella paitsi jotkut harvat, he ovatkin ilo silmälle.
osata leikkiä myös yksin. Ja miksei niitä kavereita voi pyytää sinne pihalle leikkimään. Voi vaikka kysyä jotain päiväkotikaveria kylään iltapäiväksi, jolloin voi ottaa oman lapsen ja kaverin aikaisin päiväkodista mukaansa. Mutta kyllä tuo yksin leikkimisen taito on myös hyvä osata, koska välillä tulee pakostakin hetkiä ettei kavereita ole saatavilla (esim. lomat). Ja ei se nyt niin kauheata ole lapselle, jos äiti on mukana pihalla leikkimässä, vai oletkos kysynyt?
paljon siihen nähden, mitä sillä saa. Mutta monesti niille, joilla on vanhempi kotona tuo maksu on vielä paljon alhaisempi. Meilläkin on ryhmässä lapsia, joilla maksu on reilusti alle satasen. Niin onhan se tuolla rahalla aikamoista palvelua, varsinkaan kun ei välttämättä ole hoidonTARVETTA. Kyllä kai sitä kolmella kympillä kuussa pitää lasta hoidossa vaikka joka päivä 7-17. Eikä lomia kannata pitää kun hoito on niin halpaa. Ei voi ymmärtää tätä menoa nyky vanhemmilla (ei kaikilla). Kaikki pitää saada mahdollisimman helposti.
Siis mistä löytyy tarkat tilastot siitä, kuinka monta lasta on kokopäivähoidossa ja lasten vanhemmat kotona? Haluaisin mielelläni nähdä nämä tiedot, lehdet kirjoittavat sitä, mitä poliitikot (Simo Pokki esim.) heille kertovat.
Itselleni heräsi seuraavia kysymyksiä:
-Kuinka suuri prosenttiosuus kotonaolevien lapsien määrä suhteessa kaikkiin päivähoitolapsiin?
-Kuinka moni sisarus on hoidossa, koska perheelle on juuri syntynyt vauva? Kuinka moni näistä lapsista on eskareita?
-Onko kotona olevan vanhemman lapsi puolipäivä, osapäivä vai kokopäivähoidossa?
Löytyykö jostakin?
Tilasto siitä kuinka suuri prosenttiosuus näistä kotonaolevien lapsien vanhemmista pitää lastaan hoidossa melkein 10h/päivä (koko rahan edestä) ja ilman kunnon lomia... olisi ihan kiinnostava tietää todellakin. Kun jotenkin joidenkin alalla olevien kirjoituksesta saa melkein sen kuvan että edelläolevat esimerkit ovat se yleisin muoto. (mitä en kyllä itse usko omakohtaisten kokemusten kautta)
on kokopäivä hoidossa poika jolle syntyi sisko kuukausi sitten.
ja tilastoja asiasta minulla ei valitettavasti ole antaa. Puhun kokemuksesta kentältä. Enkä ole ainoa alan työntekijä, jolla on sama kokemus. Mutta esimerkin vuoksi omassa työpaikassani ei yksikään kotona olevan vanhemman lapsi ole tällä hetkellä osapäivähoidossa, viime vuonna oli yksi. Näistä lapsista neljä on alle kolmevuotiaita. Yleisimmin nämä ovat hoidossa n. klo 7.45 - 16-16.30.
Päivähoidossa olen työskennellyt 80-luvun lopulta alkaen, ja valitettavasti kokopäivähoidossa olevien kotona olevien vanhempien lasten määrä on mielestäni lisääntynyt viime vuosina.
"Lapseni ovat niin tottuneet jokapäiväiseen leikkiin kavereiden kanssa esim. joka päivä päiväkodin jälkeen ja viikonloppuisin että kyllä hän on aika onneton jos kavereita ei ole mailla eikä halmeilla. Kyllä meillä mielestäni kuitenkin ihan tarpeeksi aikaa jää myös yhdessä oloon. Lukemiseen sun muuhun ja viikonloppuisin ulkoiluun."
Osaako lapsesi leikkiä lainkaan yksin? Lapsen olisi hyvä oppia leikkimään yksinkin, keksimään tekemistä itsenäisestikin, koska aina ei kavereita ole viihdyttämässä. Mitä lapsesi tekee, jos hänellä on tylsää? Kuinka nopeasti hän keksii jotain kivaa tekemistä, vai murjottaako onnettomana koko päivän? Ja hyvä että teille jää riittävästi yhteistäkin aikaa. Ehkä lapsesi kuitenkin kaipaisi sitä enemmän, jos kovasti onnettomaksi käy ilman omanikäistä leikkikaveria? Mitä erityistä ohjelmaa lapsesi kaipaa päiviensä täytteeksi? ja mikä siinä on niin kauheaa, jos välistä tylsää onkin? Eikös se ole vain elämää, ettei aina voi olla kivaa?
"eikä se kuulukaan olla vanhempi kenen kanssa leikitään."
Miten niin ei kuulu? Miksei omien vanhempien mielestäsi kuulu viettää aikaa oman lapsensa kanssa tehden sitä, mistä lapsi tykkää? Jos lapsesi kerran saa joka päivä päiväkodissa ikäistensäkin kanssa leikkiä, niin mikä estää sinua olemasta hänen kanssaan iltapäivisin? Jollet jaksa hiekkalaatikon reunalla istuksia, niin miksette tee vaikka metsäretkeä, käy pyöräilemässä, pulkkamäessä tms?
Toki jos kerran koet, ettei sinun kuulu lapsesi kanssa touhuta ja leikkiä, niin en mahda sille mitään. Hirveän sääli se minusta on. Kuten sääli on myös se, ettei tosiaan enää pihoilla vanhempia paljon näy lastensa kanssa olemassa. Ja kyllä, itse olen leikkinyt lapseni kanssa, joten en puhu vastoin kokemusta. Toki minulle lasten kanssa oleminen on varmasti luontevampaakin kuin toisille, koska teen sitä paitsi vapaa-aikanani, myös työkseni.
Vantaalla 1200 lasta kokopäivähoidossa, joiden vanhemmat tai toinen kotona. Tähän tarvitaan 12 päiväkotia ja 300 työntekijää. ( Simo Pokki )
Päiväkodissa työskentelevänä tiedän, että nämä tiedot sieltä meiltä kerätään aina aika ajoin. Ilmioitamme tarkasti esim. osapäivähoidossa olevat, kokopäivähoidossa olevat ym. ym. Ei niitä tietoja tuulesta temmata !
Kyseistä uutista en ole lukenut mutta kuulostaisi ihan hyvältä ja oikeutetulta sillä ainakin meilläpäin näiden vanhempien lapset jotka ei työssä käy,vie paikat sellaisilta jotka oikeasti tarvitsee hoitopaikan töiden takia.Ei kai hoitopaikan tarkoitus ole olla mikään viihdytyspaikka kun ei ole kavereita lapsella.Kyllä se äiti/isä voisi lastansa viedä muutenkin muiden lasten pariin.
Jos sitten lapsen vanhemmilla uupumusta tai masennusta,sillon ehkä lapsen sekä vanhemman edun mukaista olla välillä hoidossakin juuri puolipäiväsesti.
Mutta valitettavasti on paljon näitä jotka vie lasta hoitoon ollessaan työttömänä vain että olisi itsellä aikaa tehdä mitä huvittaa..se on väärin.
Luin koko viesti ketjun ja nyt tosiaan v***ttaa!
Minä vuorotyössä käyvä yh. Joka päivä ajattelen lasta päiväkotiin viedessäni kuinka lapsi mahtaa jaksaa päivän päiväkodissa ja kunpa olisi enemmän aikaa olla lapsen kanssa kotona.
Ja mitä v****a sitten on KOTONA löhööviä vanhempia, jotka vie lapsen hoitoon, jotta saa olla itsekseen ja puolustelee vielä sitä lapsen edulla. What the f'uck??!
V***u tästä työssäkäynnistä (ja muutenkin yhteiskuntakelpoisuudesta) rangaistaan aina jotenkin, kaiken maailman päihdeongelmaiset, maahanmuuttajat ja muut saa apua mutta tavallinen raataja ei.
Maahanmuuttajat saa täysin uudet asunnot tuhottaviksi ja kotona makaavien kersat viedään päiväkotiin hoidettaviksi, narkkarit hoidetaan terveysasemilla ekana...mihin h**vettiin tää maailman on menossa??!
Pitää kaiketi heittäytyä työttömäksi, viedä lapsi täysipäiväiseksi hoitoon ja hankkia päihdeongelma sillä välin kun lapsi on päiväkodissa.
Kiitos kun sain purnata.
Joo jotenkin on nyt mopo karannut päättäjien kädestä. Kaikilla lapsilla on oikeus hoitopaikkaan mutta hoitopaikkoja ei ole tarpeeksi. Itse olen juuri perheineni paluumuuttaja pk-sudulle kuntaan jossa lapseni on syntynyt mutta muutto viivästyy sillä kaikki lähialueen päiväkodit/hoitopaikat on TÄYNNÄ. Saan lapseni hoitoon vasta kun jonkun muun lapsi jää hoidosta pois. Olemme siis kahden asunnon loukussa vain päivähoidon vuoksi. Tästä kaikesta saan kiittää kokoomuspoliitikkoja jotka runnoivat läpi tämän subjektiivisen päivähoitolain.
Kyllä varmaan monikin työssäkäyvä miettii oman lapsen jaksamista päiväkodissa ja toivoisi että voisi olla enemmän kotona lapsen kanssa mutta jos olisit esim. työtön olisitko todella kotona joka päivä lapsen kanssa kahdestaan? Ja olisiko tämä järjestely mielestäsi ihanne sinulle ja lapselle?
Riippuu tietenkin lapsen iästä mutta parempi olla puhumatta ennenkuin on kokeillut mitä on esim. arkipäivät jo vanhemman lapsen kanssa kahdestaan joka päivä, ilman mitään kaveriseuraa tai sinä sitten viet joka päivä lapsen puistoon jossa sitä samanikäistä seuraa ei kuitenkaan ole, ja samalla käyt työhaastatteluissa ja kirjoittelet hakemuksia, tuttavia varmaan sinulla löytyykin niin paljon että sinne sen lapsen voi nakata edellämainittujen ajaksi tai jos saat jonkun parin tunnin kerhopaikan niin työhaastattelut voitkin aina sopia juuri "sopivasti" näille päiville ja näihin aikoihin eikös niin?
Eihän se lapsi nyt viihdykettä, kavereita, ohjattua toimintaa tarvitse itsensä vuoksi eihän...???
Jää vaan töistä pois työttömäksi lapsen kanssa kotiin jos niin kahdehdit sitä vaihtoehtoa. Säälin silloin kyllä lastasi jos vain kotona tulette olemaan ja hänellä ei ole samanikäistä leikkiseuraa eikä mahdollisuutta oppia toimimaan ryhmässä ilman sitä äidin helmaa 24h päivässä.
Jos olisin työtön en todellakaan pysyttelisi lapsen kanssa kahdestaan kotona! Veisin lasta kerhoon tai esim. avoimeen päiväkotiin. En veisi TYÖSSÄKÄYVIEN vanhempien lapsen paikkaa päiväkodista!
Se olisi ihanne.
Jo ennenkuin menin töihin kävimme PALJON juuri edellä mainituissa. Eiköhän se ole itsestä kiinni pysytteleekö vaan kotona vai liikkuuko sieltä lapsen kanssa johonkin??
Ja vaikka jäisinkin työttömäksi lapsen kanssa kotiin niin ei me silloin vain kotona oltaisi. Samanikäistä leikkiseuraa löytyy kyllä kun viitsii vähän liikkua sieltä kotoa.
Ja tällaista kerhotoimintaa onkin tosi paljon tarjolla... avoin päiväkoti.. tosi harvassa... kerhot... seurakunnan kerhoja pari kertaa viikossa. Riittävää ehkä sinun lapselleni, ei ainakaan minun.
Muuten niissä avoimissä päiväkodeissa on lähinnä äitiyslomalaisia tai hoitovapaalla olijoita eipä kovin virikkeellinen paikka yli 3-vuotiaille ja lapselle olisi aika tottua ja olla hieman ilman äitiäkin, kavereiden, hoitotätien seurassa tai voi tulla turhan ikävä äitiä viimeistään eskarissa.
sitten riitä se osapäivähoito päiväkodissa? Eihän tässä kukaan ole subjektiivista päivähoito-oikeutta kokonaan kieltämässä vaan rajaamassa sitä osapäiväiseksi! Mikä ihme siinä on, että jos lapsi saa joka ikinen arkipäivä 4-5 tuntia virikkeitä päiväkodissa, niin edes loppupäiväksi ei vanhemmat voi niitä itse järjestää? Pitääkö yhteiskunnan tehdä kaikki teidän puolesta?
Kyllä se osapäivä "virikkeiden" kannalta varmaan lähes kaikille riittävä olisi. Mutta vielä on se seikka että esim. pätkätyöläisen lapselle ei ole etu vaihtaa paikkaa koko-puoli välillä ja samalla voi vaihtua hoitopaikat tiheään väliin.
Jos taas paikka pidetään lapselle päiväkodissa "varattuna" että kokopäivähoitoon pääsee heti kun on tarvetta niin ei kai siitä mitään hyötyä päivähoitosysteemille edes olisi koska paikat eivät lisääntyisi eikä henkilökuntaa voi vähentää (lapsen nauttima iltapäivä-välipala korkeintään säästyisi)
Kannustetaanhan sillä vanhempaa olemaan enemmän lapsen kanssa mutta jos nyt ei satu olemaan se vanhempi joka pitää lastaan 10h päivässä päiväkodissa vaikka on kotona niin kyllä sitä yhdessäoloa riittää ihan tarpeeksi vaikka päivät ovat esim. max. 7h ja tällöin lapsi voi ottaa osaa vielä iltapäiväulkoiluun. Se mikä on kohtalainen aika ja minkä ikäiselle lapselle on tietysti jokaisen oma mielipide.
Puolipäivähoito asia kiinnostaa siinä mielessä että se on kai virallisesti 5h päivässä? Ainakin meidän kunnassa raja menee viidessä jonka jälkeen maksu nousee. Olenkin ihmetellyt miten puolipäivähoito käytännössä toimii sillä päiväuniaika katkaisee päivän aina päiväkodissa siinä klo 12-14.00 eli jos lapsen tuo klo 8.00 pitäisi jo hakea viim. klo. 12 eli neljän tunnin jälkeen. En tiedä onko mitään iltapäiväryhmiä mutta aika outoa olisi viedä lapsi sitten päiväunien jälkeen klo 14.00 ja hakea neljän maissa parin tunnin jälkeen.
Toimivin ratkaisu mielestäni on se että muutama kokopäivä viikossa niin että se vastaa puolipäivähoidon määrää tuntimäärissä. Tämä varmaan on myös mahdollista. Miten nämä puolipäivähoitoajat käytännössä toimivat?
päivä max 5h. Jos tekee niin että on vain muutaman päivän viikossa, niin silloin voi tehdä sopimuksen vain niistä hoitopäivistä esim. 17 päivää/kk. Näin maksu tulee vain kyseisistä päivistä, mutta nämä hoitopäivät pitää ilmoittaa etukäteen, ei voi vain aamulla soittaa että ei tulla hoitoon (tai voi, mutta silloin on tavallinen poissaolopäivä). Kyllä se onnistuu se puolipäivä. Meillä on ollut puolipäiväisenä 8-12 ja nukkunut päiväunet kotona, jos nukkuu. Tai sitten sama kuin meidän eskariaika eli 9-13. Eikä siis ole perheiden tarvinnut vaihtaa päiväkotia, kun ovat vaihdelleet koko/puolipäivähoidon välillä.
joten en tarkkaan tiedä, mistä on kyse. Mutta mielipiteeni tuohon asiaan voin kyllä silti sanoa.
Mielestäni kokopäiväinen lapsen hoidossa pitäminen, vaikka itse on kotona on joissakin tilanteissa ihan hyvä ja jopa tarpeellista. Esimerkiksi äidin paha masennus tai muu sairaus, mahdollisesti jopa raskaus (itse juuri pääsin neljän kuukauden vuodelevosta raskauden takia) voi olla suuri haitta niin lapselle kuin koko perheelle. Älä tee lasta, jos et jaksa tai pysty sitä hoitamaan, joo, mutta turha siitä on valittaa enää sitten kun se lapsi on jo tehty. Jälkiabortti kun on Suomessa laitonta.
Jonkun mainitsema pätkätyö myös, sillä ei todellakaan ole järkevää kenenkään kannalta, että lapsi pomppii vapaaseen hoitoon aina sen mukaan kun äiti sattuu työllistymään taas ja toisaalta äidin vakituista työllistymistä tukee se, ettei tarvitse selitellä työnantajille, että tulen töihin heti kun saan hoitopaikan.
Mutta myös kotona tehdään paljon töitä. Nykyisin on etätöitä ja etäopiskeluja, pääsykokeisiin pitää ehkä lukea ja vaikka mitä. On hyvin vaikeaa pystyä kontrolloimaan sitä, mitä se kotona oleva vanhempi tekee ja mielestäni pienten lasten vanhemmilla pitää olla oikeus yrittäjyyteen ja etätöihin tai opiskeluihin ihan samalla tavalla kuin muillakin.
Kaikki eivät muuten asu kaupungissa, joten ei aina ole mahdollista tuo kaverien löytäminen päivisin. Meiltä on 15 kilometriä lähimpään keskustaan ja kuusi kilometriä lähimmälle linja-autopysäkille. Omaa autoa ei ole käytössä äitiyslomani ajan. En tosiaankaan aio kävellä lasteni kanssa linja-autopysäkille kovinkaan usein ihan vain siksi, että päästäis puistoon tai kerhoon tapaamaan muita. Ja jos sen tekisin, niin silloin ekaluokkalaisen pitäisi tulla koulusta tyhjään kotiin, sillä ne bussit eivät kulje niin, että ajoissa ehtisin takaisin.
Sitä en itse kyllä ymmärrä, että lapsi viedään hoitoon, vaikka siihen ei ole mitään erityistä syytä. Itse otin heti lapset pois hoidosta kun jäin uudelle äitiyslomalle ja teen kaikkeni, ettei tarvitsisi niitä hoitoon enää viedäkään.
Ihanne siis olisi, että päivähoito-oikeus olisi kaikilla, mutta ihmiset eivät käyttäisi sitä väärin. En sitten tiedä, kuinka paljon sitä oikeasti käytetään väärin, kun en voi tietää, miksi kotona olevat äidit vievät lapsiaan hoitoon.
Tosin itse en tunne yhtäkään äitiä, joka veisi lapsensa hoitoon ja olisi itse kotona.
Subjektiivinen oikeus pois, niin jo alkaa pihoilla olla kavereita monenkin lapselle, jotka valittavat ettei ole kavereita.:)