ei petä lukijoitaan uusimmallaankaan: "Varjo" pitää otteessaan ja kuvaa hienosti ihmisen sisäistä maailmaa. Verraton kirja, jota ei malta jättää käsistään!
Karin Alvtegen
Sara10
6717
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
joku viisas akateemikko kertoa mikä selittää skandinaavisten naisdekkaristien suuren määrän ja korkean laadun?
Tekeekö seura kaltaisekseen ja ruokkii kollegialista kasvua, onko kyseessä protestanttisen työmoraalin ja raikkaan ilmaston yhteisvaikutus, tehokas markkinointi vaikko vain se, ettemme tiedä kyllin muiden kielialueiden, kuten svahilin, portugalin tai latinan dekkaritarjonnasta????
on espanjalaisen Juan Gomez-Juradon vastikään ilmestynyt esikoisromaani, joka rikkoo ihan mallikkaasti skandinavisten naisdekkaristien rintamaa.
Mielenkiintoista olisi tosiaan tietää, mikä tämän ilmiön takana on ja mikseivät suomalaiset ole niin vahvasti mukana? Tervetulleita olisivat suomennokset vähemmän tunnetuilta kielialueilta ja kirjailijoilta!
Oi ja voi, rajaatko mielenkiintoiseen keskusteluun osallistujat vain akateemikoihin? Miksi kummassa :)?! Luotat kielitieteilijään, että hän selittää läpi auki puhki koko jutun...Entä kirjallisuus, käyttäytymistieteet, sosiologia... ja me tavalliset lukijat...?
Suuren määrän kyllä, mutta ei niinkään aina korkean laadun. Alvtegen on kyllä näistä ruotsin naisdekkaristeista aivan huippuluokkaa. Ja huippuluokkaa myös kaikista tämän hetken dekkaristeista. Jos Alvtegenin kirjat nyt niin dekkareita edes ovat.
Kieli ei välttämättä ole aina kovin sulavankaunista, mutta todella tehokasta. Ja kirjoissa on sentään jotain asiaakin, eikä vain "Poliisikomisario jahtaa vaarallista murhaajaa asetelmaa". Ei taida yhdessäkään Alvtegenin romaanissa edes esiintyä poliisia. Ja silti kirjat ovat erinomaisen viihdyttäviä ja jännittäviä ja antavat myös ajattelemisen aihetta.
Luin juuri booker palkitun Ian McEwanin kirjan Amsterdam ja samaa tietynlaista itsensäpettämisen aihepiiriä käsittelevän Karin Alvtegenin Varjon, ja täytyy kyllä sanoa että vaikka McEwanin "Amsterdam" ei huono kirja ollut sekään, niin "Varjo" oli huomattavasti laadukkaampaa kirjallisuutta.
Varjo on erittäin hieno dekkari, et turhaan kiittele sitä. Minulla on nyt menossa oikein Alvtegen-kausi, seuraavana lukuvuorossa on Häpeä.
Pohjoismaiset dekkarit nyt vaan ovat hyviä, kovin vaikea on keksiä sille ilmiölle mitään erityistä syytä. Kotimaiset ovat niiden rinnalla vähän kuin lasipurkissa kasvatetut tomaatin taimet.
Kalvakoita ja tuoksuttomia. Poikkeuksena kuitenkin Harjunpää-dekkarit.
Häpeä on aivan loistava kirja. Kirjassa on jopa ripaus tietynlaista mustaa huumoriakin ja jopa muutama onnellinenkin hetki. Mutta on kyllä taas niin täyteen ladattua henkistä tuskaa, että ei kyllä mikään onnellinen kirja kokonaisuudessaan ole. Taas menee Alvtegenin tyyliin kaikki päin helvettiä ihan huomaamattaan.