Älkää hävittäkö lapsuusajan leluja ym.

Minulla on ystävä, jonka kanssa on yhteyttä pidetty kouluajoista saakka. Hän itse vaati nuorena viemään lelunsa ym. kaatopaikalle, ei halunnut säilyttää kuin ihan muutaman. Minä taas pakkasin lelut äitini kellariin.

Nyt meillä molemmilla on lapsia, ja ystäväni harmittelee jatkuvasti, että hän on hävittänyt vanhat lelunsa. Minun vanhat legoni tms. taas ovat kiertäneet jo useammalla suvun lapsella, ja nyt ovat pienellä pojallani kovassa käytössä.

Eli vaikka juuri sillä hetkellä tuntuisi, että vanhat lelut vievät vaan turhaa tilaa, niin ne kannattaa ehdottomasti säästää jos vaan mahdollista! Ehkä muovisia "made in china"-leluja voi viedä kirppikselle/kierrätykseen/roskiinkin, mutta ainakin kunnon puulelut, legot, itsetehdyt ja lapsena tärkeimpinä pitämät voivat vielä olla korvaamattomia!

Aiemmin mainittujen lisäksi olisi pitänyt säilyttää ensimmäiset kouluvihot,hauskimmat ainekirjoitusvihot,poikani puukässässä tehdyt leluautot.Omat kässävihot, jotka itse väkerrettiin. Niissä olevia ohjeita olisi kiva vertailla nykyaikaisiin.Vaatekuvat ainakin aiheuttaisivat tytöissä hilpeyttä.

Minne häipyivät molla-maijat, vai häipyivätkö?
Kuitenkin keräillään kaikenlaisia pehmoleluja!!!
Vaikka nämä kaikki esiintuomani eivät olekaan kaikki leluja, mutta voihan näistä olla lapsille ainakin iloa. Lapsilla riittäisi hauskaa, kun katselisivat minkälaisia oli lelut tai kouluaiheiset tavarat ennen.

Olin tässä muutama vuosi sitten kouluavustajana ja lapset tekivät puukässässä sellaisen entisajan naruhyrrän. Kiekko sitten väritettiin ja keskellä olevaan reikään laitettiin naru jota sitten kieputettiin. No sehän sitten pyöri ja lapset olivat ihan innoissaan moisesta vempeleestä.
Siis kelpasi myös nykyajan lapsille vanhanaikainen antiikkinen lelu.
Tarkoitan höpinöilläni sitä,että vaikka nyt tuntuu siltä, että tilanvuoksi pitäisi karsia tavaroita ja viskata osa pois niin säilyttäkää. Ei ne niin isoa tilaa vie, mutta jälkipolville niistä tulee olemaan iloa. Toivottavasti tunnearvoakin.

Totta turisette!

Itse sain pienen tyttären ja äitini on nyt kuskaillut tänne vanhoja tavaroitani, kuten kummiltani saadun kiikkutuolin, vanhan ensipolkupyöräni, itse tekemäni potkulaudan etc. Olen ollut onnesta soikeana ja huomannut nyt kuinka paljon niistä taas tulee olemaan iloa ikäänkuin ne olisivat heräämässä uudelleen henkiin. Ja miksi ostaa uutta ja heittää vanhaa kaatopaikalle, kun voi iloita vanhasta, jolla on tunnearvoa ja historiaa.

Aion itse säästää tyttärelleni kaikkea mukavaa, kun nyt katsoo vanhoja valokuvia ja kaipailee kaikenlaista, mitä itsellä on pienenä ollut.

Arvostakaa rakkaita lelujanne ja mollamaijojanne

säilyttää.