Meidän vaativasta ja hyvin vahvatahtoisesta tytöstä, jonka kasvatus on ollut tähän saakka tosi haasteellista, on viimesten kuukausien aikana tapahtunut merkittävä muutos.
Hän on ollut kuin "ihmisen mieli"; tottelee, on kiltti pikkusiskolleen, käy sopuisasti unille, pukee, käy itse potalla ja käyttäytyy kaiken kaikkiaan tosi kivasti.
Olen mieheni kanssa useasti todennut, miten juuri 3 v täyttäneestä on tullut noin mukava pikku lapsi. Onko yleisesti 3 v jo ns. helppoja kasvatettavia ja vähemmän "uhmakkaita" vai onkohan odotettavissa kunnon uhmat? Kommentoikaa muut 3-vuotiaiden vanhemmat!
Hän on ollut kuin "ihmisen mieli"; tottelee, on kiltti pikkusiskolleen, käy sopuisasti unille, pukee, käy itse potalla ja käyttäytyy kaiken kaikkiaan tosi kivasti.
Olen mieheni kanssa useasti todennut, miten juuri 3 v täyttäneestä on tullut noin mukava pikku lapsi. Onko yleisesti 3 v jo ns. helppoja kasvatettavia ja vähemmän "uhmakkaita" vai onkohan odotettavissa kunnon uhmat? Kommentoikaa muut 3-vuotiaiden vanhemmat!
Vastaukset 2
Vanhimmat
En tiedä oletko lukenut tästä samalta palstalta jutun 4-vuotiaan kiukku? Se on minun tyttäreni tareina. Hänkin oli noin kolmen ikävuoteen asti oikein helppo ja kiltti lapsi, mutta kuikas sitten kävikään...? No, välillä on hyviä päiviä ja ne antavat voimaa jaksaa ja nyt tämä kiukkukalenteri minkä teimme on toiminut hyvin, vaikka ei olla montaa päivää sitä vielä tehty. Eilenkin tarra tuli... Tästäkin on juttua saman otsikon alla. Ei kaikkiin se uhma välttämättä näin rajusti iske ja voihan olla, että i teille ollenkaan. Tähän uhmaan, kuinka vahvana se tulee vailuttaa myös lapsen oma luonne.
Meillä tyttö muutenkin kovin itsenäinen ja räiskyvä persoona, joten ne uhmatkin ovat vahvempia.
Nyt kahden-kolmen hyvän päivän jälkeen pystyn taas aattelemmaan asioita kirkkaasti, eivätkä ne kiukut tunnu enää pahalta, kun niitä ajattelee. Toivottavasti meillä näin myös jatkuu... Tietysti takapakkeja tulee, mutta kun suurin uhma saataisiin ohi tällä kalenteri toiminnalla.
Toivon teille helppoa uhma-aikaa. Luueln, että jossain muodossa se joskus tulee ennemmin tai myöhemmin, kun lapsi alkaa hakemaan omia rajojaan ja "itsenäistymään". Toivon kuitenkin, että se ei tulisi näin voimakkaana, kuin meille, mutta kyllä siitäkin näköjään selviää...
Meidän tyttömme on oikein vahva Oinas-tyttö. Hänen elämänsä suuri juttu oli sisaruksen syntyminen ja se on ottanut todella koville. Hän on ollut ennen siskoakin tosi itsepäinen ja olemme joutuneet tosi koville hänen kasvatuksessaan. Meillä ei ollut hänen kanssaan missään vaiheessa kovin leppoista, päinvastoin, pientä uhmaa jatkuvasti.
Siinä mielessä ihmettelenkin nyt jo pidempään kestänyttä käytöksen muutosta. Toisaalta pikkusisko on jo vähän isompi eli siitä on tullut jo leikkikaveri ja toisaalta omat kerhot ovat tuoneet päiviin uutta vaihtelua. Elämä on alkanut muuttua hänestä ehkä hitusen mielenkiintoisemmaksi ja säännöt eivät olekaan aina niin pahasta, kun hän huomaa, että ne ovat kaikille samat. (Ja nyt joudumme komentamaan siskoa enemmän)
Mietinkin vähän noita kuuluisia uhmaikiä. Puhutaan aina 3v uhmasta. Vai onko se vaan niin, että suuret elämänmuutokset esim. pikkusisarus, muutto tms. aiheuttavat lapselle uhmakkaita kausia ei se jokin tietty ikä. Lisää kommentteja!