miten lähestyisit minua, mitä tekisit jos..
olisin yksin, eikä ympärillä muita. Seisoisin sinuun selin, mutta sinä huomaisit ja tuntisit minut?
olisin yksin, eikä ympärillä muita. Seisoisin sinuun selin, mutta sinä huomaisit ja tuntisit minut?
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
kiinni, minkä jälkeen mensisin katsomaan kasvoihisi ja hymyilisin sinulla. Jos en tuntisi sinua, menisin katsomaan kasvoihisi ja hynyilisin sinulle. :) :)
Laittaisin käden olkapäällesi ja sanoisin: "Moi, ---!"
jolloin tietenkin käännyt ihmetellen, mikä porautuu niin lämpimästi lapaluidesi väliin. mitä sen jälkeen..kyllähän sinä tiedät mitä pitäisi tapahtua, en vaan enää ole varma haluATKO SINÄ??Minä kyllä..:)
Pujottaisin käteni varovasti käsiesi alta ja painautuisin suhun kiinni, puristaisin sut syliini. Painaisin kasvoni sun hiuksiin ja hengittäisin syvään. Sanat ja puhe olisivat turhia.
Sulkisin varmaan silmäni ja toivoisin että aika pysähtyisi.
Ynähdät mielihyvästä, tunnistat minut hetkessä, vaikka emme ole tavanneet pitkään aikaan. Et pane ollenkaan pahaksesi tällaista intiimiä tervehdystä, päinvastoin. Käännyt ympäri ja tartut kasvoihini hellästi. Silität poskiani ja katsomme toisiaame hymyillen silmiin. Sanot ikävöineesi minua...
kuka jatkaa..;)
Suutelen sua vastaukseksi hipaisten kaulaasi, leuankärkeä, poskeasi, huuliasi.
Tunnen kasvoillani, miten hengityksesi syvenee ja kiihtyy, miltei huohotat.
Kerron miten olen unissani päässyt syliisi, mutten ole muistanut miltä kasvosi näyttävät. Tuoksusi muistan aina.
Seisomme sylikkäin vielä pienen hetken, sitten lähdemme kävelemään. Tartut minua varovasti kädestä ja sanot: "Tämä ilta kävellään käsi kädessä, ihmisten edessä, älä sinä muiden katseista välitä..."
Onneksi on pimeää, muutenkaan vastaantulija ei meitä ehkä heti tajuaisi rakastavaisiksi.
Kaupunki sulkee meidät pimeyden syleilyyn.
ja kuka jatkaa tästä? :)
kaupungin valoja. Kumpikaan ei puhu sanaakaan. Hengityksemme höyryää tummaa taivasta vasten. Minulla on lämmin. Tunnen kuinka veri kohisee suonissani ja kätesi tuntuu niin lämpimältä kädessäni. Käännyn katsomaa sinua. Olet niin kaunis, että kurkkuani kuristaa. Poskesi punoittavat ja silmäsi vilkkuvat ilkikurisesti. En voi vastustaa sinua, vaan vedän sinut uudestaan syliini ja suutelen nyt intohimoisesti välittämättä yhdestäkään ohikulkijasta. Saanhan vihdoin pitää sinut lähelläni, hyvänä kaiken sen ikävöinnin jälkeen...
siitä, mihin tämä kaikki vielä johtaa. Kuljemme silti kuin jonkin suuren voiman ohjaamina. Tunnut jotenkin odottavan, että teen aloitteen ja ikään kuin vien sinua tanssissa. Pelkään ja palan halusta yhtaikaa. Maa allamme katoaa, taivas katoaa.
Haluan valloittaa sinut. Olet minulle kuin uusi manner, jonka joka sopukan haluan löytää omin käsin ja merkitä omakseni.
Koko ajan mieltä kumminkin kalvaa tieto siitä, että jäljelle jää vain tämä ilta ja yö, koska--
takaisin...
Kumpikin vapisemme kiihkosta, sillä tiedämme että tulossa on vihdoin yhteinen yö, jota ei kukaan eikä mikään pääse häiritsemään.
Tulet ihan kiinni minuun ja tartut toisella kädellä vyötäisistäni. Minä kiedon myös toisen käteni uumallesi. Kävelemme lämmittäen toisiamme kohti hotelliani, josta olen varannut huoneen.
Katsot minua kaunis hymy huulillasi. Tuuli sekoittaa hiuksiasi, joiden lomasta katsot minuun, kiihkon ja halun tummentamin silmin. Näet saman minun silmistäni. Vapisen onnesta. Rakastan sinua. Luotan sinuun, ja sinä rohkeana ja kokeneena johdatat meidät..
Ettekö yhtään parempaan pysty, ilmeisesti ette.
Kun takaisin on palattava..jatkoa seuraa.
Se mitä silmien edessä on, on hyvä yrittää. Jota ei kuitenkaan saa...
Ettekö yhtään parempaan pysty, ilmeisesti ette.
Kun takaisin on palattava..jatkoa seuraa.
Se mitä silmien edessä on, on hyvä yrittää. Jota ei kuitenkaan saa...
jonka jokainen päivä on yllätyksiä täynnä. Enää en sinusta luovu, olet kärsinyt takiani jo aivan liikaa..
..Vaikka huomaisitkin minut niin.Hiipisin taaksesi eläimellisen kepein askelin,vaanien katseellani suojatonta niskaasi.Tässä tapauksessa kiinipito ratkaisisi kaiken,koska "saalis" jäntevä ja voimakas kokoonsa nähden.Jalat alta ja pakko istua päälle,kun panee hanttiin niin vimmatusti.(Kamppailee oman halunsa ja sen kiltämisen kanssa.)Järjen ääni tiukassa.Mutta kyllä se haalistuu.Nuuhkin hissukseen maastoa,kaulaa,korva,ja hiuksia kaksin käsin kahmittuna.Taas pyristelee lepakko yön ja on äkeä lähinnä itselleen,tiedän.On se hankalaa ottaa vastaan hellyyttä.Ehkä luovutan paikkani kakslahkeelle.Etsi sitten minut,kun olet oppinut maailmalta,ok?