Vauvan affekti-kohtaus

on keskimmäisellä lapsella ollut affektikohtauksia. Ne olivat juuri sellaisia kuin kuvailit tuon pahemman kohtauksen olevan. Lapsi on muutenkin hyvin tempperamenttinen ja nämä kohtauksetkin olivat rajuja. Erään jälkeen oli melko pitkäkin aika ennenkuin hengitys palautui. Hänetkin todettiin lääkärissä täysin terveeksi. Epilepsia-tutkimukset yms. tehtiin yliopistollisessa sairaalassa eikä ruumiillista vikaa löytynyt. Tämä vaiva on jokseenkin perinnöllistä -käsittääkseni se periytyy kahden sukupolven takaa. Sisareni edesmenneen appiukon sisarella taisi olla tälläinen vaiva.

Kun lapselle tulee ikää kohtauksetkin loppuvat. Tyttö täyttää nyt jouluna 4 vuotta ja pian on varmaan vuosi mennyt siitä kun viimeisimmän kohtauksen on saanut.

kokemuksia affektista...
meillä on 1,4kk vanha poika jolla on myös voimakkaita affektikohtauksia...eli mielipahan tai kun on satuttanut itsensä seurauksena huutaa itsensä tajuttomaksi...käytiin lääkärissä sen takia(lastenlääkäri)ja hän totes että lapsi on vaan niin tempperamenttinen et huutaa noin...siitä ei ole mitään haittaa ja se menee jossakin vaiheessa ohi itsestään.meille lääkäri sanoi´että tämän "kohtauksen" ei saisi antaa vaikuttaa(siis jos esim poika ei saa jotain hauluaamaansa asiaa ei pidä antaa sitä "lohdutukseksi" kohtauksen jälkeen...)vanhemmille aika rankaa kun pitää olla niin "tiukkana" tämän suhteen...voimia muillekkin tällaisten lasten vanhemmille!!!
kyllä se loppuu aikanaan!
nii ja p.s.jos haluaa joku tälläsen samanlaisen lapsen vanhempi kirjottaa niin osote on mukana!

tänään viimeksi sattui pojalleni. poikani on 1v 9 kk ja nuita kohtauksia on ollut nyt neljä. minulle neuvottiin että kun puhaltaa lapsen kasvoihin tai vie nopeasti lapsen ulos, niin lapsi "säikähtää" äkkiä tulevaa ilmaa ja vetäsee henkeä, jolloin lapsi alkaa taas hengittämään.

meidän 1v 4kk vanha tyttö saa myös noita kohtauksia aina kun loukkaa itsensä. Mutta aina ei oo mikää keino "tehonnu". Ei reakoi mitään vaikka puhaltaa tai ottaa syliin.

Moikka. Meillä on tältä päivältä täysin samanlainen kohtaus. Lapsi hermostui, itki keuhkot tyhjäksi, sitten itku jatkui äänettömänä, taju meni, huulet sinisinä, katse kaukaisuuteen. Ihan kuin kuolleena. Tämä oli vasta toinen kerta, ensimmäinen oli hiukan lievempi. Aika karmaiseva kokemus.

Onko kenelläkään kokemusta sellaisesta että lapsi saa tällaisen kohtauksen, mutta siihen ei liity millään tavoin sitä laukaisevaa itkua. Laspi vain lakkaa hengittämästä, tuijottaa tyhjyyteen ja muuttuu siniseksi, sitten menee taju. Hengitys palautuu hetken päästä itsestään.
Meillä on tällainen tapaus. Epilepsiaa ei ole löydetty testeissä eikä mitään muutakaan.
Olis ihan kiva jo kohta tietää mitä on tekeillä. Ambulanssilla on ajeltu ja unettomia öitä vietetty.

Meillä esikoisella, nyt 3 v. oli pari vuotta sitten kohtaus joka ensin luokiteltiin affektikohtaukseksi. Asiaa kuitenkin tutkittiin, koska ambulanssi oli soitettu paikalle ja kohtaukseen liittyi kouristuksia. Tutkimusten mukaan oli aivoperäinen kohtaus muttaei löytynyt mitään fyysistä syytä. Saimme silloin stesolid-peräruiskeita kotiin uuden kohtauksen varalta, ei ole tarvittu onneksi. Nyt kuopus on vajaa 1v. ja affektikohtauksia on tullut pari, viimeksi tänään. Ei ole taju lähtenyt vaan hengitys on jatkunut hetken päästä eikä myöskään ole ollut kohtauksen jälkeen mitenkään poissaoleva. Ulos vienti auttaa, kylmä ilma laukaisee hengityksen. Mutta on se karmivan näköistä ja kyllä ne stesolid-ruiskeet ovat tietopaikassa koko ajan kaiken varalta. Tsemppiä teille!

Nostan tämän, jospa uusia kokemuksia kohtauksista olisi.

Itseäni (ihmisenä, jota tilapäinen hapenpuutteesta johtuva tajuttomuus ei niinkään säikäytä, koska se on jotenkin luonnollisen tuntuinen jatkumo temperamenttisen lapsen kanssa elämisessä) pohdituttaa ennekaikkea se ja toivon muilta kokemuksia, että olettko miten alkaneet välttämään?

Meillä kun noita edellyttää aina raivostuminen kielloista ja tiedän, en saisi pelätä ja lopettaa kieltämisiä, mutta kun aina miettii... Ei ole kaunsita katsottavaa kun oma lapsi menee tajuttomaksi, eikä mikään saa sitä hengittämään...

Palsta on meidän osalta väärä, lapsi on 15 kk, mutta täältä löytyi kokemuksia vanhalta ajalta, antanette siksi anteeksi.

Ei ole vaarallisia, mutta on niin pysäyttäviä kokemuksia, että ei niitä toivoisikaan, siksi olisi pirun luontevaa välttää tuottamasta pettymyksiä lapselle. Mutta miten se oppii sietämään pettymyksiä, jos niitä kartetaan kuin ruttoa kohtausten pelossa?

Ja miten ihmeessä päiväkotiin? Ohjeistaa ja kertoo mikä kohtaus on ja miten toimia -> kylkiasennossa jalat koholla menee meillä nopeitten ohi ja sitten joutuu kertomaan myös sen, että tulee kun lapsi raivostuu kielloista... Eikö ne kuvittele siellä, että olen joku piiperö, joka yrittää kieltää lastaan kieltämisestä. Noh, kunhan ensimmäisen kohtauksen näkevät, ymmärtävät ehkä mitä haen...

päiväkotia varten haluaisin tulostaa jonkun artikkelin kohtauksista... Olen löytänyt vain terveysnetin suppean artikkelin, muuten kaikki googlella menee näihin keskusteluihin. Mistä muut vanhemmat ovat löytäneet tietonsa?

Kiitos näistä tiedoista.Luulin olevani ainoa,joka on todennut lapsella olevan "veltto-hetki-kohtauksia".Siis,olen mummu,jonka tyttärenlapsella olen huomannut näitä kohtauksia.Kysyin tyttäreltäni onko hän huomannut lapsessa olevan jotain "erikoista".Kerroin mitä olen nähnyt ja tyttäreni siihen:Olen huomannut,tyttö varmaankin näyttelee.Sehän ei ole totta.Näitä kohtauksia on ollut pienestä pitäen.Tyttö täytti 3 v.ja taas tuli kohtaus.Se alkaa yllättäen ja menee ohi nopeasti.Hän on silloin hiukan tokkurassa.Kohtausta ei ennakoi mitkään oireet,eikä itke tms.Menee vaan veltoksi ja katsoo "jonnekin"kaukaisuuteen.Äidilläni on ollut koko ikänsä tuollaisia.Varmaankin "tik-kohtauksia".Kait se liittyy jotenkin tähän lapsen juttuun(perinnöllistä?)Kun äidilleni tuli kohtaus,minä heilutin kättäni hänen kasvojensa edessä.Äiti ei reagoinut mitenkään.