Eteeni maisema piirtyy:
järvi ja rantojen kaaret.
Lähelle tullessa siirtyy
sumuun kaukaiset saaret.
Jäisenä pinta taulun,
harmaata vaihtuvin juovin.
Kuulen peipposen laulun,
vielä en ääntä kuovin.
Aurinko tekee työtään
pinnalla mustan maan.
Uusia ihmeitä myötään
keväässä katsella saan.
järvi ja rantojen kaaret.
Lähelle tullessa siirtyy
sumuun kaukaiset saaret.
Jäisenä pinta taulun,
harmaata vaihtuvin juovin.
Kuulen peipposen laulun,
vielä en ääntä kuovin.
Aurinko tekee työtään
pinnalla mustan maan.
Uusia ihmeitä myötään
keväässä katsella saan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
sinivuokkoa silmiin katsoin
perjantaina jo
nyt päivittäin polkuni kiertää
sinisilmien viitoittamaa
kukkaset lasken
tallella kaikki
- toistaiseksi
Sinivuokkoja ja vielä paljon! Itse en ole nähnyt ainuttakaan, vain yhden puoliavoimen leskenlehden, siinä kevään kukat.
on runossasi kaikkine maisemineen, linnunlaului-
neen ja aurinkoineen.
Olet taitava luontorunojen kirjoittaja, tällä ru-
nollasi sen jälleen todistit.
Kiitos.
Kaunista kevättä sinullekin! Mistähän muuten löydät aina joitain myönteistä sanottavaa melkein jokaiselle?
Olin itsekin tänään luontoretkellä,
tirkkimässä joko jotain näkyisi,
vaan tällä napapiirin leveydellä,
kaikki kasvit ovat vielä jään alla,
linnut kyllä ovat jo innokkaina
liikkeellä.
Sinulla on silmää ja runonkirjoittajan taitoa
näyttää meille kevättä, ketkä emme sitä niin
hyvin näe.
Kiitos Sinulle, tee.!
Kiitos kehuista! Otan ne siksi vastaan, että maaalainen tausta varmaan näkyy luonnon tarkkailuna runoissakin.
Ja kyllä se kevät koittaa sinne "napapiirillekin". Te voitatte siinä, että teillä sentään on vielä kunnon talvia, toisin kuin meillä.
Kiitos tee, kevätrunostasi, joka inspiroi minuakin kirjoittamaan ylistyslauluni keväälle.
Toivottavasti et pahastu, vaikka runoni viimeisen säkeistön ajatus on sama kuin sinun viimeisessä säkeessäsi. Huomasin sen vasta lähetettyäni omani ruudulle.
Mutta ihmettähän kevät on...vuodesta..vuosikymmenistä toiseen. Sitä se on ollut varmaan aikojen aamunkoitosta lähtien.
Iloitaan keväästä; sen väreistä, tuoksuista, äänistä ja lämmöstä. Se kaikki antaa elinvoimaa niin usein alakuloon taipuvalle mielenlaadulle.
Pidin runostasi. Se on aito ja raikas.
Eipä ole mitään pahastumisen aihetta siinä, että kokemukset ja tunteet keväällä ovat samanlaisia, joten kyllä sen täytyy näkyä runoissakin.
Kaunista kevättä sinullekin!