Onko tällä palstalla ketää totaalisen yksihuoltajaa, joilla olisi erityislapsia.
Meillä tilanne tämä, että minulla on 2lasta...
Kummallakin heillä on diagnosoitu krooninen sairaus.
Kummallakin vielä parantumaton, eli tulevaisuuskaan ei näytä valoisammalta.
Isä ei ole missään tekemisissä lastensa kanssa, eli on unohtanut heidät.
Meillä ei ole tukiverkostoa. Eli yksin pyöritän tätä kaikkea.
Nyt alkaa olemaan jo kaikki kortit käytetty, eli väsy iski.
Ilmoitin pomolle, etten ole huomenna työkunoossa, mutta vaikka hän tietää tilanteemme, niin ei hän kuitenkaan hyväksynyt tulevaa sairas lomaani.
Nyt haluaisin kuulla, miten muilla? Jotka kantaa vastuun täysin yksin ja lapsi/lapset ovat sairaita?
Oletteko pystynyt käymään töissä??? Miten työnantaja on suhtautunut???
Minulla ei onneksi ole suurempaa hätää työpaikan menettämisestä, koska olen vakinainen.
Mutta suuri oli kuitenkin kynnys jäädä sairaslomalle.
Meillä tilanne tämä, että minulla on 2lasta...
Kummallakin heillä on diagnosoitu krooninen sairaus.
Kummallakin vielä parantumaton, eli tulevaisuuskaan ei näytä valoisammalta.
Isä ei ole missään tekemisissä lastensa kanssa, eli on unohtanut heidät.
Meillä ei ole tukiverkostoa. Eli yksin pyöritän tätä kaikkea.
Nyt alkaa olemaan jo kaikki kortit käytetty, eli väsy iski.
Ilmoitin pomolle, etten ole huomenna työkunoossa, mutta vaikka hän tietää tilanteemme, niin ei hän kuitenkaan hyväksynyt tulevaa sairas lomaani.
Nyt haluaisin kuulla, miten muilla? Jotka kantaa vastuun täysin yksin ja lapsi/lapset ovat sairaita?
Oletteko pystynyt käymään töissä??? Miten työnantaja on suhtautunut???
Minulla ei onneksi ole suurempaa hätää työpaikan menettämisestä, koska olen vakinainen.
Mutta suuri oli kuitenkin kynnys jäädä sairaslomalle.
Vastaukset 1
Vanhimmat
ollut: eli mulla on kaksi erityislasta. Lasten isä on tosin ollut yhteyksissä lapsiin, mutta käytännössä hänestä ei ole ollut mitään apua. Päin vastoin, omilla ongelmillaan on sekoittanut lastenkin elämää. Myöskään minulla ei ole ollut mitään tukiverkkoa, kokoaikaista työtä olen tehnyt koko ajan ja tiedän todella, mitä uupuminen on.
Olen joutunut tekmään vaikeita ratkaisuja, sen enempää en niistä kerro. Mutta jonkin verran olen ajatellut elämääni ja sitä, miten sitä olisi voitu helpottaa.
Minulle puhuttiin aikoinaan tukiperheen saamisesta. Voi, miten tällainen olisi ollut tosi ihanaa. Olisin itse saanut levätä esim. 1 viikonlopun kuukaudessa ja tietäisin, että lapsista huolehdistaan. Mutta käytännössä tukiperhettä en koskaan saanut.
Onko sinulla mahdollisuus liittyä johonkin vertaisryhmään, jossa olisi samassa tilanteessa olevia? Sitä kautta voisi löytyä joku, jonka kanssa voisitte vaikka vuorotella lasten hoidossa. Ja vertaisryhmässä jo pelkkä keskustelu antaa usein voimaa.