Kipu nro 10

omaan järjestykseeni:

*

Kipu nro 10

Niin

Huoneessa leijuvan katseettoman hiljaisuuden
niin kuin voi tuntea vain se
joka on ollut yhdessä, katsonut silmiisi

Yksinäisyyden painolastin
runoksi muotoilla, voi tällä tapaa
lauseita rytmittämällä,
ikäänkuin ääntä ja liikettä
ja edes pikkuriikkiseksi hetkeksi

mikä kipeintä on
- saadakseen vähän

Sanojen alle, huoneensa tyhjyyteen
unohtaakseen sen kaiken

silmien ohi runosi. Niin käy aina rekkaamattomien
kanssa - ne vaan jotenkin hukkuvat täällä.

Mutta jotain.

Sanoisin että runossasi on kuin omia ajatuksiani,
samankaltaisia aineksia kuin " avoimessa kirjees-
säni " Koskettaa...

" mikä kipeintä on
sanojen alle unohtaakseen
sen kaiken "

Kiitos ääpee.

kipu ja piste,
kivulle piste
kipupiste
.
nro 1

Peace

Lokin kirkaisu
käsi ovenpieltä vasten
ja tuulessa liehuva vihreä verho

Katselimme ääneti ulapalle
vesi liplatti
hitain tanssivin liikkein,
pitäessämme toisiamme kädestä

Muistan hymysi valossa

Valkosiipinen lintu
kaartoi päämme yllä ja
huusi
tervehdyksensä

kriik

Verho liehui,
sinä sanoit että sinua pyörryttää

Avaan silmäni,
hautausmaan puut heiluttavat heikkoja oksiaan
alkukeväisessä tuulessa

Lokin kirkaisu sinisellä taivaalla
muistutti mieleeni
kaukaiset päivät, ajatukset
menivät toisiinsa

Nuku hyvin




- - -

Runolla ei ole henkilökohtaista todellisuuspohjaa kuvatunlaisena kertomuksena, mutta käsittelee kyllä menetyksen kipua onnellisten ja surullisten muistojen limittymisenä, jotain mikä muodossa tai toisessa on tuttua monellekin meistä - sen joko tavoittaa tai ei.

Ajattelin vain jatkaa teemaa minkä eilen aloitin runolla jolle hetken mielijohteesta annoin nimen kipu nro 10, niin että kipu nro 9 sopi tämän nimeksi...

Halauksin.