Minulla on alle vuoden ikäinen lapsi ja olemme lapsen isän kanssa eronneet vähän aikaa sitten, emme asuneet yhdessä koskaan.
Hän tapaa lastaan kerran viikossa.
Minulla on tullut ihmeellisiä pelkoja siitä että lapsen isä vie lapsen minulta joku päivä..
TArkoitan siis että ottaa lapsen asumaan luokseen.. Lapsemme on siis poika ja pelkään että vanhemmalla iällä hän tykkää isän seurasta enemmän kun pojilla on aina omat juttunsa..
Lapsemme on minulle kaikki kaikessa..ihan kaikki.. En voisi kuvitellakkaan eläväni ilman häntä enään.. Sydäntä ihan rupesi särkemään kun ajattelin kuinka hän joskus päättääkin että nyt hän muuttaakin iskän luokse.. :'( itku ihan tuli..
Lapsen isän kanssa on ihan turha keskustella tästä.. Hän on jo muutamia kertoja sanonut että lapsi saa muuttaa hänen luokseen milloin haluaa..
Minulla siis on yksinhuoltajuus mutta silti..
En kestäisi sitä..hirveän aikaista ajatella tällaista mutta en voi sille mitään..:'(
Hän tapaa lastaan kerran viikossa.
Minulla on tullut ihmeellisiä pelkoja siitä että lapsen isä vie lapsen minulta joku päivä..
TArkoitan siis että ottaa lapsen asumaan luokseen.. Lapsemme on siis poika ja pelkään että vanhemmalla iällä hän tykkää isän seurasta enemmän kun pojilla on aina omat juttunsa..
Lapsemme on minulle kaikki kaikessa..ihan kaikki.. En voisi kuvitellakkaan eläväni ilman häntä enään.. Sydäntä ihan rupesi särkemään kun ajattelin kuinka hän joskus päättääkin että nyt hän muuttaakin iskän luokse.. :'( itku ihan tuli..
Lapsen isän kanssa on ihan turha keskustella tästä.. Hän on jo muutamia kertoja sanonut että lapsi saa muuttaa hänen luokseen milloin haluaa..
Minulla siis on yksinhuoltajuus mutta silti..
En kestäisi sitä..hirveän aikaista ajatella tällaista mutta en voi sille mitään..:'(
Vastaukset 10
Vanhimmat
niin lapsen ainoa mahdollinen asuinpaikka on sinun luonasi. Yhteishuollossa voidaan alkaa miettimään asumista kumman luona vaan.
Eli isän pitäisi saada yksinhuoltajuutesi kumottua, mutta jos sinä et tee mitään mikä vaarantaisi lapsen kehityksen tai tapaamiset, niin isä on toi heikoilla.
Lapsen mielipide tulee ottaa huomioon, mutta huoltajalla on myös velvollisuus toimia lapsen edun mukaisesti ja sen kuuluu mennä lapsen mielipiteen ohi. Esim. jos isän luona saa tehdä mitä vaan, niin seuraus siitä on että lapsi haluaa isällensä. Mutta lapsen etu ei ole kasvaa vailla sääntöjä, joten järkevä vanhempi ei anna lapsen muuttaa.
Noin 12v ikäisen lapsen mielipidettä pitää ottaa jo enemmän huomioon, mutta edelleenkin se huoltajuusmuoto pitää silloin käräjäoikeuden vahvistaa, jos sitä lähdetään muuttamaan.
Älä siis turhia vielä murehdi. Lapsi on kuitenkin vasta alle vuoden ikäinen!
Järkyttävää sontaa, jonka vain feministi voi kirjoittaa tai tarkoituksena oli naisten egojen nostattaminen.
Isän asema huoltajuusriidassa luultua parempi. Isät ovat myös luultua aktiivisempia peräämään oikeuksiaan.
On turha lähteä olettemaan, että heillä olisi mahdollisuuksia taistella äidin kanssa tapaamisoikeudesta tai asumisesta, huoltajuudesta puhumattakaan. Isä kyllä tiedostaa oman merkityksensä, arvonsa tai lailliset oikeutensa.
Äidin kanta ja sosiaaliviranomaisten suositus ei yleensä jousta tästä isän eduksi. Mikäli isä jaksaa taistella tästä eteen päin oikeuksistaan (ja lasten oikeuksista!), hän todella tarvitsee tukea kamppailussaan luutuneita asenteita vastaan.
Huolet pois vaan, vaikka äidisissä voitaisiin osoittaa vikoja ja puutteita tiettyyn, hyvinkin äärimmäiseen rajaan saakka. Sliti käytännössä äidillä on yksinmääräämisoikeus ja isä voidaan syrjäyttää lähes täysin.
ainakin väkisin tyrkytettiin yhteishuoltajuutta, vaikka en olisi äitinä sitä halunnut. Isä ja sossuvirkailija halusivat. Tiesin jo silloin, isän elämäntyylin ja sen että säännöllisistä tapaamisista ei tule mitään. Nyt kun on murrosikäinen lapsi, asiat ovat menneet juuri niin.Isää ei ole lapsen elämässä kovin paljoa näkynyt 1 - 3 kertaa vuodessa, ja meillä on "yhteishuoltajuus".
Viikonloput ja lomat pitäisi tavata, mutta ei se niin mennyt.
Yhteishuoltajuus oli pakko tyrkyttää isän ja sossuviranomaisen toimesta.(lastenvalvojan)
Isä voi sitten leuhkia kuinka on osuutensa hoitanut, kun hänellä on yhteishuoltajuus.
En ole ollut millään tavoin esteenä lapsen ja isän tapaamisille. Päinvastoin. Mutta ei voi mitään, kun ne iskän omat menot on olleet aina tärkeämmät.
Minulla on yhteishuoltajuus poikieni isän kanssa. Poikani ovat 5 ja 7. he tykkäävät käydä isänsä luona ja tätä rakastavat kyllä, mutta aina on ikävä kotiin ja äidin luokse. Kyllä se äiti kuitenkin on hyvin tärkeä, varsinkin jos lapset asuu äidin luona eikä äiti heitä kaltoin kohtele. Turhaa sinä huolehdit, lapsesi asuu sinun kanssasi ja on tottunut sinuun, lapsen rakkaus äitiin on hyvin vahva (enkä nyt aio sanoa sitä että isällä ei ole mitään merkitystä, tietenkin on!)
Meillä pojat välillä itkevät ikävää kotiin kun ovat isänsä luona, vaikka he isäänsä rakastavat. Samaten mieheni tytär itkee ikävää aina kun on meillä niin omaa äitiään kohtaan, hän rakastaa isäänsä ja tykkää olla meillä mutta on mieluummin äitinsä luona
joskus, kauan sitten. Samanlaisia tuntemuksia ja ne liittyy siihen erotilanteeseen. Mulla noi ajatukset kesti vielä pari kolme vuotta, mutta menivät ajan kanssa ohi.
Älä suotta keskustele lapsen isän kanssa moisista asioista tässä vaiheessa. Hän ei varmaan koe asioita ollenkaan sillä tavalla kuin sinä nyt luulet. Ja tuskin on lastasi viemässä, eikä voisikaan sellaista tehdä.
Tunteesi ovat vaan nyt pinnalla ja suojeluvietti lasta kohtaan voimakas. Mulla oli aivan sama juttu, asiat selvenee kun aika kuluu. Älä turhaan pelkää ja huolehdi.
Sinulla on ihan normaalit tunteet. Mies ei koskaan ymmarra naita asioita koska heilla ei ole niita suojelevia hormoneja mita naisilla on ja taas miehilla on se tappelija-testosteroni niin vahva.
Ota ihan rauhassa. Pelkosi on voimasi. Se osoittaa etta olet valmis suojelemaan lastasi vaikka mika olisi. Lapsellasi on varmasti hyva olla luonasi kun nautit lapsestasi niin. Kylla se lapsi huomaa etta mami rakastaa hanta. Ala pelkaa noita morkoja. Olet ihan normaalimami. kaikki on hyvin. Ja jos se mies ottaiskin sen lapsen niin se palauttaisi sen 24 h sisalla sanoen: " ma en jaksa enaa, ota sa tama." :-)
»Mies ei koskaan ymmarra naita asioita koska heilla ei ole niita suojelevia hormoneja mita naisilla on ja taas miehilla on se tappelija-testosteroni niin vahva.»
Annan sinulle anteeksi, sillä et ilmeisestikään ymmärrä mitä luulet ymmärtäväsi.
Sinänsä kuitenkin aloittajan pelko on varsin turha. Jos lapsi tutustuu isäänsä ja sen jälkeen haluaa olla häneen kiinteässä yhteydessä, se on pelkästään hyvä asia. Se ei vie yksinhuoltajuutta mihinkään, ja jos yksinhuoltajuuden muutos tulee joskus harkintaan, niin silloinhan asiat on ainakin lapsen kannalta paremmin kuin olisi voinut odottaakaan. Sehän tarkoittaisi vain sitä että lapsella ON MYÖS rakastava isä.
Hi hi hi, olet aina mun tukassa kiinni ! Hi hi ! Mika sut niin saa aina suuttumaan ? Sinahan olet mies eiks vaan ? No mika tossa hormonijutussa nyt niin vaikeeta oli ? Eiks sulla ole muka testosteronia ? Ihanko tosi ? Ainakin sa olet aina taalla raksyttamassa, haistattelemassa, suuttumassa , sotimassa .. eli tappelija -testosteroni se siella.
Ja mina olen tyypillinen suojeleva mami. Lue mun viesteja, suojelen heikkoja ja sorrettuja, autan , rakennan.
Mika sulla nyt taas kilahti ? Noh pusi pusi sulle taas. Olet niin naisen kosketuksen puutteessa. pus pus.
Vai tarvitseeko sittenkin? Ihmetyttää tämän ketjun jutut. Ihan kuin vain äiti olisi kaikki kaikessa. On paljon juttuja jossa lapsi haluaisi asua isän luona mutta äiti tekee kaikkensa ettei joutuisi etävanhemmaksi...ja kävelee siinä lapsen tahdon yli mennentullen....
Voi toki olla niin että tässä ko. tapauksessa asia ei ole niin..