Viisitoistavuotiaana koulutyttönä sain kesätyöpaikan kyläkaupassamme. Myymälänhoitajana oli minua kaksi vuotta vanhempi tyttö.
Kaupassa myytiin kaikkea, mitä maalaiskylässä tarvittiin. Bensiini oli tynnyreissä, joihin laitettiin irtopumppu. No, kylässämme oli 50-luvun lopulla yksi auto, joten ei bensaa monikaan kysellyt. Tutuiksi tulivat naulat ja ruuvit ym. rakentamisessa tarvittavat jutut. 50-luku oli sodan jälkeen voimakkaan rakentamisen aikaa.
Kylmäkalusteita ei ollut, joten pilaantuvan ruuan säilyminen tuotti ongelmia. Yöksi lihat ja makkarat vietiin kellariin, mutta päivän ne olivat lasin takana tiskissä ja lähes kypsyivät kesän kuumuudessa. Muistan kuinka aamuisin pesimme makkaroiden pinnasta harmaan kerroksen pois ennen esille laittoa. Joskus leikkauspinnassa oli matojakin. Uutta leikkauspintaa vaan! kauppias oli hyvin tarkka, ettei hävikkiä saanut tulla.
Ei onnistuisi nykyisin...
Kaupassa myytiin kaikkea, mitä maalaiskylässä tarvittiin. Bensiini oli tynnyreissä, joihin laitettiin irtopumppu. No, kylässämme oli 50-luvun lopulla yksi auto, joten ei bensaa monikaan kysellyt. Tutuiksi tulivat naulat ja ruuvit ym. rakentamisessa tarvittavat jutut. 50-luku oli sodan jälkeen voimakkaan rakentamisen aikaa.
Kylmäkalusteita ei ollut, joten pilaantuvan ruuan säilyminen tuotti ongelmia. Yöksi lihat ja makkarat vietiin kellariin, mutta päivän ne olivat lasin takana tiskissä ja lähes kypsyivät kesän kuumuudessa. Muistan kuinka aamuisin pesimme makkaroiden pinnasta harmaan kerroksen pois ennen esille laittoa. Joskus leikkauspinnassa oli matojakin. Uutta leikkauspintaa vaan! kauppias oli hyvin tarkka, ettei hävikkiä saanut tulla.
Ei onnistuisi nykyisin...
Vastaukset 10
Vanhimmat
olen muiltakin kuullut. Kiitos niistä, -woman-.
Jatkoitko muuten kaupan alalla?
...jäi ainutkertaiseksi kesäksi kaupan alalla.
Pääsin kansakoulusta suoraan vaate-ja kangaskauppaan aputytöksi v.-54 kesäkuun alusta.
Kauppias taputti selkään, kun olin saanut myydyksi puodin vanhimman berberin ujolle, nuorelle miehelle.
Vieläkin, 54v kuluttua muistan huonolla omallatunnolla , sen kellanharmaan takin, jossa ainoa haalistumaton paikka oli vyön alla.
Ei ollut kuluttaja valitusta silloin
Mieheni kertoi, että hänen ensimmäisessä työpaikassaan laitettiin vettä jauhelihaan, jotta painaisi enempi.
Kuitenkin hyvin pieniä talousrikoksia silloin, nykyisiin verrattuna.
chattiin kuuluu?
mikhaildenisov
Chatissa en kovin paljon ole ollut, tuntuu, että entiset juttukaverit ovat kadoksissa. Tämä keskustelupalsta on ehkä hiukan virkistynyt.
olin minäkin nuorena tyttönä 50-luvun lopulla. Kauppias oli tosi tarkka eikä laiskana saanut olla. Tärise vaikka, jos ei muuta tekemistä, sanoi kauppias. Näkkileivät koputeltiin madoista ja sitten myyntiin.Pitkään koputtelin kotonakin näkkileivät ja saatan tehdä joskus nytkin.
Kaupan yhteydessä oli pieni keittiö, jossa lämmitettiin pesuvettä siivoamista varten ja taidettiin joskus kahvitkin keittää. Puuhella vaan ei ollut maailman paras vedoltaan. Joku viisas (mies?) neuvoi, että röörit voivat olla tukossa. Savuhormi pitäisi nuohota.
Myymälänhoitaja, Sirkka (se 17-vuotias), määräsi minut, apulaisensa, kiipeämään katolle ja nuohoamaan savupiipun.
Minä tein työtä käskettyä. Mukavaa vaihteluahan nuohoaminen oli makkaranpesun ja siivoamisen lomassa. Nuohottuani läksin varovasti laskeutumaan tikkaita kohti. Päälläni oli valkoinen työtakki; eipä ollut juolahtanut mieleen riisua sitä nuohouksen ajaksi. Jalkani luiskahti, putosin pyllylleni ja hupsista, liu'uin istuen katonreunalle. Reunalta oli pakko hypätä, koska en osunut tikapuiden kohdalle. Räystäs ei ollut järin korkealla, korkeintaan kolme metriä maahan. Putosin jaloilleni enkä muista, että olisin yhtään satuttanut muuta kuin itsetuntoani.
Valkoisen työtakin takamus oli kyllä liukumisen jälkeen mustunut katteen tervapahvista!
P.S. Mitä tästä opin? -Opin, että jos menee pyllymäkeen tervapahvikatolle, on syytä riisua valkoinen työtakki sitä ennen.
paikallisessa kyläkaupassa oli usein irtomyynnissä nakkeja erikoistarjouksena. Ostin ja ihmettelin, kun melkein heti saivat limakerroksen jääkaapissa. Sitten luin, että kauppiaat purkavat pakkauksen, kun viimeinen myyntipäivä on ohi. Sen jälkeen ostin vain pakattuja nakkeja.
Tiedätkö mikä minulle tuli tästä mieleen?
Joo sellainen, että miten ihmiset pysyivät (ainakin suht terveinä) syödessään tällaista ruokaa, kun nykyään ollaan niin hirveän tärkeitä kaikesta ruuan säilytyksestä ja siihen liittyvästä, ja kuitenkin ihmiset sairastuvat?? Olemmeko liian "puhtaita" nykyään, ettemme kestä mitään "pöpöjä"???
oikeassa, mutta paluuta entiseen ei liene kuin pakosta. Muistan kun olin nuoruudessa Lapissa emäntänä. Matkaa kauppaan oli 10 km moottoriveneellä. Makkara oli usein limaista, kun oli säilytetty kellarissa. Otin kuoren pois ja keitin kastikkeen tai keiton. Ennen vanhaan tuoreita vihanneksia ei syöty niin paljon, vaan ruoka kuumennettiin. Nyt esim. tuontivihannekset voi olla kasteltu saastuneella vedellä ja niissä on meille vieraita mikrobeja.