Hahmo menneisyyden
Hahmo peilin takana.
Tuijottaen lasittuneella katseella, kohti.
Läpi minusta ,kaikesta.
Lasia ei lain pelkkä kehys.
Tuijottaa minua se vain.
Liikahdan.
Paikallaan hän tyhjällä katseella.
Suunsa aukaisee murahtaa vaimeasti,
ääniaalto käy lävitse, tärähtää vartaloon.
Kuultavaa sanaa ei kuule korvani,
tunnen sielulla viestinsä hänen.
Aikojen takaa kutsuu minua menneisyys.
Kietoen tulevan myrskyn minuun kiinni,
lihakoukuilla takertuen.
Tulevaisuus odottaa.
Hahmo peilin takana.
Tuijottaen lasittuneella katseella, kohti.
Läpi minusta ,kaikesta.
Lasia ei lain pelkkä kehys.
Tuijottaa minua se vain.
Liikahdan.
Paikallaan hän tyhjällä katseella.
Suunsa aukaisee murahtaa vaimeasti,
ääniaalto käy lävitse, tärähtää vartaloon.
Kuultavaa sanaa ei kuule korvani,
tunnen sielulla viestinsä hänen.
Aikojen takaa kutsuu minua menneisyys.
Kietoen tulevan myrskyn minuun kiinni,
lihakoukuilla takertuen.
Tulevaisuus odottaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
niin oon aatellutkin, että
runoistas kuuluu jotain,
jostain aikojen takaa,
joskus,
mutta tuon menneisyydestä
tulevan myrskyn lihakoukut,
niitä en nyt oikein ymmärrä,
niilläkö tulevaisuuteen?
?:)
Moi.~ikäkulu~ ..
Ajast aikaa..?
Kirvelevät voimalla satuttavat myrskyävät muistot,sieltä jostain... iskevät vartaloon kuin lihakoukut.
Unohduksen autuus ,aika armollinen kultaa.
Ja taas elää ihminen tulevaisuudessa.
Ter kobo..
vaikka jotenkin vierastin tuota "lihakoukut"- sanaa... että pitäisikö se tunnistaa onnenkoukuksi vaiko jonkinmoiseksi riippakivikoukuksi? No... ajast' aikaan... aika kultaa, olpa se kumpi vaan!:)
Moi.
Lihaa oleva onnenkoukku.
tai mukana raahattava painolasti.
ter kobo