Ainahan sitä kuulee valituksia pilkkusääntöjen laiminlyönnistä. Pukki ainekirjoituksen reunassa oli meikäläiselle koulupojalle muistutus siitä, että pilkku on paikalleen pantava ja siitäpä ei sitten tingitä. Kyllä jämpti on niin! Vai onko?
Sattuvatko foorumin valistuneet lukijat muistamaan suomalaisen kirjailijan ja hänen teoksensa, joissa pilkut eivät haitanneet lukemista.
Sattuvatko foorumin valistuneet lukijat muistamaan suomalaisen kirjailijan ja hänen teoksensa, joissa pilkut eivät haitanneet lukemista.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Joe-sedän sähke kansanvihollisen kohtalosta:
"ARMOA EI SIPERIAAN."
Westön pilkuista on puhuttu, ja Selokin taisi luoda oman kielen.
Tässä, kuten niin monessa muussakin asiassa pätee vanha sääntö: säännöt on osattava hyvin, ennen kuin niitä voi merkityksellisesti ja menestyksellisesti rikkoa. Muuten se on vain sääntörikko.
Aivan kuten sanoit, säännöt on osattava hyvin, ennen kuin niitä voi merkityksellisesti ja menestyksellisesti rikkoa.
Sakari Pälsi pikkupoikajutuissaan hylkäsi tyystin kaikki välimerkkisäännöt pikkupoikajutuissaan, jossa Lopen maalaisidyllissä seikkailivat kertoja ja hänen kaverinsa fallesmannin Arvo. Välimerkittömyys oli varsin mainio tyylikeino tuomaan esille kertomus lapsen näkökulmasta.
Lukekaapas niitä huviksenne! Ette meinaan paljon pilkkuja löydä.