olette kertoneet adoptiolapsellenne adoptiosta?ja jos olette jättäneet kertomatta niin miksi?
onko eroa kertomisella tai kertomatta jättämisellä jos kyseessä on kotimainen tai ulkomainen adoptio?
miten
edessä
16
1284
Vastaukset
- Tulevaisuus.
Mutta nykyään lapselle on PAKKO KERTOA ADOPTIOSTA!
Sitä et voi välttää mitenkään.
Jo adoptioneuvonnassa kerrotaan tämä tuleville adoptiovanhemmille. Siihen on sitouduttava ja jos siihen ei pysty niin kannattaa unohtaa adoptio kokonaan.
On havaittu menneisyyden perusteella että lapsen on saatava tietää adoptiosta jo heti, se on lapsen etu. Peittely ja salailu on aiheuttanut ongelmia lapselel joten siitä on luovuttu kokonaan. Ja kuka haluaisi tuottaa lapselleen tuskaa salailemalla? - kerrotaan
aina lapselle!!! Miksi ihmeessä asia pitäisi salata, sehän on iso osa lapsen identiteettiä? Myös adoptioneuvonnassa käsitellään tätä asiaa paljon ja sieltä saadaan hyviä ohjeita lapselle kertomiseen. "Välineitä" (esim. Väestöliiton Pupujuttu-sadut jne) on myös olemassa paljon. Lapselle kerrotaan hänen taustastaan vähitellen ja ikää vastaavalla tasolla. Näin adoptiosta tulee luonnollinen osa perheen arkipäivää, eikä adoptiotausta ole mikään tabu asia, josta ei voi puhua. Adoptio ei siis ole mikään salaisuus, joka kerralla paljastetaan jossakin tietyssä iässä.
Kotimainen tai kansainvälinen adoptiotausta ei vaikuta kertomiseen, adoptio on aina adoptio. Ainoa ero kertomisessa on, että kotimaisessa adoptiossa on yleensä enemmän kerrottavaa, sillä silloin lapsen taustasta, biologisista vanhemmista sekä adoptioon antamisen syista on usein enemmän tietoa saatavilla.- trewsx
jos lapsi on kotimaisesta adoptiosta ja näin ollen ei poikkea ulkonäöltään muista,miksi pitäisi kertoa jos hän ei itse sitä jossain vaiheessa huomaa?
- itseäsi
trewsx kirjoitti:
jos lapsi on kotimaisesta adoptiosta ja näin ollen ei poikkea ulkonäöltään muista,miksi pitäisi kertoa jos hän ei itse sitä jossain vaiheessa huomaa?
adoption suhteen, niin ymmärrät.
- ymmärrä
trewsx kirjoitti:
jos lapsi on kotimaisesta adoptiosta ja näin ollen ei poikkea ulkonäöltään muista,miksi pitäisi kertoa jos hän ei itse sitä jossain vaiheessa huomaa?
miksi ihmeessä adoptio pitäisi salata??? Onko adoptiotausta mielestäsi jotenkin häpeällinen asia? Vai miksi ihmeessä edes mietit salaamista? Adoptiohan on osa lasta ja hänen identiteettiään.
- dasrew
ymmärrä kirjoitti:
miksi ihmeessä adoptio pitäisi salata??? Onko adoptiotausta mielestäsi jotenkin häpeällinen asia? Vai miksi ihmeessä edes mietit salaamista? Adoptiohan on osa lasta ja hänen identiteettiään.
järkyttää lapsen maailmaa kertomalla hänelle adoptiosta jos hän ei itse siitä kysele?
vai tätyykö "väkisin"istuttaa lapsi alas ja kertoa?varsinkin jos kyseessä on suomalaisessa perheessä oleva suomalaisesta adoptiosta oleva lapsi.
mutta hyvän keskustelun tästä saa aikaiseksi ja kuten otsikko tossa välissä olikin jollakin provosoin hieman... - ihmeessä
dasrew kirjoitti:
järkyttää lapsen maailmaa kertomalla hänelle adoptiosta jos hän ei itse siitä kysele?
vai tätyykö "väkisin"istuttaa lapsi alas ja kertoa?varsinkin jos kyseessä on suomalaisessa perheessä oleva suomalaisesta adoptiosta oleva lapsi.
mutta hyvän keskustelun tästä saa aikaiseksi ja kuten otsikko tossa välissä olikin jollakin provosoin hieman...pohdit tuollaista asiaa, kun jo kirjoituksestasi käy selville, ettet ole ollut missään tekemisissä adoption tai adoptoidun kanssa? Mikä on "provosointisi" motiivi? Uteliaisuus? Vastasin jo aiemmin, että adoptio tuodaan mukaan lapsen elämään luonnollisella, ikää vastaavalla tavalla. Ei todellakaan mitenkään kertapaukkuna "istuttamalla lapsi alas", kuten mielessäsi näyt kertomisen mieltävän. Nuo asiat ovat kyllä adoption kanssa tekemisissä oleville sekä adoptoiville pareille täysin selviä ja niitä kertomisen syitä läpikäydään paljon myös adoptioneuvonnassa. Aiheesta löytyy myös runsaasti kirjallisuutta, joten jos haluat todella perehtyä asiaan, niin kirjallisuudesta on hyvä alkaa.
Aloita vaikka tästä:
Tuula Kasanen: Kenen lapsi? - kuvitella
trewsx kirjoitti:
jos lapsi on kotimaisesta adoptiosta ja näin ollen ei poikkea ulkonäöltään muista,miksi pitäisi kertoa jos hän ei itse sitä jossain vaiheessa huomaa?
itsesi adoptiolapsen asemaan? Jos voit, niin käsi sydämelle. Onko sinulle samantekevää se, että olet adoptoitu tai ei? Haluaisitko itse tietää, oletko adoptiolapsi vai ei? Voitko kuvitella sen, että jos salaa ja asia tulee aina jossakin vaiheessa esille ja sitten se voi olla todellinen shokki. Voi mennä välit, koska ihminen kokee - yleensä - että salailu tuossa asiassa on erittäin raskauttavaa ja siitä menee luottamus ja todennäköisesti välit adoptiovanhempiin. Ainakin etääntyy. Tuskin tuota haluaa kukaan. Parempi kertoa lapselle heti kun alkaa ymmärtää asioita laajemmalti.
- ripkjhg
dasrew kirjoitti:
järkyttää lapsen maailmaa kertomalla hänelle adoptiosta jos hän ei itse siitä kysele?
vai tätyykö "väkisin"istuttaa lapsi alas ja kertoa?varsinkin jos kyseessä on suomalaisessa perheessä oleva suomalaisesta adoptiosta oleva lapsi.
mutta hyvän keskustelun tästä saa aikaiseksi ja kuten otsikko tossa välissä olikin jollakin provosoin hieman...mieltä!
- edessä
tuli osaksi tulikivikatkuista tekstiä.
silti en oikein saannut vastausta kysymykseeni miten kertoa?
ymmärrän kyllä vähän kaikkien vastauksia ja provo sai aikaan mielipiteitä.kiitos myös siitä.
lähdin kysymään myös siksi kun tiedän tapauksen jossa ei kerrottu lapselle ja hän eli aivan onnellisena,kun ei tiennyt.oli ja on varma siitä että on adoptiovanhempiensa "oikea"lapsi.- huoli...
kyllä sinä tulet saamaan adoptioneuvonnasta valmiudet siihen miten, mitä ja milloin lapselle kerrotaan. Ei tuollaiseen kysymykseen voi vastata näin pikaisesti tekstinä, kun suullisena keskustelunakin aiheeseen uppoaa helposti tunteja. Mitään käyttöopas-tyylisiä vastauksia tyyliin 1-vuotiaana kerrot tämän näin, 2-vuotiaana tämän näin jne ei voi antaa. Ja kertominen riippuu paljon lapsestakin, toiset haluavat tietää enemmän kuin toiset.
Meillä kertominen aloitettiin adoptiosatukirjoja lukemalla (esim. Väesstöliiton pupujuttu-tarinat) ja kuvia katselemalla. Aina olemme rehellisesti kertoneet lapsellemme, että hän on syntynyt masuäidin masusta, kun hän on seurannut ystäväperheidemme äitien raskauksia. Hänelle on siis aivan luontevaa, että on olemassa kaksi äitiä. Se kenen masussa hän on kasvanut ja minä. Tärkeätä on avoin ilmapiiri, että hän kokee voivansa avoimesti kysyä adoptiotaustastaan. Toki kertoessa täytyy huomioida hänen ikänsä ja asioista puhutaan hänen ymmärtämällään tavalla (ts. ei abstraktisti). Iän karttuessa sitten kerrtotaan asteittain enemmän ja lähinnä hänen kiinnostuksensa mukaisesti. Välillä poikamme osoittaa selvää kiinnostusta masuäitiä kohtaan ja sitten menee pitkiä aikoja, ettei asiaa edes mainita.
Tuo adoption salaaminen on muuten käytännössä mahdotonta kotimaisessakin adoptiossa, vaikka jostain syystä haluaisikin näin tehdä. Lapsihan on kuitenkin ensimmäiset elinkuukautensa virallisesti biovanhempiensa ja vasta adoption laillistamisen jälkeen (muutaman kuukauden iässä) esim. nimi muuttuu biovanhempiensa nimeksi. Kyllähän jokainen jossakin elämänsä vaiheessa on tekemisissä rekisteri- ja terveystietojensa kanssa, pyytää virkatodistuksen kirkkoherranvirastosta jne. Viimeistään tässä vaiheessa adoptio paljastuu kyllä, kun papereissa on toinenkin sukunimi ja nimen muutostiedot. Onhan siinä adoptiovanhemmilla sitten selvittämista. Ja muutenkin ihmisillä on tarve tuoda julki tietonsa lapsen adoptiosta. Meidänkin pojan päiväkotiryhmässä kaksi lasta on jo kertonut pojallemme, (että heidän äitinsä on kertonut) että hänen äitinsä ei ole oikea äiti. Ja näiden päiväkotikaverien vanhempia en tunne, mistä lienee tietonsa adoptiosta onkineet. Aika julmaa olisi siis jättää asiasta kertomatta ja antaa lapsen selvitä omin avuin asiasta. Sen sijaan, että pyrkisi vahvistamaan lapsen identiteettiä ja antamaan hänelle välineet "selvitä elämästä". - edessä
huoli... kirjoitti:
kyllä sinä tulet saamaan adoptioneuvonnasta valmiudet siihen miten, mitä ja milloin lapselle kerrotaan. Ei tuollaiseen kysymykseen voi vastata näin pikaisesti tekstinä, kun suullisena keskustelunakin aiheeseen uppoaa helposti tunteja. Mitään käyttöopas-tyylisiä vastauksia tyyliin 1-vuotiaana kerrot tämän näin, 2-vuotiaana tämän näin jne ei voi antaa. Ja kertominen riippuu paljon lapsestakin, toiset haluavat tietää enemmän kuin toiset.
Meillä kertominen aloitettiin adoptiosatukirjoja lukemalla (esim. Väesstöliiton pupujuttu-tarinat) ja kuvia katselemalla. Aina olemme rehellisesti kertoneet lapsellemme, että hän on syntynyt masuäidin masusta, kun hän on seurannut ystäväperheidemme äitien raskauksia. Hänelle on siis aivan luontevaa, että on olemassa kaksi äitiä. Se kenen masussa hän on kasvanut ja minä. Tärkeätä on avoin ilmapiiri, että hän kokee voivansa avoimesti kysyä adoptiotaustastaan. Toki kertoessa täytyy huomioida hänen ikänsä ja asioista puhutaan hänen ymmärtämällään tavalla (ts. ei abstraktisti). Iän karttuessa sitten kerrtotaan asteittain enemmän ja lähinnä hänen kiinnostuksensa mukaisesti. Välillä poikamme osoittaa selvää kiinnostusta masuäitiä kohtaan ja sitten menee pitkiä aikoja, ettei asiaa edes mainita.
Tuo adoption salaaminen on muuten käytännössä mahdotonta kotimaisessakin adoptiossa, vaikka jostain syystä haluaisikin näin tehdä. Lapsihan on kuitenkin ensimmäiset elinkuukautensa virallisesti biovanhempiensa ja vasta adoption laillistamisen jälkeen (muutaman kuukauden iässä) esim. nimi muuttuu biovanhempiensa nimeksi. Kyllähän jokainen jossakin elämänsä vaiheessa on tekemisissä rekisteri- ja terveystietojensa kanssa, pyytää virkatodistuksen kirkkoherranvirastosta jne. Viimeistään tässä vaiheessa adoptio paljastuu kyllä, kun papereissa on toinenkin sukunimi ja nimen muutostiedot. Onhan siinä adoptiovanhemmilla sitten selvittämista. Ja muutenkin ihmisillä on tarve tuoda julki tietonsa lapsen adoptiosta. Meidänkin pojan päiväkotiryhmässä kaksi lasta on jo kertonut pojallemme, (että heidän äitinsä on kertonut) että hänen äitinsä ei ole oikea äiti. Ja näiden päiväkotikaverien vanhempia en tunne, mistä lienee tietonsa adoptiosta onkineet. Aika julmaa olisi siis jättää asiasta kertomatta ja antaa lapsen selvitä omin avuin asiasta. Sen sijaan, että pyrkisi vahvistamaan lapsen identiteettiä ja antamaan hänelle välineet "selvitä elämästä".sinulle vastauksestasi.
täytyy ruveta etsiskelemään noita kirjoja ja aloittaa satujen kautta asiasta puhuminen. - adoptioperheet ry
edessä kirjoitti:
sinulle vastauksestasi.
täytyy ruveta etsiskelemään noita kirjoja ja aloittaa satujen kautta asiasta puhuminen.sinulle tuttu? Katso sivujen linkit-osiota. Sieltä voit löytää hyödyllistä tietoa, osoitteita adoptiokeskustelupalstoille (tällä palstalla ei juurikaan ole adoptiovanhempia). Tuollaiset rekisteröitymistä vaativat/suljetut keskustelupalstat ovat yleinsä hyviä vertaistuen lähteitä. Suosittelen liittymään jäseneksi ja esittämään kysymyksesi siellä.
http://www.adoptioperheet.fi/index.html - piti vielä
adoptioperheet ry kirjoitti:
sinulle tuttu? Katso sivujen linkit-osiota. Sieltä voit löytää hyödyllistä tietoa, osoitteita adoptiokeskustelupalstoille (tällä palstalla ei juurikaan ole adoptiovanhempia). Tuollaiset rekisteröitymistä vaativat/suljetut keskustelupalstat ovat yleinsä hyviä vertaistuen lähteitä. Suosittelen liittymään jäseneksi ja esittämään kysymyksesi siellä.
http://www.adoptioperheet.fi/index.htmllisätä, että noita adoptiokirjoja voi tilata adoptioperheet ry:n kautta. Tai ainakin heidän sivuillaan on hyvä kirjaluettelo (tilaa materiaalia), josko nuo kirjat löytäisi kirjastosta.
Pupujuttu-kirjasen voi tilata suoraan Väestöliitosta hintaan 4€ pk:t
http://www.vaestoliitto.fi/julkaisut/nettikauppa/seksuaalikasvatus/ - edessä
piti vielä kirjoitti:
lisätä, että noita adoptiokirjoja voi tilata adoptioperheet ry:n kautta. Tai ainakin heidän sivuillaan on hyvä kirjaluettelo (tilaa materiaalia), josko nuo kirjat löytäisi kirjastosta.
Pupujuttu-kirjasen voi tilata suoraan Väestöliitosta hintaan 4€ pk:t
http://www.vaestoliitto.fi/julkaisut/nettikauppa/seksuaalikasvatus/sinulle!
- Anonyymi
Siitä on pakko kertoa, aina pitkin elämää lapsen iälle sopivalla tavalla. Monia pelottaa se varmasti, koska tieto adoptiosta on lapselle aina trauma vaikka kuinka ottaisi asian osaksi arkipäivää tai elämää ja lapsi voi tuntee kuulumattomuuden tunnetta perheeseen vaikka vanhemmat kuinka yrittäisivät välttää. Lapsen ikäviltä tunteilta ei voi välttyä adoptiossa ja siks moni ei haluaisi kertoa siitä. Kaikki mitä vanhempi voi tehdä asialle on pehmentää tiedon aiheuttamaa iskua lasta kohtaan kertomalla asia mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1501489
- 104921
- 75733
- 51625
Koillis motor
Kyllä on mennyt palvelu alas ku lehmänhäntä, sovitut asiat ja luvatut soitot pitää hoitaa eikä tehä oharia, täysin tumpa15583ABC: n kahvilan uusi nimi matkimalla
Kahvia ja virvokkeita myytiin aikoinaan ÄKKI-VANNIN KAHVILASSA Haapavedellä ja paikalliset sanoivat sitä haussia "Tuhann40514Kylillä ei ole näkynyt? Missä luuraat nainen?
Olisit soittanut mulle nainen. Oltais voitu nähdä vaikka laavulla. Miksi pelkäät minua? Eihän siinä ole mitään järkeä. m157476Tehdäänkö tänään toiveista totta?
Poikkea tänä illasta siinä lähellä ja annetaan silmien puhua ja sen jälkeen puhu sinä lopulta mitä ajattelet..44472- 26409
Rydman sivuutti mutupohjalta asiantuntija-arviot tutkimusrahoitusta myönnettäessä
Onko Rydman sopiva tai kykenevä toimimaan ministerinä? Ei ole. Ministerit ovat joutuneet puhuteltaviksi vähemmästäkin;185402