miten

jos lapsi on kotimaisesta adoptiosta ja näin ollen ei poikkea ulkonäöltään muista,miksi pitäisi kertoa jos hän ei itse sitä jossain vaiheessa huomaa?

trewsx kirjoitti:

jos lapsi on kotimaisesta adoptiosta ja näin ollen ei poikkea ulkonäöltään muista,miksi pitäisi kertoa jos hän ei itse sitä jossain vaiheessa huomaa?

adoption suhteen, niin ymmärrät.

trewsx kirjoitti:

jos lapsi on kotimaisesta adoptiosta ja näin ollen ei poikkea ulkonäöltään muista,miksi pitäisi kertoa jos hän ei itse sitä jossain vaiheessa huomaa?

miksi ihmeessä adoptio pitäisi salata??? Onko adoptiotausta mielestäsi jotenkin häpeällinen asia? Vai miksi ihmeessä edes mietit salaamista? Adoptiohan on osa lasta ja hänen identiteettiään.

ymmärrä kirjoitti:

miksi ihmeessä adoptio pitäisi salata??? Onko adoptiotausta mielestäsi jotenkin häpeällinen asia? Vai miksi ihmeessä edes mietit salaamista? Adoptiohan on osa lasta ja hänen identiteettiään.

Lue lisää

järkyttää lapsen maailmaa kertomalla hänelle adoptiosta jos hän ei itse siitä kysele?
vai tätyykö "väkisin"istuttaa lapsi alas ja kertoa?varsinkin jos kyseessä on suomalaisessa perheessä oleva suomalaisesta adoptiosta oleva lapsi.
mutta hyvän keskustelun tästä saa aikaiseksi ja kuten otsikko tossa välissä olikin jollakin provosoin hieman...

dasrew kirjoitti:

järkyttää lapsen maailmaa kertomalla hänelle adoptiosta jos hän ei itse siitä kysele?
vai tätyykö "väkisin"istuttaa lapsi alas ja kertoa?varsinkin jos kyseessä on suomalaisessa perheessä oleva suomalaisesta adoptiosta oleva lapsi.
mutta hyvän keskustelun tästä saa aikaiseksi ja kuten otsikko tossa välissä olikin jollakin provosoin hieman...

Lue lisää

pohdit tuollaista asiaa, kun jo kirjoituksestasi käy selville, ettet ole ollut missään tekemisissä adoption tai adoptoidun kanssa? Mikä on "provosointisi" motiivi? Uteliaisuus? Vastasin jo aiemmin, että adoptio tuodaan mukaan lapsen elämään luonnollisella, ikää vastaavalla tavalla. Ei todellakaan mitenkään kertapaukkuna "istuttamalla lapsi alas", kuten mielessäsi näyt kertomisen mieltävän. Nuo asiat ovat kyllä adoption kanssa tekemisissä oleville sekä adoptoiville pareille täysin selviä ja niitä kertomisen syitä läpikäydään paljon myös adoptioneuvonnassa. Aiheesta löytyy myös runsaasti kirjallisuutta, joten jos haluat todella perehtyä asiaan, niin kirjallisuudesta on hyvä alkaa.

Aloita vaikka tästä:
Tuula Kasanen: Kenen lapsi?

trewsx kirjoitti:

jos lapsi on kotimaisesta adoptiosta ja näin ollen ei poikkea ulkonäöltään muista,miksi pitäisi kertoa jos hän ei itse sitä jossain vaiheessa huomaa?

itsesi adoptiolapsen asemaan? Jos voit, niin käsi sydämelle. Onko sinulle samantekevää se, että olet adoptoitu tai ei? Haluaisitko itse tietää, oletko adoptiolapsi vai ei? Voitko kuvitella sen, että jos salaa ja asia tulee aina jossakin vaiheessa esille ja sitten se voi olla todellinen shokki. Voi mennä välit, koska ihminen kokee - yleensä - että salailu tuossa asiassa on erittäin raskauttavaa ja siitä menee luottamus ja todennäköisesti välit adoptiovanhempiin. Ainakin etääntyy. Tuskin tuota haluaa kukaan. Parempi kertoa lapselle heti kun alkaa ymmärtää asioita laajemmalti.

dasrew kirjoitti:

järkyttää lapsen maailmaa kertomalla hänelle adoptiosta jos hän ei itse siitä kysele?
vai tätyykö "väkisin"istuttaa lapsi alas ja kertoa?varsinkin jos kyseessä on suomalaisessa perheessä oleva suomalaisesta adoptiosta oleva lapsi.
mutta hyvän keskustelun tästä saa aikaiseksi ja kuten otsikko tossa välissä olikin jollakin provosoin hieman...

Lue lisää

mieltä!

kyllä sinä tulet saamaan adoptioneuvonnasta valmiudet siihen miten, mitä ja milloin lapselle kerrotaan. Ei tuollaiseen kysymykseen voi vastata näin pikaisesti tekstinä, kun suullisena keskustelunakin aiheeseen uppoaa helposti tunteja. Mitään käyttöopas-tyylisiä vastauksia tyyliin 1-vuotiaana kerrot tämän näin, 2-vuotiaana tämän näin jne ei voi antaa. Ja kertominen riippuu paljon lapsestakin, toiset haluavat tietää enemmän kuin toiset.

Meillä kertominen aloitettiin adoptiosatukirjoja lukemalla (esim. Väesstöliiton pupujuttu-tarinat) ja kuvia katselemalla. Aina olemme rehellisesti kertoneet lapsellemme, että hän on syntynyt masuäidin masusta, kun hän on seurannut ystäväperheidemme äitien raskauksia. Hänelle on siis aivan luontevaa, että on olemassa kaksi äitiä. Se kenen masussa hän on kasvanut ja minä. Tärkeätä on avoin ilmapiiri, että hän kokee voivansa avoimesti kysyä adoptiotaustastaan. Toki kertoessa täytyy huomioida hänen ikänsä ja asioista puhutaan hänen ymmärtämällään tavalla (ts. ei abstraktisti). Iän karttuessa sitten kerrtotaan asteittain enemmän ja lähinnä hänen kiinnostuksensa mukaisesti. Välillä poikamme osoittaa selvää kiinnostusta masuäitiä kohtaan ja sitten menee pitkiä aikoja, ettei asiaa edes mainita.

Tuo adoption salaaminen on muuten käytännössä mahdotonta kotimaisessakin adoptiossa, vaikka jostain syystä haluaisikin näin tehdä. Lapsihan on kuitenkin ensimmäiset elinkuukautensa virallisesti biovanhempiensa ja vasta adoption laillistamisen jälkeen (muutaman kuukauden iässä) esim. nimi muuttuu biovanhempiensa nimeksi. Kyllähän jokainen jossakin elämänsä vaiheessa on tekemisissä rekisteri- ja terveystietojensa kanssa, pyytää virkatodistuksen kirkkoherranvirastosta jne. Viimeistään tässä vaiheessa adoptio paljastuu kyllä, kun papereissa on toinenkin sukunimi ja nimen muutostiedot. Onhan siinä adoptiovanhemmilla sitten selvittämista. Ja muutenkin ihmisillä on tarve tuoda julki tietonsa lapsen adoptiosta. Meidänkin pojan päiväkotiryhmässä kaksi lasta on jo kertonut pojallemme, (että heidän äitinsä on kertonut) että hänen äitinsä ei ole oikea äiti. Ja näiden päiväkotikaverien vanhempia en tunne, mistä lienee tietonsa adoptiosta onkineet. Aika julmaa olisi siis jättää asiasta kertomatta ja antaa lapsen selvitä omin avuin asiasta. Sen sijaan, että pyrkisi vahvistamaan lapsen identiteettiä ja antamaan hänelle välineet "selvitä elämästä".

huoli... kirjoitti:

kyllä sinä tulet saamaan adoptioneuvonnasta valmiudet siihen miten, mitä ja milloin lapselle kerrotaan. Ei tuollaiseen kysymykseen voi vastata näin pikaisesti tekstinä, kun suullisena keskustelunakin aiheeseen uppoaa helposti tunteja. Mitään käyttöopas-tyylisiä vastauksia tyyliin 1-vuotiaana kerrot tämän näin, 2-vuotiaana tämän näin jne ei voi antaa. Ja kertominen riippuu paljon lapsestakin, toiset haluavat tietää enemmän kuin toiset.

Meillä kertominen aloitettiin adoptiosatukirjoja lukemalla (esim. Väesstöliiton pupujuttu-tarinat) ja kuvia katselemalla. Aina olemme rehellisesti kertoneet lapsellemme, että hän on syntynyt masuäidin masusta, kun hän on seurannut ystäväperheidemme äitien raskauksia. Hänelle on siis aivan luontevaa, että on olemassa kaksi äitiä. Se kenen masussa hän on kasvanut ja minä. Tärkeätä on avoin ilmapiiri, että hän kokee voivansa avoimesti kysyä adoptiotaustastaan. Toki kertoessa täytyy huomioida hänen ikänsä ja asioista puhutaan hänen ymmärtämällään tavalla (ts. ei abstraktisti). Iän karttuessa sitten kerrtotaan asteittain enemmän ja lähinnä hänen kiinnostuksensa mukaisesti. Välillä poikamme osoittaa selvää kiinnostusta masuäitiä kohtaan ja sitten menee pitkiä aikoja, ettei asiaa edes mainita.

Tuo adoption salaaminen on muuten käytännössä mahdotonta kotimaisessakin adoptiossa, vaikka jostain syystä haluaisikin näin tehdä. Lapsihan on kuitenkin ensimmäiset elinkuukautensa virallisesti biovanhempiensa ja vasta adoption laillistamisen jälkeen (muutaman kuukauden iässä) esim. nimi muuttuu biovanhempiensa nimeksi. Kyllähän jokainen jossakin elämänsä vaiheessa on tekemisissä rekisteri- ja terveystietojensa kanssa, pyytää virkatodistuksen kirkkoherranvirastosta jne. Viimeistään tässä vaiheessa adoptio paljastuu kyllä, kun papereissa on toinenkin sukunimi ja nimen muutostiedot. Onhan siinä adoptiovanhemmilla sitten selvittämista. Ja muutenkin ihmisillä on tarve tuoda julki tietonsa lapsen adoptiosta. Meidänkin pojan päiväkotiryhmässä kaksi lasta on jo kertonut pojallemme, (että heidän äitinsä on kertonut) että hänen äitinsä ei ole oikea äiti. Ja näiden päiväkotikaverien vanhempia en tunne, mistä lienee tietonsa adoptiosta onkineet. Aika julmaa olisi siis jättää asiasta kertomatta ja antaa lapsen selvitä omin avuin asiasta. Sen sijaan, että pyrkisi vahvistamaan lapsen identiteettiä ja antamaan hänelle välineet "selvitä elämästä".

Lue lisää

sinulle vastauksestasi.
täytyy ruveta etsiskelemään noita kirjoja ja aloittaa satujen kautta asiasta puhuminen.

edessä kirjoitti:

sinulle vastauksestasi.
täytyy ruveta etsiskelemään noita kirjoja ja aloittaa satujen kautta asiasta puhuminen.

sinulle tuttu? Katso sivujen linkit-osiota. Sieltä voit löytää hyödyllistä tietoa, osoitteita adoptiokeskustelupalstoille (tällä palstalla ei juurikaan ole adoptiovanhempia). Tuollaiset rekisteröitymistä vaativat/suljetut keskustelupalstat ovat yleinsä hyviä vertaistuen lähteitä. Suosittelen liittymään jäseneksi ja esittämään kysymyksesi siellä.

http://www.adoptioperheet.fi/index.html

adoptioperheet ry kirjoitti:

sinulle tuttu? Katso sivujen linkit-osiota. Sieltä voit löytää hyödyllistä tietoa, osoitteita adoptiokeskustelupalstoille (tällä palstalla ei juurikaan ole adoptiovanhempia). Tuollaiset rekisteröitymistä vaativat/suljetut keskustelupalstat ovat yleinsä hyviä vertaistuen lähteitä. Suosittelen liittymään jäseneksi ja esittämään kysymyksesi siellä.

http://www.adoptioperheet.fi/index.html

Lue lisää

lisätä, että noita adoptiokirjoja voi tilata adoptioperheet ry:n kautta. Tai ainakin heidän sivuillaan on hyvä kirjaluettelo (tilaa materiaalia), josko nuo kirjat löytäisi kirjastosta.

Pupujuttu-kirjasen voi tilata suoraan Väestöliitosta hintaan 4€ pk:t

http://www.vaestoliitto.fi/julkaisut/nettikauppa/seksuaalikasvatus/

piti vielä kirjoitti:

lisätä, että noita adoptiokirjoja voi tilata adoptioperheet ry:n kautta. Tai ainakin heidän sivuillaan on hyvä kirjaluettelo (tilaa materiaalia), josko nuo kirjat löytäisi kirjastosta.

Pupujuttu-kirjasen voi tilata suoraan Väestöliitosta hintaan 4€ pk:t

http://www.vaestoliitto.fi/julkaisut/nettikauppa/seksuaalikasvatus/

Lue lisää

sinulle!