Bileiden jälkeen
Kirjoittanut Daneon
-----------------------
Mirkku avasi silmänsä. Se ei ehkä ollut kovinkaan kannattavaa, koska hänen silmiinsä alkoi sattua, joten hän sulki ne taas. Hän avasi ne uudelleen, hitaammin. Hän ei nähnyt muuta kuin vieraan katon. Hän tuijotti sitä ja alkoi miettiä, missä oikein oli. Hän muisti luvanneensa tulla erään kaverinsa bileisiin ja muistikin tulleensa. Bileet olivat olleet hyvät. Parhaat pitkiin aikoihin. Hän oli nähnyt monia komeita miehiä ja muutamien kanssa oli hieman lähempääkin kontaktia kokeillut tanssilattialla. Yksikään miehistä ei hänen harmikseen kyllä ollut täyttänyt Mirkun – ehkä jo liiankin koviksi käyneitä – laatuvaatimuksia. Hän muisti myös kinastelleensa melko kiivaastikin jonkun toisen tytön kanssa, muttei enää muistanut mistä. Mutta missä hän nyt oli? Hän makasi selällään jossain sängyssä. Sänky ei ollut hänen omansa. Hän käänsi päänsä vasemmalle, jonne sänky ei jatkunut. Seinän tapetti näytti tutulta… Totta tosiaan, hän taisi edelleen olla kaverinsa luona. Hetken mietittyään Mirkku muistikin miettineensä kotiinlähtöä, mutta ulkona oli jo niin pimeä ja matka kotiin niin pitkä, että hän oli päättänyt yöpyä paikanpäällä. Hän aikoi kohentaa peittoaan, mutta hänen kätensä pysähtyikin äkisti hänen vatsansa päälle. Hän ei tuntenut kangasta, vain oman ihonsa. Hän alkoi liikuttaa kättään ja joutui kohta myöntämään, ettei hänellä ollut päällään kuin rintaliivit. Tarkempi tunnustelu paljasti myös, ettei hänellä ollut jalassaankaan kuin pikkuhousunsa. Hän veti kiireesti peiton kaulaansa asti. Koittaessaan liikuttaa oikeaa kättään, hän tajusi kauhukseen jonkun pitävän siitä kiinni. Hän käänsi hitaasti päänsä toiseen suuntaan ja huomasi katsovansa täysin vieraan tytön nukkuviin kasvoihin.
Mirkku ajatteli nopeasti. Hän ei ollut koskaan nähnyt tyttöä, tai ainakaan muistanut koskaan nähneensä. Tytöllä oli pitkä, kauniisti kihartuva vaalea tukka ja huulipunaa poskessaan, jonka väri muistutti hälyttävän paljon hänen omaansa. Tyttö piti hänen kädestään kiinni kaksin käsin ja näytti makaavan hieman kerällä Mirkun suuntaan. Mirkku ei tiennyt, mitä hänen olisi pitänyt tehdä. Toinen tyttö kuitenkin piti huolen siitä puolesta ja heräsi. Mirkku ei osannut tehdä yhtään mitään kuin tuijottaa, miten tyttö avasi silmänsä katsoi hieman unisesti ympärilleen ja sitten Mirkkuun, hymyili hieman ja sanoi: ”Huomenta, kulta. Pystyitkö nukkumaan hyvin kaiken sen ….. jälkeen?” Tytön hieman kaksimielinen tauko puheessa oli pahempi kuin jos hän olisi sanonut jotain. Mirkku alkoi hätääntyä. Oliko hän todella ollut *näin* kännissä, että oli mennyt sänkyyn toisen tytön kanssa? Olihan se toki joskus käynyt mielessä muiden fantasioiden, muttei hän ollut koskaan uskonut oikeasti tekevänsä sitä. Mutta nyt, maatessaan varsin kevyissä vaatteissa lämpimästi puhuvan tytön vieressä, mielikuvitukselle ei voinut jättää paljoakaan tilaa.
Mirkku nousi nopeasti istumaan puristaen peittoa kouristuksenomaisesti rintaansa vasten ja katseli hätääntyneenä ympärilleen. Hänen vaatteensa olivat siistissä kasassa sängyn vieressä lattialla ja sängyn toiselta puolelta lattialta näytti löytyvät kaikki vaatteet pikkuhousuja myöten.
”Minä…”, Mirkku koitti änkyttää jotain, muttei keksinyt mitään, mitä voisi tytölle sanoa. Tyttö näytti hieman kummastuneelta sanoessaan: ”Onko jokin vialla?”
”Mi-.. Teimmekö me jotain”, Mirkku kysyi koittaen pitää äänensä tasaisena. Se ei onnistunut kovinkaan hyvin.
”Etkö sinä muista? Kyllähän me… vai koitatko sinä huijata minulta uusintaa…?” tyttö kysyi silmää iskien ja silitti Mirkun paljasta selkää. Mirkku pomppasi pystyyn peitellen itseään käsillään. Hän halusi juosta niin kauas kuin jaksoi. Hän katsoi ovelle, joka ainakin oli kiinni. Hän sieppasi farkkunsa ja alkoi kiskoa niitä päälleen.
”Ei.. En minä halua!” hän tiuskaisi hätääntyneenä ja koitti saada housunsa jalkaan. Farkuista tuntui kuitenkin puuttuvan lahkeet, joten Mirkun onnistumisprosentti pysyi nollassa hänen pomppiessa yhdellä jalalla. Hänen sydämensä yritti raivata tietään läpi rintakehän. Tyttö nousi nyt istumaan näyttäen nyt hieman epäuskoiselta.
”Sinähän sanoit haluavasi minua. Sanoit haluavasi sänkyyn kanssani. En ollut ennen ollut toisen tytön kanssa, mutta sinä vaikutit niin avoimelta ja ihanalta… Sanoit pitäväsi minusta todella paljon…”, tyttö sanoi puristaen peittoa rintaansa vastan ja painaen päänsä. Mirkku kuuli kauhukseen tytön alkavan nyyhkyttää. Hän sai farkkunsa viimein jalkaansa mutta pysähtyi sitten katsomaan tyttöä.
”O…olen pahoillani…”, hän sanoi laimeasti vaikka hän voi yhtä pahoin kuin tyttökin. Hän mietti, miten kamala ihminen hän oli. Hän päätti olla enää koskaan juomatta mitään muuta kuin tislattua vettä. Hän katseli tyttöä ja tämän paljaita olkapäitä. Tytöllä ei tuntunut olevan mitään päällään, kuten vaatteet lattiallakin todistivat. Hänelle tuli todella huono olo. Hän nojasi seinään ja hautasi kasvonsa käsiinsä ja alkoi itkeä. Kaikki tämä tuli liian nopeasti ja liian suurella voimalla. Hän mietti, miten voisi enää katsoa ketään silmiin ja…
Hän nosti päänsä ja katsoi tyttöä, joka oli lakannut nyyhkyttämästä ja katsoi häntä hieman huolissaan. Mirkku katsoi tyttöä hämillään ja tämän huolestunutta ilmettä. Mitä nyt? Hän katsoi itseään peilistä, ei mitään hälyttävää; kyyneleisiä kasvoja reunustivat ruskeat, suorat hiukset eikä mikään muukaan näyttänyt olevan vinossa. Paitsi, että hänen poskessaan oli huulipunaa. Hän voihkaisi tuskaisesti ja pyyhki sen nopeasti pois. Hmmm? Tyttö oli sanonut jotain.
”Mitä?” hän kysyi.
”Älä ota tätä noin raskaasti”, tyttö toisti. Mirkku nimenomaan aikoi ottaa tämän näin raskaasti.
”Mutta me, tuota… seksiä… ja sinä… minä en ole ennen…”, Mirkku aloitti mutta tyttö pudisti hymyillen päätään.
”Ei, ei. Emme me mitään tehneet.” Tämä vaikutti Mirkun katkeilevaan sanatulvaan kuin liekinheitin lumipalloon. Hän ei saanut sanaa suustaan, tuijotti vain. Tyttö laski peiton alas ja Mirkku näki hänellä olevan päällä punainen toppi, josta hän veti olkaimet takaisin ylös. Tyttö nousi ylös ja käveli leppoisasti halvaantuneen Mirkun eteen. Housuja tytöllä ei ollut, pikkuhousut vain, mutta Mirkku ei edes katsonut sitä, hän tuijotti vain tytön hymyileviä kasvoja.
”Emme me mitään tehneet. Minä riisuin vaatteesi, mutta en koskenut sinuun muuten. Hiukan vain tahrin punaa poskiisi ja otin hieman sinulta, mutta siinä kaikki”, tyttö kertoi ja pyyhki hieman Mirkun kyyneleitä kädellään. Mirkun sydämeltä tipahti ainakin tonnin verran kiveä ja pala takorautaa. Yksi kysymys vain askarrutti:
”Miksi sitten…?”
”Muistatko, kun riitelimme viimeisestä boolilasillisesta? Sinä sen lopulta sitten joit, mutta kuten näet, minä sain sittenkin pitemmän korren!” tyttö sanoi ja nauroi rakastavan pirullisesti, mikä on aika vaikeaa, ”Minun nimeni on muuten Jenna. Tapasimme ensi kertaa eilen.” Mirkku hengitti jo rauhallisemmin ja alkoi pyyhkiä kasvojaan ja pystyi jo hieman hymyilemäänkin.
”Anna olla viimeinen kerta kun säikytät ketään noin. Jokuhan saa vielä sydänkohtauksen. Täytyy kyllä myöntää, että säikytit minut todella. En ole kyllä ollut tyttöjen kanssa, mutta kun sinua katsoo, niin… tuota… voisi melkein…” Mirkun sanatulva vaimeni hiljalleen hänen katsoessa Jennan rauhallisiin silmiin. Jenna katsoi häntä silmiin pää hieman kallellaan ja jotenkin mystillinen hymy huulillaan. Mirkku tajusi vasta nyt Jennan pitävän käsiään hänen paljailla olkapäillään. Hänkin aloitti vaiteliaan tuijottamisen noihin suuriin, syvän sinisiin silmiin.
Jenna alkoi hiljalleen silittää Mirkun poskea ja hiuksia. Hän käänsi päänsä toiselle puolelle kallelleen ja kuiskasi sitten hiljaa: ”Sinulla on kauniit hiukset. Katselin niitä jo nukkuessasi.” Mirkku ei osannut sanoa tähän mitään, mutta hän tajusi hieman punastuvansa niin sydämellisistä kehuista. He katsoivat toisiaan pitkään. Kumpikaan ei liikkunut. Mirkku ei oikein ymmärtänyt, miksi Jenna niin häntä katsoi, mutta hän epäili erästä asiaa, ja se ajatus sai perhoset lentelemään hänen vatsassaan. Sitten Jenna alkoi liikuttaa päätään hitaasti häntä kohti ja avasi hieman suutaan. Mirkku jännittyi ja Jenna keskeytti heti liikkeen ja katsoi häntä taas pitkään silitti häntä rauhoittavasti. Mirkku koitti hieman hermostuneena perääntyä, mutta hän oli selkä seinää vasten. Hän katsoi Jennaa taas hieman hermostuneena.
”Meidän ei tarvitse tehdä mitään, mitä et halua, Mirkku”, Jenna sanoi pehmeällä äänellä, joka oli kuin kiedottu pumpuliin. Mirkku mietti, mitä oikein seuralaiseltaan halusikaan. Yksikään kriteeri ei kariutunut tähän häntä hellästi silittävään tyttöön. Hittolainen! Jenna alkoi taas liikuttaa päätään häntä kohti. Nytkin Mirkku jännittyi hieman, mutta nosti sitten kätensä Jennan lanteille. Jenna käsitti sen hyväksymiseksi ja painoi huulensa Mirkun huulia vasten.
Mirkun päässä pyöri vinhasti, mutta hän ei keksinyt syytä keskeyttää Jennan suutelua, joten hänkin sulki silmänsä ja alkoi vastailla ujosti samalla kun nosti hieman käsiään ja kietoi ne Jennan alaselän ympärille. Mirkku huomasi myös Jennan huulten hieman tärisevän jännityksestä ja se rauhoitti häntä hieman. Kohta Jenna lopetti suutelun ja katsoi Mirkkua taas silmiin. Mirkku vastasi nyt katseeseen samalla innolla, eikä vastustellut enää yhtään, kun Jenna otti hänen kädestään kiinni ja talutti hänet takaisin sängylle. Hän ei myöskään vastustellut kun hänet työnnettiin takaisin selälleen sängyn päälle tai kun Jenna istui hajareisin hänen lanteidensa päälle eikä ainakaan silloin kun tämä alkoi taas suudella häntä. Ovelta kuului koputus. Tytöt hätkähtivät kumpikin toden teolla. Kumpikaan ei ollut enää muistanut, missä he olivat.
”Ketään elossa”, Sannan, Mirkun kaverin ja bile-emännän, väsynyt ääni kuului. Tytön hymyilivät.
”Jos koitat nyt tulla sisään, kun minulla ei ole vaatteita päällä, väännän niskasi nurin!”, Jenna huusi oven ulkopuolelle. Sanna kuului nauravan.
”Tule syömään sitten. Jos näet Mirkkua jossain, niin revi sekin tänne. Ei kuulemma mennyt kotiin illalla, vanhemmat soittivat.” Askeleet häipyivät hiljalleen ja tytöt kuulivat Sannan hosuvan muitakin sammuneita ylös. Tytöt katsoivat hetken toisiaan ja alkoivat sitten nauraa. Sitten Mirkku ei kestänyt enää vaan kietoi kätensä Jennan ympärille ja alkoi suudella tätä lämpimästi, johon sai innokkaan vastauksen.
”Se, mitä sanoit aiemmin minun sinulle sanoneen, Jenna… Sanon sen nyt. Ja nyt todella tarkoitan sitä”, Mirkku sanoi silitellen – kai nyt jo voi sanoa – tyttöystävänsä pitkiä hiuksia. Jenna vastasi vain jatkamalla keskeytynyttä suudelmaa…
Kirjoittanut Daneon
-----------------------
Mirkku avasi silmänsä. Se ei ehkä ollut kovinkaan kannattavaa, koska hänen silmiinsä alkoi sattua, joten hän sulki ne taas. Hän avasi ne uudelleen, hitaammin. Hän ei nähnyt muuta kuin vieraan katon. Hän tuijotti sitä ja alkoi miettiä, missä oikein oli. Hän muisti luvanneensa tulla erään kaverinsa bileisiin ja muistikin tulleensa. Bileet olivat olleet hyvät. Parhaat pitkiin aikoihin. Hän oli nähnyt monia komeita miehiä ja muutamien kanssa oli hieman lähempääkin kontaktia kokeillut tanssilattialla. Yksikään miehistä ei hänen harmikseen kyllä ollut täyttänyt Mirkun – ehkä jo liiankin koviksi käyneitä – laatuvaatimuksia. Hän muisti myös kinastelleensa melko kiivaastikin jonkun toisen tytön kanssa, muttei enää muistanut mistä. Mutta missä hän nyt oli? Hän makasi selällään jossain sängyssä. Sänky ei ollut hänen omansa. Hän käänsi päänsä vasemmalle, jonne sänky ei jatkunut. Seinän tapetti näytti tutulta… Totta tosiaan, hän taisi edelleen olla kaverinsa luona. Hetken mietittyään Mirkku muistikin miettineensä kotiinlähtöä, mutta ulkona oli jo niin pimeä ja matka kotiin niin pitkä, että hän oli päättänyt yöpyä paikanpäällä. Hän aikoi kohentaa peittoaan, mutta hänen kätensä pysähtyikin äkisti hänen vatsansa päälle. Hän ei tuntenut kangasta, vain oman ihonsa. Hän alkoi liikuttaa kättään ja joutui kohta myöntämään, ettei hänellä ollut päällään kuin rintaliivit. Tarkempi tunnustelu paljasti myös, ettei hänellä ollut jalassaankaan kuin pikkuhousunsa. Hän veti kiireesti peiton kaulaansa asti. Koittaessaan liikuttaa oikeaa kättään, hän tajusi kauhukseen jonkun pitävän siitä kiinni. Hän käänsi hitaasti päänsä toiseen suuntaan ja huomasi katsovansa täysin vieraan tytön nukkuviin kasvoihin.
Mirkku ajatteli nopeasti. Hän ei ollut koskaan nähnyt tyttöä, tai ainakaan muistanut koskaan nähneensä. Tytöllä oli pitkä, kauniisti kihartuva vaalea tukka ja huulipunaa poskessaan, jonka väri muistutti hälyttävän paljon hänen omaansa. Tyttö piti hänen kädestään kiinni kaksin käsin ja näytti makaavan hieman kerällä Mirkun suuntaan. Mirkku ei tiennyt, mitä hänen olisi pitänyt tehdä. Toinen tyttö kuitenkin piti huolen siitä puolesta ja heräsi. Mirkku ei osannut tehdä yhtään mitään kuin tuijottaa, miten tyttö avasi silmänsä katsoi hieman unisesti ympärilleen ja sitten Mirkkuun, hymyili hieman ja sanoi: ”Huomenta, kulta. Pystyitkö nukkumaan hyvin kaiken sen ….. jälkeen?” Tytön hieman kaksimielinen tauko puheessa oli pahempi kuin jos hän olisi sanonut jotain. Mirkku alkoi hätääntyä. Oliko hän todella ollut *näin* kännissä, että oli mennyt sänkyyn toisen tytön kanssa? Olihan se toki joskus käynyt mielessä muiden fantasioiden, muttei hän ollut koskaan uskonut oikeasti tekevänsä sitä. Mutta nyt, maatessaan varsin kevyissä vaatteissa lämpimästi puhuvan tytön vieressä, mielikuvitukselle ei voinut jättää paljoakaan tilaa.
Mirkku nousi nopeasti istumaan puristaen peittoa kouristuksenomaisesti rintaansa vasten ja katseli hätääntyneenä ympärilleen. Hänen vaatteensa olivat siistissä kasassa sängyn vieressä lattialla ja sängyn toiselta puolelta lattialta näytti löytyvät kaikki vaatteet pikkuhousuja myöten.
”Minä…”, Mirkku koitti änkyttää jotain, muttei keksinyt mitään, mitä voisi tytölle sanoa. Tyttö näytti hieman kummastuneelta sanoessaan: ”Onko jokin vialla?”
”Mi-.. Teimmekö me jotain”, Mirkku kysyi koittaen pitää äänensä tasaisena. Se ei onnistunut kovinkaan hyvin.
”Etkö sinä muista? Kyllähän me… vai koitatko sinä huijata minulta uusintaa…?” tyttö kysyi silmää iskien ja silitti Mirkun paljasta selkää. Mirkku pomppasi pystyyn peitellen itseään käsillään. Hän halusi juosta niin kauas kuin jaksoi. Hän katsoi ovelle, joka ainakin oli kiinni. Hän sieppasi farkkunsa ja alkoi kiskoa niitä päälleen.
”Ei.. En minä halua!” hän tiuskaisi hätääntyneenä ja koitti saada housunsa jalkaan. Farkuista tuntui kuitenkin puuttuvan lahkeet, joten Mirkun onnistumisprosentti pysyi nollassa hänen pomppiessa yhdellä jalalla. Hänen sydämensä yritti raivata tietään läpi rintakehän. Tyttö nousi nyt istumaan näyttäen nyt hieman epäuskoiselta.
”Sinähän sanoit haluavasi minua. Sanoit haluavasi sänkyyn kanssani. En ollut ennen ollut toisen tytön kanssa, mutta sinä vaikutit niin avoimelta ja ihanalta… Sanoit pitäväsi minusta todella paljon…”, tyttö sanoi puristaen peittoa rintaansa vastan ja painaen päänsä. Mirkku kuuli kauhukseen tytön alkavan nyyhkyttää. Hän sai farkkunsa viimein jalkaansa mutta pysähtyi sitten katsomaan tyttöä.
”O…olen pahoillani…”, hän sanoi laimeasti vaikka hän voi yhtä pahoin kuin tyttökin. Hän mietti, miten kamala ihminen hän oli. Hän päätti olla enää koskaan juomatta mitään muuta kuin tislattua vettä. Hän katseli tyttöä ja tämän paljaita olkapäitä. Tytöllä ei tuntunut olevan mitään päällään, kuten vaatteet lattiallakin todistivat. Hänelle tuli todella huono olo. Hän nojasi seinään ja hautasi kasvonsa käsiinsä ja alkoi itkeä. Kaikki tämä tuli liian nopeasti ja liian suurella voimalla. Hän mietti, miten voisi enää katsoa ketään silmiin ja…
Hän nosti päänsä ja katsoi tyttöä, joka oli lakannut nyyhkyttämästä ja katsoi häntä hieman huolissaan. Mirkku katsoi tyttöä hämillään ja tämän huolestunutta ilmettä. Mitä nyt? Hän katsoi itseään peilistä, ei mitään hälyttävää; kyyneleisiä kasvoja reunustivat ruskeat, suorat hiukset eikä mikään muukaan näyttänyt olevan vinossa. Paitsi, että hänen poskessaan oli huulipunaa. Hän voihkaisi tuskaisesti ja pyyhki sen nopeasti pois. Hmmm? Tyttö oli sanonut jotain.
”Mitä?” hän kysyi.
”Älä ota tätä noin raskaasti”, tyttö toisti. Mirkku nimenomaan aikoi ottaa tämän näin raskaasti.
”Mutta me, tuota… seksiä… ja sinä… minä en ole ennen…”, Mirkku aloitti mutta tyttö pudisti hymyillen päätään.
”Ei, ei. Emme me mitään tehneet.” Tämä vaikutti Mirkun katkeilevaan sanatulvaan kuin liekinheitin lumipalloon. Hän ei saanut sanaa suustaan, tuijotti vain. Tyttö laski peiton alas ja Mirkku näki hänellä olevan päällä punainen toppi, josta hän veti olkaimet takaisin ylös. Tyttö nousi ylös ja käveli leppoisasti halvaantuneen Mirkun eteen. Housuja tytöllä ei ollut, pikkuhousut vain, mutta Mirkku ei edes katsonut sitä, hän tuijotti vain tytön hymyileviä kasvoja.
”Emme me mitään tehneet. Minä riisuin vaatteesi, mutta en koskenut sinuun muuten. Hiukan vain tahrin punaa poskiisi ja otin hieman sinulta, mutta siinä kaikki”, tyttö kertoi ja pyyhki hieman Mirkun kyyneleitä kädellään. Mirkun sydämeltä tipahti ainakin tonnin verran kiveä ja pala takorautaa. Yksi kysymys vain askarrutti:
”Miksi sitten…?”
”Muistatko, kun riitelimme viimeisestä boolilasillisesta? Sinä sen lopulta sitten joit, mutta kuten näet, minä sain sittenkin pitemmän korren!” tyttö sanoi ja nauroi rakastavan pirullisesti, mikä on aika vaikeaa, ”Minun nimeni on muuten Jenna. Tapasimme ensi kertaa eilen.” Mirkku hengitti jo rauhallisemmin ja alkoi pyyhkiä kasvojaan ja pystyi jo hieman hymyilemäänkin.
”Anna olla viimeinen kerta kun säikytät ketään noin. Jokuhan saa vielä sydänkohtauksen. Täytyy kyllä myöntää, että säikytit minut todella. En ole kyllä ollut tyttöjen kanssa, mutta kun sinua katsoo, niin… tuota… voisi melkein…” Mirkun sanatulva vaimeni hiljalleen hänen katsoessa Jennan rauhallisiin silmiin. Jenna katsoi häntä silmiin pää hieman kallellaan ja jotenkin mystillinen hymy huulillaan. Mirkku tajusi vasta nyt Jennan pitävän käsiään hänen paljailla olkapäillään. Hänkin aloitti vaiteliaan tuijottamisen noihin suuriin, syvän sinisiin silmiin.
Jenna alkoi hiljalleen silittää Mirkun poskea ja hiuksia. Hän käänsi päänsä toiselle puolelle kallelleen ja kuiskasi sitten hiljaa: ”Sinulla on kauniit hiukset. Katselin niitä jo nukkuessasi.” Mirkku ei osannut sanoa tähän mitään, mutta hän tajusi hieman punastuvansa niin sydämellisistä kehuista. He katsoivat toisiaan pitkään. Kumpikaan ei liikkunut. Mirkku ei oikein ymmärtänyt, miksi Jenna niin häntä katsoi, mutta hän epäili erästä asiaa, ja se ajatus sai perhoset lentelemään hänen vatsassaan. Sitten Jenna alkoi liikuttaa päätään hitaasti häntä kohti ja avasi hieman suutaan. Mirkku jännittyi ja Jenna keskeytti heti liikkeen ja katsoi häntä taas pitkään silitti häntä rauhoittavasti. Mirkku koitti hieman hermostuneena perääntyä, mutta hän oli selkä seinää vasten. Hän katsoi Jennaa taas hieman hermostuneena.
”Meidän ei tarvitse tehdä mitään, mitä et halua, Mirkku”, Jenna sanoi pehmeällä äänellä, joka oli kuin kiedottu pumpuliin. Mirkku mietti, mitä oikein seuralaiseltaan halusikaan. Yksikään kriteeri ei kariutunut tähän häntä hellästi silittävään tyttöön. Hittolainen! Jenna alkoi taas liikuttaa päätään häntä kohti. Nytkin Mirkku jännittyi hieman, mutta nosti sitten kätensä Jennan lanteille. Jenna käsitti sen hyväksymiseksi ja painoi huulensa Mirkun huulia vasten.
Mirkun päässä pyöri vinhasti, mutta hän ei keksinyt syytä keskeyttää Jennan suutelua, joten hänkin sulki silmänsä ja alkoi vastailla ujosti samalla kun nosti hieman käsiään ja kietoi ne Jennan alaselän ympärille. Mirkku huomasi myös Jennan huulten hieman tärisevän jännityksestä ja se rauhoitti häntä hieman. Kohta Jenna lopetti suutelun ja katsoi Mirkkua taas silmiin. Mirkku vastasi nyt katseeseen samalla innolla, eikä vastustellut enää yhtään, kun Jenna otti hänen kädestään kiinni ja talutti hänet takaisin sängylle. Hän ei myöskään vastustellut kun hänet työnnettiin takaisin selälleen sängyn päälle tai kun Jenna istui hajareisin hänen lanteidensa päälle eikä ainakaan silloin kun tämä alkoi taas suudella häntä. Ovelta kuului koputus. Tytöt hätkähtivät kumpikin toden teolla. Kumpikaan ei ollut enää muistanut, missä he olivat.
”Ketään elossa”, Sannan, Mirkun kaverin ja bile-emännän, väsynyt ääni kuului. Tytön hymyilivät.
”Jos koitat nyt tulla sisään, kun minulla ei ole vaatteita päällä, väännän niskasi nurin!”, Jenna huusi oven ulkopuolelle. Sanna kuului nauravan.
”Tule syömään sitten. Jos näet Mirkkua jossain, niin revi sekin tänne. Ei kuulemma mennyt kotiin illalla, vanhemmat soittivat.” Askeleet häipyivät hiljalleen ja tytöt kuulivat Sannan hosuvan muitakin sammuneita ylös. Tytöt katsoivat hetken toisiaan ja alkoivat sitten nauraa. Sitten Mirkku ei kestänyt enää vaan kietoi kätensä Jennan ympärille ja alkoi suudella tätä lämpimästi, johon sai innokkaan vastauksen.
”Se, mitä sanoit aiemmin minun sinulle sanoneen, Jenna… Sanon sen nyt. Ja nyt todella tarkoitan sitä”, Mirkku sanoi silitellen – kai nyt jo voi sanoa – tyttöystävänsä pitkiä hiuksia. Jenna vastasi vain jatkamalla keskeytynyttä suudelmaa…
Vastaukset 1
Vanhimmat
Todella hyvin kirjotettu novelli!Hyvin kuvaillut yksityis kohdat,ja hyvä pohjastus!!!