Suomessa on tarkemmin ottaen puhuttu jo pitkään tarveharkintaperiaatteeseen perustuvasta
taloudesta ja se on kuulunut myös kaupallisiin oppiaineisiin. Tätä vain on erittäin huonosti
sovellettu käytäntöön ja EU:ssa, jossa talous on paljolti perustunut kolonialismin aikaiseen
halpatuontiajatteluun on tarveharkintaisuus “faustisen” kiihkoilevaa kilpailua.
Faustisen käsitteen esitti O. Spengler ja sillä tarkoitetaan eurooppalaista pyrkimystä äärettömiin;
tyytymättä koskaan lopullisesti.Tarveharkintainen talous taas paremminkin tarkoittaa tarpeiden
tarkempaa analysoimista: Välitön tarve ei ole niinkään tuotteiden kuljattaminen mahdollisimman
kaukaa vaan paremminkin kuljetuskustannusten minimoiminen, samoin päästöjen minimoiminen
(terveen elinympäristön tarve), riittävän korkean laadun takaaminen (päästöttömät ja riittävän
turvalliset autot) sekä työmahdollisuuksien takaaminen perustarpeiden lisäksi.
Eurooppalainen kuitenkin ajattelee vieläkin kiihkoilevasti, kuten että moottoriteillä tulisi saada
ajaa niin lujaa kuin autolla pääsee välittämättä päästöistä ja liikenneriskeistä.Tai ajatellaan että
teollisuuden kasvun tulisi olla mahdollisimman suurta välittämättä ekologisista seurauksista.
Suuruutta suositaan surutta liki joka asiassa kuten vaikkapa kemikaalien tuotannossa vaikka niitä
ei edes tarvittaisi koska kemiaakalien siasta voidaan käyttää perinteisiä, luonnollisia menetelmiä.
Esimerkiksi säilöntäkemikaalien siasta voidaan käyttää perinteisiä säilöntämenetelmiä kuten
merisuolaa ja juurkassokeria. Käytännössä tehdään tuhoavasti päinvastoin: Korvataan sokeri
ja suola kemikaaleilla mikä minusta edustaa tuhoisampaa ajatelua kuin mitä fasistit edustivat.
On suuruudenhulluja jättisikaloita, venäläisiä lintutehtaita, saastuttavia rekkajonoja, jne.
Kysymys on äärimmäisyyteen pyrkivästä kilpailuajattelusta, josta puuttuu terve tarveharkinta.
Politiikoille käykin kaikki missä viljellään kilpailusanaa, koska missään ei taloustiede ole niin
taantunut kuin Euroopassa on sitten kysymys maataloustuotteista tai teollisuustuotteista.
Kaikessa toiminnassa näkyy fanattinen kilpailuasenne joka kluminoituu urheilumainontaan.
Taloudelliselle kilpailulle haetaankin usein kiihokkeita urheilun parista kehittämällä mitä
mielettömäpiä mainostapoja, kuten suomalaisessakin jääkiekossa.
Tarveharkintaisessa taloudessa sensiaan huomoidaan kaikki laatutekijät paljon tarkemmin.
Tuoteiden laadun lisäksi huomioidaan esimerkiksi viljelypinta-ala joka tulisi määritellä kullakin
viljelyalueella paikallisten ekologisten ja geologisten olosuhteiden mukaan jolloin taataan sekä
viljelmän laadun säilyminen (peltojen kunto) että koko ekologisen alueen laadun säilyminen
(biosfääri, vesistöt). Ei siis suosita suurviljelimiä kilpailun vuoksi jotka, kuten Aral-järven
tapauksessa tuhosivat koko ympäristön vesistöineen. Vieläpä viljeltävät kasvilaadut tulisi valita
kunkin viljelyalueen omien perinteiden pohjalta, koska perinnetuotteet eivät vaadi kovia
kemiallisia lannoitteita ja tehostettua kastelua ja siis menestyvät alueella parhaiten. Aral-järvellä
toteutettiin alueelle sopimatonta puuvillaviljelyä, vaikka paikallisten perinteisten tuotteiden viljely
olisi menestynyt paremmin tuhoamatta Aral-järveä. Eurooppa ja koko EU:kin oikeammin toimii
kollektiivisointi periaatteen mukaan joka johti Arla-järvenkin tuhoon. Suositaan suurteollisuutta
ja fuusioita joita sitten politiikot tukevat kilpailun nimissä sekä suurviljelmiä jotka ovat pahiten
saastuttavia. Jopa kynnetään metsää eikä osata edes suorittaa ekologisesti oikein suunniteltuja ja
mitoitettuja “harvennushakkuita” jotka takaisivat metsän nopean uudistumisen tuhoavien
avohakkuiden siasta. Eräs naurettavin Faustinen ilmiö on Venäläisten rekkajonot. Tässä suhteessa
taustalla lienevät myös Keski-eurooppan huollinta-logistiikat ja tariffifirmat sekä välityskauppa,
joka vähät välittää kuljetusmatkojen pituudesta, vaikka juuri kuljetusten parempi suunnittelu
vähentäisi öljyn kulutusta, hintaa ja päästöjä. Vaikka lyhyempiäkin reittejä olisi, kuten Mustan meren satamat,
niin siltikin Venäläisistä näytää hienolta käyttää juuri Eurooppan ja Suomen kautta tapahtuvaa tavaraliikennettä.
Juuri tämä edustaa äärimmäistä kilpailua joka on ehkä yksi pahiten
saastuttava ja hintoja nostava tekijä euroopassa, jonka aiheuttamia tappioita sitten yritetään paika
verotuksen avulla, kuten ALV-verolla. Siitä sitten käytetään “tasa-arvoistamis-nimitysä” mutta
oikeammin on kysymys Eurooppalaisen talouden perusvääristymästä. Tällaista rekka-rallia
suomalainenkin politiikko katsoon nöyristelevästi ja puhuu rekkaparkkien rakentamisesta
keinottelijoille sekä nostaa Suomessa polttoaineveroa. Näin on ongelma muka ratkaistu.
Presidentti käy oikein rajalla katsomassa tilannetta ja käytännössä pahentamassa eurooppalaista
talouskieroutumaa. Kaasuputkisuunnitelmia myöten ovat Eurooppalaiset taloussuunnitelmat täysin
perusteettomia, terveiden ekonomisten ja ekologisten periaatteiden vastaisia; kolloktivisoitunutta
sekotaloutta. Ja useat maat kuten Kiina seuraavat sokeasti tällaista sekopäisyyteen ajautunutta
talouspelleilyä osittain siksi etteivät entiset kommunistiset kollektivisointia toteuttaneet maat osaa
edes valuuttasääntöjä vaan jopa kansalaistensa tarpeiden vastaisesti tuottavat mielettömiä määriä
turhia vientituotteita, kuten nukkeja ja muuta rihkamaa.Tärkeintä on että markkinat vallataan.
Valtausajattelu onkin pahinta keinottelua jossa usein jätetään huomioimatta kansalliset tarpeet,
kuten Kiinassa jossa raaka-aineet muutetaan nukeiksi eikä paikallisiksi hyödykkeiksi ja tämäkin
toteutetaan äärimmäisen tuhoavalla tavalla ilmastopäästöistä välittämättä. Eräät puolestaan uskovat
sokeasti jopa Pohjoismaiseen, lähinnä Ruotsalaiseen hapansilkkademokratiaan, joka sekään ei
osaa muuta kuin nostaa hintoja ja veroja edustaen sekin kolonialistista talousajattelua joka
kätkeytyy demokratian taakse, odottaen että halpatuontamaat tekevät ruotsalaisille politiikoille
puoli-ilmaiseksi alkoholia autojen polttoaineeksi.
Tulevaisuudessa tulisi kuitenkin niin teollisuus kuin maatalouskin suunnitella huomattavasti
tarkemmin kunkin maan ekologisen ja geologisen alueen pohjalta siten ettei ympäristökatastrofeja
pääse syntymään. Tämä suosii myös omavaraisuusasteen nostamista: Tulisi viljellä ensinsiaisesti
kunkin maan omiin tarpeisiin ja niitä lajikkeitä joita maaperä suosii, eikä jotkin puuvillaa tai
kahvia vain markkinoiden valtaamisen vuoksi, joka siten tuhoaa alueen egologian niin
perusteellisesti, ettei edes omien perinteisten tuotteiden viljely onnistu. Malliesimerkiksi voitaisiin
nostaa vaikkapa Las Vegas, mafiamainen pelikaupunki, joka aikoo tuhota Uuden Meksikon
vesivarastot ja toistaa Arla-järvi-ilmiön uhaten tuhota paikallisen karjankasvatuksen ja viljelyn.
Voitaisiinkin luulla, ettei rahapeli ole niin tärkeää ja alkaa kehittämään ratkaisumallia joka
estäisi Las Vegasin paisumasta liian isoksi ja aluetta tuhoavaksi ja alkaa suunnitelemaan uusia
kaupunkilähiöitä jonkun 300-kilometrin säteelle. Tällaisen suunnmitelun kautta vaikutettaisiin
veden käyttöön. Näin voitaisiin luoda Uuteen Meksikoon terve ekologinen elinymäristö rautateineen
malliksi muulle maailmalle. Oikealla tavalla innovoitu suunnittelu kehittäisi elinympäristöä
terveempään suuntaan sensiaan että talousgangsterismi terrorisoisi elinympäristöä pahemmin kuin
VTC-torniterroristit.
Usein kehityksen esteenä ovat myös taantuneet uskonnolliset käsitykset joissa pyhimysjuhlat, joulut,
yms. toimivat kaupallisina kiihottimina (paljonkohan joulumyynti lisääntyy -tyyppisesti) eivätkä
papit tai paavi näköjään uskalla edes vedota ympäristökysymyksiin. Vaikka juuri oikealla
ekologisella tavalla mitoitettuna niin maatalous kuin teollisuuskin takaisi parhaiten työpaikat
- ja välttäisivät ekologisen kaaoksen joka taas johtaisi tietenkin työpaikkojenkin katoamiseen.
Esimerkiksi Las Vegasin työpaikat voivat kadota viimeistään vesipulaan tai siitä aiheutuvaan
suuren tulipaloon jollaisia on ollut mm. Kreikassa.Venäläisten työpaikat taas saattavat kadota
lintutehtaista leviäviin tauteihin. Vaikka ympäristöongelmat tunnetaan, varsinkin suomalainen
politiikko alkaa fanatisoimaan täysin toisarvoisilla asioilla, kuten alkoholikysymyksellä.
Suomalainen politiikko kun luulee että jokaiseen merkkiviinipullon voisi merkitä lauseen:
“Alkoholi vaarantaa sikiön kehityksen ja terveytesi”. Viinien valmistajat eivät ehkä hyväksy näin
provokatoorista lausetta vaikka siinä olisikin perää silloin, kun on kysymys alkoholin liikakäytöstä.
Eikä silloinkaan kun on kysymys vaikkapa nunna-luostarista joka on valmistanut viinejä jo usean
sadan vuoden ajan, puhumattakaan että lause kirjoittetaisiin kirkkoviinipulloihin! Sitäpaitsi on
kemikaaleja sisältäviä makeisia, säilykkeitä ja muita tuotteita jotka saattavat olla yhtä vaarallisia
tai vaarallisempia, kuin alkoholi. Saatuaan läpi naurettavan tupakkalakinsa ravintoloihin
Suomalainen politiikko käy Presidentin johdolla Don Quijote-maista periaatetaistelua luullen
edustavansa pyhää poliittista tahtoa ympäristökymyksissä, “poliittista ryhtiä”! Eri asia olisi jos
tehtäisiin kotiin jaettava yleisesite tieteellisesti vaarallisiksi katsotuista aineista, joihin ei kuulu
alkoholi, mikäli sitä ei käytetä kohtuuttomasti ja laadunvalvonta on ravinto-tieteellisen asiallista,
ei edes tupakka vaarallisimpana, vaan ympäristömyrkyt, teollisuuspäästöt, lisäaineet, pakokaasut, jne.
Mitenkähän sikiö selviää kunnon pakokaasusaastepilvestä? Ehkä siinä on viiniryyppi
paikallaan koska se puhdistaa elimistöä saasteista ja sisältää vahvistavia vitamiineja ja hinveaineita;
vitamiinipitoisimpana ehkä Lapin noidan Lemmen juomaksi nimitetty metsämarjoista tehty viini.
“Alkoholi on aina kuulunut kulttuuriin - kulttuuri on vai degeroitunut, samoin laatutietoisuus”.
Sitä paitsi viininviljely saattaa olla tulevaisuudessa yksi hyvä tapa estää eroosiota ja muita
ekologisia ongelmia kunhan menetelmät kehitetään kullekien geologiselle alueelle sopiviksi.
Jopa Aral-järven ongelmia saatetaan vähentää villiviiniä istuttamalla? Kun YK syynää Suomen
ihmisoikeuksia tulisikin ensin katsoa että suhtautuvatko tietyt piirit suomalaisiin perinteisiin
viini-ja sokerituotteisiin rasistisesti ja päinvastoin suhteudutaanko viinikulttuurehin suomessa
syrjivästi.
Ainakin suomalainen kessutupakka on rasistisesti poistettu markkinoilta - ehkä korruptionkin avulla.
Miksi ei voisi olla Paasikivi-sikaareja tai runonlaulajakessutupakkaa!
taloudesta ja se on kuulunut myös kaupallisiin oppiaineisiin. Tätä vain on erittäin huonosti
sovellettu käytäntöön ja EU:ssa, jossa talous on paljolti perustunut kolonialismin aikaiseen
halpatuontiajatteluun on tarveharkintaisuus “faustisen” kiihkoilevaa kilpailua.
Faustisen käsitteen esitti O. Spengler ja sillä tarkoitetaan eurooppalaista pyrkimystä äärettömiin;
tyytymättä koskaan lopullisesti.Tarveharkintainen talous taas paremminkin tarkoittaa tarpeiden
tarkempaa analysoimista: Välitön tarve ei ole niinkään tuotteiden kuljattaminen mahdollisimman
kaukaa vaan paremminkin kuljetuskustannusten minimoiminen, samoin päästöjen minimoiminen
(terveen elinympäristön tarve), riittävän korkean laadun takaaminen (päästöttömät ja riittävän
turvalliset autot) sekä työmahdollisuuksien takaaminen perustarpeiden lisäksi.
Eurooppalainen kuitenkin ajattelee vieläkin kiihkoilevasti, kuten että moottoriteillä tulisi saada
ajaa niin lujaa kuin autolla pääsee välittämättä päästöistä ja liikenneriskeistä.Tai ajatellaan että
teollisuuden kasvun tulisi olla mahdollisimman suurta välittämättä ekologisista seurauksista.
Suuruutta suositaan surutta liki joka asiassa kuten vaikkapa kemikaalien tuotannossa vaikka niitä
ei edes tarvittaisi koska kemiaakalien siasta voidaan käyttää perinteisiä, luonnollisia menetelmiä.
Esimerkiksi säilöntäkemikaalien siasta voidaan käyttää perinteisiä säilöntämenetelmiä kuten
merisuolaa ja juurkassokeria. Käytännössä tehdään tuhoavasti päinvastoin: Korvataan sokeri
ja suola kemikaaleilla mikä minusta edustaa tuhoisampaa ajatelua kuin mitä fasistit edustivat.
On suuruudenhulluja jättisikaloita, venäläisiä lintutehtaita, saastuttavia rekkajonoja, jne.
Kysymys on äärimmäisyyteen pyrkivästä kilpailuajattelusta, josta puuttuu terve tarveharkinta.
Politiikoille käykin kaikki missä viljellään kilpailusanaa, koska missään ei taloustiede ole niin
taantunut kuin Euroopassa on sitten kysymys maataloustuotteista tai teollisuustuotteista.
Kaikessa toiminnassa näkyy fanattinen kilpailuasenne joka kluminoituu urheilumainontaan.
Taloudelliselle kilpailulle haetaankin usein kiihokkeita urheilun parista kehittämällä mitä
mielettömäpiä mainostapoja, kuten suomalaisessakin jääkiekossa.
Tarveharkintaisessa taloudessa sensiaan huomoidaan kaikki laatutekijät paljon tarkemmin.
Tuoteiden laadun lisäksi huomioidaan esimerkiksi viljelypinta-ala joka tulisi määritellä kullakin
viljelyalueella paikallisten ekologisten ja geologisten olosuhteiden mukaan jolloin taataan sekä
viljelmän laadun säilyminen (peltojen kunto) että koko ekologisen alueen laadun säilyminen
(biosfääri, vesistöt). Ei siis suosita suurviljelimiä kilpailun vuoksi jotka, kuten Aral-järven
tapauksessa tuhosivat koko ympäristön vesistöineen. Vieläpä viljeltävät kasvilaadut tulisi valita
kunkin viljelyalueen omien perinteiden pohjalta, koska perinnetuotteet eivät vaadi kovia
kemiallisia lannoitteita ja tehostettua kastelua ja siis menestyvät alueella parhaiten. Aral-järvellä
toteutettiin alueelle sopimatonta puuvillaviljelyä, vaikka paikallisten perinteisten tuotteiden viljely
olisi menestynyt paremmin tuhoamatta Aral-järveä. Eurooppa ja koko EU:kin oikeammin toimii
kollektiivisointi periaatteen mukaan joka johti Arla-järvenkin tuhoon. Suositaan suurteollisuutta
ja fuusioita joita sitten politiikot tukevat kilpailun nimissä sekä suurviljelmiä jotka ovat pahiten
saastuttavia. Jopa kynnetään metsää eikä osata edes suorittaa ekologisesti oikein suunniteltuja ja
mitoitettuja “harvennushakkuita” jotka takaisivat metsän nopean uudistumisen tuhoavien
avohakkuiden siasta. Eräs naurettavin Faustinen ilmiö on Venäläisten rekkajonot. Tässä suhteessa
taustalla lienevät myös Keski-eurooppan huollinta-logistiikat ja tariffifirmat sekä välityskauppa,
joka vähät välittää kuljetusmatkojen pituudesta, vaikka juuri kuljetusten parempi suunnittelu
vähentäisi öljyn kulutusta, hintaa ja päästöjä. Vaikka lyhyempiäkin reittejä olisi, kuten Mustan meren satamat,
niin siltikin Venäläisistä näytää hienolta käyttää juuri Eurooppan ja Suomen kautta tapahtuvaa tavaraliikennettä.
Juuri tämä edustaa äärimmäistä kilpailua joka on ehkä yksi pahiten
saastuttava ja hintoja nostava tekijä euroopassa, jonka aiheuttamia tappioita sitten yritetään paika
verotuksen avulla, kuten ALV-verolla. Siitä sitten käytetään “tasa-arvoistamis-nimitysä” mutta
oikeammin on kysymys Eurooppalaisen talouden perusvääristymästä. Tällaista rekka-rallia
suomalainenkin politiikko katsoon nöyristelevästi ja puhuu rekkaparkkien rakentamisesta
keinottelijoille sekä nostaa Suomessa polttoaineveroa. Näin on ongelma muka ratkaistu.
Presidentti käy oikein rajalla katsomassa tilannetta ja käytännössä pahentamassa eurooppalaista
talouskieroutumaa. Kaasuputkisuunnitelmia myöten ovat Eurooppalaiset taloussuunnitelmat täysin
perusteettomia, terveiden ekonomisten ja ekologisten periaatteiden vastaisia; kolloktivisoitunutta
sekotaloutta. Ja useat maat kuten Kiina seuraavat sokeasti tällaista sekopäisyyteen ajautunutta
talouspelleilyä osittain siksi etteivät entiset kommunistiset kollektivisointia toteuttaneet maat osaa
edes valuuttasääntöjä vaan jopa kansalaistensa tarpeiden vastaisesti tuottavat mielettömiä määriä
turhia vientituotteita, kuten nukkeja ja muuta rihkamaa.Tärkeintä on että markkinat vallataan.
Valtausajattelu onkin pahinta keinottelua jossa usein jätetään huomioimatta kansalliset tarpeet,
kuten Kiinassa jossa raaka-aineet muutetaan nukeiksi eikä paikallisiksi hyödykkeiksi ja tämäkin
toteutetaan äärimmäisen tuhoavalla tavalla ilmastopäästöistä välittämättä. Eräät puolestaan uskovat
sokeasti jopa Pohjoismaiseen, lähinnä Ruotsalaiseen hapansilkkademokratiaan, joka sekään ei
osaa muuta kuin nostaa hintoja ja veroja edustaen sekin kolonialistista talousajattelua joka
kätkeytyy demokratian taakse, odottaen että halpatuontamaat tekevät ruotsalaisille politiikoille
puoli-ilmaiseksi alkoholia autojen polttoaineeksi.
Tulevaisuudessa tulisi kuitenkin niin teollisuus kuin maatalouskin suunnitella huomattavasti
tarkemmin kunkin maan ekologisen ja geologisen alueen pohjalta siten ettei ympäristökatastrofeja
pääse syntymään. Tämä suosii myös omavaraisuusasteen nostamista: Tulisi viljellä ensinsiaisesti
kunkin maan omiin tarpeisiin ja niitä lajikkeitä joita maaperä suosii, eikä jotkin puuvillaa tai
kahvia vain markkinoiden valtaamisen vuoksi, joka siten tuhoaa alueen egologian niin
perusteellisesti, ettei edes omien perinteisten tuotteiden viljely onnistu. Malliesimerkiksi voitaisiin
nostaa vaikkapa Las Vegas, mafiamainen pelikaupunki, joka aikoo tuhota Uuden Meksikon
vesivarastot ja toistaa Arla-järvi-ilmiön uhaten tuhota paikallisen karjankasvatuksen ja viljelyn.
Voitaisiinkin luulla, ettei rahapeli ole niin tärkeää ja alkaa kehittämään ratkaisumallia joka
estäisi Las Vegasin paisumasta liian isoksi ja aluetta tuhoavaksi ja alkaa suunnitelemaan uusia
kaupunkilähiöitä jonkun 300-kilometrin säteelle. Tällaisen suunnmitelun kautta vaikutettaisiin
veden käyttöön. Näin voitaisiin luoda Uuteen Meksikoon terve ekologinen elinymäristö rautateineen
malliksi muulle maailmalle. Oikealla tavalla innovoitu suunnittelu kehittäisi elinympäristöä
terveempään suuntaan sensiaan että talousgangsterismi terrorisoisi elinympäristöä pahemmin kuin
VTC-torniterroristit.
Usein kehityksen esteenä ovat myös taantuneet uskonnolliset käsitykset joissa pyhimysjuhlat, joulut,
yms. toimivat kaupallisina kiihottimina (paljonkohan joulumyynti lisääntyy -tyyppisesti) eivätkä
papit tai paavi näköjään uskalla edes vedota ympäristökysymyksiin. Vaikka juuri oikealla
ekologisella tavalla mitoitettuna niin maatalous kuin teollisuuskin takaisi parhaiten työpaikat
- ja välttäisivät ekologisen kaaoksen joka taas johtaisi tietenkin työpaikkojenkin katoamiseen.
Esimerkiksi Las Vegasin työpaikat voivat kadota viimeistään vesipulaan tai siitä aiheutuvaan
suuren tulipaloon jollaisia on ollut mm. Kreikassa.Venäläisten työpaikat taas saattavat kadota
lintutehtaista leviäviin tauteihin. Vaikka ympäristöongelmat tunnetaan, varsinkin suomalainen
politiikko alkaa fanatisoimaan täysin toisarvoisilla asioilla, kuten alkoholikysymyksellä.
Suomalainen politiikko kun luulee että jokaiseen merkkiviinipullon voisi merkitä lauseen:
“Alkoholi vaarantaa sikiön kehityksen ja terveytesi”. Viinien valmistajat eivät ehkä hyväksy näin
provokatoorista lausetta vaikka siinä olisikin perää silloin, kun on kysymys alkoholin liikakäytöstä.
Eikä silloinkaan kun on kysymys vaikkapa nunna-luostarista joka on valmistanut viinejä jo usean
sadan vuoden ajan, puhumattakaan että lause kirjoittetaisiin kirkkoviinipulloihin! Sitäpaitsi on
kemikaaleja sisältäviä makeisia, säilykkeitä ja muita tuotteita jotka saattavat olla yhtä vaarallisia
tai vaarallisempia, kuin alkoholi. Saatuaan läpi naurettavan tupakkalakinsa ravintoloihin
Suomalainen politiikko käy Presidentin johdolla Don Quijote-maista periaatetaistelua luullen
edustavansa pyhää poliittista tahtoa ympäristökymyksissä, “poliittista ryhtiä”! Eri asia olisi jos
tehtäisiin kotiin jaettava yleisesite tieteellisesti vaarallisiksi katsotuista aineista, joihin ei kuulu
alkoholi, mikäli sitä ei käytetä kohtuuttomasti ja laadunvalvonta on ravinto-tieteellisen asiallista,
ei edes tupakka vaarallisimpana, vaan ympäristömyrkyt, teollisuuspäästöt, lisäaineet, pakokaasut, jne.
Mitenkähän sikiö selviää kunnon pakokaasusaastepilvestä? Ehkä siinä on viiniryyppi
paikallaan koska se puhdistaa elimistöä saasteista ja sisältää vahvistavia vitamiineja ja hinveaineita;
vitamiinipitoisimpana ehkä Lapin noidan Lemmen juomaksi nimitetty metsämarjoista tehty viini.
“Alkoholi on aina kuulunut kulttuuriin - kulttuuri on vai degeroitunut, samoin laatutietoisuus”.
Sitä paitsi viininviljely saattaa olla tulevaisuudessa yksi hyvä tapa estää eroosiota ja muita
ekologisia ongelmia kunhan menetelmät kehitetään kullekien geologiselle alueelle sopiviksi.
Jopa Aral-järven ongelmia saatetaan vähentää villiviiniä istuttamalla? Kun YK syynää Suomen
ihmisoikeuksia tulisikin ensin katsoa että suhtautuvatko tietyt piirit suomalaisiin perinteisiin
viini-ja sokerituotteisiin rasistisesti ja päinvastoin suhteudutaanko viinikulttuurehin suomessa
syrjivästi.
Ainakin suomalainen kessutupakka on rasistisesti poistettu markkinoilta - ehkä korruptionkin avulla.
Miksi ei voisi olla Paasikivi-sikaareja tai runonlaulajakessutupakkaa!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jos vähän tiivistäisit asiaasi ja muokkaisit tekstisi ulkoasua, niin joku viitsisi ehkä lukea sen =)