Kirjotin tämän muutamia päiviä sitten ja mielestäni se menettelee. Pliis, muiden kritiikkiä kaivataan epätoivoisesti!!
*
Aamun kasvavassa valossa kulki koulubussi yön kosteudesta kiiltelevällä maantiellä.
Erica istui yksin harmaalla penkillä ja muusta bussista kuului rentoa puheensorinaa. Linja-auto pysähtyi viimeiselle pysäkille ennen koulua. Ovi aukeni sihahtaen.
Sisään laskeutui hiiskumaton hiljaisuus, joka levisi ensimmäisiltä penkeiltä taaksepäin. Erica vilkaisi viereisissä penkeissä istuvia oppilaita ja näki näiden kasvoilla tyrmistyneitä ja kauhistuneita ilmeitä. Muutaman sekunnin päästä Erica näki itsekin tyrmistyksen syyn.
Käytävällä käveli ihminen (vai oliko se ihminen?), jonka iho oli täysin musta ja hiukset valkoisemmat kuin luonnollista oli. Sen ruumiinrakenne olisi kelvannut kenelle tahansa; hoikka vartalo ja kauniit kasvot olivat kuin luodut hahmolle. Kauniin ulkonäön teki eksoottiseksi korvat... kärjistään suipot, haltiamaiset korvat.
Jokin hahmossa kutkutti Erican muistia. Kuin hän olisi nähnyt sen - tai sellaisen - ennenkin. Hän vaivasi päätään muttei muistanut.
Vastapainona epätavalliselle ulkonäölle olivat vaatteet, joita näki kahdeksan tusinassa; tummansiniset, leveälahkeiset farkut ja punainen toppi. Reppu, joka hahmolla oli selässään, oli tavallisen näköinen, kuten myös jalassa olevat lenkkarit.
Siinä samassa Erica melkein huudahti. Mustassa kaulassa roikkui koru, joka oli hänelle kipeän tuttu, joskaan hän ei ollut nähnyt sitä muutamaan viikkoon...
Hopeaketjussa roikkuivat hopeiset korut; leveä sormus ja kaksosen horoskooppilaatta.
Sabien koru.
Sabie.
*
Aamun kasvavassa valossa kulki koulubussi yön kosteudesta kiiltelevällä maantiellä.
Erica istui yksin harmaalla penkillä ja muusta bussista kuului rentoa puheensorinaa. Linja-auto pysähtyi viimeiselle pysäkille ennen koulua. Ovi aukeni sihahtaen.
Sisään laskeutui hiiskumaton hiljaisuus, joka levisi ensimmäisiltä penkeiltä taaksepäin. Erica vilkaisi viereisissä penkeissä istuvia oppilaita ja näki näiden kasvoilla tyrmistyneitä ja kauhistuneita ilmeitä. Muutaman sekunnin päästä Erica näki itsekin tyrmistyksen syyn.
Käytävällä käveli ihminen (vai oliko se ihminen?), jonka iho oli täysin musta ja hiukset valkoisemmat kuin luonnollista oli. Sen ruumiinrakenne olisi kelvannut kenelle tahansa; hoikka vartalo ja kauniit kasvot olivat kuin luodut hahmolle. Kauniin ulkonäön teki eksoottiseksi korvat... kärjistään suipot, haltiamaiset korvat.
Jokin hahmossa kutkutti Erican muistia. Kuin hän olisi nähnyt sen - tai sellaisen - ennenkin. Hän vaivasi päätään muttei muistanut.
Vastapainona epätavalliselle ulkonäölle olivat vaatteet, joita näki kahdeksan tusinassa; tummansiniset, leveälahkeiset farkut ja punainen toppi. Reppu, joka hahmolla oli selässään, oli tavallisen näköinen, kuten myös jalassa olevat lenkkarit.
Siinä samassa Erica melkein huudahti. Mustassa kaulassa roikkui koru, joka oli hänelle kipeän tuttu, joskaan hän ei ollut nähnyt sitä muutamaan viikkoon...
Hopeaketjussa roikkuivat hopeiset korut; leveä sormus ja kaksosen horoskooppilaatta.
Sabien koru.
Sabie.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tarina kulkee, mutta kaipaa jatkoa selkeästi.
Toinen neuvo, minkä annan on, että jättäisit suipot korvat pois.
Ne ovat jokseenkin kliseiset.Tämä on nyt vaan minun mielipiteeni, joten jos pidät korvista, pidä ne ehdottomasti.
Muuten hyvä:)
Mitä pistää silmään:
Sanoisinko...liian perinteisiä sanontoja tai kuvauksia...koita keksiä jotain omaa ja erilaista.
Tarina on..no ketä kiinnostaa, ketä ei :)
ja tuo suluissa oleva huomautus "(vai oliko se ihminen?)" Poiiiis pois pois!!
Ja tämä sanonta: "Kahdeksan tusinassa" Kait olisi parempi ja kuvaavampi jos sanoisi "niitä mahtuisi kolmetoista tusinaan" tjtn.
En tiedä kirjoitatko tätä omaksi iloksesi vai muiden, mutta kehottaisin silti kehittämään noita sanontoja ja kuvakieltä.
Tämä kaikki tietenkin on oma VAIN oma mielipiteeni :)