Kun nyt ollut lupa meilläkin rekisteröidä suhteemme,niin onko täällä jo avioeron kokeneita?
Ja tapahtuiko kivuttomasti,kuin yhteisymmärryksessä vai syttyikö 3.maailmansota?
Ja tapahtuiko kivuttomasti,kuin yhteisymmärryksessä vai syttyikö 3.maailmansota?
Vastaukset 12
Vanhimmat
En siis itse ole rekisteröinyt vielä parisuhdettani, joten en ole myöskään eronnut. Eräs kaveripariskunta rekisteröi suhteensa muutamia vuosia sitten. Olivat olleet yhdessä ehkä ehkä pari-kolme vuotta (voin muistaa väärinkin). Sanoisin näin sivusta seuranneena, että vuoden kestäneestä aviosta ekat puoli vuotta meni normaalia arkea eläessä ja toiset puoli vuotta tapellessa ja eroa tehdessä. Erosivat siis noin vuoden kuluttua rekisteröinnistä. Ero oli riitaisa ja jollain tavalla siihen liittyi molemmilla osapuolilla kolmannet pyörät, mutta kolmansista pyöristä ero ei johtunut. Nykyään tämä entinen pariskunta on hyviä ystäviä keskenään.
Varmasti kaikki ovat kuulleet sen "vitsin", että mitä lesbo tuo ekoille treffeille: -Muuttoauton. Jostain syystä (juuri viikonloppuna kaveripariskunnan kanssa mietittiin eikä oikein keksitty muuta kuin pesänrakennusvietti) naisparit muuttavat usein nopeasti yhteen ja saatetaan niitä kihlojakin melko nopsaan vaihtaa. En tiedä aiheuttiko parisuhteen rekisteröimislaki jonkinlaisen piikin suhteiden rekisteröinnissä, mutta jos aiheutti, niin en ihmettelisi piikkiä myöskään erotilastoissa.
Jos mietin kaikkia lesbopareja kaveripiirissäni (puhun nyt iältään hieman alle ja yli kolmekymppisistä), niin pariskunnista yksi on ollut yhdessä nelisen vuotta ja kaikki muut vähemmän. Suurin osa on ehtinyt vaihtaa puoliskonsa toiseen vähintään kerran.
Voin saada seuraavan kommenttini takia vihaa ja huutoa tällä palstalla, mutta mielestäni lesbojen (en puhu kaikista, poikkeus vahvistaa aina säännön) moraali- ja parisuhdekäyttäytymisessä on jotain pahasti vialla.
Ja ennen kuin kukaan sanoo mitään, niin olen itse lesbo, mutta en aina välttämättä niin ylpeä siitä, koska kaikki lesboihin yhdistettävät mielikuvat eivät ole niin mukavia. Itsestäni ja rakkaastani voin olla ylpeä, mutta en yleisesti ottaen pidä lesboista enkä kaipaa ympärilleni seksuaalisesti samankaltaista yhteisöä.
kihloissa siitä 2v.
Minä voin allekirjoittaa tämän täysin meidänkin kohdalta:
"Ja ennen kuin kukaan sanoo mitään, niin olen itse lesbo, mutta en aina välttämättä niin ylpeä siitä, koska kaikki lesboihin yhdistettävät mielikuvat eivät ole niin mukavia. Itsestäni ja rakkaastani voin olla ylpeä, mutta en yleisesti ottaen pidä lesboista enkä kaipaa ympärilleni seksuaalisesti samankaltaista yhteisöä."
En itekkää kauheasti kaipaa samankaltaisia kovinkaan paljon ympärilleni,ihan tarkasti valikoituja ystäviä on matkan varrelta jäänyt kelkkaan...Kun joillakin lesboilla on ihme tapa olla välittämättä joidenkin suhteesta ja vaan ängetään väliin...
Ja toi yhteinen asunto viikon seurustelun jälkeen,on minustakin outoa,mutta me lepakot ollaankin outoja hyvällä ja pahalla tavalla.
En sano,eteikö itsekin tekisi mieli hypätä avioon ja samaan asuntoon vaikka samoin tein,mutta järkikulta ei vielä onneksi ole jättänyt... Haluan parisuhteeni olevan varmasti hyvällä ja tukevalla pohjalla ennenkuin edetään pidemmälle..
Eräs ystäväpariskunta meni naimisiin (rekisteröi parisuhteensa) muutama vuosi sitten. Yhdessä he olivat olleet ehkä kolmisen vuotta ennen sitä. Sivusta seuranneena voisin sanoa, että ensimmäinen puoli vuotta heillä meni tavallista arkea eläessä, toinen puoli vuotta riidellessä ja eroa tehdessä. Naimisissa olivat siis noin vuoden verran ennen kuin erosivat.
Jokainen on varmasti kuullut "vitsin" siitä mitä lesbo tuo ensimmäisille treffeille. Muuttoauton. Jostain syystä lesboilla tuntuu olevan tapana muuttaa yhteen (ja ehkä kihlautuakin) todella pian. Juuri viikonloppuna tuosta asiasta yhden ystäväpariskunnan kanssa juttelimme, mutta ainoa "syy" minkä keksimme tuohon oli erittäin vahva pesänrakennusvietti. :)
Tästä kommentista saan varmasti huutoa ja vihaa osakseni täällä, mutta mielestäni suurella osalla lesboista on moraali- ja parisuhdekäyttäytymisongelma. Tuntuu, että parisuhde ja siihen liittyvät asiat ovat monelle vain leikkiä ja hauskanpitoa.
Ja ennen kuin kukaan ehtii kirjoittaa mitään, niin olen itse lesbo ja onnellisessa parisuhteessa. Aina sanotaan, että pitää olla ylpeä siitä mitä on. Olenkin ylpeä itsestäni ja rakkaastani, mutta en erityisemmin pidä lesboista yleisesti (poikkeuksia on aina, ne vahvistavat jokaisen säännön) enkä kaipaa ympärilleni sen suurempaa lesboyhteisöä. Toiset viihtyvät tuollaisissa porukoissa, minä en.
itse olen vähän yli vuoden pyörinyt kuvioissa ja tämä yhteisö on kieltämättä aikas pelottava. Tuntuu että on lähes trendi vaihtaa paria kun sukkaan ja ihmiset eivät ole valmiita sitoutumaan ja ajattelemaan asioita sen syvällisemmin. En tiedä onko se ollut vain huonoa säkää eksyä sellaiseen porukkaan missä näistä asioista ns, joutui kärsimään.
Onneksi on olemassa myös niitä ns. fiksumpiakin lepakoita jotka haluavat sitoutua aidosti eikä vaan säätää ja etsiä sitä muka oikeampaa kumppania.( ja osahan tuntuu elävän L-koodin mukaan tai siltä ainakin tuntuu välillä...)
Musta on hienoa jos on pareja jotka voittavat nämä vaikeudet ja pysyvät aidosti yhdessä tehden parisuhteen eteen töitä :)
Ehkä joku päivä itsekkin pääsen moiseen tarinaan mukaan ja elämä hymyilee sitten erilailla, vaikka meneehän se näinkin =)
Mä olen kyllä osittain ihan samaa mieltä, että lepakoissa on yllättävän paljon sellaisia jotka vain lentävät "kukasta kukkaan"..! Ikä tosin tekee kyllä tehtävänsä ja ajan myötä ainakin henkilökohtaisesti olen todella kypsä sellaiseen!
Mutta tuo kommentti "Tuntuu että on lähes trendi vaihtaa paria kun sukkaan ja ihmiset eivät ole valmiita sitoutumaan ja ajattelemaan asioita sen syvällisemmin." Olen täysin eri mieltä sillä juuri se, että naiset yleensäkin MIETTIVÄT asioita enemmän ja syvällisemmin ja tunteellisemmin, saattaa olla juuri se kompastuskivi suhteissa! Ei ole toisella ns."putkiaivoja" ( okei, on niitä joillain naisillakin..! ) vaan usein molemmat vääntää ja kääntää..! Se tekee suhteesta aika vaikean - valitettavasti!
"En tiedä onko se ollut vain huonoa säkää eksyä sellaiseen porukkaan missä näistä asioista ns, joutui kärsimään."
Todennäköisesti. Seura tekee kaltaisekseen. Tai ehkäpä se on niin, että toisensa kaltaiset sitten löytävät toisensa helpommin. Kannattaa etsiä niitä sitoutumiskykyisiä lesboja, koska heitä kyllä on.
Olen törmännyt sellaiseen porukkaan missä puhuminen syvällisemmin oli jotenkin "huono" asia ja sitä ihmettelin suuresti, siksi koin kompastukseksi sen ettei asioista vaan voitu puhua mikä on hyvinkin tärkeää suhdetta rakentaessa. Toki on niinkin ettei kaikki ymmärrä toisiaan ja silloin on vaan parempi erota..
Mutta se mistä noita sitoutumiskykysiä lepakoita löytäisi onkin sitten ihan eriasia. ei meinaan ihan heti osu kohdalle eli ei auta kun elellä ja ihmetellä mitä elämä tuo :)
Toki osa lesboista elää ns. L-koodielämää, mutta niin tekee osa heteroistakin. Joillakin - seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta - se liittyy ikään, toisilla kyse lienee vain elämäntavasta. Mielestäni on turha pönkittää käsityksiä lesboista kukasta kukkaan lentelijöinä, koska näistäkin kommenteista huomaa, ettei se todellakaan päde kaikkiin.
Muutenkaan en ymmärrä 'oman pesän likaamista', mikä ei tarkoita tietenkään, etteikö ongelmista tms. saisi puhua julkisesti. Yleistäminen vain ikävä kyllä toimii usein vähemmistöryhmiä vastaan. Asioita tuntemattoman henkilön on taas niin helppo vedota tällaisten keskustelujen jälkeen siihen, että niinhän 'ne' itsekin sanovat. Ellet itse puolusta itseäsi (ja siinä sivussa myös kulloistakin 'ryhmääsi'), ei sitä tee kukaan muukaan.
Totta turisette!! Kyllä niitä sitoutuvia lepakoitakin löytyy, mutta ei ehkä sieltä baareista hillumasta tai "lätkä-piireistä".. Tosin eipä noitakaan voi yleistää..! :S
Tällä palstalla niin kovin usein surkutellaan sitä, kuinka lesbot ovat sitoutumiskyvyttömiä alkoholisteja ja ties mitä. Ja sitten ihmetellään, että mistä niitä toisenlaisia lesboja löytyisi?
Jaa...enpä tiedä. Itse olen koko pienen (hieman yli 30 vuoden)elämäni aikana törmännyt pääsääntöisesti ainoastaan fiksuihin, kivoihin, alkoholia kohtuudella käyttäviin, sitoutumiskykyisiin yms. kaikin puolin kunnollisiin lesboihin. Ja näihin lesboihin olen tutustunut useimpiin kavereiden kautta, toisiin netissä ja joihinkin opiskelu/työelämässä. Ravintolasta ei ole "haaviin" jäänyt ketään, enkä niissä usein käykään (vaikka kyllä ne monet ns. kunnollisetkin naiset ravintoloissa käy).
Ja vaikka tuttavapiirini ei todellakaan koostu ainoastaan lesboista, niin aika moneen "kunnolliseen" lesboon olen kuitenkin elämäni aikana tutustunut. Joten itseni on hyvin vaikea ymmärtää sitä, miten muut eivät ole heihin törmänneet??? Toki olen jonkun alholismiin sortuneen "ihmissuhdevammaisen" lesbon joskus myös tavannut, kuten myös vastaavia heteroita...mutta heidän seuraansa en ole sen kauemmaksi ajaksi jäänyt.
Ongelmista pitää tietysti puhua. Mutta tämä yleistävä lesbojen esittäminen jonkinlaisina ihmissuhdevammaisina alkoholisteina alkaa kyllä hieman ärsyttämään. Se ei vastaa ollenkaan sitä kuvaa, mikä minulle on lesboista syntynyt.
Itse en koe sitä että tarvitsisi mitenkään valittaa siitä että on ollut huonoa säkää tavata sellainen kaveri porukka missä koin tätä ns. valittamiseen liittyvää aihetta. Enkä väitä heitä alkoholisteiksi jne.
Toki monet täällä valittaa kaikesta mahdollisesta.. itse lähinnä vaan keskustelin aiheesta ilman sen suurempaa surkuttelua. :)
oma elämäni on ihan kondiksessa sinkkunakin. ystäviä riittää ja tulevaisuus näyttää ihan hyvältä. Lähinnä tässä katselen rauhassa enkä lähde ns. säätöihin mitä on ihan kaikissa yhteisöissä. Yleensäkkin luokittelu on mielestäni älytöntä. Miksi ylipäätään pitää aina luokitella, eikö sitä voisi vaan elää ja nauttia elämästä :))
Itsetunto kuntoon ja oma elämä, niin sillä jo saa onnea elämäänsä. ei sitä se toinen ihminen pelkästään tuo.