Miten sitä jaksaa? Olen 4 kk pojan äiti ja nyt sitten kävi niin että uusi vauva olisi tulossa. Tietty olen iloinen ja onnellinen, samalla pelkään kauheesti tulevaa ja sitä että miten minä jaksan. alkuvaihe esikoisen kanssa oli niin vaikeeta, tai onko syy sitten että minä olen liian itsekäs..no joka tapauksessa tunnen olevani enemmän masentunut kuin onnellinen. Ja mielessä on myös ajatus että tämä olisi jotenkin "epäreilua" esikoiselle.(outo ajatus mutta silti)
Koko ajan mietin vaan että taasko ja koko homma uudestaan. Tunnen itseäni surkeaksi äidiksi kun näin ajattelen. Onko muita joille käynyt näin?
Koko ajan mietin vaan että taasko ja koko homma uudestaan. Tunnen itseäni surkeaksi äidiksi kun näin ajattelen. Onko muita joille käynyt näin?
Vastaukset 4
Vanhimmat
meillä on nyt reilu 3kk poitsu... ja tietoisesti jätettiin ehkäisy pois viikko sitten. eli halutaan pikkukakkonen heti perään... ajatuksena oli et esikoinen ei vielä vuosikkaana osaa olla niin mustis ... ja osa syynä oli se että joudun jonkun vuoden kuluttua sydänleikkaukseen ja sen jälkeen on aika mahdotonta hankkia enää muksuja... joten tehdään kaikki peräkkäin...
loppukesästä ja nuorin täytti juuri vuoden eli ikaero tukee oleen 1v4kk. Mulla oli samoja ajatuksia, varsinkin jaksaminen mietitytti paljon ja myös koin että olen pettänyt tytön kun näin nopeesti tulee uusi vauva. Nyt olen onnellinen uudesta tulokkaasta ja tämä vauva on ihan yhtä tervetullut meille kun aiemmatkin jotka ollaan ihan "tekemällä" tehty.
Mutta sit on niitä positiivisia luttuja. Noin nuori ei osaa olla vielä mustis ja varmasti helpompi tulla toimeen myös isompina kun ovat aika saman ikäsiä.
Tsemppiä sinulle ja kyllähän sitä ihminen jaksaa uskomattomiakin asioita tehdä mitä ihmeellisimmässä elämäntilanteessa. Ja se vauva-aika menee uskomattoman nopeesti ja varmasti jollonkin kaipaillaan vielä niitä kaaottisia hulinapäiviä jolloin ei edes suihkussa kerkeä tai jaksa käydä. Mä yritän ainakin kovasti luottaa siihen, koitahan sinäkin.
Kiitos vastauksesta. Oli helpottavaa kuulla että jollain toisella myös ollut ns. negatiivisia tunteita alussa, jo pelkäsin että mikä ihmettä mua vaivaa, mutta ehkä siis ihan normaalia että pelkään pikkasen. Kiitti vielä kun kerroit, et arvaakaan kuinka paljon sun vastaukses piristi mua =) *hali*
Miellä eroa tulee myös 1v 4kk. Olen tosi onnellinen ja ajattelen niin, että samoilla väsymyksillä menee tämä toinenkin. Kyllä me jaksetaan!!!