Olipa kerran osasto, josta lähti osastonhoitaja pois. Virkaa sijaistamaan saatiin ylihoitajan ystävä ja tilanne olisi ollut molemmille aivan ihanteellinen paitsi, että byrokratia vaati pistämään paikan julkiseen hakuun ja vs. osastonhoitajalla ei ollut mitään kokemuksellisia tai koulutuksellisia pätevyyksiä hommaan. Hui kamala, mitäs nyt tehdään? Mitä jos hakijoista löytyykin joku pätevä ja hänet on otettava? No, ystävykset järkeilivät, että ennemmin tai myöhemmin joku on kuitenkin otettava ja jotta tilanne olisi edelleen ystävysten hallinnassa keksivät he nerokkaan suunnitelman. Nimittäin, ensin he päättivät tehdä vs. osastonhoitajasta apulaisosastonhoitajan ja sitten päätettiin valita osastonhoitajan virkaan kokematon, pehmeä, ohjailtava, muodollisesti pätevä tahvo eli käsinukke, joka tekee mitä ystävykset haluavat ja näin saadaan todellinen valta pidettyä ystävyksillä.
Kuinka ollakaan, heitä onnisti. Paikkaa haki moni, mutta ystävykset olivat tarkkoja hakukriteereissään ja haastattelusta valittiin se muodollisesti pätevin ja pehmein tapaus. Valintaa ja hakijan meriittejä paranneltiin kun asiasta piti kirjoittaa raportti. Näin estettiin, ettei kukaan vai valita valinnasta.
Kylläpä olivat viisaita nämä ystävykset, vai mitä? Aika kului ja uusi osastonhoitaja osoittautui nopeasti oppivaksi ja sai henkilökunnan luottamuksen osakseen. Pikkuhiljaa hän alkoi haluta vastatakseen asioista, jotka oikeastikin kuuluisivat hänen vastuualueeseen, mutta joista nyt pitivät kynsin ja hampain kiinni edelleen nämä ystävykset. Osastonhoitaja alkoi siis olla hankala, eikä ymmärtänyt omaa statistin osaa tässä näytelmässä. Mitäs nyt sitten tehtäisiin? Eihän tässä nyt näin pitänyt käydä. Osastonhoitaja piti saada pysymään ruodussa ja hallinnassa kunnes apulaisosastonhoitajan yliopisto-opinnot olisi suoritettu ja hänellä olisi muodollinenkin pätevyys osastonhoitajaksi (apulaisosastonhoitajanahan hän nyt saisi myös sitä kokemusta) ja siinä vaiheessa vasta pitäisi osastonhoitaja siirtää pois kuvioista tavalla tai toisella.
Jälleen ystävämme olivat viisaita. He irtisanoivat osastonhoitajan väittäen, ettei hän ole virkaan sopiva ja apulaisosastonhoitajasta tehtiin taas vs. osastonhoitaja ja nyt ystävykset saivat virkakoneistonkin ymmärtämään, että on viisaampaa antaa aoh.n tehdä näitä hommia valmistumiseensa asti. Virka voidaankin siirtää hänelle suoraan sen jälkeen, koska hän on sijaistanut sitä siinä vaiheessa jo niin kauan.
Viisasta, vai mitä? Miten kävi oikean osastonhoitajan? Sitä ei tämä satu kerro, koska hänestä ei koskaan sen jälkeen enää hoitoalalla kuultu mitään.
Ja vielä sanotaan, että hoitajat ovat kilttejä, lauhkeita, ystävällisiä ja sopuisia…kuka on kuka ei.
Kuinka ollakaan, heitä onnisti. Paikkaa haki moni, mutta ystävykset olivat tarkkoja hakukriteereissään ja haastattelusta valittiin se muodollisesti pätevin ja pehmein tapaus. Valintaa ja hakijan meriittejä paranneltiin kun asiasta piti kirjoittaa raportti. Näin estettiin, ettei kukaan vai valita valinnasta.
Kylläpä olivat viisaita nämä ystävykset, vai mitä? Aika kului ja uusi osastonhoitaja osoittautui nopeasti oppivaksi ja sai henkilökunnan luottamuksen osakseen. Pikkuhiljaa hän alkoi haluta vastatakseen asioista, jotka oikeastikin kuuluisivat hänen vastuualueeseen, mutta joista nyt pitivät kynsin ja hampain kiinni edelleen nämä ystävykset. Osastonhoitaja alkoi siis olla hankala, eikä ymmärtänyt omaa statistin osaa tässä näytelmässä. Mitäs nyt sitten tehtäisiin? Eihän tässä nyt näin pitänyt käydä. Osastonhoitaja piti saada pysymään ruodussa ja hallinnassa kunnes apulaisosastonhoitajan yliopisto-opinnot olisi suoritettu ja hänellä olisi muodollinenkin pätevyys osastonhoitajaksi (apulaisosastonhoitajanahan hän nyt saisi myös sitä kokemusta) ja siinä vaiheessa vasta pitäisi osastonhoitaja siirtää pois kuvioista tavalla tai toisella.
Jälleen ystävämme olivat viisaita. He irtisanoivat osastonhoitajan väittäen, ettei hän ole virkaan sopiva ja apulaisosastonhoitajasta tehtiin taas vs. osastonhoitaja ja nyt ystävykset saivat virkakoneistonkin ymmärtämään, että on viisaampaa antaa aoh.n tehdä näitä hommia valmistumiseensa asti. Virka voidaankin siirtää hänelle suoraan sen jälkeen, koska hän on sijaistanut sitä siinä vaiheessa jo niin kauan.
Viisasta, vai mitä? Miten kävi oikean osastonhoitajan? Sitä ei tämä satu kerro, koska hänestä ei koskaan sen jälkeen enää hoitoalalla kuultu mitään.
Ja vielä sanotaan, että hoitajat ovat kilttejä, lauhkeita, ystävällisiä ja sopuisia…kuka on kuka ei.
Vastaukset 2
Vanhimmat
juoruilua ja kuppikuntasuutta ei oo tullut vastaan muualla.
samaa näen tänään kun olen lähäri-koulutuksessa.miksi tämä ammattikunta on "mätä" jo koulutusvaiheessa.?????pitäisikö testikäytäntöä muuttaa vai ovatko hakijat niin "ovelia" että osaavat huijata testaajia niin HYVIN että ovat soveliaita alalle??? mielestäni meistä 15;sta on kypsiä VAIN 7-9.USKOMATON kilpailu on jo nyt menossa...ja selkäänpuukotus SE VASTA ONKIN..
p.s.minulla ei ole kunnianhimoa niinpitkälle että tämä olisi elämäni AINOA mahdollisuus. mutta toivoisin että oivallettaisiin miten mukavaa elämä on...