Mä olen kyllästyny tähän mun elämään! Yhtä paskaa vaan tämä kaikki! Mä olen masentunu ja olen ujo ja mulla on huono itsetunto ja kaikki menee päin mäntyä. Mä en pysty käymään koulua. Mulla ei ole kavereita. Mä olen ollu ja käyny vaikka missä mutta ei ole ollu apua. Mä olen vaan kotona ja kotana ku ei kehtaa tai huvita tai pysty lähtee minnekkään. Tuntuu että kukaan ei välitä! Järkeä tännekkin tulla ku täältä ei saa mitään apua.. Mä olen ollu jo masentunu 4 vuotta! Välillä ollu parempi olo mutta ei tämä masennus katoa. Olen ruma viel kaiken muun lisäksi. Olen alipainonen ja niin edelleen. Niin kaukana kaikesta asutaan että ei minnekkään pääse..
Pystyykö joku auttaa?
sulanut lumienkeli
131096
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mulla itellä on lähes sama tilanne ollu jo noin 2 vuotta. Ei ole tosiystäviä vain "koulukavereita" joten koulun jälkeen aika menee kotona istuessa. Onko sulla ketään läheistä ihmistä jonka kanssa puhua ongelmista esim. vanhemmat tai joku muu läheinen ihminen? Jos ei, niin käy terveydenhoitajalla tai terapeutilla. Hän varmasti osaa auttaa sinua. Yksi vaihtoehto on sellaisen harrastuksen hankkiminen, jossa saat olla aktiivisesti muiden kanssa tekemisissä. Heität vain pelot ja ennakkoluulot jonnekkin kauas pois helvettiin ja menet rohkeasti muiden mukana. Tai musiikki. aloita jonkin instrumentin soittaminen esim. kitara, basso tai rummut. Jonkin kappaleen opetteleminen ja oppiminen luo onnistumisen tunnetta joka toivottovasti lisäisi itsetuntoasi. Näin saisit tekemistä, ehkä hyvinkin mielekästäkin vapaa-aikaasi. Itse soitan bassoa ja kitaraa mutta en kovin kaksisesti:) Harrastuksen pidemälle ehtiessä ja taitojen paranemisen myötä voisit liittyä johonkin bändiin jota kautta saisit myös kavereita. Muusikot kuulemma saavat enemmän rispektiä kanssaihmisiin verrattuna???
No ei se yhtään auta puhua kenenkään kans. No eipä ole sellasta harrastusta joka kiinostas sillain ja ei sitä oikeen huvita minnekkään lähteä. Empä tiiä
Moi :)
Niin, kirjoitit et oot käyny jossain.
Ootko siis ollu terapiassa ja ottanut sen vakavasti eli kerroit totuuden etkä vain jotakin et pääsisit sielt nopeesti pois?
Täst rumuus jutusta voidaan olla montaa mieltä.
Niin monet nuoret tytöt sanoo olevansa rumia vaikka totuus onkin että he ovat todellisuudessa erittäin sieviä ja vielä useammin kauniita.
Masennus voi alkaa vaikka mistä mutta useinmiten sen alkuperä jää mysteeriksi.
Mutta se mikä ruokkii masennusta yleensä löytyy ihmisen omasta elämästä.
Masennus on kuin oravanpyörä. Se pitää itseään yllä masentamalla ja aiheuttaen yleistä väsymystä kaikkeen uuteen.
Kirjotat et asuisit kaukana kaikesta. Mä itse olen käyttänyt tota samaa virkettä kun masennus oli päällä.
Mäkin asun korven keskellä mut kyllähän täältä pääsee aina ihmistenilmoille kun vaan lähtee.
Kai teidän paikan ohi sentään bussi menee?
Tai eivätkö vanhemmat vois heittää sua tyyliin lähimmälle ostoskeskukselle hengaamaan?
Koulu ahistaa muitakin mut nuorille tytöille löytyy aina ystäviä kunhan menee vaan puhumaan muille tytöille.
Mä olen huomannu et tytöt ottaa uusia kavereita helposti mukaan ostoksille.
Onhan tällästäkin kun tyttö on sanonu ihan uutena henkilönä porukassa et nyt ois hyvä saada uudet farkut niin muut tytöt on sanoneet et lähetään skolan jälkeen ostoksille ja tyttö tulee sit uusis farkuis kouluun.
Sulanut lumienkeli ravitsee kuitenkin vedellään maata josta uusi kaunis kukka nousee :)
Tsemppiä ja kaikkea hyvää sulle ja Jumalan siunausta :)
Mä oon sit poika. En sit parempaa nimimerkkii keksiny. Nyt kaikki luulee homoksi ku tollanen nimi xD Ihan hetero oon.
Noh, mun moka. Mä vaan heti aattelin et varmaan tyttö.
Noh, opettihan mulle et on turha viitata tohon sukupuoleen ku ei oo varmuutta.
Poimi mun viestist sitten ne osat missä ei puhuta tytöistä :)
Kyl mä tiedän mitä ujous meinaa mut ujoudesta pääsee eroon niin kauan ku puhuu vaan ihmisten kaa vaik se tuntuukin aluks vähän vaikealta.
Mullakin kesti ennen kuin pääsin ujoudesta eroon et pystyin puhumaan ihan ventovieraankin kanssa ja saamaan siitä kaverin.
Tsemppiä ja kaikkea hyvää sulle ja Jumalan siunausta :)
Olen ollu terapiassa ja niin edelleen. Aamulla vaan koulubussi menee. Vanhemmat kyl veis jos haluaisin. Mutta ei tääl oikeen mitään ole.
En kyl usko että täältä apua löytyy. Nyt kaikki sanoo jotain mitä päähän tulee!
Siis kyllähän me yritetään sua auttaa.
Kyl tääl porukka ymmärtää sua mut arkipäivinä viestei tulee vähän vähemmän.
Eiks siel oo mitään vapaa-ajan vietto paikkaa?
Ostoskeskusta, kirjastoo, raamista tai ees jotain?
Kyl aina joku paikka on.
Mut mä kyl testaisin terapiaa viel ku eihän siin mitään hävii.
Ja jos apua haluat niit ammattiauttajat vaitiolovelvollisuuksineen auttaa kyl.
Ku terapian vaan vakavasti ja samalla rennosti ottaa niin tuloksia syntyy.
Mä kannatan puhumista, oon aina kannattanu puhumista ja muutenkin huolien kertomista läheisille.
Läheisillä ku voi olla samanlaisia kokemuksia kuin itsellä.
Puhuminen auttaa, kokeile rohkeesti :)
Tsemppiä ja kaikkea hyvää sulle ja Jumalan siunausta :)
Hei!
Luin viestisi ja se herätti minussa palavan halun auttaa. Et ilmeisesti tule toimeen muiden ihmisten kanssa, ja luulen että se on suurin syy murheisiisi. Sinulla ei ole elämää, ei harrastuksia, ystäviä, etkä edes käy koulussa. Kukaan ei pidä sinusta.
Mutta ei syytä huoleen :) et tarvitse muita ihmisiä tai elämää ollaksesi onnellinen! :)
Tarvitset vain paljon kaljaa(vahvempikin kelpaa), wowin(World of Warcraft) ja mukavia tv-sarjoja(voisit aloitella katsomalla South Park, Kyle xy, Lost, How I met your mother, näitä riittää, eikun torrentit imemään ;>). Näillä eväin voit paeta todellisuutta! Tarpeeksi humalassa ja wowin/tvsarjojen lumoissa unohdat pian oikean kurjan minäsi. Tietysti hetkittäin havahdut ja mietit kuinka paskaa kaikki on, mutta älä huoli ne hetket menevät ohitse!! :)
MUISTA:päätäyteen sarjoja wowia
Ja rahat näihin iloihin voit tietysti pyytää vanhemmiltasi, jos eivät anna niin hiivit vain yöllä isin lompsalle ja nappaat setelit parempaan talteen ;> nauti elämästäsi
Ei elämän pakeneminen mitään hyvää tee.
Kylhän wowii saa pelata, sarjoja katoo mut ei niistä pidä rakentaa koko elämäänsä.
Elämään mahtuu paljon enemmän kuin meidän kaikki viestit suomi24:ssa, jotka kertoo elämästä.
Uskoa, toivoa, kaikkea hyvää ja Jumalan siunausta :)
mustakin tuntuu tosi usein tolta. tiiän et tää kuulostaa niin kliseiseltä ku vaan mahollista jne mut en vihaa mitään nii paljon ku sitä et oon niin ujo! erityisesti tunnen itteni ihan friikiks ku mokaan aina jotenki vastakkaisen sukupuolen edustajien eli poikien kanssa jos yritän tutustuu niihin. kaikki vaan ei voi olla niin sosiaalisia ku jotkut. mut kyl mul tyttökavereita on ja oon niistä mielettömän kiitollinen.
kun tuntuu ettei kukaan oikeesti välitä nii ei kannata antaa periks sille masennukselle vaan taistella sitä vastaan. jos saan kertoo sulle jotain nii se on et jumala rakastaa sua ihan mielettömästi ja just sellasena ku oot. mä oon ollu koko elämäni uskos mut silti joskus olin nii masentunu et olisin varmasti tehny itsarin jos en ois ollu uskos. sit mä rukoilin. en mä vaa voi tehä itsarii koska mun elämäl on kuitenki joku tarkotus ku viel tääl elän - ja niin on sunkin elämäl. kuinka vanha muuten ootkaan?
toivottavasti en nyt kuulosta miltään wnb hurskastelijalta mut mä ainakin välitän sun elämästä vähintään sen verran et rukoilen sun puolesta. en tietty voi enkä halua pakottaa sua uskomaan mut en kyl tiiä mitä voit menettää siin et meet vaikka jollekin pastorille tms. puhumaan. en yhtään tiiä miten saisin tän asian selitettyy hyvin mut mun mielestä se on paras apukeino mitä maailmasta löytyy.
mäkin muuten suosittelisin myös sitä et alkaisit harrastaa jtn. jos ei mikään kiinnosta nii ala vaik käymään seurakunnas :) muakin alkaa kotona tosi helposti masentaa enkä oo viel keksiny paikkaa minne mennä. mut jos haluut ystävystyä ihmisten kanssa nii älä missään nimessä lähe siitä olettamuksesta ettei kukaan ymmärrä sua ja oo vihanen niille. tosi monet varmaan haluu auttaa muttei tiiä mtn suhun pitäis suhtautuu.
mustakin tuntuu tosi usein tolta. tiiän et tää kuulostaa niin kliseiseltä ku vaan mahollista jne mut en vihaa mitään nii paljon ku sitä et oon niin ujo! erityisesti tunnen itteni ihan friikiks ku mokaan aina jotenki vastakkaisen sukupuolen edustajien eli poikien kanssa jos yritän tutustuu niihin. kaikki vaan ei voi olla niin sosiaalisia ku jotkut. mut kyl mul tyttökavereita on ja oon niistä mielettömän kiitollinen.
kun tuntuu ettei kukaan oikeesti välitä nii ei kannata antaa periks sille masennukselle vaan taistella sitä vastaan. jos saan kertoo sulle jotain nii se on et jumala rakastaa sua ihan mielettömästi ja just sellasena ku oot. mä oon ollu koko elämäni uskos mut silti joskus olin nii masentunu et olisin varmasti tehny itsarin jos en ois ollu uskos. sit mä rukoilin. en mä vaa voi tehä itsarii koska mun elämäl on kuitenki joku tarkotus ku viel tääl elän - ja niin on sunkin elämäl. kuinka vanha muuten ootkaan?
toivottavasti en nyt kuulosta miltään wnb hurskastelijalta mut mä ainakin välitän sun elämästä vähintään sen verran et rukoilen sun puolesta. en tietty voi enkä halua pakottaa sua uskomaan mut en kyl tiiä mitä voit menettää siin et meet vaikka jollekin pastorille tms. puhumaan. en yhtään tiiä miten saisin tän asian selitettyy hyvin mut mun mielestä se on paras apukeino mitä maailmasta löytyy.
mäkin muuten suosittelisin myös sitä et alkaisit harrastaa jtn. jos ei mikään kiinnosta nii ala vaik käymään seurakunnas :) muakin alkaa kotona tosi helposti masentaa enkä oo viel keksiny paikkaa minne mennä. mut jos haluut ystävystyä ihmisten kanssa nii älä missään nimessä lähe siitä olettamuksesta ettei kukaan ymmärrä sua ja oo vihanen niille. tosi monet varmaan haluu auttaa muttei tiiä mtn suhun pitäis suhtautuu.
Ota ittees niskasta kiinni. Älä edes jaksa vaivautua tuohon itsesääliin.