Lapseni on yhdeksänvuotias ja käy kolmatta luokkaa. Ihan eka luokasta lähtien häntä on kiusattu. Kiusaaja oli naapurin poika ja "kaverikin". Kiusaaminen oli enempi henkistä laatua..haukuttiin läskiksi, plösöksi, tankiksi, puimuriksi jne. Syy oli varmaan siinä, että poikani oli isokokoinen, mutta ei mikään läski. Rahaakin käskettiin tuomaan ja jos ei rahoja näkyisi, tulisi turpaan ja lujaa. Tietysti myös tuupittiin ja "vahingossa" tönittiin...
Tätä kiusaamista jatkui toisen vuoden loppuun asti... Loppuniitti oli se kun poikani sanoi, että ei uskalla mennä kouluun kun häntä haukutaan ja hänelle on luvattu antaa turpiin. Silloin minä toimin!
Olin jo aikaisemmin ollut yhteydessä kiusaajan vanhempiin, mutta ei se asiaa miksikään muuttanut. Nyt oli aika ottaa jälleen yhteyttä. Laitoin tekstiviestejä ja soitin asian tiimoilta. Vastaanotto oli tietenkin kaikkea muuta kuin ystävällinen. Sain onneksi sanotuksi kaikki ne asiat jotka olivat painaneet minun, poikani ja perheeni mieltä. Kerroin miten asiat ovat! Koulustakin oltiin oltu yhteydessä kiusaajan vanhempiin.
Ongelma oli vain siinä, että kiusaajan äiti ei uskonut poikansa olevan sellainen kuin hänelle kerroin. En tunnista poikaani tuosta mitä sanot, hän sanoi. Tiesin kuitenkin asian olevan totta, sillä olin omin silmin nähnyt ja kuullut paljon asioita. Sen verran kuitenkin olin jämynä, että kerroin, että jos kiusaaminen ei lopu, asia menee eteenpäin niin korkeille tahoille, kuin vain on mahdollista mennä.
Luojan kiitos tilanne rauhoittui ja nyt poikani on saanut olla rauhassa tältä kiusaajalta melkein koko vuoden... paitsi että nyt se alkoi taas!
Nyt oli liikuntatunnin alussa kampattu maahan ja oikein kolmen kaverin rintamassa potkittu kylkeen ja hypitty päälle. Ei nyt tietenkään niin, että veri lentää ja mustelmille tulee, mutta kuitenkin. Homoksikin oli haukuttu. Poikani ei ollut kertonut opettajalle mitään hänen saavuttua luokkaan, koska kiusaaminen jatkuisi entistä kovempana ja haukuttaisiin mammanpojaksi.
Onneksi poikani on hyvin avoin ja meillä on tapana joka päivä keskustella päivän tapahtumista, niin kivoista kuin ikävistäkin asioista. Näin sain selville mitä oli tapahtunut. Olenkin nyt ottanut opettajaan yhteyttä ja hän lupasi heti soittaa kiusaajien vanhemmille ja kertoa tapahtuneesta. Odotan vähän pelonsekaisin tuntein mitä tämä tuo tullessaan.
Onko kenelläkään hyviä neuvoja miten tämä kiusaaminen saataisiin loppumaan? Kuinka pitkälle vanhemmat voivat mennä tässä asiassa? Kenehen voi ottaa yhteyttä opettajien lisäksi kiusaamisasiassa, jos tuntuu, että asiaa ei saada hoidetuksi koulun ja opettajien avustukslla?
Joskus minusta äitinä tuntuu niin pahalta tämä poikani kiusaaminen, että tuntuu, että hulluksi tulee. Itkettää, kiukuttaa, työnteosta ei tahdo tulla mitään. Koko perhe saa kärsiä muutaman hemmetin räkänokan takia! Tuntuu, että nykyään vanhemmat eivät välitä mitä jalkikasvunsa tekee tai oikeastaan he eivät tiedä mitä lapset tekevät. Ei kysellä kuulumisia, eikä vietetä aikaa lasten kanssa. Työ tuntuu olevan vanhemmille se tärkein asia, ei oman lapsen hyvinvointi!
Tätä kiusaamista jatkui toisen vuoden loppuun asti... Loppuniitti oli se kun poikani sanoi, että ei uskalla mennä kouluun kun häntä haukutaan ja hänelle on luvattu antaa turpiin. Silloin minä toimin!
Olin jo aikaisemmin ollut yhteydessä kiusaajan vanhempiin, mutta ei se asiaa miksikään muuttanut. Nyt oli aika ottaa jälleen yhteyttä. Laitoin tekstiviestejä ja soitin asian tiimoilta. Vastaanotto oli tietenkin kaikkea muuta kuin ystävällinen. Sain onneksi sanotuksi kaikki ne asiat jotka olivat painaneet minun, poikani ja perheeni mieltä. Kerroin miten asiat ovat! Koulustakin oltiin oltu yhteydessä kiusaajan vanhempiin.
Ongelma oli vain siinä, että kiusaajan äiti ei uskonut poikansa olevan sellainen kuin hänelle kerroin. En tunnista poikaani tuosta mitä sanot, hän sanoi. Tiesin kuitenkin asian olevan totta, sillä olin omin silmin nähnyt ja kuullut paljon asioita. Sen verran kuitenkin olin jämynä, että kerroin, että jos kiusaaminen ei lopu, asia menee eteenpäin niin korkeille tahoille, kuin vain on mahdollista mennä.
Luojan kiitos tilanne rauhoittui ja nyt poikani on saanut olla rauhassa tältä kiusaajalta melkein koko vuoden... paitsi että nyt se alkoi taas!
Nyt oli liikuntatunnin alussa kampattu maahan ja oikein kolmen kaverin rintamassa potkittu kylkeen ja hypitty päälle. Ei nyt tietenkään niin, että veri lentää ja mustelmille tulee, mutta kuitenkin. Homoksikin oli haukuttu. Poikani ei ollut kertonut opettajalle mitään hänen saavuttua luokkaan, koska kiusaaminen jatkuisi entistä kovempana ja haukuttaisiin mammanpojaksi.
Onneksi poikani on hyvin avoin ja meillä on tapana joka päivä keskustella päivän tapahtumista, niin kivoista kuin ikävistäkin asioista. Näin sain selville mitä oli tapahtunut. Olenkin nyt ottanut opettajaan yhteyttä ja hän lupasi heti soittaa kiusaajien vanhemmille ja kertoa tapahtuneesta. Odotan vähän pelonsekaisin tuntein mitä tämä tuo tullessaan.
Onko kenelläkään hyviä neuvoja miten tämä kiusaaminen saataisiin loppumaan? Kuinka pitkälle vanhemmat voivat mennä tässä asiassa? Kenehen voi ottaa yhteyttä opettajien lisäksi kiusaamisasiassa, jos tuntuu, että asiaa ei saada hoidetuksi koulun ja opettajien avustukslla?
Joskus minusta äitinä tuntuu niin pahalta tämä poikani kiusaaminen, että tuntuu, että hulluksi tulee. Itkettää, kiukuttaa, työnteosta ei tahdo tulla mitään. Koko perhe saa kärsiä muutaman hemmetin räkänokan takia! Tuntuu, että nykyään vanhemmat eivät välitä mitä jalkikasvunsa tekee tai oikeastaan he eivät tiedä mitä lapset tekevät. Ei kysellä kuulumisia, eikä vietetä aikaa lasten kanssa. Työ tuntuu olevan vanhemmille se tärkein asia, ei oman lapsen hyvinvointi!
Vastaukset 11
Vanhimmat
poikasi joutunut todella julman kiusauksen kohteeksi. Hyvä että hän kertoo kotona kuitenkin kaiken eikä jätä sitä sisälleen. Muista kannustaa häntä kertomaan kaikkki ja aina vaikka kuinka pelottaisi.
Ole yhteydessä opettajaan, rehtoriin ja kiusaajien vanhempiin. Älä hyväksy vähättelyä kenenkään taholta. Varmasti muita oppilaita oli näkemässä liikkatunnilla sattunutta kiusaamista, jospa he kertoisivat kiusaajan äidille kullannupun tekosista?
Ota yhteys vaikka lastensuojeluun, poliisiin ym. jos tilanetta ei saada hallintaan muuten.
Voimia sinulle ja ennenkaikkea pojallesi taisteluun. Älkää taipuko!
sinulle kannustuksesta! Tippa tuli linssiin...
Tehkää rikosilmoitus; tarvitsette lääkärintodistuksen vammoista ja pari todistajaa. Vaikka tuon ikäiset eivät ole rikosoikeudellisessa vastuussa, tälläinen yleensä pelästyttää paatuneimmatkin vanhemmat, joita ei kiinnosta tipantippaa, mitä jälkipolvi tekee. Suomen laki takaa kaikille ruumiillisen koskemattomuuden.
Muutama vuosi sitten erään koulukiusatun vanhempi haastoi myös koulun/kunnan oikeuteen koulukiusaamista - ja voitti. Koulu on vastuussa siitä, mitä sen alueella tapahtuu ja tietysti koululaisista.
Koulukiusaamiseen kannattaa puuttua mahdollisimman nopeasti ja katkaista homma lyhyeen. Pitempään jatkuessaan se vaikuttaa haitallisesti niin oppilaan koulumenestykseen kuin kehitykseenkin.
Niin pieksäsin kiusaajat ja jos se ei auttaisi niin pieksäisin vanhemmat!! Tekisin samat mitä minun lapselle on tehty ja kysysin sen jälkeen,että leikkiäkö vain?? Miettikääppä sitä KIUSAAJIEN vanhemmat!
Kuten viestiketjun aloittaja sanoi, kiusaajan äiti "ei tunnistanut poikaansa" kiusatun äidin kertomuksesta.
Mitäs jos ensin tosiaan otettaisiin yhteyttä kiusaajan huoltajiin ja annetaan mahdollisuus korjata käytöstä, jos mitään ei tapahdu, yhteys korkeampiin tahoihin. Oman käden oikeus on laissa kielletty.
Tuolla käytöksellä et ole kiusaajia kummempi, imppa.
näin minäkin tekisin turha asioista höösääminen vie vain aikaa ja hermot se pitää laittaa kova kovaa vasten ja katsoa sitten , että se kiusaaminen loppuu.
Lastensuojelulaki muuttui siltä osin hiljattain, että lastensuojeluilmoituksen voi tehdä "helpommin" kuin aikaisemmin.
Tuntuu, ettei muutamille nykyajan vanhemmille mikään merkitse mitään, ellei viranomainen tule ovelle koputtelemaan ja kertomaan tosiasioita.
Lapsen väkivaltaisesta käytöksestä voi tehdä lastensuojeluilmoituksen.
Jos asia ei siis neuvottelemalla etene esim.koulussa (kaikki osapuolet paikalla, mielellään myös koulun kuraattori), suositan ilmoituksen tekemistä.
Ole vaan edelleenkin jämynä! Hyvä, että olet tarttunut asiaan.
Tytärtäni kiusattiin päiväkodissa. Hoitajat eivät meinanneet puuttua asiaan millään ja kun puuttuivat sanoivat, etteivät kiusaajan vanhemmat usko lapsensa olevan kiusaaja. Kiusaaminen loppui kuin seinään, kun sanoin päiväkodintädeille, että seuraava etappi on lastensuojelu. Eli, mikäli vielä yhden ainoan kerrankin kuulen kiusaamisesta soitan lastensuojeluun ja kehotan tarkastamaan kyseisen lapsen kotiolot. Kaikeksi onneksi kiusaaja siirtyi muutaman kuukauden päästä toiseen päiväkotiin.
Olen kuullut myös tapauksista, joissa kiusaaja on siirretty toiseen kouluun. Jatka vaan "taistelua" lapsesi puolesta! Minä olen hengessä mukana! Kyllähän tuollaset penskat on kuriin saatava!!!
Täällä näkyi olevan muitakin samoilla linjoilla. Kyllä itse ilmottaisin kiusaajat lastensuojeluviranomaisille ja todennäköisesti vanhemmille ja opettajille riittää jo se, että sanoo niin tekevänäsä.
Toisaalta miettisin myös ilmoituksen tekoa yllättäen, että kiusaajien vahnemmat eivät ehtisi mitenkään valmistautua ja alkaa esittää jotain, mitä eivät ole.
Tässä vielä linkki
www.kiusattujentuki.fi
Kiusaajien nimet kuraattorille, psykologille ja ilmoitus lastensuojeluun. Tee anonyymina lastensuojeluilmoituksia, epäile kiusaajien vanhempia päihdeongelmista ja väkivaltaisuudesta.
Paskapäille vähän purtavaa.
voisitko kirjoittaa minulle, jotta saisin aineistoa graduuni. Löydät gradukyselyni etusivulta. Tarvitsen todella kipeästi aineistoa, kiitos.