Sata kertaa olet
minua sanoillasi
lyönyt, sivaltanut
minua tuhonnut
Lyö vielä!
Lyö kerran vielä
miekkasi rintani pohjaan
Sivalla iskusi
suoraan sieluuni,
keskelle tunteitani
Lyö minua niin
etten enää jaksa
maasta nousta
Keihästä sydämeni
keskeltä rikki
kierrä puukkosi
syvemmälle rakkauteeni
Iske se syvälle
että vereni kaikki
maahan valuu
henkeni vihdoin
pois pakenee
ja sydämeni
vihdoin pysähtyy
Mutta älä jätä minua
näin kitumaan
Tuskissani armoa
anelemaan
Älä jätä minua tähän
vaivoin nyyhkyttämään
perääsi huutamaan
Päästä minut
vihdoin menemään
minua sanoillasi
lyönyt, sivaltanut
minua tuhonnut
Lyö vielä!
Lyö kerran vielä
miekkasi rintani pohjaan
Sivalla iskusi
suoraan sieluuni,
keskelle tunteitani
Lyö minua niin
etten enää jaksa
maasta nousta
Keihästä sydämeni
keskeltä rikki
kierrä puukkosi
syvemmälle rakkauteeni
Iske se syvälle
että vereni kaikki
maahan valuu
henkeni vihdoin
pois pakenee
ja sydämeni
vihdoin pysähtyy
Mutta älä jätä minua
näin kitumaan
Tuskissani armoa
anelemaan
Älä jätä minua tähän
vaivoin nyyhkyttämään
perääsi huutamaan
Päästä minut
vihdoin menemään
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jo on riipaisevaa/raastavaa tekstiä jälleen Si-
nulta. Vahvuus on sana, jolla voi kuvata jokais-
ta runoasi. Tuntemukset ovat niin topakoilla sa-
noilla nytkin kuvattu, että menee iho melkein
kananlihalle.
Vavisuttaa lukiessa. Ainakin olet saanut sanomasi
mitä selvimmin tuotua esille.
..vavisuttele, Lindalinda, sanoja ne vain ovat. Todellisuutta tällä hetkellä, mutta hiipuvat aikanaan..