Minä uskon sinua

Olevaisuuden aine ja materia on löytänyt henkeä
itsestään, elämässään oppien.

Määräämättömässä ajassa, aineella materialistuneessa muodossa, sielut sisältäen.

Hengen liike ihmisien ruumiissa jota kuljettavat ajatellen mitä milloinkin huvittaa. Näkyvää unta näkien jota maailmaksi kutsutaan. Uskoa tavoittaa ja sitä saa kokea ilman materiaalisia pyrkimyksiä. Sanat ovat liukkaita ystäviä joita tulee suvaita ja muodostella kukin näkemyksensä mukaan, elävätkö ne aivan oikeasti tällä värähtelytaajuudella, jossa olemme vankeina tarkastelemassa luotua olevaisuutta. Vastaus on kyllä. Ovet sanoista ja niiden maailmaan ovat avoinna aina olleetkin kautta vuosisatojen, tuhansien vuosien, viisautta jättäen jälkeensä ihmisyyden avulla. Luonto kaitsee lapsiaan ja opettaa alati muuttuvan säätilan kautta. Auringon ja maapallon ydin on välineitä näkymättömän olevaisuuden kaitsijalle, joka ymmärtää lukijoita. Sanat ovat ravintoa henkisesti nälkäisille, jotka ovat saaneet täyttymyksen ruumiillisesti olevaisuudesta maallisessa maailmassa ylimääräiset himonsa unohtaen, sanoihin ja niiden maailmaan tukeutuen.
Sanojen merkitys reaalisessa todellisuudessa ymmärtäväisille lukijoille avautuu itse kullekin omalla tavallaan, toiset runoilee, toiset elää vaan..

Tämä runosi osuu meikäläisen tajuntaan ja lujaa.
Hemmetin paljon omasta sielun maisemastani, eri-
tyisen osuvilla lauseilla/säkeillä.

Ja sanoisin vielä, että selkokielinen. Ei mitään
turhaa, ei mitään liikaa.

Kiitos että toit tämän luettavaksemme.