:) Tässä teille luettavaksi...

Habanera

...ensimmäinen novellini, arvoisat kirjailijanalut :) Kommentoikaa ihmeessä, jos jaksatte loppuun lukea - alku on pitkäveteinen ainakin omasta mielestäni, mutta se on oikeastaan tarkoituskin... Jyvät ja akanat tervetulleita; tosin luulen, että laariini heitetään lähinnä viimemainittuja, mutta mitäpä voisi odottaakaan, kun pöytälaatikkorunoilja ryhtyy.. pöytälaatikkonovellistiksi ;)))

TOINEN NOVELLI on tekeillä, kun vaan aikaa siihen löytyisi ja sen voin sanoa, että se(kin) on hieman outo.

Eki

Eki leikkasi nurmikkoa. Ruohonleikkuri oli vihdoinkin suostunut käynnistymään, kun Eki oli vaihtanut sytytystulpan ja muutenkin rassaillut konetta. Paljon karstaa siihen olikin kertynyt, joten ei ollut mikään ihme, että eilen rakkine oli köhinyt henkitoreissaan ja Ekin huulilta oli melkein päässyt ruma sana. Onneksi hän oli viime hetkellä lassonnut kielensä… Mitähän nainenkin olisi ajatellut, jos olisi sattunut kuulemaan?

Eki ei ollut ihan varma, milloin nainen oli naapuriin ilmestynyt. Ehkä pari viikkoa sitten; Eki ei aina oikein ollut selvillä ajankulusta… Joka tapauksessa hän ei enää voinut kuvitellakaan sitä päivää, ettei naista olisikaan. Aikaisempien naapureiden touhut eivät Ekiä olleet kiinnostaneet yhtään, saati sitten, että hän olisi halunnut naapureiden puuttuvan omiin askareisiinsa. Eki nautti siitä, että häntä ikään kuin verhosi salaperäisyyden viitta eikä hän itse aikonut liikauttaa pikkusormeansakaan viitan riisuakseen. Nainen näytti olevan samaa maata, ei hän ollut tullut Ekille esittäytymään ja niinpä heidän naapuruutensa oli saanut muitakin kummallisia piirteitä - lähinnä Ekin taholta.

Eki ei voinut olla katsomatta naista ja rehellisyyden nimissä hänen olikin tunnustettava itselleen, että hän oli harjoittanut hieman tirkistelytoimintaa, niin paheksuttavaa kuin sellainen olikin. Rivitaloasuntojen välinen syreeniaita toki tarjosi näkösuojan, mutta lehtien lomasta oli mahdollista vilkuilla vaivihkaa, kunhan oli tekevinään jotain muuta. Eki saattoi olla poimivinaan syreenin kukkia tai sitten hän oli nyppivinään rikkaruohoja pensaiden juurelta tai sitten, kuten nyt, hän vain työnteli ruohonleikkuria mahdollisimman hitaasti ja huolellisesti niin, että syreeniaidan puolella ruohon leikkaamiseen meni tuplasti se aika mitä kadun puolella.

Nainen oli punapää ja mieskin sillä näytti olevan. He kumpikin vaikuttivat aina hyvin huolitelluilta ja Ekiä vaivasi syyllisyyden lisäksi myös alemmuudentunto aina, kun hän naapureidensa pihalle salaa sattui pälyilemään. Nainen tykkäsi loikoilla puutarhatuolissa, vaikka selvästikään laiskottelu ei ollut sen ainoa harrastus. Oli se sen verran treenanneen näköinen, Eki mietti hikoillessaan iltapäivän kuumuudessa. T-paitaakaan ei voinut riisua, sillä nainen olisi varmasti pitänyt Ekiä moukkamaisena, jos olisi sattunut näkemään. T-paita liimautui inhottavasti selkään kiinni ja suolaiset helmet valuivat noroina Ekin ruskettuneella otsalla. Tiedotusvälineet hehkuttivat helteen edelleen jatkuvan. Kaikkialla toitotettiin, kuinka suomalaiset pitkän talven jälkeen aurinkoa kaipasivat ja ihmiset puhuivat, kuinka ihanaa lämpö oli ja miten jälleen tammikuussa paleltaisiin eli hyvä juttu, kun siunattiin tällaisella hellejaksolla.
Tosin pian alettiin varoitella nestehukasta ja tiedottaa juomisen tärkeydestä. Kyllähän Eki välillä joi, siemaili olutta puutarhapöydällä olevasta tuopista ja palasi sitten ruohonleikkuun pariin. Eki yritti työntää ruohonleikkuria niin, että hauikset näyttivät hyviltä ja pohti, mahtoiko nainen pitää häntä komeana. Katsoikohan se edes koskaan häntä, kuten hän katsoi sitä?

Eki sai ruohonleikkuun päätökseen ja meni sisälle. Hän huuhtoi kasvojaan kylmällä vedellä lavuaarin yllä kylpyhuoneessa, josta oli suora näkymä sängylle ja kuvitteli naisen sinne nukkumaan tai... Eki kuuli ääniä ulko-ovelta. Normaalisti hän olisi ollut hyvinkin varuillaan, mutta meni nyt katsomaan vailla pienintäkään epäilystä. Hän ei edes hämmästellyt itseään, jotenkin nyt ei vain jaksanut välittää varovaisuudesta. Helteestäkö sitten johtui vai mistä, että hän käyttäytyi näin poikkeavasti?

Nainen oli siellä, seisoi hänen edessään kauniimpana kuin kukaan Ekin aikaisemmin näkemä nainen. Naisella oli paljon pisamia ja se näytti Ekin silmissä enkeliltä auringon valon leikkiessä sen pitkissä punaisissa hiuksissa. Nainen hymyili, Eki huomasi hymykuopat ja kuuli sitten äänen, joka liukeni suloisesti hänen korviinsa kuin hunaja teekupposeen.
"Hei!", nainen sanoi pirteästi. Tuo ihana naisolento todellakin puhui juuri Ekille; siitä ei ollut epäilystäkään, ketään muuta ei ollut näköpiirissä. "Teen kastiketta ja muistin vasta nyt, että viimeksi leipoessani käytinkin loppuun kaikki vehnäjauhot… Ajattelin, että Teiltä varmaan saisin… Siis suurustamiseen tarvitsisin…"
Kyllähän Eki voisi tässä asiassa avuksi olla. Hän meni keittiöön viittoen naista seuraamaan.
"Joo, on mulla vehnäjauhoja, mäkin joskus… suurustan… Silloin, kun teen kastikkeita niinku säkin nyt… Tai eihän sitä kovin usein tule kokkailtua, oikeastaan… Yksin kun tässä asustelen, niin ei oikein itselle vaan aina viitsi suurustaa… eiku tehdä ruokaa… Olisihan se kivempaa kaksin…Se ruuanlaitto, mä tarkoitan…", Eki soperteli ja sekosi sitä pahemmin sanoissaan, mitä pidemmälle puhuessaan eteni. Kirottua… Eki tunsi itsensä hyvin noloksi. Ei hän ollut mitenkään hyvä juttelemaan naisten kanssa, mutta se ei ollut häntä suuremmin kiusannut. Nyt kuitenkin hän olisi mielellään tehnyt hyvän vaikutuksen, mutta tilaisuus siihen taisi jo mennä ohi. Eki etsi jonkinlaista huvittuneisuutta naisen sinivihreistä silmistä, mutta ei nainen hänelle nauranut, ei ollenkaan vaan katsoi ihan ystävällisesti ja niin heidän katseensa kohtasivat. Aika tuntui Ekin mielestä pysähtyvän, hetken oli aivan hiljaista lukuunottamatta ampiaisen surinaa. Otus lenteli keittiön ikkunalasin pinnalla, kopsahteli sitä vasten yhä uudestaan ja Eki ajatteli sen olevan ilmeisen harmissaan, kun yritykset päästä vapauteen kerta toisensa jälkeen epäonnistuivat. Ei se osannut ulos avoimesta ikkunasta, mistä oli tullut sisäänkin; eivät ne koskaan osanneet, hyönteiset. Eki manasi itseään, koska ei ollut pessyt ikkunalaseja ja toivoi, ettei nainen huomaisi, kuinka likaiset ne olivat. Ekihän oli periaatteessa siisti, jopa pedantti mies. Hänelle järjestys oli tärkeää, vaikka järjestyksessä sitten pysyisivätkin vain ulkoiset kulissit - päänsä sisällä Eki oli sekaisin kuin juopunut kukko ja naisen läsnäolo oli omiaan vain hämmentämään lisää hänen ajatustensa puuroa. Siinä nainen seisoi Ekin edessä, ilmeisesti täysin tietämättömänä tekemästään vaikutuksesta, odotti ja (kenties Eki vain kuvitteli?) mittaili Ekiä katseellaan… Mittaili… Eki huomasi pitelevänsä mittakuppia; hänen päässään häivähti ajatus, että missä vaiheessa hän oli mahtanut sellaisen saada käsiinsä, mutta sillä hetkellä hänellä ei ollut avaimia käytössään pohtia asiaa sen enempää, joten hän meni kaapille, avasi oven ja kaivoi esille jauhopaketin. Kädet vapisivat hänen kaivellessaan jauhoja, mittakuppi tärisi pahaenteisesti, kunnes pääsi lipsahtamaan Ekin sormista ja putosi lattialle jauhojen pölähtäessä ympäriinsä. Sotkun mittasuhteet olivat sitä luokkaa, että Ekille muistui mieleen se kerta, kun hän oli valmistanut kananmunaa mikroaaltouunissa ja huomannut, että se ei ollut kovinkaan järkevää… Kattilaa ei voinut käyttää, koska siinä jo kiehuivat makaronit ja paistinpannua ei voinut käyttää, koska silloin olisi vaadittu rasvaa, mikä ei sopinut alkuunkaan, sillä Ekin ulkus oli äskettäin alkanut oireilla. Tuntemus oli ikävää nipistelyä vatsanseudussa, vähän samanlaista kuin nyt, kun Eki huomasi naisen alkaneen itkeä. Kyyneleet valuivat korkeille poskipäille ja hartiat nytkähtelivät nyyhkytysten epätasaisessa rytmissä.
"Voi anteeksi kauheasti!" Eki parahti kovempaan ääneen kuin olisi ollut sopivaakaan, mutta hän tunsi joutuneensa tilanteeseen, jota ei kerta kaikkiaan hallinnut. Mitä ihmettä hänen nyt tulisi sanoa - tai tehdä?
"Mä olen tosi kömpelö…". Eki kumartui lattialle polvilleen, yritti kämmenillään koota jauhoja yhteen kasaan ja tunsi poskilleen nousevan punan… Hänen olisi jotenkin lohdutettava naista, joka jo itki lähes hysteerisesti. Eki ponnisteli jaloilleen, joista voima tuntui melkein kadonneen ja kaappasi naisen halaukseen, silitti naisen hiuksia toistaen monta kertaa "Olen niin pahoillani…" ja jatkoi sitten: " Ei hätä ole tämän näköinen, jauhoja on lisää paketissa, voit itse ottaa sieltä, kun mä olen tällainen rähmäkäpälä, perk…". Heidän siinä seistessään sylikkäin ei Eki kohta enää tiennyt, kumpi itki vai itkivätkö he molemmat muodostaen kahden yksilön yhteensulautuman, joka vavahteli keskellä tavallisen rivitalokolmion keittiötä ei-niin-tavallisena hellepäivänä…

Illan uutislähetyksissä aihe oli ykkösjuttu ja punahiuksisen naisen haastattelua seurattiin kaikilla kymmenillä digitaalisilla kanavilla. Naapuriasunnosta käsin toteutettu, kahden rikostutkijan suorittama tarkkailu ei ollut tuonut päivänvaloon mitään todisteita miehen epäillystä osallisuudesta. Mies oli viettänyt hiljaiseloa kaikin puolin: vieraita ei ollut käynyt ja ainoat puhelut oli soitettu Koti-Pizzaan. Kuitenkin ratkaisevalla hetkellä teknologisen kehityksen tuorein huipentuma, kauko-ohjattava robottiampiainen, oli lennätetty miehen asuntoon. Laitteeseen asennettu minikokoinen kamera oli välittänyt reaaliaikaista kuvaa keittiön tapahtumista. Asunnon ulko-ovikin oli jostain syystä auki ja mies oli pidätetty sekavassa, houreisessa mielentilassa eikä hän ollut tehnyt vastarintaa. Päinvastoin, annettiin ymmärtää; yksityiskohtia ei kuitenkaan kerrottu julkisuuteen. Pidätys oli ehkä sujunut epätavanomaisesti, mutta jatko oli pelkkää rutiinia ja lattialta löytynyt valkoinen jauhe tunnistettiin laboratoriotutkimuksissa - laittomaksi.

9

419

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • zuh

      hmm... en tiedä mitä sanoisin..:) luin koko textin,mutta mielestäni siitä puuttui hieman jännitystä.Kuitenkin jäin tarinaan koukkuun sen verran että oli pakko lukea loppuun.:) uskon että seuraavasta novellistasi tulee myös hyvä..:)

      • Habanera

        kommentista :) Tarkoitus oli tehdä ihan vaan tuollainen pienimuotoinen, lyhyt juttu ja kuten sanoinkin, on alku ainakin mielestäni pitkäveteinen. Lisää ei vaan keksinyt ja eipä minusta taida dekkaristiksi olla, kun jännitystä on vaikea saada mukaan... :)

        terv. Habanera


    • zuh

      ..kirjailijaksi on..:) en tarkoittanut loukkauksena sitä,ettei tarinassa ole jännityssä.se oli muuten puoleensa vetävä :) ja mikä minä olen arvostelemaan muiden tekstejä...jatka samaan malliin!!!:)) xD

      • Habanera

        en minä loukkaantunut, en ollenkaan; ehkä vaan vastaukseni oli vähän väärin muotoiltu tms. Kaikenlaiset asialliset kommentit ovat toki tervetulleita eli arvostele vaan jatkossakin, kunhan sen seuraavani tänne saan laitettua... :) Ajanpuutetta vähän (=oikeita töitä), en esim. vielä ehtinyt tuota sinunkaan tekstiäsi lukea.

        Tyylejä on yhtä monia kuin kirjoittajiakin ja sehän on loistojuttu :))


      • zuh
        Habanera kirjoitti:

        en minä loukkaantunut, en ollenkaan; ehkä vaan vastaukseni oli vähän väärin muotoiltu tms. Kaikenlaiset asialliset kommentit ovat toki tervetulleita eli arvostele vaan jatkossakin, kunhan sen seuraavani tänne saan laitettua... :) Ajanpuutetta vähän (=oikeita töitä), en esim. vielä ehtinyt tuota sinunkaan tekstiäsi lukea.

        Tyylejä on yhtä monia kuin kirjoittajiakin ja sehän on loistojuttu :))

        ...niistä tyyleistä..ja jokainen kirjoittaja voi kokeilla eri tyylejä..enkä kehuisi omaa textiänikään maailman parhaaksi..tai edes tämän palstan parhaaksi..mutta ihan luettavaa sekin on..sinun textisi kyllä oli aika kiinnostava..:) no lupaan arvostella seuraavan novellisikin kunhan se tulee..;)


    • zzzz

      en ymmärtänyt loppu-osaa, selittäisitkö?
      Ihan mukava tarina ja melkoisen hyvin kirjoitettu juoni meni minulta yli ymmärryksen, mitä siinä oikein ajettiin takaa, lopussa nimittäin?

      • Habanera

        ... onkin vähän outo, jos tässä sellaista onkaan... Ratkaisun avain on suluissa olevassa lauseessa: Kenties Eki vain kuvitteli? Nimittäin Eki todellakin vain kuvitteli, että nainen olisi ollut hänen asunnossaan - aina siihen asti, kun nainen häntä tuli pidättämään. Eki oli (huume)rikollinen (eli vehnäjauho ei ollut vehnäjauhoa) ja tämä tarina kertoi hänen sekoamisestaan, surullista... :(

        Oikeasti olen kiltti, "pehmo" ihminen; enpä tiedä miksi tällaisen tekstin kirjoittelin, mutta sitä paperille, mitä päähän pälkähtää. Oho, keksin uuden sananlaskun... ;) Niin ja psykologia kiinnostaa, vaikka ei oma alani olekaan.

        Kiitos kommentistasi ja kehuistasi ja hyvää loppukesää :)
        t. Habanera


    • zieber

      Hmm...

      En voi sanoa, että pidin. Taisi hieman yrittää liikaa; olla turhan nokkela, nimittäin. Miellyttävä tyyli tosin. Mitään suuren suuria keppejä en anna; vähän risuja vain.

      Kun novellissa muuten pitäydytään realismiin, tuntuu joku ihmeen robottiampiainen jotenkin... hölmöltä; ikään kuin ei oltaisi keksitty parempaa selitystä. Koko amppari oli hyvin turha. Vai oliko se huumoria? Toivottavasti ei, sillä jos sitä joutuu kysymään...

      Ja jotenkin ristiriitaista: Eki kuvittelee ovelleen vehnäjauhoja pyytäviä naikkosia, mutta kuitenkin panee tarkasti merkille ikkunaansa tömähtelevän ampiaisen, joka siis oli totisinta totta. Hänen tietoisuutensa on siis yhdessä hetkessä kaurapuuron tasolla, toisessa normaali, sitten taas kaurapuuron.

      Ja lopusta en pitänyt; se on melkeinpä yhtä ankea kuin "sitten heräsin, ja kaikki olikin vain unta" -lopetukset, jollaisia pikkutytöt käyttävät kouluaineissaan, jotta teksti ei näyttäisi aivan silkalta hömpältä.

      No joo, ei huono - ei nyt mikään mestariteos kuitenkaan.

      • Habanera

        Itsekin nyt tajusin, kun mainitsit, että Ekin tietoisuuden taso todellakin vaihtelee hämmästyttävästi... Robottiampparista en enää muista, oliko sen alunperin edes tarkoitus olla koko tarinassa mukana - taisin keksiä sen aika ex-tempore. Tuli muuten realismissa pitäytyvään tarinaan vähän scifiä... ;) Lopun oli tarkoitus olla yllättävä, mutta sekin kai on vähän "irrallinen" ja poikkeava alkuun nähden.

        Kiitos kommenteistasi ja myös näistä pienistä ruusunnupuista:

        "Miellyttävä tyyli tosin".
        En ole ihan varma, mitä tarkoitat... Tekstissä käyttämäni vertaukset ovat perua siitä, että lähinnä olen runoja kirjoitellut. Yritän myös kirjoittaa kieliopillisesti mahdollisimman virheettömästi. Ehkäpä näitä tarkoitit :)

        "No joo, ei huono - ei nyt mikään mestariteos kuitenkaan".
        No joo, enpä sitä mestariteosta tänne nettiin laittaisikaan... ;) Myönnettäköön: tämä oli tällainen harjoitelma; lähinnä kokeilin, saanko aikaiseksi muutakin tekstiä kuin runoja ja kun idea oli päässä niin... :)

        Loppuun vielä maininta, että sinun tekstejäsi olen lukenut ja ovat kyllä erikoisia, siis positiivisella tavalla - ja mielenkiintoisia.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin

      Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.
      Maailman menoa
      656
      8023
    2. Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun

      Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä
      Maailman menoa
      467
      2306
    3. Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi

      Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl
      Kotimaiset julkkisjuorut
      233
      2228
    4. Poliisi otti Stefun kiinni!

      Seiska tietää kertoa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      147
      1803
    5. Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!

      Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      28
      1302
    6. Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?

      Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka
      Viihde ja kulttuuri
      51
      1244
    7. Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta

      Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule
      Kotimaiset julkkisjuorut
      113
      1186
    8. Ootko onnellinen kun ei tarvitse

      nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.
      Ikävä
      65
      855
    9. Steppuli veressä

      Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      59
      841
    10. Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä

      Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill
      Suhteet
      7
      769
    Aihe