Hei, olen 20 -vuotias tyttö ja minulla on läheinen suhde transmiehen kanssa. Tämä on erittäin syvällistä, eikä minua pelota jatkaa tätä juttua eteenpäin, ongelmana on vain, että emme ole puhuneet hänen transseksuaalisuudestaan pahemmin, ainoastaan jotain hän on lapsuuden barbieleikkeihin viitannut, mutta siihen se on jäänyt. Tunnemme toisemme mielestäni aika hyvin ja luulen, että meillä on läheinen suhde, pelkään vain ettei hän halua puhua menneisyydestään tyttönä? Haluaisin tietää transseksuaalisuudesta enemmän ja haluaisin ymmärtää häntä. Mistä aloittaisin? Kiitos neuvoista (:
Suhde transmieheen
dtdt
302956
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Ihan kluonnollista se on, ettei hirveästi halua puhua menneisyydestään. En minäkään puhu miehelleni paljoa niistä asioista, muttei hänkään ole udellut. Jos haluat kysyä niin kysy varovaisesti ensin haluaisiko hän kertoa jotain lapsuudestaan. Luultavasti siellä on paljon epätoivoa ja tuskaa, ehkä yksinäisyyttäkin.
Olen vain niin utelias ja toivon etten pahoita hänen mieltään. Välitän hänestä todella paljon, enkä halua menettää häntä oman tyhmyyteni takia...
Tietoa löytyy mm. setan transtukipisteen sivuilta. Heillä on mielestäni aika hyvä tiivistetty kuvaus transsukupuolisuudesta. Transsukupuolisuus on pysyvä olotila, sillä on siten luultavasti neurologiset fyysiset perusteensa. Se ei johdu lapsuudesta, kasvatuksesta tai lapsuusajan kokemuksista. Jotkut pystyvät pitkäänkin elämään väärässä kropassa. Tyypillistä kuitenkin on, että vaiva pahenee iän mukana. Moni joutuu siten kuitenkin totuuden eteen elämänsä jossain vaiheessa.
minä olen kertonut seurustelukumppanilleni taustastani jos he ovat siitä kyselleet, mutta kaikki ei varmaan halua....näytin yhelle miehelle lapsuudenkuvia joissa olen poikana ja hän sanoi et olen ihan tytönnäköinen. Mä olen siis transtaustainen nainen. Mä olen ainA ollu sellanen avoin ja olen kertonut avoimesti. Mukavaa et olet löytänyt itsellesi kumppanin ja kaikkea hyvää teille.
erityisemmin menneisyyttäni muistella. Ainakaan noita sukupuoleen-liittyviä kokemuksia, kuten tyttöjen pukuhuoneet, meikkaamiset tai muut vastaavat, mutta eipä muista asioista menneisyydestä puhuessa luulisi ehkä kellään ongelmia olevan. Lapsuus on kuitenkin lapsuutta ja kyllä nuoruuteenkin liittyy paljon hyviä muistoja.
En sitten tiedä onko omasta trans-taustastaan välttämätöntä keskustella? Mitä siitä keskusteleminen kellekin merkitsee? Ei ole kokemusta, joten en tiedä mitä ajatella tuollaisesta, mutta kannattaahan sinun suoraan puhua hänen kanssaan jos haluat jostain keskustella. Kerta olette niin läheisiä, niin ihan hyvinhän tuosta voisi hänelle kertoa :)
Ymmärtämisessä, näin oma mielipiteeni vain, ei tarvitse muuta ymmärtää kuin että mies on mies. Oli menneisyys sitten miten kukkakuvioinen ollut, mutta ettei se muuta sitä mitä on.
Ja tietty ehkä omasta menneisyydestään puhuessa mieluiten sanoisi "kun olin vielä nuori mies/poika".
Näin miten itse asian näen. Suosittelen vaan juttelemaan hänen kanssaan jos siltä tuntuu :)
jonkun ts-miehen kanssa
transnaisen kanssa?
musta ois mukava mesettää transmiehen kanssa....voiko tänne laittaa meseossua?
laitan sun rintsikat ja sukksikset ja liivit tietty housuliivit oh..oh..otan sun vaateet MUA EI KIINOSTA MUUTEN MUU ! EI NAISET KOSKA OON HOMOTRANSU.Kaikki tuntemani transut ovat rusekanreijän ritareita.NÄIN ON !
Itse olen transmies, ja seurustelin n. 1,5 vuotta yhden tytön kanssa. Homma loppu siihen, kun hän ei voinutkaan hyväksyä naisellista menneisyyttäni(joka kyllä ei tasan tarkkaan oikeasti ollut kovinkaan naisellinen, hänen silmiin vaan ilmeisesti oli). Hänelle ei riittänyt se, että minä haluan olla poika ja tunnen olevani. Aina piti olla todisteita ym, ja lopulta hän päätyi siihen tulokseen, etten ole poika eikä minusta ikinä sitä tule. Terapialla pääsisin takaisin 'kiinni elämään'. Voit arvata kuinka vaikea minun on puhua menneisyydestäni. Kaikesta siitä tyttömäisyydestä, johon olen syyllistynyt lapsuudessa/nuoruudessa. Ilman vihaa se ei onnistu, ainakaan tämän henkilön kanssa. Mutta sitten kun joskus sen oikean tapaan, hänelle yritän olla mahdollisimman avoin(kerron asioita jos kysytään). Toivon vain, että se tuleva sitten ei koe menneisyyttäni uhkana, vaan osaa katsoa myös tulevaisuuteen.
Tsemppiä sulle. Kysy varovasti, että raaskiiko niistä asioista puhua, ja sitten jos hän näyttää vihreätä valoa, sitten vaan käsiks.
Taviksille on transsukupuolisen historia aina painolastia, molemmilla sukupuolilla. On todella vaikeaa löytää partneri joka osaa katsoa vain nykypäivää ja tulevaisuutta. Vedetään entinen elämä esiin vaikka itse haluaisi sen jo unohtaa.
Olen transtaustainen tyttö enkä hirveen mielelläni puhu lapsuudestani tai elämästäni ennen naiselämääni. Mulla itselläni ei ole siihen tarvetta ja vähän just pelkään, että kertominen kaivaa turhaan maata mun jalkojeni alta. Mulla on myös kokemuksia miehistä, jotka ensin hyväksyy, mutta ehkä kuukausien päästä muuttavat mielensä ja sanovat, etteivät kuitenkaan "pääse yli" mun henkilöhistoriastani.
Siinä tulee hyväksikäytön tuntu, väkisinkin.
Taviksen kannalta pikku seikkailu transihmisen kanssa on ok, mutta vakava seurustelu merkitsisi partnerin esittelemistä ystäville ja ehkä perheenjäsenille. Siinä on iso kynnys. Sillä vaikkei kertoisi heilan taustaa ja tämä olisi täysin läpimenevä voisi tausta silti pulpahtaa esiin jotain kautta. Tavis varmaan harkitsee hyvin tarkkaan tällaisia "riskejä".
oon kanssa transtaustainen nainen ja musta kanssa tuntuu, et monet miehet puhuu lööperiä, et muka hyväksyy päästäkseen sänkyyn. minä nykyään teen niin, et jos tapaan jonkun miehen josta oon kiinnostunu niin sanon, et katellaan mi´ten ystävyys kehittyy niin tässä vaiheessa karsiutuu ilmeisesti sellaset miehet jotka vaan vonkaavat seksiä. aika monet miehet toitottavat sitä että ois se kiva kokeilla....en mä halua olla mikään kokeilupakkaus. arvostan sen verran itseäni, että en anna käyttää hyväksi.
Vaikka olen avoin luonne, niin en tutustu ihmisiin liputtaen että hei mä olen transtaustainen. Siten yksikään mun miehistäni ei ole aluksi tiennyt mitään mun historiastani. Tällä tavoin välttää ne diggarit ja kokeilijat.
Kertominen on aina tapahtunut vasta kun olen ajatellut että tästä voisi ehkä tulla jotain oikeaa. Ja reaktiot on sitten todella vaihdelleet. Mutta todella niistä hyväksyjistäkin on tämän jälkeen kaksi perunut hyväksyntänsä.
Ymmärrän kyllä, että menneisyydestä on vaikeaa puhua, mutta siitä kertominenhan voi olla myös helpottava asia? Minusta tuntuu vain, että joidenkin asioden suhteen pitää olla aika varovainen, kun taas sitten välillä kumppanini heittää läppää transeksuaalisuudestaan. Olen ainoa ihminen jonka hän on päästänyt näin lähelle sisintään ja arvostan sitä suuresti. Minua ei häiritse yhtään se, mitä kumppanini on ennen ollut...Tärkeintä kuitenkin on nykyhetki :)
Toi on just se oikea asenne. Tärkeintä on nykyhetki ja mitä joku on nyt. Eikä sukupuolenkorjaus ole mikään rikos, vaan lääketieteellinen toimenpide, ihan kuin jokin jalan suoristaminen tai lantiokorjaus. Eikä sitä tehdä siksi, että joku tahtoo, vaan ainoastaan niille, jotka on diagnostoitu. Siinä ei ole yhtään sen enempää hihittelyn aihetta.
Menneisyydestä on vaikea puhua, sillä ei halua miettiä niitä aikoja kun on ollu vielä tyttömäisempi kuin mitä tällä hetkellä on. Tästä syystä en itse ainakaan koe puhumista mitenkään helpottavana asiana. Se vain pelottaa. Sillä pelkään, että jokin asia menneisyydessäni kertookin, etten olekaan 'aito' transmies, vaan traumaattinen paska.
Exkumppanini on myös minulle ainoa, jonka olen päästänyt todella lähelle, melkeinpä koskettamaan transsukupuolisuuttani ja niitä pulmia. Mutta hänpä käyttikin sitä väärin, joten et tiedä pystynkö enää koskaan avautumaan kenellekään yhtä syvällisesti kuin hänelle pystyin alkuaikoina.
Hienoa, että vielä löytyy tyttöjä, jotka elävät nykyhetkessä...antaa itselleenkin hieman toivoa tulevaisuuteen..
Ymmärrän kyllä, että menneen haluaa osaltaan ehkä unohtaakin...Suhteemme kuitenkin alkoi kaveripohjalta ja hän tietää, että asiat ei minua vaivaa, hän on sitten eri asia. Ainoa ongelmamme on, että hän ajattelee ettei ansaitse minua ja se ärsyttää minua suuresti... Hän on nimittäin ennen ajatellut ettei hän ikinä pystyisi seurustelemaan yms.
Mutta Toivottavasti pääset yli huonosta kokemuksestasi ja pystyt jossain vaiheessa luottamaan tyttöihin... Kyllä meitä ymmärtäväisiä, nykyhetkessä eläviä vielä löytyy! :)
MUNAAKAA ;s HYI
Hei,
Jostain syystä muistin tarkan päivän, jolloin kirjoitin tämän ja nyt tuntui terapeuttiselta purkaa tänne edesmennyttä rakkauttani. Seurustelimme yli kaksi vuotta, vuoden onnellisesti, kunnes ongelmat alkoivat...
Suhteen alussa tunsin itseni erittäin naiselliseksi naiseksi, kunnes mieheni yritti tehdä minusta ns. sukupuoletonta. Hän ei pitänyt siitä, että meikkasin tai hymyilin muille miehille, se oli vuoden yhdessäolon jälkeen tapahtunut muutos alkutilanteesta jolloin sain pukeutua seksikkäästi ja laittautua.
Lopulta minun sukupuoli-identiteettini oli hänelle kova pala, hän ei kestänyt, että olin mielestäni heterosuhteessa.(Tunsin niin, koska en ikinä ajatellut miestäni tyttönä tai takertunut menneisiin, vaan elin hetkessä) Hän halusi minun muuttuvan lesboksi? En ikinä ymmärtänyt tätä ja sanoin hänelle monesti, että tuskin kukaan lesbo haluaa miestä itselleen?
Hän tunsi olevansa mies, mutta halusi lesbotytön. Tämä ei ikinä avautunut minulle ja näin jälkikäteen koko suhde tuntui valheelta tai kokeilulta hänen osaltaan. Olen miettinyt tätä paljon ja asian selvittäminen on mahdotonta, koska en halua puhua ko. ihmisen kanssa, koska hän sabotoi nykyistä suhdettani öisillä tekstareilla ja kännipuheluilla, vaikka hän itse päättikin lopulta yhteisen suhteemme. Ja se olikin hänelle jostain syystä tärkeää, että hän teki sen lopullisen päätöksen. Onko kyse vain vallanhimoisesta vai kenties huonon itsetunnon omaavansa miehestä?
Ehkä on tyhmää kirjoitella tänne tällaista soopaa, mutta en tiedä mistä muualtakaan saisin vastausta tai vinkkejä mistä mahtoi olla kyse hänen käytöksessään. Haluaisin loppupeleissä oppimaan ymmärtämään miksi hän yritti muuttaa minua.
Jotkut naiset jotka määrittelevät itsensä lesboksi, seurustelevat transjätkän kanssa mutta eivät silti ole kiinnostuneita seksuaalisessa tai romantisoidusti heteromiehistä/cis-miehistä. Jotkut pitävät sen määritelmän tai sitten ajattelevat asian uudestaan ja ovat löytäneet määritelmän panseksuaali tai queer-seksuaali jne jne.
Joissakin lesbosuhteissa oleva toinen osapuoli huomaa että on transmies, minkä jälkeen joko suhde kariutuu siihen tai kasvattaa molempia yhdessä siinä hetkessä.
varmasti asiantuntemusta, sillä tämä porukka tietää kaikesta kaiken.
Hiljaa, tampio.
suorastaan loistaa sinusta. Tuota ei olisi ihan tyhmä keksinytkään. (Iso nauru)
Enpä tainnut Pulitzer-palkintoa havitellakaan kommentillani.
kommentti? No sinulta voi odottaa mitä vain.
Siis kuinka tyhmä ihminen olitkaan?
todella tyhmä ihminen kirjoittaa tuollaisia tekstejä. Etkä vieläkään tiedä kuka sinulle vastailee.
Luulen että kyse oli siitä että tää heebo ei vain kestänyt, että näki entisen itsensä sinussa. Huono itsetunto, epävarmuus, voi olla montakin tekijää. Itse olen ollut osittain samassa tilanteessa kun ex petti, enkä voinut antaa anteeksi kun kyseessä oli mies, naisen oisinki hyväksyny. Itse tunnen kateutta miehiä kohtaan mutta samalla ylemmyydentunnetta. Vaikea ymmärtää jos itse ei ole ts.
Seksuaalisuus ja sukupuoli on täysin eri asioita. Se on ensimmäinen asia mikä sinun on hyvä tietää. Eli varsinaisesti ei ole olemassa transeksuaalisuutta.
Toinen asia on ettei ymmärrettävästi monet transmiehet halua edes muistaa sitä osaa elämästään, missä ovat joutuneet olemaan yksin väärän kehon kanssa. Yleensä se on lapsuus ja nuoruus, milloin ovat joutuneet elämään sen kehonsa kanssa, siten että vanhemmat ihmiset ovat tuputtaneet sellaiselle pienelle ihmiselle asioita sukupuolinormatiivisesti. Jotkut voivat mennä kaiken hämmennyksen takia epätasapainoon ja sen takia jotkut voivat viillellä itseään tai muuta vastaavaa.
Jotkut taas pystyvät kertomaan avoimemmin aikasemmasta elämästään ja ovat sen asian kanssa ok. Ei epätasapainoa tai viiltelyä ym. Muutenkuin että haluisivat vain muuttaa kehoaan sen mukaan miten ne itsensä tuntevat.
Eli ei mikään kauhea ihme ettei jotkut transmiehet halua kertoa aikasemmasta elämästään, jos se on ollut yhtä helvettiä. Joillakin ei ole ollut niin pahaa kärvistystä lapsuuden ym suhteen. Ihmiset kun ovat mieleltään erilaisia, ettei kaikki samat asiat päde kaikkiin.
Tärkeintä olisi kunnioittaminen ja se että ottaisit lisää selvää näistä asioista.
Yksi mikä olisi sinullekin hyvä, niin youtube. Siellä monet transmiehet ovat tehneet klippejä näistä asioista, joista oikeasti oppii jotain. Katso vaikka sellainen youtubessa oleva kanava, kuten tmatesFTM tai laita hakuun tmates. Netissä on yleisesti paljon tietoa, joten siitä vain :)