En tiedä onko kellään kokemusta vastaavanlaisesta tilanteesta, mutta ois kiva kuulla jos näin on. Ollaan oltu jätkäkaverin kanssa vuos yhessä, ollaan tosi onnellisia ja umpirakastuneita. Jätkäkaveri on viime aikoina yhä enemmän alkanu pikkuhiljaa puhumaan vauvoista, ei mitenkään painostavasti kylläkään. Oon huomannu asiaa mietittyäni, että mäki haluisin tosi paljon saada lapsen just tän ihmisen kanssa, mutta onko aika oikee? Ollaan molemmat vasta alottamassa jatko-opiskelut nyt syksyllä, ja oon aina ajatellu että ensin ura, sitten lapset. Nyt mieli alkaa muuttua, mutta onko kellään kokemusta opiskelusta ja raskaudesta päällekkäin? Onko liian haasteellinen juttu? Kaipa vaan täytyy jaksaa odottaa vielä viis vuotta, mut se tuntuu niin pitkältä ajalta!!!!
Opiskelu ja vauva...
Ce'Nedra
221563
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
En tiedä nyt kyllä minkä sortin opiskeluja tarkotit, mutta kerron kuitenki omasta kokemusta..
Eli ammattikoulusta kävin toisen vuoden raskaana ollessa ja se sujui vallan mainiosti. Ei ollu mitään ongelmia! Noh, ehkä sillon viimeset pari viikkoa oli aika raskaita, kun oli kaikki kokeet ja muut siihen päälle vielä.
Nyt pidän ainakin yhen välivuoden (ehkä useammankin), jotta saan olla kotona lapsen kanssa ja nähä lapsen kehityksen. Eka vuonna varsinki lapsi kehittyy ihan huimaa vauhtia..
Niinpä siis.. Muu luokka alotti viimesen vuoden tänään ja minä nautin kotona lapsen hoidosta.
Kukin taaplaa tyylillään, enkä usko että on sitä yhtä ainoaa oikeaa mallia, mutta koettakaa löytää se teille sopivin. Opiskelu ei mun mielestä oo mikään este lapsen hankinnalle!
Kiitos paljon vastauksesta, toi oli tavallaan huojentavaa kuulla. Ei se opiskelu varmaan sitte siihen vauveliin kaatuis... Täytyy miettiä asiaa. Kiitti! =)
Kannattaa antaa sen alkuhuuman haihtua ennen lapsen tekoa. Muuten se lapsi haihduttaa sen ja äkkiä, kylmenee jopa liiaksi koko homma.
Tuossa oli nimim.pilvi kirjottanu alkuhuumasta ja haluaisin kuitenki sanoa sen verran, että eiköhän se alkuhuuma oo jo vuoden aikana ehtiny haihtua..
miksi ihmeessä se on aina lapsi ekana, mistään muusta välittämättä, mikä pitää saada, kun saa jonkun kaksilahkeisen kiinni?
Tulee elämästä surkea, jos ainut mitä kaverin kanssa kahden haluat tehdä on lapset!!
Ja se suhde on tosi äkkiä käsitelty, sehän päättyy siihen, kun et enää halua/saa lapsia...ja tuskin niitä elonpäiviäkään pitkälle riittää, jos on raskaana koko armaan elämänsä, joka ikinen päivä.
Mitä tarkotit tuolla viimesellä jutulla? Selvennätkö? Tuskin kukaan on raskaana koko elämäänsä.. Jos siis tarkotit tota!
jos ei ole muuta YHTEISTÄ tekemistä kuin kakarat, on suhde aika huteralla pohjalla...kukaan ei nimenomaan voi olla AINA raskaana.
Ja alkuhuuma haihtunut vuodessa! Millähän perusteella?
Itse seurustelen kuudetta vuotta ja sama kihelmöinti on kintereissä yhä...
Minä viidettä vuotta ja voin sanoa, että alkuhuuma haihtui kyllä ensimmäisen vuoden aikana ja tilalle astui rakkaus.
rakkaus on sitten pysyvämpää sorttia, kun ei ole vielä alkuhuumakaan haihtunut.
Saadaan odottaa sitä edellä mainittua kylmenemistäkin sitten paljon kauemmin kuin te...
Missä se on se iän ja kypsyyden tuoma viisaus? Ei tässä tapauksessa näy olevan lähimaillakaan, kun heti pitää ruveta jotain "kylmenemistä" keksimään, kun ei muuta mieleen tule!
Taitaa olla niin, että teillä se kylmeneminen on jo tapahtunu, kun ei lapsiakaan kerta "saa"..
P.S: Meillä ei kylmenemistä odotella!
Eiköhän leenamaija nyt hieman harhautunut itse aiheesta, tarkoitus ei ole suinkaan kiirehtiä lapsen teossa tai ainakaan olla koko ajan maha pystyssä. Olen sitä mieltä, että meillä on vielä koko loppuelämä aikaa saada lapsia. Olin vain kiinnostunut kuulemaan opiskelijoiden mielipiteitä samanaikaisesta raskaudesta, sillä haluan pitää kaikki vaihtoehdot avoinna. Kuulostat hieman katkeralta vanhalta piialta (ei millään pahalla), enkä ymmärrä, mistä moinen asenne ja sanallinen hyökkäys, jos kerran itse seurustelet onnellisesti yhä alkuhuumassa. Mutta en todellakaan tarkoittanut tätä pahalla, meitä on moneksi... Kiitos hennalle kommenteista! =)
se oli rakkautta ensi silmäyksellä ja kihelmöi yhä, mutta lapsia ei ole hankittu. Ehkäpä juuri siksi vieläkin kihelmöi. Meillä on muutakin tekemistä, kun olemme nuoria kuin pestä paskapyykkiä ja valvoa öitä koliikkiseurassa...
En ikinä jättäis opiskeluja kesken sen takia, että alan miettiä perhettä.
Ootko ikinä kuullu muuten perhesuunnittelusta? On olemassa ehkäisyvälineitä, että ei tarvitse ilman kokonaan olla.
viesti, johon ei saa kirjoittaa kuin yhdenlaisia vastauksia. Kummaa porukkaa. Miettikään kuinka ykstoikkosta niitä on lukea!
Oliko pakko laittaa tuo "katkera vanhapiika" viestiisi, jos et sitä pahalla tarkoittanut.
Taidat itse olla niitä pillusi perässä hiihtäjiä, joille kaikki järjellinen on kiellettyä ja elämä pyörii ainoastaan emättimessä.
Joten onnea, osaat varmasti elämäsi pilata ihan itse, niin lupaava on mielipiteesi.
No sehän oli vielä kypsempi ja aikuismaisempi kommentti, kiitos oikein paljon. En tajua, miksi porukka näillä sivuilla tuntuu liikkuvan vain toisten mollaus mielessä, ja myönnän, että syyllistyin siihen äsken itsekin, pyydän anteeksi. Pahoitit mieleni, mutta se taisi olla tarkoituskin, ehkäpä jopa ansaitsin sen, kun olin niin hölmö, että kuvittelin todella saavani täältä hyviä neuvoja (tämä ei koske sinua henna). Pitääkö kaikki todellakin nähdä noin mustavalkoisena ja kärjistettynä? En suinkaan halua käsitellä asiaa vain yhdestä näkökulmasta, se olisi, kuten sanoit, TYLSÄÄ! Sinä et ehkä "ikinä jättäisi opiskeluja kesken sen takia, että alkaisin miettiä perhettä", mutta miksi julistat mielipidettäsi kuin se olisi ainoa oikea. Ja kiitos muuten ehkäisyvinkeistä, lupaan ottaa asiasta selvää... =)
odotella, se on päällä jo. Turha sitä enää on oottaa.
Mollaamisesta olet kyllä viimeinen ihminen sanomaan mitään..itsehän aloitit sen!
Mua on ärsyttänyt lukea näitä lapsellisia viestejä siihen malliin, että on vissiin paras lopettaa.
Sinäkin halusit saada vain itsellesi tukea, ei muuta. Et halunnutkaan katsella tärkeää asiaa monelta kantilta. Olit jo kirjoittaessasi päättänyt, että vain tämän hyväksyt. Tuskinpa se "leenamaijakaan" on hyvillään arvailuistasi...
En tajuu tuota opiskelun kesken jättämistä. Jos sinulla itsellä on valta päättää mitä teet, miksi menit kouluun, jollet ole motivoitunut? Veit joltain sellaiselta paikan, joka sen olisi ehdottomasti halunnut!
Jos kerran kakaroiden maailmaan pukkaaminen on kaikki mitä haluat, miksi luuhaat koulussa? Näön vuoksi vai?
Istu sinä vaan oottamassa, jos kerta outtamalla outattaa..
Jos rakastumisen tunne vaihtuu suhteessa rakkaudeksi, niin se tarkoittaa, että jätät puolisosi? Huhhuh.. Kylmä nainen..
Onnea sulle vaan! Sitä tulet tarvimaan! Näin käy nimittäin suhteessa ennemmin tai myöhemmin.
Kai minä itse parhaiten tiedän oman avioliittoni tilan! Onnellisia olemme, vaikka emme enää mitään vastarakastuneita teinejä..
Ja suosittelen muuten vaihtamaan paikkaa. Eräässä toisessa paikassa on paljon kypsempiä ihmisiä ja saa paljon asiallisempia viestejä..
Täällä todellakin saa vain paskaa niskaan, jos ei jostain ole samaa mieltä jonkun kanssa!
Jos laitat s-postiosotteen, niin voidaan jatkaa keskustelua privana, ilman näitä oman napansa tuijottajia.. ;)
Tuota noin.. Lueskelin tässä noita teidän viestejä ja mietin että kuka kumma jättää opiskelun KESKEN lapsen takia? Ei kai tässä kukaan semmoista puhunut..? Välivuodesta vain.. Sinulle Ce´Nedra.. hommatkaa vain se lapsi kun oikealta tuntuu. Itse mietimme aviomieheni kans samaa, mutta taidamme odottaa vielä ainakin vuoden ennenkuin alamme yrittämään. Minullakin opiskelut silloin paremmassa vaiheessa. Käytännön jutut (tuet, hoitopaikat eka vuoden jälkeen ym.) on otettu jo selvää. Niin se vielä että opiskelijaparilla jolla on lapsi tuet muuttuvat hieman. Kannattaa ottaa selvää! =)
Onnea vauvahaaveelle!!
Kuinka hämmästyttävän tarkka analyysi, sinähän tunnet minut paremmin kuin minä itse!!! Totta kai olin jo päättänyt hankkia vauvan ennen kuin edes kysyin muiden mielipiteitä, tulin tänne vain huvikseni mollaamaan eri mieltä olevia. Ja toki aion jättää koulun kesken heti syksyllä, halusin vain viedä joltain paikan ihan ilkeyttäni. Haloo... Olet pahasti hakoteillä, en ole koskaan edes sekunnin murto-osan verran harkinnut hautaavani opiskeluhaaveet vauvan takia, mieltä on vain alkanut askarruttaa suunnitelmien vauhdittaminen muutamalla vuodella. Haluan elämältä niin paljon muutakin kuin lapsia, mutta jostain kumman syystä olet muodostanut minusta ihmeellisiä harhakäsityksiä mielessäsi, ehkä nyt sain kantani selväksi. Mutta kiitos rakentavista kommenteistasi, voisimmeko lopettaa tämän naurettavan kaakatuksen, pyydän vielä kerran anteeksi harkitsemattomia sanojani, kuten tein jo aikaisemmin. Siinä olet oikeassa, että halusin saada tukea. Ja sainkin, kiitos teille kaikille kommenteistanne, niistä todella oli apua!!! =)
Minä sain lapseni 22-vuotiaana, jolloin opiskelin viimeistä vuotta iltalukiossa. Kun lapsi oli 2-vuotias, lähdin jatkamaan opintoja ammattikorkeakouluun. Valmistuin määräajassa kesällä 2000.
Omastakokemuksestani voin sanoa, että opiskelu lapsen kanssa kyllä onnistuu, mutta vaatii pitkää pinnaa. Ennen kuin ryhdytte lasta puuhaamaan, tässä joitakin kokemuksen myöstä syntyneitä asioita, jotka kannattaa ottaa huomioon:
1. Köyhyys
Vaikka yhteiskunta pitää huolen omistaan, jatkuvaa penninvenytystä huoleksi asti on tiedossa, jollette kumpikaan ole töissä. Vielä pahempaa, jollet sinä ole ollut työssä niin että saisit isompaa äitiyspäivärahaa. Ainainen rahan puute aiheuttaa helposti riitoja ja ryppyjä rakkauteen. Toki niistä selviää, jos tahdonvoimaa riittää.
2. Jatkuva väsymys
Joudut tekemään kahta aikaa yhtä aikaa: hoitamaan pientä lasta ja opiskelemaan (monesti iltaisin ja öisin, mikäli aiot menestyä opinnoissasi). Siihen vielä kotityöt päälle... Vie voimat! En muista ensimmäisistä kuukausista juuri mitään, elin jatkuvassa väsymyksen sumussa (lapsi oli yöhuutaja).
3. Syyllisyys
Vaikka lapsemme on tasapainoinen 9-vuotias koululainen, tunnen jatkuvasti syyllisyyttä siitä että minulla ei ollut aikaa eikä voimia nauttia siitä kun hän oli pieni, vaan roudasin hänet muiden hoidettavaksi. Kuluttavaa.
sata muuta asiaa
Jos nämä eivät pelota, siitä vaan yrittämään... ;-)
Itse opiskelin ensimmäisen puoli vuotta niin että vauva oli vatsassa, syntyi joulukuun lopulla, joten pidin seuraavan vuoden kokonaan lomaa, ollen lapsen kanssa kotona.
Nyt olen opiskellut (ammattikorkeassa) yhteensä vuoden ja saanut muut kiinni, mennyt jopa ohi. Ja ihan hyvin arvosanoin. Minua helpottaa se, että lapsen isä on läsnä ja huolehtii myös lapsesta tarpeen tullen.
Riippuu tietenkin millainen opiskelijatyyppi on, että kannattaako sitä opiskelua kesken jättää vai ei. Helposti tulee mieleen, että enpäs menekään jatkamaan, koska kotona on hauskempaa.
Se, että olette olleet vuoden yhdessä, ei takaa sitä että olisitte aina yhdessä. Tietenkin se on mahdollista, mutta ei 100% varmaa koskaan. Itse olen naimisissa lapseni isän kanssa. Jo siis ennen lapsen syntymää. Ja uskoisinkin, että jos opiskelut jää sinulta kesken ja kaikessa hötäkässä teille tulee ero, niin yh:na opiskelu, vauvan kera, on ihan varmasti raskasta.
Ja kuten tuolta muualta voi lukea, ei esim 35-vuotias ole vanha äidiksi.
Mutta yhteenvetona, jos lasta hoitaa myös lapsen isä, olet päättänyt valmistua koulusta, ilman että kurssit jäävät repsottamaan, ja olet ihan varma suhteenne laadusta nyt ja tulevaisuudessa, niin mikä estää yrittämästä? Jos lapsen haluaa vain siksi, että olisi semmoin pikkuinen käärö tuossa kiva, niin sitten ei edes kannata moista miettiä.
Kaikesta huolimatta, hyvää yritystä ja menestystä opinnoissa myös :)