Älkää jääkö yksin ongelmienne kanssa!
Tää on tosi juttu ja luulen, et viimein sain valoa elämääni.
Mua kiusattiin, kerroin opettajalle ja kuraattorille. Se loppui.
Sitten tuli riitaa mulle ja mun parhaalla ystävälle jonka olin tuntenut koko ikäni. Oltiin aina oltu yhdessä ja se oli mua vanhempi kaks vuotta. No se sanotaan häntä nyt Jassuks. Jassu oli aina auttanut mua, kun menin ylä-asteelle, oli mun kanssa kun mä jäin yksin.
Se oli kova kolaus mulle, kun Jassu suuttui tosi verisesti meidän riidasta. Mä ahdistuin. Jassu oli ollut mun koko elämä. Aloitin viiltelyn. Sitä jatkui jonkun aikaa.
Sitten ne kiusaajat sai sen selville. Ne meni kertoon kuraattorille siitä. Luulivat tekevänsä sen kiusakseni ja että saisin lisää ongelmia.
Juttelin kuraattorin kanssa ja se soitti kotiin. Oli pakko jutella jonkun vanhemman kanssa ja ne otti sen ihan hyvin. Toki vanhemmat oli säikähtäneitä ja järkytteneitä, mutta sitte äiti sanoi, että se kuraattori oli suositellut varaan ajan nuorisopsykologille.
Mulle varattiin aika. Pystyin jutteleen jollekin ensi kertaa nii, ettei joku osoita syyttävällä sormella vaan ottaa osan taakasta ja auttaa purkaan asiaa.
Mikään ei voi mun entistä bestistä korvata ja uskon että en saa enää uutta, toista samanlaista ei ole.
Riidasta on jo kuukausi ja Jassu mököttää edelleen, ei puhu ei mtn.
Mutta jos ahdistaa älkää satuttako itseään, aikuset ymmärtää enemmän kuin antavat ymmärtää.
:)
Tää on tosi juttu ja luulen, et viimein sain valoa elämääni.
Mua kiusattiin, kerroin opettajalle ja kuraattorille. Se loppui.
Sitten tuli riitaa mulle ja mun parhaalla ystävälle jonka olin tuntenut koko ikäni. Oltiin aina oltu yhdessä ja se oli mua vanhempi kaks vuotta. No se sanotaan häntä nyt Jassuks. Jassu oli aina auttanut mua, kun menin ylä-asteelle, oli mun kanssa kun mä jäin yksin.
Se oli kova kolaus mulle, kun Jassu suuttui tosi verisesti meidän riidasta. Mä ahdistuin. Jassu oli ollut mun koko elämä. Aloitin viiltelyn. Sitä jatkui jonkun aikaa.
Sitten ne kiusaajat sai sen selville. Ne meni kertoon kuraattorille siitä. Luulivat tekevänsä sen kiusakseni ja että saisin lisää ongelmia.
Juttelin kuraattorin kanssa ja se soitti kotiin. Oli pakko jutella jonkun vanhemman kanssa ja ne otti sen ihan hyvin. Toki vanhemmat oli säikähtäneitä ja järkytteneitä, mutta sitte äiti sanoi, että se kuraattori oli suositellut varaan ajan nuorisopsykologille.
Mulle varattiin aika. Pystyin jutteleen jollekin ensi kertaa nii, ettei joku osoita syyttävällä sormella vaan ottaa osan taakasta ja auttaa purkaan asiaa.
Mikään ei voi mun entistä bestistä korvata ja uskon että en saa enää uutta, toista samanlaista ei ole.
Riidasta on jo kuukausi ja Jassu mököttää edelleen, ei puhu ei mtn.
Mutta jos ahdistaa älkää satuttako itseään, aikuset ymmärtää enemmän kuin antavat ymmärtää.
:)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kiitos, että raotit minulle ovea ihmeelliseen maailmaasi. Ensi kertaa pääsin lukemaan ahdistuneen teinin ajatuksia, ja kun oikein pinnistelin niin hetken pystyin myötä elämään elämääsi. Kokemus oli upea. Sieluni silmin näin itseni pimeässä huoneessa, jossa ainoa valonlähde oli verhojen välistä pilkistävä täysikuu. Makasin sängylläni ja kuuntelin emomusiikkia, se taisi olla HIMiä. Lauloin mukana hiljaa, käheällä äänellä. Minua ahdisti. Tuskainen ahdistus sai minut nousemaan sängyltä. Nousin ylös ja minua himotti katsoa kuuta. Niinpä avasin verhoa hieman enemmän nähdäkseni upea täysikuun, mutta sillon, kuunvalon täyttäessä huoneen, huomasin veriset käsivarteni, olin juuri tehnyt vasempaan käteeni uuden viillon. Siitä vuosi verta. Huomasin pitäväni ruokaveistä oikeassa kädessäni. Minut täytti suuri halu tehdä uusi viilto. Tärisevin käsin vein veitsen käsivarteni päälle, ja painoin hellästi. Vedin veistä hiljaa, ja tunsin kuinka ahdistus pakeni sielustani. Pystyin viimeinkin itkemään. Painoin pääni tyynyyn ja itkin. Lopulta nukahdin pää vasten kyynelistä märkää tyynyä.
:X ...