Lisäravinteet!
Turhiako???
4354
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Linkin sivuja tarkemmin tutkiessa, sieltä löytyy:
TL on opiskellut Luontaislääketiedettä ja ravitsemusta Suomessa, Ruotsissa, Englannissa ja USA:ssa. Hän on toiminut luottamustehtävissä Biologisen Lääketieteen yhdistyksessä, Luontaislääketieteen yhdistyksessä ja Funktionaalisen Medisiinan
seura ry:ssä. Funktionaalisen lääketieteen puolella TL on perehtynyt erityisesti ravitsemukseen, ravintolisiin, yrttilääkintään ja laboratoriotesteihin.
"Oikea ruokavalio ja sopiva liikunta ovat terveyden perusta, mutta usein tarvitaan myös ravintolisiä, kuten hivenaineita, vitamiineja, rasvahappoja ja aminohappoja kehon biokemian tasapainottamiseksi. Suunnittelen yksilöllisiä, paranemisprosessia
tukevia ravinto- ja lisäravinneohjelmia erilaisissa kroonisissa sairauksissa, kuten uupumuksessa, suolistovaivoissa ja tulehduksellisissa tiloissa. Annan myös ravitsemusohjeita ennaltaehkäisevästi optimaalisen terveyden saavuttamiseksi.
Maailman terveysjärjestö (WHO) painottaa, että terveys ei ole pelkästään sairauden tai oireiden poissaoloa, vaan täydellistä fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia.
Tämä on myös minun mottoni".
Tuossa on minusta ajateltavaa niille, jotka puhuvat, että "syökää suomalaista ruokaa, muuta ei tarvita".
Valitettavasti esim. ravitsemusterapeutteja on Suomessa niin vähän että hyvin harva pystyy koskaan pääsemään ravitsemusterapeutin juttusille. Toisaalta esim. lääkäreillä on harvoin aikaa keskustella potilaan ruokavaliosta muutamia minuutteja pidempään, ei aina sitäkään. Ruokavalion suhteen lääkärit eivät käytännössä koskaan ehdi "hoitamaan terveyttä" vaan pystyvät puuttumaan tilanteeseen vasta kun tarvitsee "hoitaa sairautta" - eli kun esim. potilaan merkittävä ylipaino, tupakointi tai liiallinen alkoholinkäyttö ovat aiheuttaneet komplikaatioita, joita tarvitsee hoitaa. Ennaltaehkäisevä työ olisi tietenkin järkevintä. Ravitsemussuositusten omaksuminen on helpointa silloin kuin ihmisen elintavat eivät poikkea joka suhteessa ravitsemussuosituksista. Normaalipainon saavuttaminen ja ylläpito on helpointa silloin kun ihminen on normaalipainoinen tai ainoastaan lievästi ylipainoinen. Tupakoimattomuus on tietenkin helpointa saavuttaa sillä ettei koskaan aloitakaan tupakointia.
Tietoa ruoasta ja ravitsemuksesta on siis tarjolla kaikkialla. Ajoittain on oikeasti vaikeaa tietää mihin lähteeseen voi luottaa. Varmasti huomattavasti useammin on ongelma se että luotamme meille tarjottimella valmiiksi eteen tuotuun tietoon liian helposti, miltei sokeasti. Harvemmin ongelma on se että suhtautuisimme meille tarjottuun tietoon liian skeptisesti. Mutta silti esim. median lyhyesti uutisoimiin tutkimustuloksiin kannattaa aina suhtautua varauksella. Media ensinnäkin valitsee uutisoitavaksi ainoastaan tulokset jotka ovat riittävän "mediaseksikkäitä" eli siis mahdollisiman provosoivia. Media kertoo tutkimuksesta ainoastaan muutaman seikan, valitettavan usein jopa tutkimuksen todellisen lopputuloksen kannalta epärelevantin tiedon. Toisaalta usein jätetään kertomatta kuinka laaja tutkimus oli, kuinka pitkäkestoinen tutkimus oli, mitä virhelähteitä siinä oli jne. Sekin jätetään usein kertomatta että esim. joku yksityinen yritys oli kustantanut tutkimuksen.
Yleensä riittää kun opettelee ruokaympyrän ja noudattaa sitä. Koska oikein syöminen ja riittävä liikunta eivät monia kiinnosta, syntyy markkinarakoa pellehermanneille, jotka sössöttävät ihmedieettejä tai tarjoavat mukatieteellisiä neuvojaan vaikka heidän oma koulutus ei edes liity ravitsemustieteeseen tai lääketieteeseen.
Oikeasti järkevät ihmiset tietävät, että liiallinen suolan ja voin syönti ja ylipäätään järjetön ruoan mänttääminen aiheuttavat ongelmia, mutta jos on tarjolla joku muu 'neuvo' niin hitaimmat tarttuvat aina siihen.
Tutkimuksia koskevien uutisten lukeminen tai etenkin kuunteleminen paikallsiradioista on todella tuskastuttavaa. Yleensä mikään varsinainen fakta ei välity - ei ainakaan oikein.
Suomessa ei tosiaan ole riittävästi ravitsemusterapeutteja, joista osa on siirtynyt jonkin tuotteen markkinointitehtäviin, kun siten pääsevät paremmille ansioille.
Lääkärit aivan liian usein saavat potilaan luokseen tämän jo sairastuttua niin, että pillerien määrääminen on ainoa keino. Eikä lääkärien koulutuksessa taida olla kovin paljoa ravitsemustiedettä?
Itse olen käynyt erään verkostomarkkinoidun tuotteen tilaisuuksissa kuuntelemassa ravintoteraupeutin ja biokemistin esityksiä ko. tuoteperheestä. Päätin ryhtyä käyttämään, eikä kaduta. Olen huomattavsti pirteämpi nyt kuin viime lokakuussa, ja tuo kulunut puoli vuotta on aika, joka on säännöllisesti tuotteita käytettävä, jotta jotain vaikutusta voi olla.