Itse olin 4,5 ja 6-luokalla koulukiusattu. Mua haukuttiin, koska olin hiukan isompi kuin muut. 2 vuoden kiusauksen jälkeen ala-asteella tulin itkien kotiin ja äitini kysely, että miksi itken. Sanoin, että minua on kiusattu henkisesti. Äitini soitti kouluun ja kiusaus väheni. Kiusaajia oli vain pari. Ylä-asteelle siirtyessäni kiusaus väheni vielä enemmän. Koko ylä-asteen kiusaaminen oli vähäistä ,varsinkin ysiluokalla, koska aloin muuttua. Aloin käyttää ns. "hienoja vaatteit" ja käyttäytyä kuin huora. Amikseen mennessäni kiusaajista tuli kavereitani. Joka viikonloppu juon niiden ihmisten kanssa jotka ovat tehneet mun elämästä helvetin ala- ja ylä-asteen ajan. Jopa seurustelin sellaisen jätkän kanssa, joka kiusaa samanlaisia kun minä joskus. Nyt kiusausta ei edes minun elämässä ole. YHTÄÄN.
Kiusaus loppui!
poney_
5728
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mutta onkohan se nyt tullut maksamaan sinulle vähän liikaa? Tietystikään ei ole enää syytä kiusata, kun ei ole syytä kadehtiakaan, koska olet "samalla tasolla" entisten kiusaajien kanssa. Juopottelu ja huono seura eivät todellakaan tuoneet elämääsi mitään sellaista, mitä olisit todellisuudessa tarvinnut. "Huono seura hyvät tavat turmelee", sanotaan Raamatussakin. Uskallatko vastustaa, jos kaverisi kiusaavat esim. "jotain sellaista kuin sinä ennen" vai rupeaako heti pelottamaan, että joudut taas ulkopuolelle?
Oletko nyt tyytyväinen, kun olet joutunut muuttamaan itseäsi, ettei sinua enää kiusattaisi? Onko se sinusta oikein, että poikaystäväsi kiusaa joitain, kuten sinua on aiemmin kiusattu? Luulisi, että sinä tietäisit, miltä se tuntuu ja valitsisit seurasi paremmin.
nyt olen paljon itsevarmempi ja uskallan sanoa mitä ajattelen. kun sain olla ns. "suosittu" sain paljon tahtoa ja uskallan sanoa mielipiteeni ja puolustaa muita. Vaikka elämäni on ollut aikamoista helvettiä olen itse tyytyväinen elämääni. Ehkä nyt kun olen ns. suosituksi päässyt, en uskalla enää puolustaa kiusattuja, koska pelkään, että joudun itse kohteeksi ja itsevarmuuteni laskisi roimasti. ehkä on jokaisen itse päästävä pois kiusauksesta.
Itsevarmuuden ei tulisi olla ympäristöstä riippuvaista. Täytyy tuntea itsensä, olla tietyllä tavalla sinut hyvien ja huonojen puoliensa kanssa. Silloin heikkouksiakaan ei voida niin helposti käyttää ihmistä vastaan tai hänen manipuloimiseensa (sellaiseen löytyy kyllä halua ja taitoa, usko vain). Vaikka tilanne on nyt tämä, niin kehitä ajatteluasi siihen suuntaan, että uskallat vielä tunnustaa todellista väriäsi ja puolustaa muita. Et varmaan kuitenkaan osallistuisi kiusaamiseen, vaikka olisitkin hiljaa?
mutta samalla menetit jotain itsestäsi. Kun muuttaa itseään muiden haluamaksi voi myöhemmin sitten olla vaikeaa löytää sitä itseään muualla kuin omissa mietteissä. Ole oma itsesi. Oikeasti samanlaisia ihmisiä on olemassa, jopa lähellä.