hometta vai lastulevyt?

Moikka! Mulla kanssa 4v pojalla ihottumaa ja epäilen hometta asunnossa. Miten tuota hometta testattiin verestä. Ihan terveyskeskuksessako?

kiitoksia!

Lääkärilehti 8/2007

Altistuminen kosteusvauriorakennuksissa

--------------------------------------------------------------------------------

Tärkein tieto
Kosteus- ja homevauriorakennuksissa altistumisen yksinkertaisimpia arviointikriteereitä ovat näkyvät vauriot, homeen haju ja kosteusjäljet.

Kosteusvaurio muuttaa sisäympäristön mikrobiologisia olosuhteita. Sisäilmasta, pinnoilta ja vaurioituneista materiaaleista otetuista näytteistä saadaan tarkempaa tietoa altistumisesta. Tuloksia arvioidaan sekä pitoisuuksien että mikrobikoostumuksen perusteella.

Altistumisen ja terveysvaikutusten väliset syy-yhteydet tunnetaan vielä huonosti, ja tieteellinen tutkimus pyrkii keskeisten tekijöiden tunnistamiseen ja altistumisilmiöiden ymmärtämiseen.


--------------------------------------------------------------------------------

Kosteusvauriorakennuksissa altistumista on monissa väestötutkimuksissa arvioitu näkyvän homeen ja kosteusvauriojälkien tai homeen hajun avulla. Vaikka nämä havainnot ovat käyttökelpoisia ja yksinkertaisia altistuksen surrogaatteja, on monestakin syystä välttämätöntä pyrkiä ymmärtämään ilmiötä tarkemmin. Miksi rakennuksen kosteus ja home on niin haitallista? Kosteusvaurioisessa rakennuksessa altistuminen on monimutkainen ilmiö, joka tunnetaan vasta osittain.

Rakenteisiin ja materiaaleihin tunkeutuva kosteus käynnistää monia prosesseja, joiden seurauksena sisäilmaan joutuu epäpuhtauksia. Rakennuksessa oleskelevat altistuvat kaikille näille epäpuhtauksille. Kosteus saa aikaan mikrobikasvua ja kemiallisia reaktioita. Mikrobikasvustosta joutuu sisäilmaan sekä hiukkasmaisia että kaasumaisia altisteita. Hiukkaset ovat itiöitä, mikrobisoluja tai niitä pienempiä fragmentteja (1). Hiukkasten mukana ilmaan joutuu myös ei-haihtuvia ainesosia kuten endotoksiineja, glukaaneja, allergeeneja ja toksiineja. Mikrobikasvusto tuottaa myös haihtuvia sekundaarisia metaboliitteja, joista monet aistitaan homeen tai maakellarin hajuna. Kosteuden vaikutuksesta voi käynnistyä myös materiaalien kemiallista hajoamista tai se voi tehostaa haihtuvien orgaanisten yhdisteiden joutumista sisäilmaan.

Toisaalla tässä lehdessä olevassa artikkelissa todetaan, että yhteys kosteusvaurioiden ja terveyshaittojen välillä on hyvin osoitettu lukuisissa väestötutkimuksissa (2). Vielä ei ole tarkkaa tietoa siitä, mikä on kunkin altisteen syy-yhteys oireiden ja sairauksien kehittymiseen. On hyvin tiedossa, että kosteusvauriorakennuksen mikrobiologinen tila poikkeaa tavanomaisesta, ja että mikrobisto palautuu normaaliksi, kun vauriot korjataan kunnolla. Niinpä kosteusvauriorakennuksissa tapahtuvaa altistumista kuvataan yleensä mikrobiologisin mittauksin. Näytteitä voidaan ottaa sisäilmasta, pinnoilta ja materiaaleista. Analyysit perustuvat toistaiseksi viljelymenetelmiin. DNA-pohjaiset menetelmät ja mikrobiyhteisöjen kemiallisten merkkiaineiden määritysmenetelmät ovat parhaillaan validointivaiheessa.

Altistumisen käsitteet
Käsitteellä "altistuminen" on eri tieteenaloilla erilaisia merkityksiä. Kun tarkoitetaan ilmassa olevaa epäpuhtautta ja sen mahdollisia terveysvaikutuksia, voidaan altistuminen määritellä kontaktiksi ympäristössä olevan epäpuhtauden ja ihmisen välillä. Tällaista altistumista voidaan mitata suoraan tai sitä voidaan mitata epäsuorien mittareiden, ns. surrogaattien avulla. Kokeellisessa tutkimuksessa altistumista ja sen vaikutuksia voidaan selvittää koejärjestelyillä, joissa kohdesoluja tai -organismia altistetaan tunnetulla, ennalta määrätyllä annoksella. Altistumisella voidaan tarkoittaa myös alttiutta saada oire tai sairaus. Tämä käsite esiintyy usein epidemiologiassa.

Tässä kirjoituksessa altistumisella tarkoitetaan sitä, että rakennuksessa oleskeleva joutuu kosketuksiin vaurioilmiöistä peräisin olevien epäpuhtauksien kanssa. Nämä voivat esiintyä sisäilmassa ja pinnoilla, ja siten pääasialliset altistumisreitit ovat hengitystiet ja iho.

Altistumisen mittaaminen
Altistumista voidaan selvittää ympäristön laatua kuvaavin mittauksin tai henkilökohtaisin mittauksin, joilla pystytään tarkemmin ottamaan huomioon yksilön liikkumisesta ja sisäilman pitoisuuksien vaihtelusta aiheutuva vaihtelu. Henkilökohtaiset mittaukset ovat kuitenkin yleensä työläitä ja hankalia toteuttaa (3), ja useimmiten joudutaankin käytännössä tyytymään sisäympäristön laadun arviointiin yleisemmällä tasolla.

Monille yksittäisille kemiallisille yhdisteille on annettu numeerisia ohjearvoja, jotka perustuvat täsmälliseen tietämykseen aineen annos-vastevaikutuksista elimistöön. Tällaisia ovat esimerkiksi työlainsäädännön perusteella annettavat HTP-(haitalliseksi tunnettu pitoisuus) arvot. Biologisille tekijöille tällaisia terveysperusteisia ohjearvoja ei voida antaa. Niiden syy-yhteyksiä sairauksiin tai niiden vaikutusmekanismeja ei tunneta riittävästi. eikä niillä välttämättä ole annos-vastevaikutusta esim. allergioiden syntyyn.

Asuntojen sisäilman mikrobiologisen laadun arviointiin on annettu Terveydensuojelulain perusteella numeroarvoja, joiden avulla voidaan arvioida, onko pitoisuus tavanomainen (4). Arvot on tarkoitettu asuntomittausten tulosten tarkasteluun, mutta niitä hyödynnetään myös muun tyyppisten sisäympäristöjen tutkimisessa. Koska epätavalliset mikrobiologiset olosuhteet lisäävät monien oireiden ja sairauksien riskiä, on yhteys terveysvaikutuksiin epäsuora.

Mikrobiologiset altisteet
Sisäilmassa esiintyy aina homesienten itiöitä ja bakteereita. Sienten pääasiallinen lähde on ulkoilma ja bakteerien päälähde ovat ihmiset. Homesienten normaalilajistoon kuuluvia sukuja ja ryhmiä on esitetty taulukossa 1.

Sieni-itiöillä on normaalilähteitä myös sisätiloissa. Polttopuut ja elintarvikkeet ovat itiöiden lähteitä, samoin ulkoa tulevat lemmikit tai tallilta palaava ratsastuksen harrastaja, jotka kaikki kantavat itiöitä mukanaan (5).

Sisäilman normaali bakteerilajisto on osittain ulkoilmasta peräisin, osittain ihmisen iholta. Yleisiä ovat esimerkiksi mikrokokit, stafylokokit, korynebakteerit, Pseudomonas- ja Bacillus-suvun bakteerit.

Kosteusvaurioituneiden materiaalien pinnalle muodostuu mikrobikasvustoa, joka sisältää yleensä homesieniä, hiivoja ja bakteereita, usein myös alkueläimiä. Kasvava lajisto voi koostua osittain ns. normaalilajistosta, jota ilmassa esiintyy muutoinkin, mutta yleensä kosteusvauriotalojen sisäympäristönäytteissä havaitaan epätavallista lajistoa. Nämä ovat mikrobityyppejä, jotka viihtyvät kostuneilla rakennusmateriaaleilla. Materiaalin eli substraatin ominaisuudet määräävät, mitkä sienityypit viihtyvät parhaiten. Kontaminoituneiden materiaalien mikrobiprofiilien eroja havainnollistaa kuvio 1.

Vaurioituneita materiaaleja tutkittaessa on muodostunut kuva sienilajistosta, joka esiintyy usein vauriomateriaaleilla ja jonka esiintyminen sisäympäristönäytteissä ilmentää vaurion olemassaoloa. Taulukossa 2 on mainittu eräitä vaurioindikaattoreiksi katsottavia homesieniä. Listalla mainitaan myös aktinomykeetit eli sädesienet, jotka ovat bakteereita, mutta kasvavat sienimäisellä tavalla muodostaen itiöitä ja rihmastoa.

Sisäilman mikrobipitoisuudet vaihtelevat paljon ajasta, paikasta ja lähteistä riippuen. Sisäilmamittausten tekeminen ja tulosten tulkitseminen edellyttääkin kokemusta ja perehtyneisyyttä aiheeseen. Sisäilman mikrobiston poikkeavuudet on helpointa havaita talvella, jolloin ulkoilman mikrobipitoisuudet ovat pienimmillään. Jos mittauksia joudutaan tekemään lumi- ja pakkaskauden ulkopuolella, tulee ulkoilman osuus ottaa huomioon. Seuraavassa lyhyesti periaatteet, joiden mukaan mikrobituloksia käytännössä tulkitaan (4).

Asuntojen sisäilman mikrobipitoisuudet ovat yleensä talviaikaan joitakin kymmeniä cfu/m3 (pesäkkeen muodostavia kolonioita kuutiometrissä ilmaa), ja 100 cfu/m3 ylittävät pitoisuudet ovat selvästi suurentuneita. Tällöin voidaan epäillä sisälähdettä kuten kosteusvauriosta johtuvaa mikrobikasvua varsinkin, jos näytteissä esiintyy kosteusvaurioita ilmentäviä sieniä. Keväästä syksyyn pitoisuudet voivat olla ulkoilman vaikutuksesta suurempia, mikä tulee ottaa huomioon tulosten tulkinnassa. Tilavuudeltaan suurissa rakennuksissa, esimerkiksi kouluissa ja toimistoissa, jo yli 50 cfu/m3 pitoisuudet voivat viitata mikrobikasvuun.

Sosiaali- ja terveysministeriön Asumisterveysohjeen mukaan (4) materiaalin pinnalta havaittu pitoisuus yli 1 000 cfu/cm2 tai painosta mitattu yli 10 000 cfu/g osoittaa mikrobikasvua. Pinnoilla ja materiaaleilla voi olla myös ulkoilmakontaktista tai muusta tavanomaisesta syystä esiintyviä mikrobeja, joiden määrät ovat yleensä näitä pienempiä.

Mittausmenetelmät ja niiden arviointi
Mikrobipitoisuuksien kvantitatiivinen tulkinta on aina tiukasti sidoksissa käytettyihin menetelmiin. Koska sisäilman laadun arvioinnissa tarkastellaan lajiston yleiskuvaa, ei selektiivisten, yhtä lajia, sukua tai ryhmää suosivien alustojen käyttö ole perusteltua. Edellä mainitut tulkintaohjeet ja lajistoanalyysit perustuvat pääasiassa kolmella yleisesti käytetyllä kasvualustalla esiintyviin sieniin: 2-prosenttinen mallasuutealusta, DG18-alusta ja Hagem-alusta. Kasvualustaa ja lämpötilaa vaihtelemalla saataisiin hieman erilaisia tuloksia, mutta tulosten vertailtavuuden vuoksi on tärkeää käyttää samoja standardialustoja.

DNA-pohjaiset menetelmät, erityisesti PCR-tekniikat, ovat vähitellen tulossa käyttöön sisäympäristöjen mikrobialtistuksen arvioinnissa. Nämä menetelmät ovat spesifisiä yleensä tietylle lajille tai suvulle. Perinteisillä mikrobien elinkykyisyyteen perustuvilla viljelymenetelmillä saadaan yleensä esiin korkeintaan 10 prosenttia sisäympäristön mikrobeista, kun taas PCR-määrityksen tuloksena saadaan mikrobien kokonaispitoisuus, analyysin perustuessa ao. mikrobien DNA:n määrittämiseen. PCR- ja viljelymenetelmillä saatavien tulosten eroja havainnollistaa kuvio 2.

Alukkeita ja koettimia on saatavilla jo useille kymmenille sisäilman homesienille (7,8,9) ja streptomykeeteille (10), mutta käytännön mittausten kannalta pulmallista on juuri niiden spesifisyys: mitä mitata, kun ei toistaiseksi tiedetä yksittäisen lajin merkitystä? DNA-pohjaiset menetelmät edellyttävät vielä runsaasti validointia ennen kuin niiden käyttö on rutiinimittauksissa perusteltua.

Sisäympäristönäytteiden mikrobiyhteisöjen koostumusta voidaan arvioida määrittämällä eri mikrobiryhmiä kuvaavia kemiallisia merkkiaineita (11). Määritykset tehdään kaasukromatografia-massaspektrometrimenetelmillä. Sienten kokonaismäärää kuvaa ergosteroli, joka on yleinen sienten solukalvon lipidi. Ergosterolin määrä vaihtelee hiukan sienilajista, kasvuston iästä ja muista tekijöistä riippuen, ja se aliarvioi hiivojen määrää. Muramiinihappoa määrittämällä voidaan arvioida bakteerien soluseinämän komponentin, peptidoglykaanin, määrää ja siten bakteerien biomassan kokonaismäärää, joskin menetelmä yliarvioi gram-positiivisten bakteerien määrää suhteessa gram-negatiivisiin. 3-hydroksirasvahapot kuvaavat spesifisesti gram-negatiivisten bakteerien lipopolysakkaridien määrää. Erityisesti 12- ja 14-hiiliketjuiset 3-hydroksirasvahapot korreloivat hyvin endotoksiiniaktiivisuuden kanssa (12). Nämä menetelmät ovat toistaiseksi tutkimuskäytössä ja niiden käyttö rutiinimittauksissa edellyttää laajaa validointia.

Mikrobimetaboliittien merkitys
Mikrobien tiedetään tuottavan useita toksiineja taistellessaan elintilasta erilaisissa kasvuympäristöissä. Rakennuksissa mikrobien tuottamia toksiineja, erityisesti mykotoksiineja, on havaittu kostuneissa ja homehtuneissa rakennusmateriaaleissa (13,14,15). Toksiinien esiintyminen vauriorakennusten ilmanäytteissä on osoitettu vasta muutamissa tutkimuksissa (16). Mikrobitoksiineilla on mm. immunotoksisia, neurotoksisia, karsinogeenisia ja ärsytysvaikutuksia, ja niiden aiheuttamat riskit tunnetaan hyvin eläinlääketieteessä ja elintarvikehygieniassa. Mikrobitoksiinien merkitys kosteusvauriorakennusten terveysvaikutusten aiheuttajina on vielä epäselvä (17), sillä aiheesta ei juurikaan ole julkaistu tutkimuksia.

Pienhiukkaset kosteusvauriorakennuksissa
Kosteus- ja homevaurioituneista materiaaleista emittoituu ilmaan mikrobisoluja, -itiöitä ja niiden osasia, jopa 102-103 itiötä/cm2/minuutti (18). Osa irtoavista hiukkasista on pienhiukkasten kokoluokkaa, alle 2,5 Ìm (19). Sienten itiöitä pienempiä fragmentteja on todettu irtoavan homehtuneista materiaaleista jopa paljon enemmän kuin itiöitä (1,20). Näissä pienhiukkasissa on havaittu samoja antigeeneja ja mykotoksiineja kuin itiöissä, mikä osoittaa niiden biologista potentiaalia (1,21). Laskennallisissa mallinnuksissa on arvioitu, että keuhkoihin saakka voi päätyä 84-95 % itiöistä ja 27-46 % fragmenteista (20). Homeiden itiöiden koko vaihtelee, mikä vaikuttaa niiden käyttäytymiseen ilmassa ja hengitysteissä. Esimerkiksi Stachybotrys chartarum -homeen fragmentit pääsevät alempiin hengitysteihin sen itiöitä helpommin. Altistumisarvioiden kannalta on myös huomattava, että fragmentit voivat kulkeutua helpommin pienten lasten kuin aikuisten alempiin hengitysteihin (20).

Kosteusvauriorakennusten sisäilman sieni-itiöiden pitoisuudet ovat olleet verrokkirakennuksia suuremmat erityisesti silloin, kun itiöt ovat kooltaan 1,1-3,3 myym:n luokkaa (21,22). Hengitysilman pienhiukkasten terveysvaikutuksia on selvitetty viime vuosina intensiivisesti erityisesti ulkoilman hiukkasten osalta. Biologista alkuperää olevien pienhiukkasten merkitys on jäänyt vähemmälle huomiolle. Havainnot sisäilman biologisista pienhiukkasista ansaitsevat lisätutkimuksia, jotka valaisevat niiden merkitystä kosteusvaurioille altistumisessa.

Lopuksi
Kosteus- ja homevauriorakennuksissa altistumisen yksinkertaisimpia arviointikriteereitä ovat näkyvät vauriot, homeen haju ja kosteusjäljet. Näillä on selvä yhteys moniin hengitystieoireisiin ja
-sairauksiin. Sitä, mitkä tekijät aiheuttavat näitä terveyshaittoja, ei vielä täysin tunneta.

Kosteusvaurio muuttaa sisäympäristön mikrobiologisia olosuhteita. Sisäilmasta, pinnoilta ja vaurioituneista materiaaleista otettujen näytteiden avulla voidaan arvioida sisäympäristön mikrobiologista tilaa. Tuloksia arvioidaan sekä pitoisuuksien että mikrobikoostumuksen perusteella. Tällaisiin selvityksiin on jo muodostunut vakiintunut käytäntö, jonka avulla saadaan tarkempaa tietoa mikrobiologisesta altistumisesta.

Altistumisen ja terveysvaikutusten välinen syy-yhteys tunnetaan vielä huonosti, ja tieteellinen tutkimus pyrkiikin keskeisten tekijöiden tunnistamiseen ja altistumisilmiöiden ymmärtämiseen. Molekyylibiologisten menetelmien kehittyminen tarjoaa entistä parempia mahdollisuuksia altistuksen arviointiin.

English summary: EXPOSURE IN DAMP BUILDINGS
Exposure in damp buildings has traditionally been defined on the basis of visual observations of dampness, moisture or mold which are, in turn, strongly associated with respiratory and other health effects. The specific agents responsible for the adverse health effects are still largely unknown.

Dampness and moisture alter the microbial conditions in indoor environments. The microbial status of an indoor environment can be assessed by sampling the air, surfaces or materials of the suspected environment. Assessment of the microbial findings has been developed into a routine procedure. These analyses provide a more detailed picture of the microbial exposure of the occupants of the indoor space in question.

Identifying the exposure factors that are critical for the development of the health effects is the focus of the current scientific research. Developments in molecular methods of assessing the microbial exposure are offering new opportunities for a better understanding of this complex phenomenon.

Artikkeli julkaistaan myös kosteusvaurioiden terveysvaikutuksia käsittelevässä Suomen Lääkärilehden eripainoksessa, joka ilmestyy kuluvan kevään aikana.

Majvik II -suositus: Kosteusvauriomikrobeihin liittyvien oireiden selvittely julkaistiin Lääkärilehden numerosssa 7/07 (s. 653-64)

Aino Nevalainen
FT, dosentti, laboratorionjohtaja
Kansanterveyslaitos, Kuopio
[email protected]
Anne Hyvärinen
FT, dosentti, tutkija
Kansanterveyslaitos, Kuopio
Teija Meklin
FT, dosentti, projektipäällikkö
Kuopion Teknologiakeskus Teknia Oy


--------------------------------------------------------------------------------

1 Gorny RL, Reponen T, Willeke K ym. Fungal fragments as indoor air biocontaminants. Appl Environ Microbiol 2002;68(7):3522-31.

2 Seuri M, Nevalainen A, Sauni R. Kosteusvauriorakennusten poikkeavaan mikrobikasvustoon liitetyt hengitystieoireet ja
-sairaudet. Suom Lääkäril 2007;62:783-7.

3 Toivola M, Alm S, Reponen T ym. Personal exposures and microenvironmental concentrations of particles and bioaerosols. J Environ Monit 2002;4:166-74.

4 STM, Sosiaali- ja terveysministeriö. Asumisterveysohje. Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2003:1. Helsinki 2003.

5 Lehtonen M, Reponen T, Nevalainen A. Everyday activities and variation of fungal spore concentrations in indoor air. Int Biodet Biodegradition 1993;31:25-39.

6 Hyvärinen A. Characterization moisture damage buildings - environmental and biological monitoring. Väitöskirja. Kansanterveyslaitoksen julkaisusarja A8/2002. Kuopio 2002.

7 Haugland R, Vesper SJ, Wymer L. Quantitative measurement of Stachybotrys chartarum conidia using real time detection of PCR products with the TaqManTM fluorogenic probe system. Mol Cell Probes 1999;199;13:329-40.

8 Haugland RA, Varma M, Wymer LJ ym. Quantitative PCR of selected Aspergillus, Penicillium and Paecilomyces species. Sys Appl Microbiol 2004;27:198-210.

9 Zeng QY, Westermark SO, Rasmuson-Lestander Å ym. Detection and quantification of Wallemia sebi in aerosols by real-time PCR, conventional PCR and cultivation. Appl Environ Microbiol 2004;70(12):7295-302.

10 Rintala H, Nevalainen A, Rönkä E ym. PCR primers targeting the 16S rRNA gene for the specific detection of streptomycetes. Mol Cell Probes 2001;15:337-47.

11 Sebastian A, Larsson L. Characterization of the microbial community in indoor environments: a chemical-analytical approach. Appl Environ Microbiol 2003;69(6):3103-09.

12 Saraf A, Park JH, Milton DK ym. Use of quadrupole GC-MS and ion trap GC-MS-MS for determining 3-hydroxy fatty acids in settled house dust: relation to endotoxin activity. J Environ Monit 1999;1(2):163-8.

13 Tuomi T, Reijula K, Johnsson T ym. Mycotoxins in crude building materials from water-damaged buildings. Appl Environ Microbiol 2000; 66(5):1899-904.

14 Nielsen KF, Gravesen S, Nielsen PA ym. Production of mycotoxins on artificially and naturally infested building materials. Mycopathologia 1999;145:43-56.

15 Engelhart S, Loock A, Skutlarek D ym. Occurrence of toxigenic Aspergillus versicolor isolates and sterigmatocystin in carpet dust from damp indoor environments. Appl Environ Microbiol 2002;68:3886-90.

16 Brasel TL, Martin JM, Carriker CG ym Detection of airborne Stachybotrys chartarum macrocyclic trichothecene mycotoxins in the indoor environment. Appl Environ Microbiol 2005;71:7376-88.

17 IOM, Institute of Medicine. Damp indoor spaces and health. National Academies Press, Washington DC, 2004.

18 Sivasubramani SK, Niemeier RT, Reponen T. Assessment of the aerolization potential for fungal spores in moldy homes. Indoor Air 2004;14(6):405-12.

19 Gorny RL, Mainelis G, Grinshpun SA ym. Release of Streptomyces albus propagules from contaminated surfaces. Environ Research 2003;91(1):45-53.

20 Cho SH, Seo SC, Schmechel D ym. Aerodynamic characteristics and respiratory deposition of fungal fragments. Atmos Environ 2005;39:5454-65.

21 Reponen T. Aerodynamic diameters and respiratory deposition estimates of viable fungal particles in mold problem dwellings. Aerosol Sci Tech 1995;22(1):11-23.

22 Meklin T, Reponen T, Toivola M ym. Size distributions of airborne microbes in moisture-damaged and reference school buildings of two construction types Atmos Environ 2002;36(39-40):6031-39.



--------------------------------------------------------------------------------

Taulukko 1. Sisäilmassa normaalisti esiintyviä sienisukuja ja
-ryhmiä.
--------------------------------------------------------------------------------

Aspergillus spp.
Penicillium spp.
Cladosporium spp.
Hiivat
Steriilit1

--------------------------------------------------------------------------------

1Lajeja, jotka eivät itiöi eivätkä ole tunnistettavissa tavanomaisilla kasvualustoilla.




Taulukko 2. Kosteusvaurioita ilmentäviä homesieniä ja bakteereita.
--------------------------------------------------------------------------------

Aspergillus versicolor
Aspergillus penicillioides
Aspergillus fumigatus
Acremonium
Chaetomium
Fusarium
Phialophora
Stachybotrys chartarum
Trichoderma
Aktinomykeetit (erityisesti Streptomyces, Nocardia, Nocardiopsis)






--------------------------------------------------------------------------------

aikoinaan mutta ei ne haise muuten kuin ehkä jos saa vettä ja kosteutta.

Lastulevyjen liimauksessa on käytetty tuolloin ureaformaldehydi-liimaa ja jota käytetään edelleen. Ongelma oli tuolloin 70-luvulla formaldehydi päästöt, formaldehydi-ainesosat eivät sitoutuneet kuivuessaan liimaan.
70 -luvulla liimatuista levyistä jotka ovat olleet normaalisti seinissä kaasut ovat jo loppuneet aikoja sitten. Hometta siellä on jos kosteus aiheuttaa läiskiä.

kanssa painiville kyssäri. Jos nyt tulee siihen tulokseen, että syyllinen on se formaldehydilastulevy, niin auttaako se, että vaihtaa ne lastulevyseinät johonkin toiseen materiaaliin vai onko toivoton tapaus?

Ymmärrän kyllä lastulevyjen ongelman.Mikäli talo on rakennettu vuosikymmenä takaperin en oikein usko siihen.Toki jos kosteus pääsee alapohjan tai seinänkautta kaikki voi olla mahdollista.Talojen rakentaminen suoritettiin vanhaanhyväänaikaan.Kesällä vesikattoon ja talvella jatkettiin sisätöitä niin että pystyttiin pitämään sisätilat kuivana.Toista on nykyisin satoi tai paistoi oli talvi tai kesä lätkitään vuorivillat seiniin ja muovit päälle hyvätulee eikö niin?Toisaalta en pois sulje ruoka-aine allergioita niitä lienee on.Silmät ja nenä vuotaa ja iho kihelmöi.Toisaalta kaikkea ne rakennus sutenöörit keksivät.Aikoinaan ne olivat mestareita nekin jotka piirsivät talon klubiaskinkylkeen talot ei homehtuneet ja niitä ei peitelty muoveilla ylt ympäri.

Pääsin käymään yhden nuorenparin kämpässä,ja huh huh!Eivät siivoa,eivät tuuleta,keittiön ja vaatehuoneen katoissa kosteusvaurioita,ilmeisesti ilmanvaihtohormeja ei ole lämpöeristetty!Minulta meni ääni,ja tuli niin huono olo,että piti kiirehtiä pois.Kun on painovoimainen ilmanvaihto,pitää tuulettaa päivittäin.Tuokin pariskunta sairastelee kaiken aikaa...olen muutenkin pannut merkille,ettei nuoret siivoa,eivät vie mattoja ulos tuulettumaan,tai sitten kun vievät;NE jätetään viikoiksi ulos sateen armoille,en sitten tiedä päätyvätkö matot sen jälkeen roskiin,itse en ainakaan enää niitä sisätiloihin veisi...

Tosi on sanoi Lassilakin ennen vanhaan. Siivota pitää ja tuuletta, mutta pitäisi myös petivaatteet "kuivattaa" joka aamu ennen kuin petataan sänky kiinni. Petivaatteet vaan levälleen tuolien karmille tms. puoleksi tunniksi, niin ei riitä kosteutta pölypunkeille. Tuo ketjun aloitus on tosi vanha, mutta asia on silti ajankohtainen. Meillä on seinät lastilevyä ja halvinta -70 luvun sellaista, mutta vain ihan vähän aikaa
muuton jälkeen oli hiukan formaliinin hajua. Nyt ei enää vuosikymmeniin ole hajua ollut.

Niin kuin tuossa joku totesikin, 70-luvun talon lastulevyistä ei haihdu enää formaldehydiä. Olen täysin samaa mieltä ja asiasta on myös omaa kokemusta.

Kosteusvaurioita tuon ajan taloissa kyllä riittää, kiitos sen ajan typeryyksien.
Löytyy valesokkelia, lattiaa maan pinnan alapuolella, mistään tuuletusraoista ei tietoakaan, höyrynsulut puuttuvat tai ovat huonosti tehtyjä, vuotavia tasakattoja, huonoa tai täysin puuttuvaa ilmanvaihtoa, käyttöikänsä päähän tulleita vesi- ja viemäriputkistoja, puuttuvia tai tukkeutuneita salaojituksia, aikansa palvelleita sähkötöitä jne, jne..

Älkää hyvät ihmiset erehtykö 70-luvun taloihin, ne ovat järkiään purkukuntoisia. Eikä ole 80-lukuinenkaan mitenkään varma ratkaisu. Joskus 90-luvulla alettiin ymmärtääkin jotain..

Pahinta tässä on se, että vuosikymmenet kosteusvaurioituneissa hometaloissa asuneet ihmiset eivät edes tajua tilannetta. Nenä on tottunut ja homeen ummehtunutta hajua ei vaan enää havaitse. Joku satunnainen käviäkin huomaa vain omituisen tuulahduksen hetken aikaa hometaloon astuttuaan. Mutta jos olet hometalossa yötä ja haistelet vaatteitasi seuraavana päivänä jossain muualla raikkaassa ilmassa, niin hajun huomaat takuulla! Siitä ei voi erehtyä.