Tulee välillä niin huono omatunto,kun lukee ihmisten liikuntaharrastuksista.
Moni harrastaa liikuntaa eri muodossa,lenkkeilee,pelaa jos jotakin,tanssii,jumppaa jne.
Itse ainakin olen niin väsynyt työelämästä,että tuskin jaksan kotona pakolliset,siivous yms. kotihommat tehdä.
Tulee sellainen tunne,että jää jostakin paitsi,mutta kun ei jaksa niin ei jaksa.
Onkohan kenelläkään muulla tälläistä?
Moni harrastaa liikuntaa eri muodossa,lenkkeilee,pelaa jos jotakin,tanssii,jumppaa jne.
Itse ainakin olen niin väsynyt työelämästä,että tuskin jaksan kotona pakolliset,siivous yms. kotihommat tehdä.
Tulee sellainen tunne,että jää jostakin paitsi,mutta kun ei jaksa niin ei jaksa.
Onkohan kenelläkään muulla tälläistä?
Vastaukset 47
Vanhimmat
Olin itsekin kauhean väsynyt työnteosta. Sitten löysäsin tahtia.
Siivoan vähemmän ja vähän kerrallaan. Ihan siistiä on näinkin.
Pieni kävelylenkki virkistää, kunhan ei lähde liian pitkälle. Se riittää aktiivisen ihmisen liikunnaksi vallan mainiosti. Puolituntinen.
Relaa vähän ja tee pienemmissä jaksoissa kaikki, mitä teet.
Voi hyvin! :-)
tuollaisesta.
Jokainen tekee sen mihin sillä hetkellä riittää energiaa.
Kaikenlaisista "satutuokioista" ja formaateista tullut myös muoti-ilmiö.
Eikö ihmisillä ole enää energiaa elää tavallista kotielämää?
Lapsetkin kiikutetaan iltaisin tie soralla puuhamaasta toiseen sensijaan että vietettäisiin ihan tavallista perhe-elämää.
Ei ole ihme jos ovat väsyneitä, stressaantuneita ja käyvät ylikierroksilla.
Vanhemmat toteuttavat omia unelmiaan jälkikasvun avulla?
mennä virran mukana.
Jokainen ihminen on yksilö - kloonattu ihminen ei ole kiva, oletko samaa mieltä?
Jokainen tekee tai on tekemättä oman senhetkisen energian ja tilanteen mukaan.
En minä ainakaan pode huonoa omatuntoa vain sen vuoksi mitä muut sattuvat tekemään.
Nyt vain ei ole muodikasta kirjoittaa, ettei pahemmin liiku, niin kuitenkin suuri osa ihmisistä elää.
Tartuin sinun vastaukseesi,se sai minut ajattelemaan,että asia on juuri noin.
Oikeastaan tiedän,että se on juuri noin,monta työkaveriani kertoo aivan samaa kuin itse,väsymisestä.
Sitten ihmettelee itsekseen,että kun on paljon työttömiä,niin miksi ihmeessä tätä työmäärää ei jaeta,vaan osalla teetetään enemmän kuin ihmispolo kunnolla jaksaakaan.
Selvennykseksi,että pidän kovasti työstäni,sitä vain on liikaa.
Tänäpäivänä ei monikaan uskalla alkaa työpaikalla isoon ääneen kertomaan,että on melkein loppuun palanut,ainakaan tämänikäinen.
Lähde ulos liikkumaan se virkistää. Liikunta voi olla mitä vaan, pääasia että on muuta kuin työ ja koti.
Minua ainakin väsyttää illalla, jos ei ole mitään
tekemistä. Puolen tunnin kävelylenkki virkistää
illaksi ja uni tulee yöksi.
kärsiä masennuksesta, kyllä ihminen jaksaa harrastaa vielä työpäivän päätteeksi vaikka mitä.
Meneppä katsomaan perjantai iltaisin kapakoihin , siellä näet että jaksavat olla aamutunneille saakka.
ihmistä joka ei saa itseään urista irti, eli kotielämä masentaa. Ja syyttää siitä työelämää, kun ei uskalla kertoa itselleen totuutta.
Velvollisuudentunto, mieheen, lapsiin, anoppiin, vanhempiin jne. estää tekemästä oikeaa ratkaisua.
Jos kuvauksesi ottaa todesta niin voisi kehoittaa sinua lääkäriin, olet lähellä itsetuhoisia ajatuksia.
Mutta vaikeaa on osoittaa täällä "empatiaa" koska huuhaata kirjoitetaan niin paljon.
Esim: " Miten teillä menee tuo rakkauselämä, kun ikä painaa päälle?" jne.
Taidat olla ulkona!
Kyllä ihminen oikeasti voi fyysisesti rasittua työnteostaan. Silloin ei jaksa aina suursiivota, olla vapaaehtoisena ulkoiluttajana vanhukselle tai lenkkeillä...
Eri asia on (sinun tapaasi) heitellä kehnoja kommentteja persuuksiltaan!
Itse olen ollut aikanani vuosia vuorotyössä yksinhuoltajana, joten tiedän mistä kirjoitan.
sitä mieltä että ei se työstä johdu vaan kotoa.
Kun kuvasit elämääsi yksinhuoltajana niin mielipiteeni vain vahvistui.
Minä tunnen ja olen tuntenut paljon 3-vuorotyöläisiä, olen ollut itsekin sellainen, yli kaksi vuotta. Ja useimmat ovat onnellisia ja tyytyväisä, saavat hoitaa lapsiaan ja asioitaan monina vuorokaudenaikoina, jopa päivällä mihin ei tavallinen pappa tai mamma päivätöissä kykene.
Olen kyllä huomannut että silloinkin kun kirjoitan asiaa, lasketaan kommenttini yhtä arvokkaiksi kun muukin kirjoittamani.
Ei se minua haittaa, kunhan et satuta sillä omaatuntoasi.
Olen kanssasi samaa mieltä. Itsensä loppuunpolttajat ovat työssä tunnollisia ja sitoutuneita vähän liikaakin. Sitä putkea kun on takana esim. 25 vuotta eikä 2,5 vuotta niin johan tuntuu. Toista ovat ne jotka käyvät vain työmaalla.
Että nykyään ei saa olla normaalisti fyysisesti väsynyt,tai esimerkiksi surullinen,eipä toki,masentunuthan sellainen on tietenkin.
Ajatella,että ihan kaksi vuotta vuorotyössä!
Minä oon ainakin ollu oikeesti väsynyt ja minä tulkitsen sen siten, että miun kroppa tahtoo levätä. Tee jotain mukavaa tuntematta syyllisyyttä mistään. Tuijota omaa napaa ja keskity siitä miltä sinusta tuntuu. Älä suorita ja odota että sinun PITÄIS tehdä jotain.
kehunut.
Totesin vain että tiedän siitä jotakin.
Sen jälkeen ovatkin hommani olleet sellaisia että niissä ei rukkasia pudoteta klo.16.00 ja unohdeta duunia.
Minun duunini on 24 tuntia vuorokaudessa, 365 päivää vuodessa, oli sitten lonma tai ei.
Siitä voi repiä.
Ja jos haluaa tietää miten uni toimii raskaan, fyysisen työn jälkeen tai aina jatkuvan, älyttömän henkisen paineen kanssa, voi selata nettiä, kyllä sieltä vastaus löytyy.
Sieltä löytyy myös joitain ammattihenkilön kertomuksia miten se masentaa ja ketä.
Edelleen, kotoa se Vi...us lähtee.
niitä sieniä sitten potkit, sillä pitkällä kynnelläsi?
Mitäpä jos kerrankin aloittasit juttusi sanomalla "olipa kerran" niinhän ne muutkin sadut alkaa.
vaan ihan jostain muualta.
Olen pari viimeistä vuotta saanut vaan kuulla kuinka olen sitä ja tätä.
Kukaan ei tunnu kuitenkaan noteeraavan että minulla on jo 40 vuotta työelämää takana joten olen oman osuuteni taatusti tehnyt.
Minua ottaa kupoliin sellaiset arvostelijat.
Hyvä mies! Kukaan meistä ei ole korvaamaton!!
Otappa lasiin vettä,laita sinne sormesi ja ota hetken päästä pois-jäikö reikä?
Sitten lukee kuolinilmoituksessa vaikka mitä,luetellaan tuhannet hommat missä on ollu aktiivisesti mukana,säheltäny siellä ja täällä,eläny epäterveellisesti,jne.
Tai toisaalta,kärsi,kärsi - kyllä sä oot nauttinutkin (;
se kuvaa sitä että tekemäsi työ ei anna sinun olla oma, herkutteleva itsesi.
Mutta töitä on tehtävä, raha ei kasva puussa.
Silloin on opittava ymmärtämään muutama seikka:
Hankkimani koulutus oikeuttaa vain siihen mitä nyt teen työkseni.
Minun on turha unelmoida työstä mistä pitäisin koska en osaa sitä.
Koulutukseni mukainen palkka tulee tililleni vähintään kerran kuussa. Sillä minun on pärjättävä, minulla ei ole oikeutta ruinata rahaa muilta työntekijöiltä verojen muodossa.
Koulutukseni mukainen työ ei salli minulle enempää vapaa-aikaa kun nyt saan.
Minä olen kiitollinen vaimostani ja lapsistani, ja koska olen ne hankkinut vapaaehtoisesti, pitää minun pitää heistä huolta vaikka en enää kerkiäisikään salibandyvuorolle kuten ennen.
Ymmärrän myös että koulutukseni mukainen palkka ei siihen enää riitä.
Joten lupaan nauttia kotielämästäni täysin rinnoin ja käyn töissä enää rahan vuoksi, työ on minulle enää toissijainen asia.
Nautin siitä mitä koulutukseni minulle antaa.
Piste.
Väsymisestä tämä juttu lähti,puhtaasti väsymisestä.Kun ei jaksa harrastaa,siis todella,ei jaksa.Se voi olla vaikeaa ymmärtää sellaisen joka ei itse sitä ole kokenut,lainkaan tekemisiäsi väheksymättä.
Jos jollekin on sanottu, että ongelma on hänen kotonaan, niin on voitu tarkoittaa että hänellä on ongelmakotona esim.tietokone...Se saa kaivamaan verta nenästään. Siis ihan itse itseltään.
Vaan kun meitä veronmaksajia ja työssäkäyviä voipi ihan oikeesti väsyttää.
ottaisi?
On paljonkin töitä missä tietokone tai kännykkä pitää aina olla mukana.
Minulla on se kännykkä, sienimetsässäkin.
Hiljaisen, 2-heppaisen Hondan kuljettamassa veneesäkin,joskus on tullut tunne että laitan sen kännykän siiman päähän, minun pitää myös sopia milloin olen ajokunnossa jos tarvitsee lähteä kiireesti jonnekin.
Tämän voisi aloittaa: "Onpa taaskin loma..ja olipa kerran, viimevuonnakin.."
joillekin olet tulppa uralla, joitakin harmittaa että tiedät ja osaat enemmän.
Ole ylpeä siitä.
ole veronmaksaja?
Sori vaan, mutta käyn edelleen töissä ja maksan myös veroja.
Muuten, eläkeläisetkin maksavat veroja.
meitä vain harmittaa se että koti on valmis ja mökki odottaa.
Pitää vain "raataa".
Ihan itse tehtyä "Vi...usta".
Tee duunisi jos et ole säästänyt eläkettä varten.
Älä moiti työtä.
katsonut liikaa"lentäviä lääkäreitä" joistain sarjoista voi jäädä rooli päälle.
Sinunkin kannattaisi kokeilla sitä vesilasi koetta.
unohdin mainita että nautin jokaisesta työpäivästä.
Olen siitä onnellinen että työ ei "Vi..ta" pätkääkään.
Mutta se ei tarkoita ettenkö lähtisi loisten joukkoon jos mahdollisuutta tarjotaan.
vaimosi on mennyt ja tyttäresi eivät ole kanssasi.
Oman teoriasi mukaan isoja lapsia ei ruokita,sinähän sotkeudut omiin valheisiisi.
tuolla alempana.
Minä en ole korvaamaton, enkä koe itseäni sellaiseksi.
Olen tosin ylpeä siitä mitä olen saanut aikaiseksi, ja osa siitä voi jäädä, jos ei historiaan, niin ainakin sinne päin.
Minä olen valmis loiseksi.
taitaa olla oikea termi.
Mutta en kyllä ymmärrä mitä tarkoitat.
Lapseni menevät kyllä jo omia teitään, ja niin hyvin että eivät koske pitsaan. No, vanhempi tyttö ehkä, mutta poika ei.
Hyvä kotikoulutus? Vai Gourmet-tasoinen "isä-kotikokki"?
parasiitit on aina tulleet toimeen.
ja alussa jo, minä siihen vastasin.
Mitä täällä tiedät juttujen vakavuudesta?
Mutta jos on todella paha olo niin lääkäriin sitten. SIellä on tarjolla kaikenlaista kallonkutistajaa.
ylpeä työstäni sillä olen pyrkinyt hoitamaan sen kunnolla minkä olen vastaanottanut.
Nyt vaan tuntuu tällä hetkellä etten ole yhtään mikään kun "tallotaan" ja "runnotaan".
On sellainen "mollamaijainen" olo joka heitetään pois kun ei enää tarvita.
No, jätän kohta senkin taisteluareenan suosiolla gladiaattoreille.
vientiteollisuudessa.
Eli siinä missä rahat tulevat Suomeen, nekin rahat millä useimmat elävät.
Mieti se parasiitti uudelleen.
mutta jossain vaiheessa näissä ketjuissa kaikki tiet vievät Roomaan...
Minulla on osittain sama ongelma, joten ymmärrän kyllä. Työni on paitsi henkisesti myös fyysisesti vaativaa ja etenkin pitkän (teen 75% ja osa päivistäni ovat lyhyitä) päivän jälkeen jopa kuntopyörän selkäänkin nouseminen tuntuu fyysiseltä piinalta. On täysin epätodennäköistä että väsymykseni johtuisi jostain muusta kuin työstäni.
Mutta kun pitäisi harrastaa ja liikkua ja ulkoilla ja pyöräillä ja poimia sieniäkin vielä joista ei edes paljoa tykkää kun kaikkein mieluimmin istuisi sohvalle hyvä kirja kädessä rankan päivän iltana....
tuo on ihan oikea senne.
Tullut tässä mieleeni,että et taida kovin tarkkaan lukea mitä toiset kirjoittaa.
Tämä aiheeni on "tätäpäivää".
Siis kerron omasta kokemuksestani ja monen muun ikäiseni.Painotan vielä sanaa ikäiseni.
Viitsi edes enempää vastata sinulle,sinulla kun näyttää olevan tuo psykologia päivän teemana.
..niin näyttää päätyvän )) Sun kommenttis oli hyvä.Kyllä minä nyt voin siellä sohvalla hyvällä omallatunnolla kölliä,kun näyttää siltä että meitä on monia,ihan vain väsyksissä olevia.
Mutta ootappas kun eläkkeelle päästään,voi sitä harrastusten määrää :))
tilauspussin kuljettaja?viet niitä tätejä ulkomaille.
Olet sinisessä univormussa ja sanot "kyllä rouva"
jotenkin ymmärrän naisille kiukuttelusi.
luen ihan kaiken.
Poikkeampa jopa tuolla "vanhusten" puolella 60 ja ylös, mutta sinne en kirjoita.
En minä koskaan kirjoita mitään, kenellekään, lukematta ensin.
odotellaan eläkeikää jotta päästäisiin eläkeläisten virkistysmatkoille.
Nyt on sellainen väliinputoaja, ei kelpaa edes K70 eikä oikeastaan yhtään mihinkään.
Ts. en ole mistään kotoisin.
kaikki tiet Roomaan?
Monta polkua on tullut tallattua mutta eivät vieneet sinne.
Eksyinköhän väärälle polulle jossain vaiheessa?
olkoon työ sitten mitä vaan, niin palstan naiset ovat aina vasemmassa kainalossani.
Ja siellä pysyvät.
Hereillä tai nukuksissa, vetävät syvään henkeä nenän kautta ja kuuntelevat sydäntäni ja nauttivat feromoneistani.
Ja minä hengitän heidän hiuksiaan. Miettien lempeästi: "suloinen läyskä"...
Mihinkähän tuonkin veisi...
ottaa vasempaan kainaloon,mies ottaa naisensa oikeaan,tutkittu asia.
Mahdatkohan alkaa lipsumaan,olen huolissani , jospa myöntäisit olevasi nainen,katkera sellainen.
olen vasenkätinen umpihetero mies, ja viimeksi katkera 1981. Pari vuotta.
Hämmästyin vähän viestistäsi, olin varma että pyyhkeitä tulee mutta ihan toisesta syystä.
Kiva että luet ajatuksella.
Huonomminkin voisi olla.
Jos aina hakisit 24 päkin kaljaa
joka päivä ja vetäisit viisi askia norttia
päivässä. Sellastakin tapahtuu.
Tuttu tunne tuo ettei jaksa,minulla kolmisen vuotta sitten vain työ,kauppa,koti ja ihan pakolliset kotityöt,taas aamulla sama rumpa alkoi ennen viittä..Olen yksinhuoltaja,eli kaikesta vastuu yksin,työni henkisesti ja fyysisesti raskasta,olin ihan loppu.Lääkäri työpaikalla kysyi miten jaksan? Siitä se alkoi purkautua,minulla oli sairaus joka lääkityksellä oli ollut vuosia "kurissa"mutta iän myötä alkoi oireilla,juuri väsymyksenä,tasapaino ja motoriikka ongelmina jne..Jäin osatyökyvyt.eläkkeelle,se oli niin suuri muutos tässä jaksamisessa,nyt jaksan jo muutakin kun vain työhön menon.Aloitin ulkoilun,vähitellen ilokin palaa elämääni,muutama vuosi lastenkin lapsuudesta meni jonnekkin unholaan,se surettaa kyllä.Monesti näissä väsymisissä on takana joku sairaus,mitä ei itse jaksa edes tiedostaa.Käy puhumassa esim.työpaikkalääkärillesi väsymisestäsi,saat varmaan apua sieltä ja tutkitaan onko väsymisen takana joku sairaus.Aurinkoista kevättä sinulle!
aloittaminen ns. rapatasolta on aina vaikeaa.
Omakohtaisesti olen huomannut että kun on saanut vedettyä itsensä muutaman kerran hohtimilla sohvasta ylös ja potkittua ulos, niin se lenkkeily alkaakin tuntua kivalta, - ja kun kunto nousee, olokin kohenee. :)
Mie en jaksaisi olla aina sisäilmassa, tukehtuisin varmaan.