Metsästäjäliiton sivulla kerrotaan mm. minkin siirtoistutuksista Suomen luontoon. Tekstistä käy ilmi millaista asiantuntemusta ja luonnon tasapainon ymmärtämistä nykyisen metsästyksen historia edustaa.
"...Minkkejä tuotiin 1920-luvulla tarhattavaksi Norjaan, Ruotsiin ja Suomeen. Kiinnostus tätä pohjoisamerikkalaista näätäeläintä kohtaan oli suuri, olihan sen nahka turkiksena kaunista, kestävää ja kevyttä - sekä kallista.
Minkintarhauksen lisääntyessä näitä kieltämättä kauniita eläimiä pääsi pakenemaan luontoon. Niinpä kaikissa edellämainituissa pohjoismaissa luonnossa eläviä minkkejä tavattiin jo 1930-luvun alkuvuosina. Vielä tuolloin ei kuitenkaan osattu aavistaa, millainen riesa minkeistä aikaa myöten koittaisi monille alkuperäislajeillemme.
Harmin sijasta metsästysviranomaiset niin meillä kuin itänaapurissammekin olivat pikemminkin innoissaan, olihan riistamaille kotiutumassa laji, jonka pyynnillä tulisi olemaan huomattavaa taloudellista merkitystä.
Minkin leviämistä luontoon pyrittiin jopa nopeuttamaan siirtoistutuksin. Itänaapurit istuttivat minkkejä Venäjän Karjalaan 1930-luvulta alkaen. Määrästä ei ole tarkkaa tietoa, minimiksi ilmoitetaan 300 yksilöä. Reilusti yli kymmenkertainen määrä vapautettiin Muurmanskin alueelle.
Suomalaisissa riistahistorioissa ei pahemmin löydy edes mainintaa siitä, että siirtoistutuksia tehtiin myös Suomessa. Maa- ja metsätalousministeriön kalastus- ja metsästysosaston ylijohtajana pitkään toiminut Tauno V. Mäki kertoi kuitenkin usein, kuinka hän siirtyi 1930-luvulla Kemi-yhtiön palveluksesta ministeriön leipiin Lappiin porotalouden tarkastajaksi. Valtion palveluksessa ensimmäisiin virkatehtäviin kuului minkin istuttaminen Lappiin. Tauno muisti kuitenkin aina mainita, että hänen istutustensa vaikutukset jäivät olemattomiksi, sillä jo seuraavilla Rovaniemen markkinoilla oli myytävänä sama määrä minkinnahkoja kuin hän oli eläimiä luontoon päästänyt. Aina välillä häntä kyllä kaihersi ajatus, että jospa sittenkin määrä ei olisikaan ollut sama, vaan jotkut olisivat jääneet jatkamaan sukua uusilla asuinseuduillaan.
Mahdotonta ei olisi, että minkki-istutuksia olisi tarkoituksellisesti suoritettu muuallekin, olivathan erämiehet ja riistaviranomaiset kymmenien vuosien ajan innokkaita tuomaan meille uusia lajeja ja laajentamaan kotimaisten lajien elinalueita."
"...Minkkejä tuotiin 1920-luvulla tarhattavaksi Norjaan, Ruotsiin ja Suomeen. Kiinnostus tätä pohjoisamerikkalaista näätäeläintä kohtaan oli suuri, olihan sen nahka turkiksena kaunista, kestävää ja kevyttä - sekä kallista.
Minkintarhauksen lisääntyessä näitä kieltämättä kauniita eläimiä pääsi pakenemaan luontoon. Niinpä kaikissa edellämainituissa pohjoismaissa luonnossa eläviä minkkejä tavattiin jo 1930-luvun alkuvuosina. Vielä tuolloin ei kuitenkaan osattu aavistaa, millainen riesa minkeistä aikaa myöten koittaisi monille alkuperäislajeillemme.
Harmin sijasta metsästysviranomaiset niin meillä kuin itänaapurissammekin olivat pikemminkin innoissaan, olihan riistamaille kotiutumassa laji, jonka pyynnillä tulisi olemaan huomattavaa taloudellista merkitystä.
Minkin leviämistä luontoon pyrittiin jopa nopeuttamaan siirtoistutuksin. Itänaapurit istuttivat minkkejä Venäjän Karjalaan 1930-luvulta alkaen. Määrästä ei ole tarkkaa tietoa, minimiksi ilmoitetaan 300 yksilöä. Reilusti yli kymmenkertainen määrä vapautettiin Muurmanskin alueelle.
Suomalaisissa riistahistorioissa ei pahemmin löydy edes mainintaa siitä, että siirtoistutuksia tehtiin myös Suomessa. Maa- ja metsätalousministeriön kalastus- ja metsästysosaston ylijohtajana pitkään toiminut Tauno V. Mäki kertoi kuitenkin usein, kuinka hän siirtyi 1930-luvulla Kemi-yhtiön palveluksesta ministeriön leipiin Lappiin porotalouden tarkastajaksi. Valtion palveluksessa ensimmäisiin virkatehtäviin kuului minkin istuttaminen Lappiin. Tauno muisti kuitenkin aina mainita, että hänen istutustensa vaikutukset jäivät olemattomiksi, sillä jo seuraavilla Rovaniemen markkinoilla oli myytävänä sama määrä minkinnahkoja kuin hän oli eläimiä luontoon päästänyt. Aina välillä häntä kyllä kaihersi ajatus, että jospa sittenkin määrä ei olisikaan ollut sama, vaan jotkut olisivat jääneet jatkamaan sukua uusilla asuinseuduillaan.
Mahdotonta ei olisi, että minkki-istutuksia olisi tarkoituksellisesti suoritettu muuallekin, olivathan erämiehet ja riistaviranomaiset kymmenien vuosien ajan innokkaita tuomaan meille uusia lajeja ja laajentamaan kotimaisten lajien elinalueita."
Vastaukset 20
Vanhimmat
Lainasit aika pitkän pätkän oman kommenttisi tukemiseksi. Olisitko ystävällinen ja laittaisit linkin sivuille, josta tekstin lainasit!
Kiitos!
Metsästäjäliiton sivulla on Jahti-lehden artikkeli jo vuodelta 1999.
http://www.metsastajaliitto.fi/index.php?option=content&task=view&id=375&Itemid=441
Kiitos, että ilmoitit lainauslähteesi mutta ikävää on se, että irroittelit osia kokonaisuudesta ja lainasit artikkelista vain tarkoituksiasi tukevia kohtia omilla kommenteillasi höystettyinä. Inhottavaa.
Tuttua tyyliä keltaisesta lehdistöstä.
Jäi haiseva maku jutustasi.
Olisiko sinulla jotakin sanottavaa itse asiaan, eli siihen, että minkkiä on siirtoistutettu Suomeen?
Oliko minkin istutus Suomen luontoon riistakantojen säätelyä?
Vai olisiko käynyt niin, että metsästäjien ymmärrys luonnosta on puutteellinen ja kyky hallita luontoa olematon tässä - kuten monessa muussakin - asiassa? Näin poistettasisiin Suomen luonnosta kaksi olentoa, jotka tappavat enemmän kuin on tarpeellista.
Olisiko aluksi kohtuullista, että metsästäjät keskittyisivät istuttamansa minkin poistamiseen ja jättäisivät ainakin siksi ajaksi muut luontokappaleet rauhaan?
turkistarhaiskuistasi.
Tyypillistä ituhipin höpinää,etkö tosiaankaan näe minkkien lisääntymisen syyksi minkkien vapauttamista tarhoilta?
Metsästäjät ja minkkien vapauttajat ovat toinen toistaan vaatimattomimpia luonnon mestaroitsijoita. Molemmat ovat levittäneet turkistarhaajien ohella minkkiä Suomen luontoon.
Tämäkin vahinko on jo tapahtunut. On korkea aika jättää luonto rauhaan, välttää uudet katastrofit ja lopettaa eläinten ammuskelu!
Kerro nyt ihmeessä linkki niille "metsästäjäliiton" sivuille joissa esittämäsi kirjoitetaan.
Ainakaan minä en http://www.metsastajaliitto.fi/
-sivustoilta väittämääsi löydä!
suurin siirtoistuttaja löydy täältä http://www.youtube.com/watch?v=k7AZaEYW5bA&feature=related
Jos joku on yrittänyt siirtoistuttaa sinuun jotain niin se on kyllä surkeasti epäonnistunut.
Rikollisuus on ainoa joka sinuun tarttui: on rikollista kirjoitella tuollaista paskaa käyttämällä toisten nimiä ja lainaamalla olemattomia tekstejä olemasssaolevilta nettisivuilta.
Olet malliesimerkki vajaaälyisestä aivopesu-uhrista joka uskoo ja luulee olebansa kovastikin nero ja hyvällä asialla!
Miksi minkin istutus Suomen luontoon ei kiinnosta?
Mikä on metsästäjien kanta minkin siirtoistutuksen historiaan?
Tehtiinkö minkin siirtoistutuksia runsaastikin?
Kuka mahdollisesti oli asialla?
Kaikkiin kysymyksiisi on vastaus jo alotusjutussa.
Lue se äläkä hötkyile joutavia! Huono provo.
Siis vahvistat toteamuksen, että juuri metsästätäjät itse istuttivat minkin Suomen luontoon.
Mihin ja miten vaikuttaa sun höpönhöpöpuheesi tai minun vahvistukseni sille?
Aattele hiukka jos sulla on siihen vaadittava varustus ja lopeta sitten paskanjauhantasi!
Onko arvioitu minkä verran minkit tappavat lintuja ja pieneläimiä vuosittain Suomessa?
Ylittääkö minkkien tuho metsästäjien saaliin?
Tämäkin juttu näyttää taas unohtuneen. Metsästelijät syyttävät minkkituhoista eläinaktivisteja, kun juuri metsästäjät itse istuttivat minkit Suomen luontoon. Kun Suomen luontoon kuulumattomat haittaotukset pannaan järjestykseen pahimmasta päästä niin sellaiseksi määräytyy:
- ahne ja tietämätön hupimetsästäjä
- minkki
- minkkejä vapauttava eläinaktivisti
...kissa, joka tuhoaa fasaani- ja maalintupoikueista suuren osan. Edes metsästäjä ei
yllä lopettamaan yhtä montaa täyskasvuista kuin kissa jo poikasina....
Mutta kissahan tappaa syödäkseen, hehhehheheh, toisin kuin metsästäjä!!!!!!
Voi tätä yksisilmäisyyttä.
Edellinen listaus tuholaisista luonnossa ei ollut täydellinen. Kyllä siihen irtokissatkin kuuluvat ja moni muu vielä näiden otusten lisäksi.
tuomittaisi kalastajatkin, sillä he ovat istuttaneet vesistöihimme useita vierasperäisiä lajeja... No ehkä nyt tähän keksin ainoaksi luontaista lähisukuista lajia vaarantavaksi vain täpläravun, mutta ei ihan hirveästi muitakaan luonnollisia kantoja hyödytä kirjolohi tai karppi... Ai niin mutta eihän kalastajat tapakkaan söpöjä eläimiä, vaan pelkkiä limaisia kaloja. Mutta kyllä kalastuksenkin voisi kieltää, sillä monethan meistä metsästäjistä myös on innokkaita kalastajia... Hetkinen... Myös puutarhan hoito olisi syytä kieltää, sillä monet puutarhoista levinneet kasvithan myös heikentävät jopa ratkaisevasti luontaisten kasviemme hyvinvoinnin... Eiköhän kielletä ihan kaikki muu paitsi "viher-pipertäjä"-toiminta ;)
Saatat olla oikeassa, jos on addikti, limaisen kalan tappaminen antaa miltei saman kiksin kun söpön eläimen hengiltä otto. Kieltojen ohella näitä piiperöitä voisi auttaa vieroitushoito.
Tarkoitukselliset istutukset saattavat hyvinkin olla minkkikannan synnyn takana. Viimeistään minkin turkistarhauksen alkaminen kuitenkin loi maahamme vakituisen minkkikannan, koska tarhoilta pääsi karkuun minkkejä huonojen aitausten ja vahinkojen seurauksena. Suomessa olikin hyvä minkkikanta jo ennen kuin kukaan kehtasi julkisuudessa sanoa minkkien häkkikasvatusta epäeettiseksi, saatikka kävi vapauttamassa niitä.
"Kettutyttöjen" syyttäminen suomen minkkikannasta on siis ainakin pääosin perusteetonta haukkumista.