Oletteko sijaisvanhemmat käyneet ulkomailla pelkästään biologisten lasten kanssa jättäen sijaislapset kotiin siksi aikaa?
matkustelusta
Adrian 30
181493
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Mukana ovat olleet sijoitetut lapset.
Kaikki lapset aina mukana. Kalliiksi kyllä tulee, koska kunta ei ole maksanut sijoitettujen lapsien matkoja. Laki kyllä määrittelee että pitäisi.
Hoitopalkkiohan ei kyllä reissaamista kata, sen me kaikki tiedämme. Sijoitettu lapsi ei saisi lain mukaan joutua eriarvoiseen asemaan keskiverto suomalaiseen lapseen nähden.
Eriarvoisuutta on jo,kun lapsi joutuu sijoituskotiin.Kuntien maksamat palkkiot ovat sen
verran suuria,jotta pikkukunnilla ei ole varaa korvata ulkomaanmatkoja kertakaikkiaan.
muka on suuret hoitopalkkiot?
Ja mitenkäs suuria ne taas olikaan? meinaa aina unohtua tässä todellisessa elämässä.
Annappas vähän faktatietoa.
ole kirjoittanut hyvin motivoitua kirjettä sosiaalin joka portaaseen ja jos tarvetta niin pyydä apua perheliitolta.
Me laitoimme kirjeen ei kylläkään ulkomaan matkaa varten vaan pohjoismaan matka kun tehtiin niin laitelin hiukan vertauksellisia totuuksia. No nöyrästi ja kunnioittavasti saimme vastauksen ja maksoivat kaiken mitä tuli lapsen ylimäääräisiin kuluihin.
Ehkä jotkut kunnat katsovat ulkomaan matkat että ne ei ole keskiverto suomalaisen lapsen elämään kuuluvia. Eli ette ole maininneet sitä sopimusta tehdessä että olette usein tehneet ulkomaan matkoja eli olette sen keskiverto suomalaisen plus puolella.
Me emme ole tehneet ulkomaan matkoja.
Vielä eriarvoisempi olisi ,jos biovanhemmat saisi jatkaa kaltoinkohteluaan, kenenkään siihen puuttumatta...
Jos mennään, niin miehen kanssa kahdestaan.
Itsekin olen sitä mieltä, että jos reissuun lähdetään niin sitten koko porukalla tai ei ollenkaan. Näin meillä ainakin on tehty ja tehdään vastakin. Ihmettelen vain yhden sijaisperheen toimintaa jossa äiti lähti biologisen tyttärensä kanssa etelään jättäen sijoitetun lapsen kotiin perheen isän kanssa. Lapset ovat saman ikäisiä. Muutamaa kuukautta aiemmin perheen vanhemmat kävivät kaksin ulkomaanmatkalla.
Ja syy äidin ja tyttären matkalle oli se, että kun biologinen lapsi on kriisissä, koska perheessä on sijoitettu lapsi. No sehän voi olla totta, mutta eikö sitä kriisiä voi käsitellä ihan kotosalla? Ja miettiä myös sen sijoitetun lapsen kriisiä.
Ja lisäksi kun on sijoitetulla lapsella sukulaisia jotka häntä ottaisivat hoitoon, jotta sijaisperhe saisi aikaa oman lapsen kanssa, niin sepä ei käykään.
Tiedän tämän asian ja sitä kovasti ihmettelen, koska tämän kysyseisen sijoitetun lapsen sisko on sijoitettu meille. Eikä tämä todellakaan ole ainoa outo asia mitä matkan varrella on tullut ilmi.
Jo pelkkä kysymyksesi sai selkäpiini karmimaan! Miksi ihmeessä jättäisimme sijoitetun lapsen kotiin!!?? Hänhän on osa perhettämme. Joka vuosi käymme ulkomailla ja aina koko perhe. Paitsi, että itse olen käynyt jokaisen lapsemme kanssa vielä sen lisäksi kahdestaan oman ulkomaanreissun siinä vaiheessa, kun lapset ovat siirtyneet esikoulusta kouluun. Se on ollut sellainen siirtymäriitti.
Siksi tätä kysyinkin, koska mielestäni on todella epäreilua jättää sijoitettu lapsi pois. Itse en sellaista tekisi ja halusinkin tietää miten muissa perheissä toimitaan.
Mutta tässä kyseisessä perheessä on paljon muitakin asioita pielessä eikä vain tämä matkustelu-juttu.
"Ja syy äidin ja tyttären matkalle oli se, että kun biologinen lapsi on kriisissä, koska perheessä on sijoitettu lapsi. No sehän voi olla totta, mutta eikö sitä kriisiä voi käsitellä ihan kotosalla? Ja miettiä myös sen sijoitetun lapsen kriisiä."
Jos perheen biologisella lapsella on kriisi ja hän kokee esim. hylkäämisentunteita, niin eikö hän juuri silloin kaikkein kipeiten kaipaakin äitinsä jakamatonta huomiota. Kotioloissahan sen huomion vie myös se sijaislapsi, joten kuinka tällaisen seikan ratkaisisi kotona?
Mitä sijaislapsen kriisiin tulee, niin hänellähän liene tukenaan kaikki mahdolliset auttavat tahot, koska hänen kriisiinsä on jo paneuduttu niinkin perusteellisesti, että hänet on sijoitettu sijaisperheeseen. Mielestäsi biologinen lapsi ei näköjään yhtään tukea ansaitsisi, edes lomamatkan verran? Sijaislapselle lienee parasta tukea saada sopeutua uuteen kotiinsa ja perheeseensä, eikä tulla lempatuksi sukulaisille siksi aikaa, kun muu perhe reissaa ulkomailla.
Voisiko olla että arvostelet nyt vastoin parempaa ymmärrystäsi perhettä, joiden tilanteesta ja syistä et oikeasti tiedä yhtään mitään?
Olet aivan oikeassa, biolapsiakin tulisi huomioida. Usein he jäävät "lapsipuolen" asemaan, koska "heillä on kaikki hyvin". Meillä on erittäin helpot biolapset, mutta kyllä sijoitetun tuleminen vaatii lapsilta todella paljon, paljon enemmän kuin meiltä aikuisilta.
Minä olen käynyt ulkomailla biologisten lasten kanssa jättäen sijoitetun kotiin mieheni kanssa. Sillä ei ole merkitystä, että minne matkustimme. Kotimaakin olisi käynyt hyvin, mutta lomalle halusin ja se tarkoittaa pois kotiympyröistä.
Sijoitettu oli erittäin vaativa ja raskas hoidettava meille tullessaan. Tarvitsin itselleni hengähdystauon ja sitä kaipasivat myös biologiset lapset. Ei heillekään ole helppoa jakaa kotinsa ja vanhempansa, joten en mielestäni tehnyt mitään väärää. Sijoitetun äitikin sanoi minulle, että on hyvä kun minäkin saan välillä lomaa.
En edes tiedä, että kuinka voisin olla lomalla kotona, vaikka meillä olisi sijoitetulle hoitajakin. Loma teki hyvää niin minulle kuin lapsillekin ja saimme juteltua rauhassa monista sijoitukseen liittyvästä(ja muistakin) asioista.
Olemme lomailleet kotimaassa koko perheen voimin, mutta ulkomaille meille sijoitettu(ollut meillä yli 2v) ei ole vielä valmis.
Normaalisti arkemme pyörii sijoitetun ympärillä, sen verran vaativa hän on vieläkin. Useat terapiat viikossa rytmittävät arkeamme ja vaativat joustoa muilta perheenjäseniltä. Kaikenlaiset palaverit ja tapaamisiin kuljetukset vievät oman osansa viikoista.
Tarpeen vaatiessa olen valmis pitämään lomaa uudelleenkin biolasteni kanssa jos he kokevat sitä tarvitsevansa. Enkä koe siitä edes minkäänlaista syyllisyyttä.
Sitä yhteistä aikaa oman lapsen kanssa voi järjestää muutoinkin. Ja on toki eri asia vielä jos sijoitettu on erityisen vaativa lapsi tai lapsi jonka kanssa ei matkustelu muutoinkaan olisi mahdollista. Tässä tapauksessa ei niin ole.
Ja käsittääkseni sijoitettu lapsi on siellä kotona sen ulkomaan- tai minkä vaan matkan jälkeenkin. Aina kun tulee biologiselle lapselle ahdistusta niin lähdetäänkö silloin reissuun? Jos sijaislapsella on mahdollisuuksia viettää aikaa esim. sukulaisten luona. Niin eikö sitä voi silloin hyödyntää ja samalla saadaan aikaa biologiselle lapselle esim. kerran kuussa tmv. ?
Ja jos muu perhe lähtee reissuun ja sijoitettu aiotaan jättää kotiin, niin eikö silloin ole sijoitetulle lapsellekin hyväksi, että hän saisi viettää sen ajan läheisten ihmisten kanssa. Siis mikäli heitä on, kaikissa tapauksissahan näin ei välttämättä ole.
Ja mitä tulee siihen ettenkö tietäisi perheen tilanteesta mitään niin siinä olet väärässä. Kyseisen sijoitetun lapsen isosisko asuu meillä ja olen hyvinkin tietoinen tästä toisen perheen ja siskon tilanteesta. Mutta kuten mainitsin, että tämä nyt ei ole ainoa asia joka vaivaa vaan halusin tietää muiden kokemuksia tästä matkustelusta.
Ja se, että lapsi on sijoitettu ei takaa sitä, että hänen kriisiin ja sopeutumiseen sijaisperheeseen on paneuduttu. Mutta sehän varmastikin riippuu kunnasta ja sos.työntekijöistä ja heidän resursseista sijoituksen jälkeenkin tarkastella lapsen tilannetta ja kuulla lasta.
"Sitä yhteistä aikaa oman lapsen kanssa voi järjestää muutoinkin."
Niin, mutta mitä kamalaa siinä on, että sitä nyt järjestettiin äidin ja lapsen yhteisellä matkalla? Ihan sitä vain heidän keskeistä aikaa kai kotioloissa on vaikea järjestää, joten jonnekin muualle on matkustettava. Mikä sinusta on pahaa siinä, että myös sen perheen biologisen lapsen kriisiin suhtauduttiin vakavasti, ja hänelle annettiin sitä vanhemman jakamatonta huomiota. Varsin useinhan sijaislapset jo olosuhteiden pakostakin ottavat päähuomion perheen vanhemmilta.
"Ja käsittääkseni sijoitettu lapsi on siellä kotona sen ulkomaan- tai minkä vaan matkan jälkeenkin."
Tietysti on. Eli miten muuten sitä aikaa oman lapsensa kriisin selvittämiseen ottaisi kuin matkustamalla pois kotoa vähäksi aikaa? Juuri tästä syystä sijaislasta ei voitu ottaa mukaan, koska koko idea olisi silloin vesittynyt. Se sijaislapsi olisi matkallakin vaatinut vanhemmilta sen saman huomion, ellei enemmänkin, kuin kotona. Joten kun kerran matkan tarkoitus oli biologisen lapsen kriisi, niin näen erittäin perusteltuna paneutua yhden matkan ajan nimenomaan tähän biologiseen lapseen.
"Jos sijaislapsella on mahdollisuuksia viettää aikaa esim. sukulaisten luona. Niin eikö sitä voi silloin hyödyntää ja samalla saadaan aikaa biologiselle lapselle esim. kerran kuussa tmv. ?"
Kaiketi voisikin. Se voisi ollakin hyvä ratkaisu kaikkien kannalta ns. normaaliolosuhteissa. Ehkä se ei syystä tai toisesta, jota kaiketi isosiskokaan ei tiedä, ollut sopiva ratkaisu juuri tässä tilanteessa. Ehkä sijaislapsella oli sopeutumisvaikeuksia tms. Tällöin voi olla haitaksikin ramppaaminen paikasta toiseen. Tässä tapauksessahan sijoituslapsi jäi sijaisisänsä kanssa kotiin, joten kaiketi sai hänkin paljon ekstrahuomiota osakseen, eikä häntä siis jätetty vaan kotiin muun perheen matkustellessa huvin vuoksi.
Sanot tietäväsi perheestä paljon. Isosiskon kauttako tietosi saat? Kuinka laajat tiedot sinulla on asioista arkipäivän tasolla, sijaisvanhempienkin näkökulmasta? Kuinka laaja tietämys sinulla on esim. perheen biolapsen kriisistä, joka oli syynä matkalle? Tunnut suhtautuvan siihen aika vähättelevästi, mikä minua ihmetyttää suuresti. Itse en näe mitään pahaa siinä, että hänellekin annetaan aikaa ja huomiota hänen hädän hetkellään.
Sijoituksen tarkoitushan on välttää kriisejä eikä luoda niitä sijaisperheen biologisille lapsille. Tuossa on väärä sijoitus tapahtunut. Sossun virhe.
Pantu vahinko kiertämään, ja tuplattu ongelma, kun sijaisperheen biologisetkin lapset ovat alkaneet oireilla. Tässä tapauksessa lastensuojelu on totaalisesti epäonnistunut. Menetelmät on muutettava, jotta tuo ei toistu muissa sijaisperheissä.
Höpö höpö Helinä.
Kukaan ei ole tehnyt mitään virhettä, eikä "väärää" sijoitusta todennäköisesti ole tapahtunut.
Elämä valitettavasti ei ole ennakoitavaa, elämään kuuluu myös kriisejä ja ikäviä asioita.Mutta yksi hyvän vanhemmuuden ja perhe-elämän mittari onkin se, kuinka kriiseistä selvitään. Kaikkien lapsien olo huomioidaan ja lapsille opetetaan taitoja selvitä ikävistä asioista ja "kriiseistä".
Todennäköisesti tämä "kriisi" on hyvää opettelua elämää varten. Kaikille.
P.S. mahtaakohan Adrian 30 olla sijaisisä vai bioisä? sitä voi vähän arvuutella.
mutta ei välttämättä lapsia, biolapsia ja sijoitettuja. Siitä olisi hyvä sijaisäidin sijasta kuulla näitä lapsia. Varmaan osa sijaisperheiden biologisista lapsista on jo ehtinyt aikuisikään ja voisi kertoa kodissaan kokemastaan kriisistä.
Muutenkin olisi tarpeen tällä palstalla kuulla sijaisperheiden biologisten lasten omasta suusta, miten he ovat kokeneet sosiaaliviranomaisten tekemien sijoitusten seuraukset. Hehän ovat tavallaan toimien kohteena vähintään yhtä paljon kuin sijoitukset, vaikka ovatkin täysin vaiettu tai vaiennettu ryhmä.