Kannattaako näitä kysyä? Ei varmaankaan, sillä siitä saa vain pahan mielen.
1. Kuinka luotettava esitetyn väitteen lähde on? Tiedemiehet ovat tavallisesti luotettavia; pseudo-/näennäistieteilijät epäluotettavia. Niin kuin mahdollisia tieteellisiä hämäyksiä tutkinut Daniel Kevles osoitti tehokkaasti kirjassaan ”The Baltimore Affair”, on äärimmäisen hankalaa löytää huijaukseen viittaavia signaaleja siitä erehdysten ja lipsahdusten taustakohinasta, mikä on aivan normaalia tieteellisessä prosessissa. Itsenäinen komitea, joka perustettiin kongressin toimesta tutkimaan mahdollisia tieteellisiä huijauksia, löysi tietystä osasta Nobel-ehdokkaiksi mainittujen David Baltimoren ja Imanishi Karin laboratoriomuistiinpanoja yllättävän paljon erehdyksiä. Tiede on sotkuisempaa kuin useimmat ihmiset ymmärtävät. Raaka-datan käsittelyssä tapahtuu virheitä ja lipsahduksia. Kysymys kuuluukin, voidaanko tahallinen ja tahaton häiriö tutkimuksissa ja niiden tuloksissa erottaa toisistaan? Baltimore ja Kari vapautettiin epäilyistä, kun tuli selväksi, ettei tarkoituksellista tulosten manipulointia ollut tapahtunut.
2. Tuleeko samalta taholta usein samanlaisia väitteitä? Pseudotieteilijöillä on tapana mennä tosiasioiden tuolle puolen, eli tuottaa jatkuvasti useita samankaltaisia väitteitä. Kyseessä on jälleen määrällisen mittaamisen asia, sillä myös jotkut suuret ajattelijat menevät tosiasioiden ulkopuolelle spekulaatioissaan. Cornellin yliopiston tutkija Thomas Gold on tunnettu radikaaleista ideoistaan, mutta hän ollut oikeassa tarpeeksi monta kertaa, jotta muut tieteilijät kuuntelevat häntä. Nämä samat tieteilijät myös testaavat hänen ideoittensa kelpoisuutta. Goldin kirja ”The Deep Hot Biosphere” esittää esimerkiksi harhaoppisen idean, ettei öljy olisikaan fossiilista alkuperää, vaan maanalaisten peruskalliossa elävien bakteerien aineenvaihdunnan sivutuote. Tuskin kukaan maaperää tutkiva tiedemies, jonka kanssa olen keskustellut, ottaa väitettä vakavissaan. He eivät kuitenkaan pidä Goldia sekopäänä tämän takia. Miksi? Koska hän pelaa tieteen peliä oikeilla säännöillä. Se, mitä etsimme, on ajatuskuvio, joka johdonmukaisesti ohittaa tai vääristää tietoa.
3. Onko väitteet verifioinut joku toinen lähde? Tyypillisesti pseudotieteilijät tekevät päätelmiä, jotka ovat verifioimatta tai verifioitu heidän omissa uskomusympyröissään. Meidän pitää kysyä, kuka tarkistaa väitteet ja jopa kuka tarkistaa väittäjät. Suurin ongelma esimerkiksi kylmäfuusion epäonnistumisessa ei ollut siinä, että Stanley Pons ja Martin Fleischman olivat väärässä, vaan siinä, että he julkaisivat mullistavan havaintonsa ennen kuin se oli verifioitu muissa laboratorioissa (lehdistökonferenssissa, ei sen vähempää). Mikä pahinta, vaikka kylmäfuusiota ei oltu verifioitu missään, he jatkoivat työtään ripustautuneina uskoonsa ilmiön todellisuudesta – huolimatta todisteiden puutteesta.
4. Miten väite käy yhteen tämänhetkisen tietämyksemme kanssa ja kuinka se toimii? Epätavallinen väite pitää asettaa laajempaan asiayhteyteen, jotta nähtäisiin kuinka ja missä se toimii. Kun pseudoarkeologi väittää, että erillinen kehittynyt ihmisrotu rakensi sfinksin 10000 vuotta sitten (koska sfinksissä on merkkejä veden aiheuttamasta rapautumasta, joka ei ole voinut tapahtua viimeisen jääkauden jälkeen), hän ei tuo esiin mitään asiayhteyttä tuohon aikaisempaan sivilisaatioon. Missä ovat muut tuon sivilisaation älylliset tuotokset? Missä ovat heidän taideteoksensa, aseensa, vaatteensa, työkalunsa, heidän jäänteensä? Näin yksinkertaisesti historia tai arkeologia ei toimi.
5. Onko kukaan onnistunut todistamaan väitteen vääräksi tai onko yhtään puoltavaa todistetta esitetty? Taipumus etsiä väittettä vahvistavia todisteita ja hylätä tai ohittaa epäluotettavia todisteita on niin voimakas ja kaikkialle tunkeutuva, että jokaisen meistä on vaikea sitä välttää. Siksi kokeellisen tieteen metodeihin kuuluuvat tarkistus, vertailu, toisto. Erityisesti yritykset falsifioida väitteitä ovat tärkeitä. Menetelmät ja kokeet selostetaan niin, että ne ovat kenen tahansa toistettavissa. Esimerkiksi kylmäfuusiota vastaan on olemassa niin paljon todisteita, että kaikki muut paitsi kourallinen härkäpäisiä fyysikoita, kemistejä ja toivottoman optimistisia futuristeja luopuivat asiaan liittyvän tieteellisten tutkimusten jatkamisesta. Vieläkin nk. ”vapaan energian hankkeet (on olemassa jopa alaa käsittelevä lehti ”Infinite Energy”) pureutuvat kaikkein laihimpiin kokeellisiin tuloksiin ja lakaisevat huolettomasti päinvastaiset todisteet salaliittoteorioiden maton alle. Esimerkiksi öljy- ja sähköalan liikeyritysten sanotaan estävän positiivisten tulosten saattamisen yleisön tietoisuuteen.
6. Johtaako enemmistö todisteista väittäjän johtopäätökseen vai erilaiseen ratkaisuun? Muun muassa evoluutioteoria toimii esimerkkinä useiden selvityksien ja todisteiden läpileikkauksesta. Ei yksi fossiili, ei yksi pieni pala biologista tai paleontologista materiaalilla pidä evoluutiota kirjoitetuttuna sisällään. Sen sijaan löytyy kymmenien tuhansien todistusseikkojen palasia, jotka yhdistelmällä ovat johtaneet elämän synnyn tarinaan. Kreationistit unohtavat johdonmukaisesti tämän ja suuntaavat huomionsa mitättömiin poikkeamiin tai vielä selvittämättömiin ilmiöihin elämän historiassa.
7. Onko väitteen esittäjä noudattanut hyväksyttyjä sääntöjä, käyttänyt luotettaviksi todettuja tieteellisiä menetelmiä vai onko hän käyttänyt mahdollisesti sellaisia menetelmiä, jotka muut ovat hylänneet, mutta jotka johtivat haluttuun johtopäätökseen? Ufotutkijat kärsivät tästä virheestä suuntaamalla jatkuvan huomionsa kouralliseen ilmakehän selittämättömiin poikkeamiin ja tietämättömien todistajien väärin tulkitsemiin näköhavaintoihin. Samanaikaisesti he hylkäävät tosiasian, että huima osa (n. 90–95%) ufoilmiöistä on täysin selitettävissä arkisiksi ilmiöiksi.
8. Onko väitteen esittäjä tarjonnut erilaisen selityksen havaitulle ilmiölle vai onko kyseessä jyrkkä prosessi vain hyväksytyn selityksen torjumiseksi? Tämä on klassinen kiistämisstrategia: kritisoi vastustajaasi, mutta älä koskaan paljasta mihin itse uskot välttääksesi kritiikin. Tämä juoni ei toimi tieteessä. Ne, jotka puoltavat pyramidien olevan joidenkin egyptiläisten edeltäjien rakentamia, eivät tarjoa mitään todisteita siitä, mikä tämä kansa oli. Sen sijaan he poimivat poikkeamia arkeologien tutkimuksista. Alkuräjähdysteorian kritisoijat sivuuttavat tätä kosmologista mallia tukevien todisteiden summan suuntaamalla huomion muutamaan epäkohtaan.
9. Jos väitteen esittäjä on tarjonnut uuden selityksen ilmiöstä, pitääkö se sisällään yhtä monta ilmiötä kuin aikaisempi selitys? Esimerkiksi HIV-AIDS -epäilijät väittävät, että elämäntyyli (huumeet tai holtiton sukupuolikäyttäytyminen) on kytköksissä heikentyneeseen immuunisysteemiin, eikä HI-virus aiheuta AIDSia. Esittääkseen tämän argumentin heidän on ohitettava niiden todisteiden summa, joiden mukaan HIV on syy- ja seuraussuhteessa AIDSiin. Samanaikaisesti heidän on jätettävä huomioimatta huomattava korrelaatio AIDSin lisääntymisen verenvuototautia sairastavien joukossa juuri sen jälkeen, kun HIV oli huolimattomuuden vuoksi joutunut verivalmisteeseen. Kaiken huipuksi heidän teoriansa ei selitä läheskään niin paljon kuin HIV-teoria.
10. Johtavatko väitteen esittäjän henkilökohtaiset uskomukset ja asenteet johtopäätökseen vai päinvastoin? Kaikilla tieteilijöillä on sosiaalisia, poliittisia ja ideologisia uskomuksia jotka voivat potentiaalisesti kallistaa heidän tulkintojaan tuloksista suuntaan jos toiseen. Kysymys kuuluu: kuinka paljon nuo asenteet ja uskomukset vaikuttavat tutkimukseen? On totta, että vain hyvää tarkoittavat tiedemiehet saattavat löytää itsensä etsimässä tuloksia, jotka tukevat heidän ennakkokäsityksiään. Mutta jossakin pisteessä, vertaismenettelyssä, tällaiset uskomukset ja asenteet suodattuvat pois, tai tutkimuksen julkaisu hylätään. Tämän vuoksi kenenkään ei pitäisi työskennellä tyhjiössä. Ilman kriittistä palautetta saattaa tapahtua älyllisiä kompastuksia ja horjahduksia. Jos et löydä asenteitasi tutkimuksestasi, joku toinen löytää ne.
http://www.skepsis.fi/lehti/2003/2003-3lain.html
1. Kuinka luotettava esitetyn väitteen lähde on? Tiedemiehet ovat tavallisesti luotettavia; pseudo-/näennäistieteilijät epäluotettavia. Niin kuin mahdollisia tieteellisiä hämäyksiä tutkinut Daniel Kevles osoitti tehokkaasti kirjassaan ”The Baltimore Affair”, on äärimmäisen hankalaa löytää huijaukseen viittaavia signaaleja siitä erehdysten ja lipsahdusten taustakohinasta, mikä on aivan normaalia tieteellisessä prosessissa. Itsenäinen komitea, joka perustettiin kongressin toimesta tutkimaan mahdollisia tieteellisiä huijauksia, löysi tietystä osasta Nobel-ehdokkaiksi mainittujen David Baltimoren ja Imanishi Karin laboratoriomuistiinpanoja yllättävän paljon erehdyksiä. Tiede on sotkuisempaa kuin useimmat ihmiset ymmärtävät. Raaka-datan käsittelyssä tapahtuu virheitä ja lipsahduksia. Kysymys kuuluukin, voidaanko tahallinen ja tahaton häiriö tutkimuksissa ja niiden tuloksissa erottaa toisistaan? Baltimore ja Kari vapautettiin epäilyistä, kun tuli selväksi, ettei tarkoituksellista tulosten manipulointia ollut tapahtunut.
2. Tuleeko samalta taholta usein samanlaisia väitteitä? Pseudotieteilijöillä on tapana mennä tosiasioiden tuolle puolen, eli tuottaa jatkuvasti useita samankaltaisia väitteitä. Kyseessä on jälleen määrällisen mittaamisen asia, sillä myös jotkut suuret ajattelijat menevät tosiasioiden ulkopuolelle spekulaatioissaan. Cornellin yliopiston tutkija Thomas Gold on tunnettu radikaaleista ideoistaan, mutta hän ollut oikeassa tarpeeksi monta kertaa, jotta muut tieteilijät kuuntelevat häntä. Nämä samat tieteilijät myös testaavat hänen ideoittensa kelpoisuutta. Goldin kirja ”The Deep Hot Biosphere” esittää esimerkiksi harhaoppisen idean, ettei öljy olisikaan fossiilista alkuperää, vaan maanalaisten peruskalliossa elävien bakteerien aineenvaihdunnan sivutuote. Tuskin kukaan maaperää tutkiva tiedemies, jonka kanssa olen keskustellut, ottaa väitettä vakavissaan. He eivät kuitenkaan pidä Goldia sekopäänä tämän takia. Miksi? Koska hän pelaa tieteen peliä oikeilla säännöillä. Se, mitä etsimme, on ajatuskuvio, joka johdonmukaisesti ohittaa tai vääristää tietoa.
3. Onko väitteet verifioinut joku toinen lähde? Tyypillisesti pseudotieteilijät tekevät päätelmiä, jotka ovat verifioimatta tai verifioitu heidän omissa uskomusympyröissään. Meidän pitää kysyä, kuka tarkistaa väitteet ja jopa kuka tarkistaa väittäjät. Suurin ongelma esimerkiksi kylmäfuusion epäonnistumisessa ei ollut siinä, että Stanley Pons ja Martin Fleischman olivat väärässä, vaan siinä, että he julkaisivat mullistavan havaintonsa ennen kuin se oli verifioitu muissa laboratorioissa (lehdistökonferenssissa, ei sen vähempää). Mikä pahinta, vaikka kylmäfuusiota ei oltu verifioitu missään, he jatkoivat työtään ripustautuneina uskoonsa ilmiön todellisuudesta – huolimatta todisteiden puutteesta.
4. Miten väite käy yhteen tämänhetkisen tietämyksemme kanssa ja kuinka se toimii? Epätavallinen väite pitää asettaa laajempaan asiayhteyteen, jotta nähtäisiin kuinka ja missä se toimii. Kun pseudoarkeologi väittää, että erillinen kehittynyt ihmisrotu rakensi sfinksin 10000 vuotta sitten (koska sfinksissä on merkkejä veden aiheuttamasta rapautumasta, joka ei ole voinut tapahtua viimeisen jääkauden jälkeen), hän ei tuo esiin mitään asiayhteyttä tuohon aikaisempaan sivilisaatioon. Missä ovat muut tuon sivilisaation älylliset tuotokset? Missä ovat heidän taideteoksensa, aseensa, vaatteensa, työkalunsa, heidän jäänteensä? Näin yksinkertaisesti historia tai arkeologia ei toimi.
5. Onko kukaan onnistunut todistamaan väitteen vääräksi tai onko yhtään puoltavaa todistetta esitetty? Taipumus etsiä väittettä vahvistavia todisteita ja hylätä tai ohittaa epäluotettavia todisteita on niin voimakas ja kaikkialle tunkeutuva, että jokaisen meistä on vaikea sitä välttää. Siksi kokeellisen tieteen metodeihin kuuluuvat tarkistus, vertailu, toisto. Erityisesti yritykset falsifioida väitteitä ovat tärkeitä. Menetelmät ja kokeet selostetaan niin, että ne ovat kenen tahansa toistettavissa. Esimerkiksi kylmäfuusiota vastaan on olemassa niin paljon todisteita, että kaikki muut paitsi kourallinen härkäpäisiä fyysikoita, kemistejä ja toivottoman optimistisia futuristeja luopuivat asiaan liittyvän tieteellisten tutkimusten jatkamisesta. Vieläkin nk. ”vapaan energian hankkeet (on olemassa jopa alaa käsittelevä lehti ”Infinite Energy”) pureutuvat kaikkein laihimpiin kokeellisiin tuloksiin ja lakaisevat huolettomasti päinvastaiset todisteet salaliittoteorioiden maton alle. Esimerkiksi öljy- ja sähköalan liikeyritysten sanotaan estävän positiivisten tulosten saattamisen yleisön tietoisuuteen.
6. Johtaako enemmistö todisteista väittäjän johtopäätökseen vai erilaiseen ratkaisuun? Muun muassa evoluutioteoria toimii esimerkkinä useiden selvityksien ja todisteiden läpileikkauksesta. Ei yksi fossiili, ei yksi pieni pala biologista tai paleontologista materiaalilla pidä evoluutiota kirjoitetuttuna sisällään. Sen sijaan löytyy kymmenien tuhansien todistusseikkojen palasia, jotka yhdistelmällä ovat johtaneet elämän synnyn tarinaan. Kreationistit unohtavat johdonmukaisesti tämän ja suuntaavat huomionsa mitättömiin poikkeamiin tai vielä selvittämättömiin ilmiöihin elämän historiassa.
7. Onko väitteen esittäjä noudattanut hyväksyttyjä sääntöjä, käyttänyt luotettaviksi todettuja tieteellisiä menetelmiä vai onko hän käyttänyt mahdollisesti sellaisia menetelmiä, jotka muut ovat hylänneet, mutta jotka johtivat haluttuun johtopäätökseen? Ufotutkijat kärsivät tästä virheestä suuntaamalla jatkuvan huomionsa kouralliseen ilmakehän selittämättömiin poikkeamiin ja tietämättömien todistajien väärin tulkitsemiin näköhavaintoihin. Samanaikaisesti he hylkäävät tosiasian, että huima osa (n. 90–95%) ufoilmiöistä on täysin selitettävissä arkisiksi ilmiöiksi.
8. Onko väitteen esittäjä tarjonnut erilaisen selityksen havaitulle ilmiölle vai onko kyseessä jyrkkä prosessi vain hyväksytyn selityksen torjumiseksi? Tämä on klassinen kiistämisstrategia: kritisoi vastustajaasi, mutta älä koskaan paljasta mihin itse uskot välttääksesi kritiikin. Tämä juoni ei toimi tieteessä. Ne, jotka puoltavat pyramidien olevan joidenkin egyptiläisten edeltäjien rakentamia, eivät tarjoa mitään todisteita siitä, mikä tämä kansa oli. Sen sijaan he poimivat poikkeamia arkeologien tutkimuksista. Alkuräjähdysteorian kritisoijat sivuuttavat tätä kosmologista mallia tukevien todisteiden summan suuntaamalla huomion muutamaan epäkohtaan.
9. Jos väitteen esittäjä on tarjonnut uuden selityksen ilmiöstä, pitääkö se sisällään yhtä monta ilmiötä kuin aikaisempi selitys? Esimerkiksi HIV-AIDS -epäilijät väittävät, että elämäntyyli (huumeet tai holtiton sukupuolikäyttäytyminen) on kytköksissä heikentyneeseen immuunisysteemiin, eikä HI-virus aiheuta AIDSia. Esittääkseen tämän argumentin heidän on ohitettava niiden todisteiden summa, joiden mukaan HIV on syy- ja seuraussuhteessa AIDSiin. Samanaikaisesti heidän on jätettävä huomioimatta huomattava korrelaatio AIDSin lisääntymisen verenvuototautia sairastavien joukossa juuri sen jälkeen, kun HIV oli huolimattomuuden vuoksi joutunut verivalmisteeseen. Kaiken huipuksi heidän teoriansa ei selitä läheskään niin paljon kuin HIV-teoria.
10. Johtavatko väitteen esittäjän henkilökohtaiset uskomukset ja asenteet johtopäätökseen vai päinvastoin? Kaikilla tieteilijöillä on sosiaalisia, poliittisia ja ideologisia uskomuksia jotka voivat potentiaalisesti kallistaa heidän tulkintojaan tuloksista suuntaan jos toiseen. Kysymys kuuluu: kuinka paljon nuo asenteet ja uskomukset vaikuttavat tutkimukseen? On totta, että vain hyvää tarkoittavat tiedemiehet saattavat löytää itsensä etsimässä tuloksia, jotka tukevat heidän ennakkokäsityksiään. Mutta jossakin pisteessä, vertaismenettelyssä, tällaiset uskomukset ja asenteet suodattuvat pois, tai tutkimuksen julkaisu hylätään. Tämän vuoksi kenenkään ei pitäisi työskennellä tyhjiössä. Ilman kriittistä palautetta saattaa tapahtua älyllisiä kompastuksia ja horjahduksia. Jos et löydä asenteitasi tutkimuksestasi, joku toinen löytää ne.
http://www.skepsis.fi/lehti/2003/2003-3lain.html
Vastaukset 14
Vanhimmat
"Kannattaako näitä kysyä? Ei varmaankaan, sillä siitä saa vain pahan mielen."
Pahan mielen kenelle?
...kysymyksen esittäjälle.
The minds like a parachute, it works best when its open.
joten:
Skeptismi on terveellistä, oikeina annoksina nautittuna.
Tieteenkuvalehdessä on parasta se, jossa kerrotaan takavuosien tiedemiehistä, jotka luulivat yhtä sun toista, mutta myöhemmin todistettiin että ovat väärässä.
”….Siksi kokeellisen tieteen metodeihin kuuluvat tarkistus, vertailu, toisto….”
Tässä poiminta käskyistä, mikä mielestäni on perussyy tälläkin palstalla käytäviin loputtomiin väittelyihin ufojen kosmisesta alkuperästä.
Ne eivät suostu julkisiin esiintymisiin, puhumattakaan siitä, että tekisivät sen toistuvasti.
Sama koskee monia paranormaaleja ilmiöitä, esim. kummituksetkaan eivät suostu käskystä tulemaan laboratorioihin tutkittaviksi.
Pallosalama taitaa sijoittua uskottavuudessaan eräänlaiseen
välimaastoon, lukemattomat luotettavat havainnot tukevat jonkinlaiseen sähkövaraukseen liittyvää tulkintaa, mutta ei sitäkään tietääkseni ole laboratorioissa tyydyttävästi pystytty jäljittelemään.
Maanjäristysvalot ovat yksi hyvä esimerkki ilmiöstä jonka syntymekanismeja ei tunneta.
Niitä pidettiin 1900 luvun alkupuolelle asti pelkkänä uhmoihin rinnastettavana myyttinä. Japanissa 1960 luvulla onnistuttiin ilmiö valokuvaamaan ja se on nykyään tiedemiestenkin piireissä olemassa olevaksi tunnustettu asia.
Ilmeisesti tuhansissa uhmoista otetuissa valokuvissa ja videoissa ei ole ainuttakaan sellaista kuvaa joka saisi tiedeyhteisön kiinnostumaan asiasta.
Miksi siis maanjäristysvalojen tutkiminen on tiedettä ja uhmojen tutkiminen pelkkää haihattelua?
Maanjäristysvalothan on joidenkin tutkijoiden mukaan rinnastettavissa maan uraani-esiintymisiin tahi joihinkin muihin alkuaineisiin!.
-When Blind leads the blind, they both fall.-
Z.
Ainakin sonoluminenssi, triboluminenssi ja eksoelektroninen säteily on eri teorioissa vilahdellut.
Kaikkein hauskin teoria on kait se, että voimakkaassa puristuksessa kiven ominaisuudet muuttuvat niin, että siitä tulee hetkeksi p-tyypin puolijohde...
Näinhän se uskottavuus rakentuu.
Ei tarvita perimmäisiä auktoriteettejä jotka yksin julistavat totuutta. Ei tarvitse vedota salaisiin tietolähteisiin.
Väite, teoria, hypoteesi... on avoimena kaikkien tarkasteltavana ja riepoteltavana. Vahvat kestää heikot sortuu.
UFO-logiassa gurujen väitteet ovat valitettavan usein niin epämääräisiä, ettei niitä voi sen paremmin falsifioida kuin verfioidakaan. Miten falsifioida täysin ympäripyöreä kanavoimalla saatu tieto? Jos korkea äly ja teknologia olisi kanavoinnin takana, ainakin jonkinasteinen verifiointi olisi helppoa, jos he niin haluaisivat. Ei vaan tule sen kaltaisia ilmoituksia.
Kiitos kuitenkin pitkästä aikaa järkevästä aloituksesta. Jospa se saa meidät miettimään asioita edes vähän kriittisemmin.
maan vetovoima, eli painovoima? Yksikään tiedemies tällä pallolla ei tiedä mistä painovoima syntyy. Sen verran meidän kaikkitietäväiset tiedemiehet tietää, että se littyy jotenkin massaan.
Painovoimaa on varsin mukava tutkia koska se on olemassa oleva asia?
Uhmojen tutkiminen on hieman vaikeampaa kun ei ole mitä tutkia?
"Sen verran meidän kaikkitietäväiset tiedemiehet tietää,"
Ei Albertin suhteellisuusteoria voi olla lopullinen jos ainakin yhtä hyvin testattu kvanttiteoria pitää loppuun asti kutinsa. Suurissa painovoimakentissä ennusteet menevät ristiin, kuin Kaisa Variksen sukset.
Eihän ne tiedemiesraukat edes tiedä, mistä unkefäärt 90 % maailmankaikkeutemme materiasta muodostuu. Muutamaa prossaa pystymme havaitsemaan ja loppu on arvailun varassa.
Mutta silloin kun tiedämme, tiedämme asioita mittaustarkkuudella; jopa yhdentoista merkitsevän numeron tarkkuudella nykyteoriat antavat mitatavia ennusteita. Satavarmuutta ei vieläkään tule, koska teorian ennustustarkkuus on samaa luokkaa, kuin paras mahdollinen havainnointitarkkuus.
Satoja ja tuhansia kertoja ovat kvanttiteoria ja yleinen suhteellisuusteoria viimeisenä satana vuotena ennustaneet (usein jopa arkijärjen vastaisia) ilmiöitä , jotka ovat testatessa pitäneet aina kutinsa.
Viimeisenä kolmenakymmenenä vuotena (sen olen alaa seurannut) on UFO-uskisten ( ei -logien) puolelta tullut lukuisia ennustuksia, joiden toteutumisprosentti on tasan 0.
En usko tieteeseen kuten Mooseksen kivitauluihin, ikuisena muuttumattomana monoliittina. Tiede on vajavaista. Se elää ja muuttuu.
Siitä huolimatta se on kuitenkin huikeasti vakuuttavin viitekehys maailmankuvan rakentamiseen.
(Kähmis;pitkästä aikaa)
parempi kun olisit hiljaa, kun ei oo mitään annettavaa.
ei pitänyt paikkaansa, väitteet tieteestä vai väitteet paranormaaliuskisten ennustusten tasosta?
Palautan oman viestisi:
"parempi kun olisit hiljaa, kun ei oo mitään annettavaa."