pitääkö vielä päätä vaivata vai irti päästää ?
ex vaimo
ex mies
17786
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
vastasit omaan kysymykseesi ja ne kysymykset, saavat minut pahasti ennustamaan että lähitulevaisuutesi on henkisesti vaikeaa.
Mutta se on, tietysti, vain minulle iskenyt tunne.
Ei tuohon ole oikeaa vastausta. Vain jokaisen oma mielipide.
-joo,ja se tapa,millä nimimerkki HTZA,kertoo käsittelevänsä harakanpesiä,saa minut aavistelemaan alhaista mieltä,ja henkistä alimittaisuutta,sekä jonkinasteista tunnevammaisuutta kanssaeläjiä kohtaan...-kasva paremmaksi,jos itsestäsi yhtään välität...
on myöskin asia jonka jokainen määrittelee ihan itse.
Minun mielestäni jotkin eivät ole, toisten mielestä ovat. Ota siihen sitten jotenkin kantaa.
Ja, syöt sitten heinää tai lääkkeillä täytettyä, vanhuuteen kuollutta nautaa, kaula niiltä on katkaistava ensin.
Ja kaikki häiritsevä, kärpäset, hyttyset jne. liiskataan myös ihan tunteettomasti.
Missä se inhimillisyyden raja sitten kulkee? Sano sinä, niin saamme taas yhden ajattelevan ihmisen mielipiteen.
Mutta se on vain yksi miljoonista.
niin unohda äläkä vaivaa päätä ei se turhaan ole EX
mutta jokin muu tuo exän mieleen.
että sitä päätä kannattaakin vaivata ja vielä etukäteen, niin ei ehkä tulekkaan exää. Joskus taas on parempi päästää ja yrittää unohtaa.
se on enää vaivata, kun kerran puoliso on jo exäsi.
Tosin joskus jotkut onnistuvat uusintakierroksella paremmin, siis riippuu mistä roikkuupi.
yhteen, kun ovat "eronneet ajoissa" ilman suurempia haavoja ja ovat ehtineet selvitellä omat eroon johtaneet ongelmansa. Joskus ihmiset huomaavat, ettei se ruoho oikeasti olekaan sen vihreämpää aidan toisella puolella, vaikka siltä olisi näyttänyt.
Jos kyseessä on alkoholiongelman aiheuttanut tilanne, yhteenpaluu voi olla monella tavoin riemukas uuden elämän alku molemmille, jos riippuvuus ja siihen liittyvät ongelmat ovat oikeasti taakse jäänyttä elämää. - Yksi sellainen entinen avopari ja välillä erillään asunut, viettää häitään toukokuun alussa ja uneksii vanhemmuudesta. (Alle 40-vuotiaita, ihania ihmisiä molemmat.)
Aikuisten kesken eroamista pitäisi mielestäni harkita ja valmistella etukäteen niin, että on valmis jatkamaan matkaansa uuteen suuntaan. Omalla kohdalla suhde on muuttunut uudelleen ystävyydeksi sen jälkeen, kun olen ollut varma siitä, että toinen on tosiaan ymmärtänyt parisuhteen päättyneeksi sekä on päästänyt ja päässyt irti. Ainakin minusta eron alkuvaiheen kosiskelu sekä yllätyslahjat ja -kukkalähetykset tekivät oloni kiusaantuneeksi. (Ihmettelin, miksi kumpikaan miehistä ei suostunut ajoissa tosissaan keskustelemaan suhteen ongelmista eikä ymmärtänyt ajoissa ryhtyä muuttamaan niitä asioita, jotka eroon johtivat.)
Ystävyydestä ja hyvistä muistoista ei kannata lopullisesti luopua, mutta erotyö kannattaa tehdä mahdollisimman pian ja perusteellisesti - ainakin minun mielestäni.
Jos ero on syntynyt harkitsematta ja molemmat epäröivät, ehkä kannattaa ensin selvittää tilanne, ettei kummankaan tarvitse jälkikäteen haikailla. Kukaan ulkopuolinen ei voi tietää, mikä olisi paras ratkaisu sinun ja teidän kohdallanne.
Aurinkoa sinun kevääseesi! ;))
sinulta, optimistinen Orvokki. Eroon johtaneet ongelmat pitää selvittää joka tapauksessa. Uusikaan suhde ei välttämättä muuten onnistu. Samat virheet toistuvat ja taas mennään metsään.
Joskus käy niin (onnellisesti), että vasta erottua huomataan joitain tosiasioita. Huomataan vikaa myös itsessä ja ettei kaikki olekkaan vain toisen syytä.
Ja joskus käy vielä onnellisemmin, molemmat saavat saman ahaa-elämyksen ja voivat aloittaa uudelleen yhdessä "vahingosta viisastuneina" entistä paremman yhteiselon.
Ja vaikka paluuta ei olisikaan, on se erotyö todellakin tehtävä. Selvitettävä itselleen mikä meni vikaan, ettei lähde elämään entistä (epäonnistunutta) elämäänsä uudelleen.
itse yritän pitää huolen, etten tekisi kahta kertaa samaa virhettä. (Ainakaan minun ole ollenkaan vaikea keksiä ihan uusia omia virheitä.)
Tänä markkinatalouden ja kertakäyttökulttuurin aikakaudella joskus surettaa, etteivät ihmiset välitä yrittää parantaa omaa parisuhdettaan, vaan luopuvat mielestäni turhan helposti ja lähtevät etsimään uutta jo ennen kun yksi suhde on eletty loppuun. Mielestäni juuri sen oman tutun kumppanin kanssa onnistumisen mahdollisuus olisi todennäköisempää - jos molemmat haluaisivat tosissaan yrittää. Liitosta saattaisi tulla entistä vahvempi ja olisi entistä helpompi luottaa toiseen, tai ainakin voisi jatkaa matkaa entistä vahvempana ja ehjempänä, kun tietäisi rehellisesti yrittäneensä parhaansa. Joku voisi huomata, että myös eroon liittyvä surutyö olisi tehty jo valmiiksi.
Joskus hymyilen surullisesti salaa sisäänpäin, kun aikuiset rehvastelevat valloituksillaan. Eihän ihmisen valloittaminen tai hetkellisen kumppanin löytäminen ole vaikeaa. Joissain tapauksissa mielessä herää kysymys, onko ihminen joillekin ihmisille vain kertakäyttöhyödyke - tai itsetyydytyksen väline. Kuka ajatteleva ihminen sellaista kadehtisi? Sen sijaan pitkä, onnellinen parisuhde, joka on vahvistunut vastoinkäymisten voittamisen myötä, herättää ihailuni. Iloitsen niiden puolesta, jotka ovat oppineet elämään ja saavat vanheta yhdessä oman tutun rakkaansa kanssa.
Hiukseni melkein nousevat pystyyn, kun puhut riippuvaisen ja alkoholistin "uudesta alusta" ; 2 persoonallisuusongelmaa, ihmisen luonteen muuttaminen on lähes mahdotonta. Mestarilirkuttelijoita siinä vaiheessa... Saavat näyttämään muka kaiken olevan taakse jäänyttä elämää. Ihania ihmisiä - kodin ulkopuolella.
Toivottavasti ystävilläsi ei ole näitä ongelmia. Moni menee helppoonkin palatessaan.
takuuta ja kaikkeen sisältyy riskejä. Toivon, että mies on saanut ongelmansa hallintaan. Alkoholisti ei parane, mutta jotkut voivat elää lopun elämäänsä ilman viinaa - päivä kerrallaan.
Luonnetta ei voi muuttaa, mutta omaan käyttäytymiseensä ja asenteisiinsa voi vaikuttaa, jos oikeasti haluaa ja on kyllin motivoitunut. Vähitellen käyttäytymisen ja asenteiden muutoksesta voi tulla pysyvä muutos. Sen uskon vaikuttavan hieman "luonteeseenkin".
Ko. pariskunta on ehtinyt tuntea toisensa ihan nuoresta asti ja elää pitkään yhdessä sekä välillä pari vuotta erillään.
Kiitos viisaista sanoistasi.
Minä toivon samaa kuin sinäkin.;))
Koska luonnetta ei voi muuttaa, ihminen kokee oman käyttäytymisensä normaalina, vaikkei se sitä olisikaan :(
Toivottavasti ystäväsi on hakenut apua ongelmiinsa ja kokee oikeasti itsellään olevan ongelmia. Silloin on jotain tehtävissäkin.
Joskus olemme turhan toiveikkaita. Saatamme antaa myös toisillemme turhia toiveita, jos emme tiedä totuutta.
Miksi eronneesta miehestä tulee entinen mies ja vaimo säilyy edelleen naisena?
Osaisiko joku kertoa?
rähmä sinua, kaikkea sie huomaat kysyäkin :))
tärkeän vastineeni jo aiemmin aamulla, mutta se taisi mennä jonnekin bittiavaruuteen.
Eli, voihan sinua o - o, kaikkea sie huomaat kysyäkin :))
olevansa ex mies, se tosiaan ihmetyttää ja pistää miettimään, mitähän vaimo on mahtanut hänelle erovaiheessa tehdä.
Kun nainen puhuu ex miehestään sen ymmärtää, mutta, että mieskin... ;))
Tosiasiassa luulen merkityksen jääneen ko. miehiltä huomaamatta, vaikka jotkut naiset voivat olla tosi julmia, eikä miehuuden riistäminen toiselta eron tuoksinnassa varmaan ole ollenkaan mahdotonta. Herkillä alueilla liikuttaessa ihmistä on helppo loukata syvältä ja lyödä pitkäaikaisia haavoja.
Palsta taitaa taas tökkiä. Edellisen kerran kun yritin vastata sinulle, molemmat viestisi lähtivät käväisemään siellä bittiavaruudessa.