Olen tämän samaisen asian puitteissa aikaisemminkin apua pyytänyt ja nyt teen sen uudestaan..
Meillä on vuoden vanha labradorinnoutaja-uros. Luonteeltaan hyvin labbis-mainen: rakastaa touhuamista, ihmisiä ja kaikkea kivaa! MUTTA ongelmana on tämä TUHOAMINEN, sekin ilmeisesti aika "yleistä" labbiksilla, mutta tämän tuhoaminen tuntuu jo vähän mielenosoituksilta, mutta miksi se osoittaa mieltä..?!
Kerron nyt pitkän tarinan, että pääsette hajuille tästä kaikesta ja ehkä osaatte antaa sen myötä niitä oikeita ja hyviä vinkkejä...
Kun koira tuli meille, kotiutui tosi nopeasti ja hyvin meille, ja leimautui meihin (minuun ja avopuolisooni). Yksinjääntiä opeteltiin ja se onnistuikin pentuna hyvin. Jätettiin makuuhuoneeseen ja paljon leluja ja tekemistä. Ja mitään ongelmia ei ollut. Sitten meni jonkun aikaa (ehkä kuukausi pari, en tarkalleen muista), kun nämä tuhoamiset alkoi. Ensin vähän sängynnurkkaa, sitten se tuhoaminen yltyi ja nyt kyytiä on saanut lattiamatot, matot, seinät, huonekalut, lelut, kaukosäätimet, johdot (kaikki mahdolliset johdot), jokunen vaate.. ja mitähän vielä, lista on tuhottoman pitkä..
Kun tätä tuhoamista rupesi ilmenemään suuremmissa määrin, aloitettiin yksinjäänti koulutus uudestaan. Sitten kokeiltiin mm. pitkiä "aivoleikkejä" ennen yksin jääntiä, huomioimatta olemista, annettiin luvallista tuhottavaa (maitopurkki, tms), putkiluuhun ruokaa ja mitähän kaikkea..
Kokeiltiin myös sitä, että kun tultiin kotiin ja tuhoja oli syntynyt - kiellettiin.
Tästä moni sanoo nyt, ettei pidä rankaista jälkikäteen, koska koira ei ymmärrä. MUTTA väitän tähän kyllä kivenkovaa että jotkut koirat ymmärtävät ja meidän koira lukeutuu juuri näihin koiriin. Ja tämän tietää siitä, että miten koira tulee vastaan kun kotiin tullaan. Jos on ollut nätisti, tulee iloisesti vastaan häntäheiluen ja jos taas on ollut tuhma, tulee hyvin varovasti ja matalana vastaan, korvat luimussa. Eikä se ole opittua käyttäytymistä sen jäljiltä että kuritettiin, koska teki sitä jo heti ensimmäisten tuhoamisten aikaan.
No mutta...
Olen ollut yhteydessä ongelmakoirakouluttajaan ja häneltä saatiin just näitä vinkkejä mitä ollaan kokeiltu.
Välillä on PITKIÄ aikoja, ettei tee tuhoja ja menee hyvin. Sitten yks kaks, kuin tyhjästä, se taas päättää tuhota jotain.
Koiran kanssa harrastetaan, tehdään paljon erilaisia aivojumppia, leikitään, käydään lenkeillä, saa sosiaalisia kontakteja, käydään koirapuistossa, metässä saa juosta irti... Eli toimintaa on, muttei tietenkään niin, että ennen yksinjääntiä riehuttas sen kanssa niin, että kun jää kotiin, niin virtaa olisi mahottomasti ja sen takia tuhoaisi.
Jos meillä on toinen koira kylässä ja jäävät keskenään, ei tee tuhoja, vaikka ovatkin erihuoneissa.
Koira on edelleen yksinollessaan makuuhuoneessa, tämä ihan sen takia, että tuhot saadaan rajattua yhteen huoneeseen ja tuntee olonsa turvallisemmaksi pienemmässä tilassa.
Olen ollut yhteydessä myös kasvattajaan, hän ihmettelee kovasti, mutta antanut myös näitä samoja vinkkejä meille mitä ollaan tosiaan jo kokeiltu.
Kun me ollaan kotona, ei IKINÄ tee mitään tuhoa, tai edes yritä mitään luvatonta. Ja noin niinkuin muuten on tosi lempeä ja ihana koira.
Jossainhan vika nyt on, ja se varmaan pystytään korjaamaan, mutta tosiaan alkaa keinot olla vähissä..
Teemmekö väärin, kun huomioimme koiraa kotona ollessamme aika paljon, siis kupsutellaan, leikitään...
Ongelmakoirakouluttaja ehdotti, että hankittas häkki ja olis päivät yksin siinä. Me ollaan vähän kielteisesti suhtauduttu siihen, koska kuitenkin joutuu olemaan 5-8 tuntia yksinään, niin tuntuisi pahalta jättää koira häkkiin niinkin pitkäksi aikaa. Mietittiin, että nyt kun kevät tulee, niin ostettas kettinkiä ja jätettäisiin päiväksi takapihalle kytkettynä yksin. Mutta sekin toisaalta tuntuu pahalta ratkaisulta JA onhan sielläkin tuhottavaa (ulkoseinät, ulkokalusteet, veranta...).
Jos jollain on HYVIÄ vinkkejä ja osaisitte neuvoa, niin otan avun mielelläni vastaan!!!
Sitähän sanotaan, ettei ole olemassa ongelmakoiria, on vain ongelmakouluttajia, ehkä näin on nytkin, eli otan vastaan myös vinkkejä omaan toimintaan, että tuhoaminen loppuisi!!
..tänään koira oli yksin 2 tuntia ja oli sinä aikana hajottanut avopuolisoni kännykän (eikä ollut halpa kännykkä), kun se oli unohtunut hyllyyn.. Ja tänään ensimmäisen kerran tuli semmoinen olo, että ymmärrys loppuu tähän touhuun ihan täysin, eikä kohta enää oma järki kestä tätä....
Meillä on vuoden vanha labradorinnoutaja-uros. Luonteeltaan hyvin labbis-mainen: rakastaa touhuamista, ihmisiä ja kaikkea kivaa! MUTTA ongelmana on tämä TUHOAMINEN, sekin ilmeisesti aika "yleistä" labbiksilla, mutta tämän tuhoaminen tuntuu jo vähän mielenosoituksilta, mutta miksi se osoittaa mieltä..?!
Kerron nyt pitkän tarinan, että pääsette hajuille tästä kaikesta ja ehkä osaatte antaa sen myötä niitä oikeita ja hyviä vinkkejä...
Kun koira tuli meille, kotiutui tosi nopeasti ja hyvin meille, ja leimautui meihin (minuun ja avopuolisooni). Yksinjääntiä opeteltiin ja se onnistuikin pentuna hyvin. Jätettiin makuuhuoneeseen ja paljon leluja ja tekemistä. Ja mitään ongelmia ei ollut. Sitten meni jonkun aikaa (ehkä kuukausi pari, en tarkalleen muista), kun nämä tuhoamiset alkoi. Ensin vähän sängynnurkkaa, sitten se tuhoaminen yltyi ja nyt kyytiä on saanut lattiamatot, matot, seinät, huonekalut, lelut, kaukosäätimet, johdot (kaikki mahdolliset johdot), jokunen vaate.. ja mitähän vielä, lista on tuhottoman pitkä..
Kun tätä tuhoamista rupesi ilmenemään suuremmissa määrin, aloitettiin yksinjäänti koulutus uudestaan. Sitten kokeiltiin mm. pitkiä "aivoleikkejä" ennen yksin jääntiä, huomioimatta olemista, annettiin luvallista tuhottavaa (maitopurkki, tms), putkiluuhun ruokaa ja mitähän kaikkea..
Kokeiltiin myös sitä, että kun tultiin kotiin ja tuhoja oli syntynyt - kiellettiin.
Tästä moni sanoo nyt, ettei pidä rankaista jälkikäteen, koska koira ei ymmärrä. MUTTA väitän tähän kyllä kivenkovaa että jotkut koirat ymmärtävät ja meidän koira lukeutuu juuri näihin koiriin. Ja tämän tietää siitä, että miten koira tulee vastaan kun kotiin tullaan. Jos on ollut nätisti, tulee iloisesti vastaan häntäheiluen ja jos taas on ollut tuhma, tulee hyvin varovasti ja matalana vastaan, korvat luimussa. Eikä se ole opittua käyttäytymistä sen jäljiltä että kuritettiin, koska teki sitä jo heti ensimmäisten tuhoamisten aikaan.
No mutta...
Olen ollut yhteydessä ongelmakoirakouluttajaan ja häneltä saatiin just näitä vinkkejä mitä ollaan kokeiltu.
Välillä on PITKIÄ aikoja, ettei tee tuhoja ja menee hyvin. Sitten yks kaks, kuin tyhjästä, se taas päättää tuhota jotain.
Koiran kanssa harrastetaan, tehdään paljon erilaisia aivojumppia, leikitään, käydään lenkeillä, saa sosiaalisia kontakteja, käydään koirapuistossa, metässä saa juosta irti... Eli toimintaa on, muttei tietenkään niin, että ennen yksinjääntiä riehuttas sen kanssa niin, että kun jää kotiin, niin virtaa olisi mahottomasti ja sen takia tuhoaisi.
Jos meillä on toinen koira kylässä ja jäävät keskenään, ei tee tuhoja, vaikka ovatkin erihuoneissa.
Koira on edelleen yksinollessaan makuuhuoneessa, tämä ihan sen takia, että tuhot saadaan rajattua yhteen huoneeseen ja tuntee olonsa turvallisemmaksi pienemmässä tilassa.
Olen ollut yhteydessä myös kasvattajaan, hän ihmettelee kovasti, mutta antanut myös näitä samoja vinkkejä meille mitä ollaan tosiaan jo kokeiltu.
Kun me ollaan kotona, ei IKINÄ tee mitään tuhoa, tai edes yritä mitään luvatonta. Ja noin niinkuin muuten on tosi lempeä ja ihana koira.
Jossainhan vika nyt on, ja se varmaan pystytään korjaamaan, mutta tosiaan alkaa keinot olla vähissä..
Teemmekö väärin, kun huomioimme koiraa kotona ollessamme aika paljon, siis kupsutellaan, leikitään...
Ongelmakoirakouluttaja ehdotti, että hankittas häkki ja olis päivät yksin siinä. Me ollaan vähän kielteisesti suhtauduttu siihen, koska kuitenkin joutuu olemaan 5-8 tuntia yksinään, niin tuntuisi pahalta jättää koira häkkiin niinkin pitkäksi aikaa. Mietittiin, että nyt kun kevät tulee, niin ostettas kettinkiä ja jätettäisiin päiväksi takapihalle kytkettynä yksin. Mutta sekin toisaalta tuntuu pahalta ratkaisulta JA onhan sielläkin tuhottavaa (ulkoseinät, ulkokalusteet, veranta...).
Jos jollain on HYVIÄ vinkkejä ja osaisitte neuvoa, niin otan avun mielelläni vastaan!!!
Sitähän sanotaan, ettei ole olemassa ongelmakoiria, on vain ongelmakouluttajia, ehkä näin on nytkin, eli otan vastaan myös vinkkejä omaan toimintaan, että tuhoaminen loppuisi!!
..tänään koira oli yksin 2 tuntia ja oli sinä aikana hajottanut avopuolisoni kännykän (eikä ollut halpa kännykkä), kun se oli unohtunut hyllyyn.. Ja tänään ensimmäisen kerran tuli semmoinen olo, että ymmärrys loppuu tähän touhuun ihan täysin, eikä kohta enää oma järki kestä tätä....
Vastaukset 10
Vanhimmat
no niin... Koirasi näköjään potee hieman huomion kipeyttä. Sanon nyt suoraan että ''ongelmakoira kouluttajasi'' on aika surkea , sillä kun tulet kotiin ja näät , että koirasi on tuhonnut kotia tms. Niin koiraa ei pidä KOSKAAN RANKAISTA! muista tämä, sillä rankaisulla koira juuri hakee huomiota, ja saa sitä teiltä kun on päässyt tuhoamisen makuun. Oikea menetelmä on kolina purkki. Se kuulostaa armottomalta ja julmalta, mutta tepsinyt on minun ongelmakoira koulutuksissani. Elikkä Purkin pystyy valmistamaan aivan itse. Jonkin lainen purkki (vaikka koff kalja tölkki) joka on huuhdeltu ja täytetty pienillä kivillä/ kolisevilla pienillä esineillä, ja teipataan kiinni purkin päältä etteivät kivet lennä ulos. Menetelmä menee näin: kun olet lähdössä ulos, mene aivan normaalin tapaan niin että koira kuulee että lähdet. Sen jälkeen hiivi aivan hipi hiljaa oven taakse ja odota , (koira varmaan ensimmäiseksi raapii ovea, tai kolistelee jotain) niin kuin kuulet ääniä. Aukaise ovi salaman nopeasti ja singota purkki äkkiä koiran jalkoihin ,niin että koira ei ennätä edes ymmärtää kuka heitti ja ketä, vaan asian on tapahduttava sekuntejen ajassa. Elikkä sisään ja ulos samaa vauhtia kuin tulitkin, etkä missään nimessä saa jäädä torumaan koiraan vään lähde ovesta sekunnissa. Koira jää ihmettelemään ja jos se jatkaa tihu töitä , niin eikun ovi uudestaan auki ja purkki niin että tällä kerralla osuu. Taaskin sama systeemi , että koira ei ennätä pahemmin Reagoida. Vielä sekin , että koirat eivät osaa osoittaa mieltä, ne eivät ole ihmisiä vaan eläimiä , tiedän tämän monen vuoden takaa...
Ja koirasi vain hakee teiltä huomiota, joten tuhoamiseen ei saa purkki vaiheessa kiinnitää huomiota vaan sen täytyy tapahtua nopeasti ja mutkitta. Purkin voi tehdä korkeintaan 3 kertaa, ei enempää , samalla kerralla, mutta vaikka seuraavana päivänä kokeilla, jos koira jää ulvomaan taas oven taakse, lentää purkki.
Koira ajattelee logiikalla , se yhdistää asioita toisiinsa tähän tapaan: Jos teen näin siitä suraa tuota. Se ei osaa ajatella tulevaa eikä tarkemmin mennyttä. Mutta traumat ovat melkein ikuiset. Siksipä sinun tulee tietää onko koirasi arka vai ''kova'' . Jos koira on arka, Purkki täytyy heittää sen jalkoihin, mutta jos koira on kovempaa sorttia, on hyvä heittää suoraan kohti.
Voit kysellä enemmän ja tarkempia tietoja menetelmästä jos haluat toteuttaa sen. Menetelmällä on korjattu satoja ongelma tuhoisa koiria, muistathan että koirasi ongelmat johtuvat sinusta, EI koirastasi. Kyselehän lisää tietoja jos haluat tietää enemmän. Olen kokenut koiran omistaja vuosien takaa, ja tiedän mitä puhun. Vastaan muihinkin kysymyksiin kernaasti :)
tuo kolina purkki myös ohitustilanteissa räksyttävälle koiralle?eli kun meinaa alkaa räksyttämään niin toimiiko siinä joku tollainen ääni ärsyke?Kun räksyttää niin saa siitä kunnon kolinan mutta jos on kiltisti niin purkkikaan ei kolise?Oman järkeni mukaanhan tämän pitäisi toimia,mikäli koiran aivoilla yrittää ajatella..kerro toki jos olen väärässä?
t.ei aloittaja
Teillä oppimista ja vaihtakaa neuvojaa. Jos koira tietää tehneensä pahoja, ole huomioimatta sitä, hyhki, hymähtele ja siivoa pahantuulisena mut älä kiinnitä koiraan huomiota.
Jos ollu kiltisti niin ensin otat ulkovaatteet pois, käyt jääkaapilla ja sit silität koiraa-opeta se että kun lähdet se ei ole iso juttu ja kun tulet takaisin sekään ei ole iso juttu, arkielämää ilman riehumista. Ethän sinäkään hypi riemusta kun vaimo/mies tulee kotiin.
8h päivittäistä yksin oloa tulee hermoraunio koira.Koiranne rotua labradori on ehdottomasti päivässä liikaa yksin.Paremminkin lenkillä käyttää ennen kuin koira yksin jää on energiaa siihen saanut kulutettua.Labradori ei ole kettingin päässä pidettävä koira.
Koirarotunne on väärin valittu teidän olosuhteisiinne.Koiranne pitää saada sellaisiin olosuhteisiin missä on ihmis seuraa sille päivässä enemmän kuin nyt, mieluiten sellaiselle kenellä labbiksista kokemusta.Teillä on yksilö tuollainen mikä vaatii vielä enemmän kuin labbis yleensä.Tämä kaikki tulee kokemuksesta ja koska kommenttia kysyit ole hyvä tässä on.
meidän labbiksemme ei ainakaan seonnut millään tavalla, vaikka oli päivät häkissä kolmeen ikävuoteen asti. aina meni häkkiin mielellään, kun olimme lähdössä pois kotoa (tuon kokoista koiraa ei sinne häkkiin olisi niinvain vasten tahtoa tungettukaan). muista olla ensi kerralla yleistämättä.ja vielä lopuksi voin kertoa, että ennen häkin hankkimista labbiksellemme riitti, että jäi yksin vain pariksikin minuutiksi (esim. roskapussin ulkoroskikseen vienti), niin johan oli löytynyt jotain tuhottavaa.
mun koira teki pentuna myös pikku tuhoja. kaikennäköistä kokeiltiin ja vuoden ikään päästyään kaikki loppu tyystin. meille ei todellakaan auttanut se, että väsytettiin se ennen yksin jääntiä, koska kävi lenkin ja aktivoinnin jälkeen niin ylikierroksilla. luulenpa että aika koirakohtasta..
puuhakori oli hyvä juttu. se annettiin ainoastaan kun koira jäi yksin. siellä oli leluja, luita, kongo-leluja, maitopurkkeja yms. mitä vain keksi.
kylläpä tuntui, kuin olisin lukemut omia kokemuksiani vuosien takaa!! meilläkin oli aikanaan labbis, nyt tytteli on jo ollut muutaman vuoden koira-enkelinä. meilläkin tuo tuhoilu alkoi pikkuhiljaa, ja lisääntyi yltäen jopa lattioiden muovimattojen irti repimiseen... no, asiaan. soitin silloin aikanaan, kun en muuta enää keksinyt (ongelmakoira-kouluttajista ei silloin puhuttu), niin kennel-liittoon. sieltä neuvottiin hankkimaan koiralle sopivan kokoinen häkki. kyllä täytyy myöntää, että jonkin aikaa asiaa piti sulatella, mutta seuraavan huomattavamman tuhon jälkeen mittamme oli täysi ja ostimme häkin. emme katuneet päivääkään valintaamme. tuhoaminen loppui luonnollisesti siihen päivään. kotiintuloista tuli jälleen mieluisia kokemuksia kaikille osapuolille. tässä teille muutamia käytännön vinkkejä: aloittakaa häkissäolo-harjoitukset lyhyistä ajoista (vähän niinkuin pentuna yksinolo-harkat), laittakaa häkkiin vesikuppi (mielellään metallinen, kaatumaton malli), puruluita ja esim. vanha pyyhe aluseksi. antakaa koiralle aina jokin pieni herkku, kun se menee häkkiin yksin jäädessään. pitäkää häkin ovi aina auki, kun olette itse kotona (itse pidin koiran vesikupin aina siellä häkissä, ja annoin aluksi ruuankin häkkiin). pitäkää huoli, etteivät esim. lapset mene KOSKAAN koiran häkkiin, se on koiran oma paikka. aikanaan koiramme rauhoittui, ja saatoimme luopua häkin käytöstä koiran ollessa kolme vuotias. tsemppiä toivottaapi kohtalotoveri
Hei, kiitos vastauksestasi.
Haluaisin vielä kysyä tuota häkin kokoa?
Kun tuntuu niin hurjalta, että koira joutuisi olemaan häkissä päivän, niin on vaikea lähteä ostamaan sitä. Vaikka tosin tänään avopuolisoni kanssa puhuimme, että heti ensitilassa semmoinen hankitaan. (meillä makuuhuoneessa on enemmän sementtiä esillä kuin muovimattoa..)
Mutta kokemuksesta osaat varmasti kertoa, minkä kokoinen häkki labbikselle on riittävä?
Käytittekö te ihan näyttelyhäkki, vai?
Kiitos taas! :)
Hei, kiitos vastauksestasi.
Haluaisin vielä kysyä tuota häkin kokoa?
Tuntuu niin hurjalta, että koira joutuisi olemaan häkissä päivän, niin on vaikea lähteä ostamaan sitä. Vaikka tosin tänään avopuolisoni kanssa puhuimme, että heti ensitilassa semmoinen hankitaan. (meillä makuuhuoneessa on enemmän sementtiä esillä kuin muovimattoa..)
Mutta kokemuksesta osaat varmasti kertoa, minkä kokoinen häkki labbikselle on riittävä?
Käytittekö te ihan näyttelyhäkkiä, vai?
Kiitos taas!
ostimme omalle labbis-neidille aikanaan (v. 1992) eläinkaupasta muistaakseni OTTEN -merkkisen näyttelyhäkin, isointa kokoa, se oli semmoinen kokoontaitettava malli (ehkä ne näyttelyhäkit on?) joo, veihän se tilaa jonkin verran kaksion keittiöstä, mutta kyllä siellä koira mahtui hyvin seisomaan ja paikkaa vaihtamaan. silloin, köyhinä opiskelijoina mieheni kanssa häkin hintaa aluksi hieman kauhistelimme (muistaakseni n. 1000 markkaa!!), mutta kyllä se raha jostain kaivettiin... aikanaan häkki sitten myytiin tarpeettomana, ja vannottiin, ettei meille koiranpentuja enää koskaan tule. toisin kuitenkin kävi, ja nyt meillä on kaksi koiraa, kääpiörotuisia. kumpikaan ei ole häkkiä koskaan tarvinneet, kun eivät ole mitään juuri luvatonta pureskelleet yksin ollessaan, vaikka samoilla opeilla on kasvatettu kuin tuo meidän labbiksemme aikanaan. jos nyt tarvitsisin häkkiä labbiksen kokoiselle koiralle, niin eläinkaupan puoleen kääntyisin, markettien halvat kopiot eivät välttämättä kestä labbiksen kokoisella koiralla, näin olen kuullut...