Siis aivan uskomatonta! Pääsin toisella yrittämällä vihdoin kauan haaveilemaani lääkikseen. Pari vuotta työskentelinkin jo toimistoapulaisena ja koko avomieheni suku aina naureskeli että "mitä pikkusihteeri" jne ja otin sen aina huumorilla, kun kyselivät "vieläkö haaveilet lääkiksestä", mutta entäs nyt kun pääsin sinne!!! Käsittämätöntä vieroksuntaa, tyyliin
"Eikös sun pitäisi tehdä töitä, että saisitte asunnon ostettua" (avomieheni käy töissä)
"etkö sä enää töitä aio tehdä",
"jäätkö nyt Villen elätiksi"
"Ei se oo lääkärin työ enää mitään nykyaikana, ennen se oli, mutta ei nykyään"
ja "Siellä sinä sitten teet eläinkokeita, muistatko kun niistä murehdit lukiossa, kestääkö pää?"
...siis ei MITÄÄN onnittelua, ei mitään ilon häivettä kenenkään kasvoilla! Olemme seurustelleet avomieheni kanssa jo 5 vuotta, joten mikään vkl-vosu en ole, enkä tosiaankaan mikään parasiitti. Avokkini älyää sentään olla ylpeä minusta, huvittavin oli kun kuulin hänen puhuvan serkkunsa kanssa puhelimessa ja kertovan että aloitan lääkiksessä, kun tämä oli kysynyt "Ai sairaanhoitajakoulussa?"
Äitinsä kysyi että tuleeko minusta karjakko.
Enpä anna niiden häiritä, mutta aika hupaisa suhtautuminen. Itse olen nimittäin aina vilpittömästi iloinnut muidenkin saavutuksista enkä ole kateellisena jurputtanut.
"Eikös sun pitäisi tehdä töitä, että saisitte asunnon ostettua" (avomieheni käy töissä)
"etkö sä enää töitä aio tehdä",
"jäätkö nyt Villen elätiksi"
"Ei se oo lääkärin työ enää mitään nykyaikana, ennen se oli, mutta ei nykyään"
ja "Siellä sinä sitten teet eläinkokeita, muistatko kun niistä murehdit lukiossa, kestääkö pää?"
...siis ei MITÄÄN onnittelua, ei mitään ilon häivettä kenenkään kasvoilla! Olemme seurustelleet avomieheni kanssa jo 5 vuotta, joten mikään vkl-vosu en ole, enkä tosiaankaan mikään parasiitti. Avokkini älyää sentään olla ylpeä minusta, huvittavin oli kun kuulin hänen puhuvan serkkunsa kanssa puhelimessa ja kertovan että aloitan lääkiksessä, kun tämä oli kysynyt "Ai sairaanhoitajakoulussa?"
Äitinsä kysyi että tuleeko minusta karjakko.
Enpä anna niiden häiritä, mutta aika hupaisa suhtautuminen. Itse olen nimittäin aina vilpittömästi iloinnut muidenkin saavutuksista enkä ole kateellisena jurputtanut.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Onpas sulla mukavat sukulaiset. Ei muuta ku tsemppiä opintoihisi. :)
Taitavat olla hieman nyreissään, kun vahingonilo on se paras ilo. Ole onnellinen ja ylpeä itsestäsi, mutta nokka pystyssä ei kuitenkaan kannata kulkea. ;)
Onnea lääkikseen. t. 26 -vuotias ekonomi.
Kylläpä kuulostaa tosi kateelliselta porukalta ja suorastaan pahansuovalta! Kuulostaa myös siltä, että teetpä niin tai näin, teet aina väärin heidän mielestään. Heitä on turha yrittää miellyttää. Toivonpa, että Sinun tarvitsee olla heidän kanssaan tekemisissä mahdollisimman vähän.
Onnittelen lämpimästi opiskelupaikasta! Nauti siitä ja toteuta unelmasi!
Onnea sinulle! Älä turhaan anna tuollaisten mielipiteiden masentaa. Lääkärin työ on tänä päivänä vielä paljon vaativampaa työtä kuin menneinä vuosikymmeninä. Lääketiede kehittyy koko ajan ja mukana pysymiseksi saat valmistuttuasikin tehdä töitä ja potilaat osaavat nyt vaatia! Mutta silti, lääkärinä voit oikeasti auttaa!
Hienoa, että toteutit haaveesi!
Mutta odotahan kun valmistut!On kuule korvatulehdus lapsia (serkun kaimoja) ja sydänvaivasia anoppeja ja appiukkoja sekä raskaana olevia sukulaisia.Kyllä saat niistä riesan.Ota asenne,ettet hoida työasioita vapaa-aikana etkä sukulaisias!Sen tehnet heti sit kandina selväx ja ennen sitä!Muutenhan käyttää sua ja sit jos jotain ei saada selville niin "olet tyhmä lekuri ja epäpätevä".Onnea valitsemallesi tielle!Itse en ole kiinnostunut lääketieteestä vaan pääsin opiskelemaan terveydenhoitajaksi ja siitäkin ollaan mulle jo osittain kadeja,mut ei se mitään kukin taaplaa tavallaan.kai se heillekin aurinko risukasaa paistaa sit joskus...
Kuittaile vapaasti, runsaasti ja kärkevästi vastapuolen koulutuksesta/ sen puutteesta.
Millaiset ovat miehen puolen sukulaisten koulutustaustat?
Minä aloitan nyt liki kolmikymppisenä opiskelut yliopistossa ja minäkin (hölmöparka) todella luulin, että yleisesti ottaen ihmiset olisivat iloisia puolestani tai että tsemppaisivat (kun on lapsiakin jo). Mutta katin villat! Yleisin kommentti lienee: "Ai jaa, ai pääsit vai? Jaa, no luuletkos sä että saat vielä sitten töitä jos joskus valmistut?" Tai: "No miehen palkallako meinaatte elää?" Ihan pari ihmistä vain on kommentoinut mun tulevia opiskeluja edes jollain tavoin positiivisesti. Ehkä jos olisin hakenut (ja päässyt) lääkikseen, oikeustieteelliseen tms. niin jutut voisi olla toista. Ala jota minä alan opiskelemaan aiheuttaa yleensä vain kysymyksen: "No mitä "ne" sitten tekee?"
Mutta mitäs me näistä, opiskellaan omaa unelma-alaa ja valmistutaan työhön jota haluamme todella tehdä! Oletpa sitten kaupan kassa, sihteeri tai lääkäri, niin pääasia on, että HALUAT tehdä juuri sitä työtä.
onnittelut ja ISO hali, jos sukulaisilta ei kerran irtoa. Onnea ja menestystä lääkikseen!!
on sairaanhoitajakoulussa?